Elämää Kanteleella

Joulurauhaa...

2011-12-24T16:08:00.000+02:00

Koti siivottu, valot sytytetty, kuusi koristeltu... Tunnelma hiipii tupaan. On joulurauhan aika.

Tunnelmallista joulua!

Punastellen kohti joulua

2011-12-06T14:40:00.000+02:00

Vähitellen alkavat jouluisat sävyt hiipiä meillekin. Yläkerran aula on jo "punastunut", ja kynttilöitä ja jouluvaloja on ripoteltu sinne tänne.

Ehkäpä joulufiilikset tästä vähitellen nousisivat. Eilen saimme jopa hieman lunta, toivottavasti sitä tulisi lisää ja mielellään paljon!

Tunnelmallista itsenäisyyspäivää!

Ei kovin jouluista...

2011-11-19T12:09:00.000+02:00

Tervehdys pitkästä aikaa tännekin. Työkiireet eivät ole helpottaneet pätkääkään ja se näkyy hiljaisuutena myös täällä blogipäivityksissä.
Niin paljon kuin aina joulusta intoilen, niin toistaiseksi meillä ei ole tunnelmallisista syksyn sisustuksista tietoakaan... Ei vain yksinkertaisesti ole energia riittänyt miettimään jouluisia juttuja. Tylsää. Tässä kuitenkin pari räpsyä tältä aamulta - kuten kuvasta näkyy: ei kovin jouluista... Ehkä sitten aatonaattona meillä ripustetaan kovalla vauhdilla jouluvaloja? :)

Noh, tunnustetaan: on meillä sentään pari paperitähteä ikkunassa...

Toinen syy miksi ei kotona ole jaksanut kauheasti sisustukseen panostaa, on kovaa vauhtia edistyvä lasikuistin teko. Rakennusmiehet ovat pistäneet hihat heilumaan ja tulosta syntyy. Jouluksi urakan pitäisi valmistua. Tällä hetkellä piha on täydellisessä kaaoksessa, kun jo tehtyjä istutuksia on kaivettu ylös ja kuistin laajennuksen pohjatyöt sekoittivat pihan lopullisesti. Kaiken lisäksi vesikelit ovat varmistaneet sen, että rapaa ja kuraa on ihan joka puolella niin sisällä kuin ulkonakin. Tulisipa jo pakkaset!

Hartain toiveeni joulupukille on:
saisiko järjestystä tähän kaaokseen?

Hopeaketjukurssin saldoa

2011-10-17T22:02:00.000+03:00

Viikonloppu vierähti vauhdilla hopeaketjukurssilla. Oli kivaa! Opettelimme ketjujen tekoa alusta lähtien, eli aluksi hopealangasta väännettiin veivin avulla "vieteri", josta sahattiin minisahalla hopearenkaita. Ensimmäisenä työnä oli muinaisketju (kuva alla), koska se toimii jonkinlaisena "perusketjuna" monelle ketjumallille. Omaan muinaisketjuuni liitin viisi pientä helmeä, jotta sain ketjuun hieman bling blingiä.

Seuraavaksi työksi valitsin yllä olevan kuningasketjun, johon liitin mustaa hematiittia välihelmiksi. Tykkään mallista kovasti ja jatkossa voisin tehdä samanlaisen kaulaketjun (jos kärsivällisyys riittäisi - rannekoruja on mukavampi tehdä kun saa valmista vauhdikkaammin...). Kuningasketjun teko oli ihan helppoa kun pääsi juonesta kiinni, enemmän aikaa kesti oppia miten kivien koukut väännetään.

Kurssimme ohjaajalla oli lukuisia ihania hopeaketjumalleja, joita jo sormet syyhyten tekisi mieli tehdä. Seuraavaksi hankintaan menee erinäinen määrä työkaluja ja tarvikkeita, joiden avulla voi itsekin vääntää hopearenkuloita alusta lähtien. Talven pimeinä iltoina valmistunee sitten toivottavasti ketju jos toinenkin.

Kotiläksyksi jäi vielä "onnenketju", jota en ehtinyt saada kurssilla valmiiksi. Mallin pohjana on muinaisketju, jossa käytetään kahden kokoisia hopearenkaita. Lisäksi tarkoituksena olisi laittaa siihen roikkumaan viisi pientä hopeatähteä tuomaan onnea matkaan :)

Ja sorry - kuvissa on karsea valaistus kun yritin kuvailla töiden jälkeen iltahämärässä. En vaan jaksanut säätää valojen kanssa tällä kertaa...

Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty?

2011-10-14T21:11:00.000+03:00

Meillä on jo pidempään tuumailtu, että pääsisäänkäynnin avokuistista pitäisi tehdä ns. puolilämmin kuisti. Nyt suunnitelmat ovat nytkähtäneet vihdoin eteenpäin. Rakennuslupa myönnetty, rahoitus hankittu ja timpuritkin tilattu. Jos hyvin käy (totisesti toívon niin...), meillä pitäisi jouluksi olla uusi kuisti.

Vanhaa minikuistia laajennetaan samalla 14 neliön kokoiseksi lasikuistiksi. Oveksi halusimme pariovet. Lattiaan tulee laattaa, seiniin todennäköisesti valkoiset paneelit vaikka joku kaunis tapettikin olisi kiva... Lisäksi kuistille tulee kaivattua kaappitilaa.

Okei - tunnustetaan. On kuistille hankittu jo vanha, ihanan rosoinen puusohva. Eli täytyyhän siinä nyt voida aamukaffetkin nautiskella. Ja huutokaupasta vanha pikkupöytä, joka odottaa vielä maalia päällensä... Sisustusintoa riittäisi, kunhan nyt kuisti valmistuisi! Olisikohan siitä pitänyt tehdä yhtä päätä suurempi...?

Mustaa mielessä

2011-10-08T01:08:00.000+03:00

Musta on hiipinyt sisustukseen, vaikka vielä jokin aika sitten ajattelin ettei meille taatusti tule mitään mustaa. Ikinä. Yeah right, tulipa kuitenkin. Kuvastanee kenties jonkinlaista henkistä mielentilaa? Tummia sävyjä, isoja kysymyksiä.

Monet ovat kysyneet miten meillä voi olla valkoiset sohvanpäälliset kun talossa on koiria. Kerron totuuden: nämä mustat on paljon vaikeampi pitää puhtaana. Valkoiset voi pyöräyttää pesukoneessa, kloriittia kyytiin ja voilà - jo taas hohtaa valkoisena. Musta imee puoleensa kaiken lian, vaaleat koirankarvat ja kuran - kloriitista on turha mustan kanssa haaveilla.

Kuvat on otettu viime viikonloppuna. Sunnuntaina oli kaunis aurinkoinen syyspäivä, toisin kun tänään. Eipä silti, tykkään myrskyistä, syksyn lapsi kun olen. Antaa tuulen raivota ja sateen vihmoa, silloin saa rauhassa hautoa tummia ajatuksia sohvalla loikoillen.

Lehtien keräyskassikin muuttui mustaksi, tosin taisi olla kauppakassiksi tarkoitettu alunperin. Kuinkahan paljon mustaa meille vielä mahtuu?

Näen tähtiä

2011-09-13T19:48:00.000+03:00

Ihan aluksi: lupaan kautta kiven ja kannon etten ala vielä syyskuussa vouhkaamaan joulusta. Ihan vielä. Odotan ainakin lokakuulle. Ihan pakko oli kuitenkin tulla kertomaan iloisesta löydöstä, jonka tein kun puolihuolimattomasti selailin Elloksen uutta syyskatalogia. Näin tähtiä. Kirjaimellisesti.
Nimittäin vuosi sitten joulukuussa seikkailin ystäväni kanssa lumupyryisessä Tukholmassa. Yhdessä jos toisessa ikkunassa loisti jättikokoinen, yhdeksällä sakaralla varustettu paperitähti tuikkimassa joulun tunnelmaa. Metsästimme niitä koko päivän, mutta tuntui että ne olivat loppu koko Tukholmasta. Kassiin sujahti muutama pienempi paperinen versio, mutta ei sitä "the tähteä".

Voitte siis arvata, että kun Elloksen sivuilta tupsahti esiin yläkuvassa oleva paperitähti, jonka halkaisija oli 115 cm, niin niitä saattoi ostoskoriin tipahtaa yksi. Tai kaksi. Ja enhän voinut vastustaa tuota tähtiverhoa (muinoin ostin tälläisen Ikeasta, ja monen vuoden ahkeran käytön jälkeen se viime jouluna simahti ).

Ja jotain uuttakin pitää aina rohkeasti kokeilla! Sitä virkaa toimittaa jalustalla seisova tähti! Pitkään mietin voiko tähti seistä kepin nokassa (nehän roikkuu taivaallakin...), mutta kokeillaan miltä se näyttää.

Tätä tähtikynttiläsysteemiä tuumailin pitkään, mutta ainakaan toistaiseksi se ei tilaukseen päätynyt. Eiköhän meillä jo näy tarpeeksi tähtiä muutenkin?

Tähdellistä viikonjatkoa!

Kuvat: Ellos.fi

Ruuhkavuosista päivää

2011-09-07T11:41:00.000+03:00

Viime aikoina on pitänyt tehdä yhtä jos toista. Nimenomaan pitänyt. Päivittää blogia, harrastaa, sisustaa, touhuta puutarhassa, tehdä niitä kivoja juttuja. Mitä on sitten tehty? Töitä, töitä ja kotitöitä. Onko muka työnteko aina ollut tälläistä? Unohtuiko tuossa äitiysvapaan aikana tämä arkirealismi näin totaalisesti?Sitä yrittää epätoivon vimmalla ehtiä hakemaan lapsen päivähoidosta sovittuna aikana (useimmin sekin on ulkoistettu isovanhempien hommaksi), tekee ruuat ja hoitaa kotityöt - ja hups, se päivä ja viikko olikin sitten siinä.

Jottei tämä postaus nyt olisi ihan pelkkää valivalia, niin täytyy tunnustaa että työssä on meneillään isoja ja mielenkiintoisia projekteja, joiden parissa on mukava touhuta. Päivät sujuvat niiden parissa vauhdilla. Täytyisi vaan muistaa välillä vetää henkeä, jotta jaksaa arjen pyöritystä.

Eiliseen päivään antoi virtaa ihanan kuulas syysaamu. Aamuauringon kirkkaat säteet, raikas ilma, pieni hetki aamuisella pihalla kun usva haihtuu ja päivä valkenee. Pieniä, tärkeitä asioita.

Back in business

2011-08-12T22:24:00.000+03:00

Kaksi viikkoa töitä takana kahden vuoden kotonaolon jälkeen. Töihinpaluu sujui oikeastaan aika helposti. Mulla on varmaan päällä sellainen ekaluokkaisen "koulussa on kivaa" -euforia: kivaa olla töissä, kivaa miettiä työjuttuja, kivaa lähteä aamulla työvaatteissa töihin, kivaa nähdä työkavereita - kivaa sitä ja kivaa tätä. Ehkä kivaa niin kauan kunnes syksy painaa todenteolla päälle? Työmielessä luvassa on erittäin haastava ja kiireinen syksy. Kivaa? En tiedä.
Ainoa "ei kiva" -juttu on jättää juniori aamuisin hoitopaikkaan, jonne se jää edelleen itkemään äidin (tai iskän) lähdettyä töihin. Toisaalta jälleennäkeminen iltapäivällä on sitäkin riemuisampi. Ehkä eronkyyneliinkin tottuu joskus - niin äiti kuin poikakin.

Tänään töistä kotiuduttuani pistin merkille, että erilaiset työ-aiheiset asiat ovat kummasti hiipineet kotiimme. Makuuhuone on täynnä erilaisia työvaatteita, joita aamukiireessä mallailen päälle. Vaikka omasta mielestäni hankin niitä kesän mittaan ihan riittävästi, niin karu totuus on etteivät ne riitä alkuunkaan. Ensi viikoksi pitäisi jostain taikoa jakku/housupuku ja asiakastilaisuutta varten golfkentälle sopivat vermeet (...enkä mä edes pelaa golfia, miettikääpä sitä) ja syksyn mittaan tarvitsee yhtä jos toista. Mun työvaatekaappi on niin "soooo last season", mitä businesspukeutumiseen tulee...

Toinen asia mitä meillä lojuu tätä nykyä pöydillä, on erilaiset työkännykät, työavaimet, (työ)henkilökortit, työkalenterit... Mieheni pitää omansa kiitettävästi järjestyksessä, mutta jostain syystä mulla on näköjään jokin pakottava tarve levittää niitä ympäri kämppää.

Lisäksi löytyy (työ)läppärisalkkuja, työlaukkuja... Molemmat vetelevät viimeisiään, läppärilaukusta hajoaa vetoketju ja työlaukku vaan on muuten liian pieni kaikille papereille. Hankintalistalle siis nekin. Mutta oikeastaan - sekin on kivaa, eikös?

Kivaa viikonloppua!

(Todella) Laiskan naisen kesäkakku

2011-07-26T23:30:00.000+03:00

Hengissä ollaan vaikka hiljaista pitää. Vietän viimeistä hoitovapaaviikkoa ennen ensi maanantaina koittavaa töihinpaluuta kahden vuoden jälkeen. Haikea olo, kertakaikkiaan. Toisaalta mukavaa palata ns. ihmisten ilmoille töiden pariin, toisaalta superhaikeaa pistää pikkumies päivähoitoon.

En tiedä mikä mut saa kuvittelemaan, ettei elämää olisi töihinpaluun jälkeen. Sellaisella vauhdilla yritän järjestellä asioita, jotta elämä sujuisi mahdollisimman helposti. Lapsille on jemmattu alennusmyynneistä vaatetta tyyliin "kun sitten lähdette hoitopaikasta retkeilemään napajäätikölle, niin tässä tarpeeksi vaatetta sitä silmällä pitäen...". Oma vaatekaappi on kokenut erittäin mieluisia täydennyksiä (no more shoes please - vai voiko kenkiä koskaan olla tarpeeksi?). Muutenkin kaikenlaisia elämää helpottavia juttuja on järjestelty, niistä ajattelin bloggailla jossain vaiheessa tarkemmin.

Noniin, mennäänpä vihdoin asiaan. Nimittäin siihen kakkuun.

Jossain kaiken "sohaamisen" (termi jolla mieheni monesti kutsuu puuhiani, vapaasti suomennettuna kymmenen asian tekeminen yhtä aikaa ja mutkien oikominen suoraksi) välissä ehdin tekemään kuvassa näkyvän "kakun". Tosin eipä se mikään suuri urakka ollut, jonkinasteinen pikakyhäelmä kuuluisasta pappilan hätävarasta. Ja koska kyseessä on siis todella laiskan naisen kakku, on kakussa käytetty kakkupohjakin hankittu kaupan hyllyltä eikä suinkaan itse leivottu. Näin se menee:

Hanki kakkupohja kaupasta tai leivo itse kääretorttupohja (jos olet todella viitseliäs)
Kaiva kaapista kaikki jämähillot ja muut mahdolliset herkut mistä haluat päästä eroon (sorry teille, jotka tätä söitte, kyllä ne päiväykset oli vielä ihan ok...)
Pilko kakku/kääretorttupohjasta sopivia lohkoja kulhon pohjalle, laita välikerrokseen aina jotain "täytettä" (hilloja, marjoja, jäätelöä, kermavaahtoa - what ever nyt sattuu kaapista löytymään)
Päällimmäiseksi kerrokseksi vaikkapa kermavaahtoa tai jotain millä "naamioit" koko komeuden. Ulkonäkö ei ehkä ole kondiittoritasoa, mutta maku korvaa pienet kauneusvirheet.

Voilá - kakku on valmis!

Olohuoneen kesätunnelmia

2011-07-05T22:59:00.000+03:00

Pari kuvaa olkkarista. Sitähän täällä ei olekaan juuri kuvailtu :) No totuus on, että taitaa olla ainoa huone joka on edes jossain kesäkuosissa... Olen ollut hämmentävän laiska sisustaja tänä kesänä kun suurin osa ajasta on kulunut pihatöissä. Toisekseen juniori on juuri siinä iässä, että mikään ei pysy pöydillä paria sekuntia pidempään, joten kovin paljon asetelmia en viitsi näperrellä. En yksinkertaisesti jaksa aina olla vahtimassa pikkuherran kolttosia.

Tyynyissä mennään tällä hetkellä kesäisen hempeillä sävyillä. Vaaleansiniset koordinaattityynyt sekä raitatyyny Wilhelmiinalta, samoin kun pöydällä olevat pienet tähtitarjottimet.

Sivupöydällä alehankintana ostettu rottinkivalaisin. Kukahan huomaisi suoristaa varjostimen?

Iltojen pimetessä tulee varmaan taas touhuttua enemmän sisällä. Pari kivaa juttua tilasin syksyä silmällä pitäen, kuvia niistä sitten myöhemmin. Ja hei, kohta voi taas alkaa polttaa kynttilöitä! Näillä helteillä ei ole sitä tullut juuri tehtyä, pahimmillaan meillä oli sisällä 35 astetta... Vaikka auringosta ja lämmöstä pidänkin, alkoi se olla jo hiukan liikaa kun ei sisälläkään päässyt yhtään suojaan, aurinko kun porottaa tähän rinteeseen aamusta iltaan. Siitä huolimatta - nautitaan kesästä niin kauan kuin sitä kestää!

Kesäiltoina...

2011-07-03T00:20:00.000+03:00

... on kelluttu peilityynen järven lämpimässä vedessä...
(naapurikylässä on ihana ranta)

... on leikitty rantahiekassa ja polskittu iskän käsivarsilla...
(huomatkaa liekkisimmarit, väärinpäin ja liian isona, mutta se ei menoa hidasta...)

... on ihailtu hienoa juhannuskokkoa...

... ruokittu jälkikasvua mansikoilla ja jäätelöllä...
(äidille isoin pala!)

... on ihasteltu milloin pilviä, milloin aurinkoa...

... ja tehty ankaraa ajatustyötä terassilla...

("siis kuinka monta koivua tästä oikein vielä pitää kaataa...")

... nautittu kesäyön hiljaisuudesta hyvän viinilasillisen kera

(tai hiljaisuus ja hiljaisuus, ei lasketa tsiljoonan hyttysen ininää eikä päässä soimaavaa ääntä "tolle metsänreunalle pitäis tehdä jotain"...)

Näin se kesä soljuu eteenpäin. Nopeasti ja toisaalta niin ihanan rauhallisesti.

Yritän palata tietokoneen ääreen silloin tällöin, nyt päivitystahti yhtä verkkaista kun elämä.

Pionihuumaa ja orastava vaateongelma

2011-06-21T22:18:00.000+03:00

Pioni siellä, pioni täällä. Sisällä ja ulkona, maljakossa ja kukkapenkissä. Nyt on se aika vuodesta, joka saa kaltaiseni pionihullun sekaisin. Hurmaava tuoksu ja kuvankauniit kukat. Ei voi kun vain ihastella. Ja nuuhkia. Ja toivoa että niiden kukinta kestäisi mahdollisimman kauan.

Mitä muuta täällä on tehty kuin nuuhkittu pioneja? Pihalla on 24/7 -työleiri, kun epätoivon vimmalla raivaan metsiköstä jonkinlaista oleskelupihaa. Säännöllisin väliajoin iskee epätoivo ("tästä mitään tule..."), joka vaivihkaa vaihtuu hetkittäiseksi uskoksi touhuun ("ehkä sittenkin joskus..."). Ja sitten tulee maaninen *bling*, uusi jär-jet-tö-män hie-no kuningasajatus: suunnitelmat uusiksi ja uutta kuoppaa kaivamaan vanhan jäädessä puolitiehen.

Myönnetään. Tiukka suunnitelmallisuus auttaisi ja nopeuttaisi hommaa huomattavasti. Asiaa ei missään nimessä auta kärsimätön luonteenlaatuni, kaikki pitäisi saada valmiina mielummin jo eilen -oireyhtymä, piirre, joka ei oikein sovi puutarhanhoitoon. Mikähän lannoiteseos kasvattaisi puutarhurin kärsivällisyyttä ja järjestelmällisyyttä kera henkisen kasvun?

Ja vaikka kesää on vielä edessä, niin minulla katse kääntyy vähitellen jo elokuuhun. Postiluukusta tupsahtanut päätös juniorin päivähoitopaikasta herätti viimeistään siihen todellisuuteen, että elokuun alusta arki muuttuu töihinpaluun koittaessa hyvin radikaalisti.
Ja mitä miettii blondi? Ehei, ei sitä miten pienokainen selviää päivähoidon julmassa maailmassa tai miten esikoinen herää kouluaamuina ja ehtii taksiin. Nou nou. Kyllä ne selviää, ovat reippaita poikia molemmat.

Tämän blondin suurin huoli asiassa on näinkin syvällinen: apua, mulla ei ole mitään työvaatteita... Jep, tätä suurta dilemmaa olen pohtinut kerran jos toisenkin kukkapenkkejä kuopsuttaessani. Bisnespukeutuminen on vaatekaapissani enää haalea muisto, ja tilalle on tullut pihatöissä rähjääntyneitä farkkuja ja hiekkalaatikolla kulahtaneita paitoja... Tarttis selvästi tehrä jotain! Luulen, että tämä asia ei ole vielä loppuunkäsitelty bloginkaan puolella...

Sadepäivän iloja

2011-05-30T12:43:00.000+03:00

Sateinen päivä ja pikkumies päiväunilla = ihana rauha. Voi luvan kanssa istua hetkeksi sohvalle ja lukea puutarhaunelmia Lantlivin Trädgårdista. Nautiskella teekupillisesta rauhassa, ilman että joku heittää pikkuauton teekuppiin ja haluaa osansa voileivästä.

Koko toukokuu on ollut meillä hurjaa matalalentoa. Päivästä toiseen joku on ollut menossa tai tulossa, ja kymmenen asiaa odottaa jonossa hoitajaansa. Jospa nyt rauhoittuisi? Blogistaniassa en ole ehtinyt edes kääntymään, mutta nyt yritän vierailla ajan kanssa ja lukea kuulumisianne.

Toukokuun alussa löysin naapurikunnassa järjestetystä huutokaupasta yläkuvassa näkyvän jakkaran. Se oli kokonaan maalin peitossa, ilmeisesti oli toiminut jonkun iloisen maalarin maalausjakkarana. Poistin maalitahrat ja käsittelin pinnan vahalla. Itse tykkään lopputuloksesta kovasti. Tällä hetkellä jakkara nököttää sohvan vieressä apupöytänä, mutta jossain vaiheessa se siirtynee kuistille. Huutokaupasta löytyi myös pieni puupöytä sekä puulaatikko. Pöydästä pitää poistaa vanha maali ja laittaa uusi tilalle, mutta en ole yksinkertaisesti vielä ehtinyt aloittaa projektia.

Viikonloppu meni taas tien päällä, ja sieltähän tunnetusti tekee hyviä löytöjä. Meille kotiutui ikisuosikkiani Teemaa, tällä kertaa mustana. Pitkän aikaa olen ihastellut myös Iittalan Kastehelmi-sarjaa, ja nyt ("kun halvalla sai"), hankin meille sarjan lasilautasia. Sadepäivän fiilikset kohosivat kummasti kun teetä hörppii uusista astioista.

Mukavaa maanantaita kaikille lukijoille!

The Projekti: kuvia lastenhuoneesta (vihdoin)

2011-05-24T17:09:00.000+03:00

Täällä vihdoin taas, pitkästä aikaa. Toukokuu on mennyt hujauksessa ja blogin päivitys on ollut retuperällä. Tässä kuitenkin muutamia kuvia The Projektista, eli lastenhuoneiden vaihtoprojektista, josta kirjoitin jo joskus aikaisemminkin. Nämä esikoisen huoneesta napatut kuvat ovat keikkuneet kameran muistikortilla jo kauan, tässä niitä vihdoin viimein nähtäville.

Kirjahyllyn mustiin pahvikansioihin kerättiin Aku Ankat ja muut lehdet, jotta ne pysyisivät paremmin järjestyksessä. Hyllyn päällä on mieheni vanha karttapallo, josta löytyy vielä muun muassa Neuvostoliitto ja Itä- ja Länsi-Saksa... ei ihan käyttökelpoinen tämän päivän koululaiselle, mutta pallo on minusta jotenkin nostalginen.

Yläkuvassa näkymä ovelta huoneeseen päin. Kirjoituspöytä on ikkunaa vasten. Esikoinen halusi kääntää sohvan kulmittain, jotta huoneen nurkkaukseen muodostuisi "pleikkasoppi".

Oviseinällä on vaatekaappeja sekä yöpöytä ja sänky. Yölampun virkaa toimittaa Ikeasta löytynyt kirjainvalaisin, johon tykästyimme esikoisen kanssa molemmat.

Valaisimesta tulee pehmeä valo, jota oli todella vaikea kuvata...

Sängynpäädyssä on kaukoputki, jolla voi tiirailla taivaalle tai vaikka naapuriin :)

Kylpytakki roikkuu hyvässä lykyssä kaapin ovessa "imukuppikoukussa", yleensä kuitenkin mykkyrällä sängyn alla tai huoneen nurkassa...
Koululainen on viihtynyt huoneessaan hyvin. Entinen huone oli sävyiltään hieman enemmän "pikkupojan" huone, joten se sopii hyvin yksivuotiaan pikkuveljen huoneeksi.

Wapputervehdys...

2011-05-01T16:40:00.000+03:00

... ja varsin kylmä sellainen, ainakin noin säiden puolesta. Tänään tällä seudulla on vuoroin paistanut aurinko ja vuoroin satanut räntää, varsinainen vappukeli siis.

Vappua olen viettänyt, yllätys yllätys, pihalla - nenä huurussa ja sormet kohmeessa. Sain eilen kaivaa ylös anoppini ystävän puutarhasta peräti 12 jätesäkillistä pensaiden ja perennojen taimia, joita nyt olen sitten purkittanut jatkokasvatukseen. Taimet olisivat muuten joutuneet ns. nuijan alle, joten onneksi pääsin pelastamaan ne meille, paikkoja niille kyllä keksitään. Purkeissa kasvaa nyt muun muassa jalopähkämöä, lehtoängelmää, lemmikkiä, jättipoimulehteä, ukonhattua, malvaa, nauhusta, kultapalloa, japanintatarta, röyhytatarta, töyhtöangervoa, humalaa, tuoksuköynnöskuusamaa ja keltaoksakanukkaa.

Naureskelin eilen illalla itselleni, kun mietin miten vapunviettotavat ovat reilussa vuosikymmenessä muuttuneet. Joskus muinoin sitä skoolattiin skumpalla Mantan lakituksessa. Nyt vietän vappua kädet mullasta mustana ja kynnet rispaantuneina pihatöistä. Yhtäläistä lienee se, että kummassakin tapauksessa hytisen kylmästä :)

Viileistä keleistä huolimatta ajatellaan positiivisesti, nyt on jo toukokuu! Iloista vapun jatkoa!

Bling bling

2011-04-20T14:14:00.000+03:00

Sateinen päivä + liuta tekosyitä järkeviin töihin = korujen näpertelyä. Sorry folks, mutta näitä nyt vaan pukkaa...

Yläkuvassa hematiittia ja kurpitsanmuotoisia metallihelmiä. Alakuvassa vaalean ametistin väristä kristallia, valkoisia makeanvedenhelmiä, helmihattuja ja pari minikokoista hopeanväristä tähtihelmeä.

Mulla taitaa olla kohta korulaatikko täynnä rannekoruja. Pitäiskö kohta ottaa tässä hommassa jo seuraava askel?
Ja vink vink kaikille naimattomille kavereille: koittakaapa järkätä nyt niitä kesähäitä, että mä pääsen näitä jossain käyttämäänkin... Kutsuja odotellessa meillä virittäydytään sirkustunnelmiin. Tänään poikien sekä ystäväni kanssa katsomaan siis pellejä ja taikureita á la Sirkus Finlandia.

Kuistin kevätfiiliksiä

2011-04-18T16:22:00.000+03:00

Eilispäivä hurahti pihalla auringosta nauttien. Nurmikot on nyt kertaalleen haravoitu, kukkapenkkejä siistitty lehdistä ja ensimmäisistä rikkaruohoista (miten ne jo kasvaa, rikkaruohot siis???). Takakuistin pikkupöytä sai päälleen valkoisen maalikerroksen.

Ensimmäiset orvokit istutin perjantaina ja heti tuntui fiilikset jo melkein kesäisiltä.

Esikoisen tuomat pajunkissat löysivät paikkansa Karhulan keittiöpurkkiin "istutettuina" orvokkilaatikon taustalta. Esikoinen odottaa jo pääsiäisen ylimääräisiä lomapäiviä innolla.

Kuistin nurkassa on vanha perunalaatikko toimittamassa apuhyllyn virkaa. Muuten kuisti olisi täynnä sikin sokin lojuvia taimilaatikoita ja kukkapurkkeja. Jokohan olisi korkea aika kylvää viimeiset siemenet istutuslaatikoihin?

Mukavaa alkuviikkoa!

Heräämisiä

2011-04-14T22:42:00.000+03:00

Päivän puutarhakierros kertoi hyviä uutisia. Krokukset ja narsissit puskevat vauhdilla läpi kylmästä maasta. Loppukesällä istuttamani yksitoista pensasruusua ovat selvinneet hyvin talvesta, ja ruusujen silmut kasvavat vauhdilla. Syreeniaidanne yläpihalla näyttää myös selvinneen pakkasista. Tänään terassilla lepatteli jo nokkosperhospariskuntakin.

Ainoa joka on kärsinyt talvesta on talon tiilikatto. Putoavat lumimassat rikkoivat parisenkymmentä kattotiiltä, joiden korjaaminen täytynee priorisoida "to do" -listan kärkipäähän. Projekti delegoidaan sujuvasti miehelle, itse en edes uskaltaisi kiivetä katolle...
Illan kauppareissulla oli pakko hakea ensimmäiset orvokit. Huomenna luvassa siis istutuspuuhia. Ihanaa, kevät on täällä!

Korukurssin saldoa

2011-04-13T12:50:00.000+03:00

Olen jo pidempään tuumaillut, että korujen näpertely voisi olla kokeilemisen arvoista puuhaa. Tästä johtuen minun ei tarvinut kovin kauaa miettiä, kun paikallinen marttakerho järjesti koruntekokurssin - mukaan siis ja sassiin. Eilisillan aikana sitten opettelin korunteon perusjuttuja, ja täytyy todeta että jäin koukkuun saman tien! Tänään lähti nettikauppoihin tarviketilaus, ja nyt odottelen kuumeisesti helmikuormaa postista...

Kurssilla keskityin näpertelemään yksinkertaisia rannekoruja, sillä ne sai suht helposti valmiiksi. Kunhan taidot sitten karttuvat, siirrytään haastavampiin hommiin :)
Ylläolevaan koruun on käytetty mustia ja valkoisia makeanvedenhelmiä sekä metallisia hopeanvärisiä metallihelmiä.

Tässä rannekorussa on harmaita ja aavistuksen persikansävyisiä helmiä sekä metallihelmiä.

Kolmas rannekoru koostuu harmaanmustista lasisydämistä, kirkkaista lasihelmistä ja rusehtavista simpukkahelmistä. Tässä taitaa olla enemmän sellaista "kesäkorufiilistä", mutta pakkohan sitäkin oli kokeilla.

Luulenpa, että seuraavat illat menevät nettiä kahlatessa ja korunteko-ohjieta etsiessä...

Puutarhainspiraatiota messuilta

2011-04-09T23:04:00.000+03:00

Perjantaina monen kuukauden odotus palkittiin. Kävimme äitini ja hänen ystävänsä kanssa Helsingin Messukeskuksessa Puutarha-messuilla. Samassa yhteydessä järjestettiin kaikenlaista messua rakentamisesta mökkimessujen kautta sisustukseen, mutta me kiersimme vain puutarhapuolta ja kävimme pikaisesti sisustusosastot läpi.

Messuilta löytyi monenlaista ideaa ja inspiraatiota, lehteä ja esitettä, joiden avulla voi visiointia jatkaa kotisohvalla. Pieniä kukkahankintojakin teimme, tosin kotipihan massiiviset lumikasat ehkä veivät taimishoppailusta suuurimman terän.
Mitä messuilta sitten jäi käteen?

Yksi suurimmista oivalluksista näkyy näissä kuvissa. Nimittäin se, että välttämättä puutarhaan ei tarvitse jokaiseen nurkkaan tehdä jotain, vaan osan meidänkin suuresta tontista voisi (aluksi) vain maisemoida. Meillä on iso rinnetontti, jonka kunnostaminen paraatikuntoon on iiiiiiso urakka. Ja koivuja, niitä meillä riittää riesaksi asti. Rinne (joka tietysti näkyy suoraan tielle) kasvaa suureksi osaksi heinikkoa - eikä siis todellakaan ole mitenkään kaunis tällä hetkellä. Jospa rinteen alaosat (jonne siis en tällä tahdilla ehdi vielä ehkä kymmeneen vuoteen) peittäisikin katekankaalla ja päälle ripottelisi kuorikatetta? Iso homma siinäkin olisi, mutta jotain niille heinäpuskille pitäisi kyllä tehdä...

Tässä olisi vähän samaa ideaa. Nyt pitää tuumailla onko suurempi työ maisemoida alarinne katteella vai tehdä kerralla sitten valmiiksi ja kärsiä epäsiististä alueesta vuosikymmenen ajan...

Etukuistille voisin kasailla vanhoista laatikoista kukka-asetelmia...

... ja iso lyhty taitaa saada kesäksi "vuokralaisen".

Must-hankinta tälle kesälle: mangolia. Pakko saada. Sen tuoksu oli taivaallinen. Menestymismahdollisuudet eivät näillä seuduilla kai ole hääppöiset, mutta jospa sen talvettaminen ruukussa jossain varastossa onnistuisi?

Rinteeseen mahtuisi myös yksi pergola...

... ja muotopuutarhallekin löytyisi paikka. Tämä oli ehkä kuitenkin hieman liian moderni versio omaan makuuni.

Parvekkeen seinään löytää tiensä kesällä metallinen amppeli, johon laitan miniruusun ja murattia. Ruusuja ei voi pihalla olla koskaan liikaa!

Sisustusmessuilla hurmaannuin Loviisan Aitan osastosta. Teemana oli erilaiset kattaukset, eli millä keinoin kattaukseen saa uudenlaista tunnelmaa. Tässä pari esimerkkiä, eli värejä peliin.

Osasto vakuutti myös siitä, että tänä vuonna on Loviisan Aittaan päästävä retkelle - vihdoin ja viimein!

Ja lopuksi myös joululahjavinkki miehelleni: Jos olisin toooooosi kiltti koko vuoden, toisiko joulupukki minulle tällaisen minikaivurin, mielummin vaikka jo juhannuslahjaksi? Sille olisi hurjasti käyttöä näitä visioita toteuttaessa! :) ... ok muru, arvaan jo etukäteen vastauksen...

The Projekti, osa 1 (...ja kuinkas sitten kävikään)

2011-04-04T00:03:00.000+03:00

Lastenhuoneet. Nuo kaaoksen karmaisevat keitaat yläkerrassamme, The HuoneidenVaihtoProjekti Numero Yksi, asia jota on siirretty kohta jo puolen vuoden ajan eteenpäin.
Loppuviikosta paloi tältä emännältä pinna ja alkoi vihdoin tapahtua. Kaikki-heti-mulle-nyt-ja-äkkiä. Lauantaina mies autoon ja nokka kohti Ikeaa. Ja samalla virhe numero yksi - mies kiukutteli jo parkkiruutua metsästäessä, että kuka älypää keksi lähteä sinne juuri lauantaina kun koko etelä-Suomi pakkautuu samaan aikaan sinisen laatikon seinien sisälle?
Kaikki tavarat löytyivät (kerrankin, yhdellä kertaa) ja lihapullasatsin jälkeen mieskin jo vähän relasi. Kiitos ja näkemiin, leppoisissa tunnelmissa kohti kotia. Suunnitelmissa tehokas sunnuntai Ikean kaappeja kasaillen (virhe numero kaksi: älä ikinä aliarvioi yhteensattumien vaikutusta suunnitelmiisi).

Sunnuntaiaamu valkeni ja jo aamukahvia hörppiessä työnteko tuntui ajatuksena varsin tahmaiselta. Vaatekaapit painoivat kuin synti kun niitä roudattiin yläkertaan. Metrin levyinen kaapinrunko rämähti kasausvaiheessa alas kovaa ja korkealta, ja säleitä keräillessä mies päästeli ilmoille varsin valitun sanalitanian otsasuoni pullistellen. Kaapinrungot kasattiin painostavan hiljaisuuden vallitessa... mutta kuka ***(sensored) unohti ostaa oviin saranat?
Anoppi pelasti lapset metelin keskeltä ja vei pojat kuuntelemaan Kengurumeiningin konserttia. Jes, ihana työrauha viisi minuuttia... kunnes miehellä soi puhelin ja piti mennä "hoitamaan yks pikku juttu". Kesti kolmatta tuntia ja paloi emännällä päreet. Sitten ovi aukesi ja samaan aikaan sisään astui sekä mies että lapset. Homma jatkui kuten aikaisemminkin: pojat hulisi jaloissa, mies ähisi ja kiroili ja allekirjoittanut yritti saada jonkinlaista järjestystä kaaoksen keskelle huonolla menestyksellä.

Lopputulos päivän hikisen uurastuksen jälkeen:

- Melkein valmiiksi sisustettu esikoisen huone, jossa vaatekaapista puuttuvat ovet
- Pikkuveljen uudessa huoneessa suurempi kaaos kuin aamulla hommia aloittaessa
- Aula täynnä vaatekaapin ovia, pois heitettäviä huonekaluja, mustia jätesäkkejä joihin sullottu risoja leluja, epämääräisiä paperikasoja ja muuta roinaa
- Makuuhuoneessamme ihmeellisiä kasoja pieniä vaatteita, joita pitäisi käydä läpi "sitten joskus", parisängyn vanha patja, juniorin lelukoreja sekä sikin sokin työkaluja (päivän aikana katosi jäljettömiin ainakin kolme ruuvimeisseliä, joita -tietysti- olisi tarvittu kasausprojekteissa)

Mutta kyllä se tästä. Vähän se välillä koettelee, mutta lopputulos palkitsee (kai). Mitä tästä opimme? Seuraavan kerran kun suunnittelen lastenhuoneiden vaihtoa huoneesta toiseen, vedän syvään henkeä ja hillitsen itseni. Tai vastaavasti määrittelen hieman päivää pidemmän ajan projektikalenteriin.

Lisää kuvia projektista seuraa ensi viikolla. Ehkä.

P.S. Mies hieroi sovintoa ja lupasi paistaa iltapalaksi lettuja. Arvaatte varmaan että letut paloivat pohjaan?

Uusi Mårbacka ja kevätkylvöjä

2011-04-01T22:40:00.000+03:00

Sinne meni maaliskuu, hyvä kun perässä pysyin. Aika juoksee kauhealla vauhdilla, mutta silti kevättä ei näy ei kuulu. Tahtoo aurinkoa, tahtoo lämpöä, tahtoo puutarhaan!
Puutarhaintoilua olen yrittänyt taltuttaa kahlaamalla läpi valtavaa puutarhalehti- ja kirjapinoa. Mites se menikään, hyvin suunniteltu - puoliksi tehty? Armottomat puutarhapaineet vaanii niskassa, sillä tänä kesänä (kuten edellisenä ja sitä edellisenäkin...ja miten sitten kävikään?) p-i-t-ä-ä tapahtua!

Ikkunalla kasvaa uusi Mårbackan taimi, tarkemmin mallia Gammal Svensk Dubbel. Kukka on valkoinen ja kerrottu. Puutarhakatalogin mukaan tämän pitäisi olla erittäin vanha matalakasvuinen lajike, jota yleensä kutsutaan nimellä valkoinen Mårbacka. Toivottavasti saan sen pysymään hengissä. Taidan olla hurahtamassa pelargonien(kin) mielenkiintoiseen maailmaan. (... voisiko kuullostaa enempää keski-ikäiseltä? Mielenkiinnon kohde: pelargonian kasvatus ja muut puutarhajutskat? Jos joku olisi väittänyt 15 vuotta sitten että innostun kukkasista ja puutarhan hoidosta, niin olisin nauranut melkoisen röhäkät naurut... Minustahan piti tulla täysverinen kaupunkilainen... vaan mihinkäs sitä maalaistyttö juuristaan pääsee...)

Alla kuvamuisto viime kesältä. Terassilla kasvoi toinen "perus-Mårbacka", joka on talvehtinut vanhempieni autotallissa. Meillä kun ei ole (vieläkään) sellaista puolilämmintä tilaa, jossa voisi kukkia säilöä talven yli.

Laatikossa kasvaa täältä tilattuja taimia: lankaköynnöstä, amppelipetunia Pegasus Double Lilac Veinia ja pikkupetuniaa MiniFamous Double Amethyst. Samassa lastissa taimien kanssa tuli iso satsia siemeniä, joita pitäisi kylvää vähitellen esikasvatukseen. Ja ostoskanavien mainoksia lainaten: eikä tässä vielä kaikki, sillä sormet syyhyää uusiin taimitilauksiin. Kiirettä pitää wannabe-viherpeukalolla siis jatkossakin. Ja vielä kun joku kertoisi miten kaikki taimet ja kylvökset saa pysymään hengissä kesään asti?

Ensi viikolla puutarhamessuille!

Viikonloppuna Vilnassa

2011-03-24T00:53:00.000+02:00

Kuvaterveiset Vilnasta, jossa olin viime viikonloppuna ystäväni kanssa. Asuimme vanhan kaupungin sydämessä, ja kävelimme pikkukatuja ristiin rastiin. Vilnassa ei enää ollut lunta, ja parina päivänä siellä paistoi ihana kevätaurinko (ei tietenkään silloin kun kamera oli mukana...).

Vanha kaupunki oli kaunis kuin karamelli pastellinsävyisine, kauniisti kunnostettuine taloineen. En tiedä miksi, mutta tunnelma tuntui... jotenkin keski-eurooppalaiselta? Kauniita taloja, tyylikkäitä ihmisiä, hymyileviä kasvoja, hyvää ruokaa. Tuntui kuin olisi ollut jossain pidemmälläkin.

Vanhan kaupungin porttien ulkopuolelta löytyi sitten toisenlainen neuvosto-Vilna, jossa menneisyyden jäljet näkyivät edelleen. Vanha kaupunki oli kuitenkin kauniisti kunnostettu, ja uudisrakennuksetkin monesti tehty vanhaa tyyliä kunnioittaen.

Tuossa portin vasemmalla puolella pilkottavassa italialaisessa ravintolassa sai muuten taivaallista ruokaa, muutaman askeleen päässä hotelliltamme. Matkan aikana tuli syötyä hyvin ja nautittua myös muutama lasillinen hyvää viiniä.
Kaupoissa kaikenlainen ekoajattelu tuntui olevan todella pinnalla. Monissa kaupoissa oli näyttävästi esillä paljon erilaisia eko-tuotteita: oli ihonhoitotuotesarjoja, lastenvaatteita, saippuoita, paperia - mitä tahansa kuvitella saattaa. Pikkuruisessa ruokakaupassakin oli laaja valikoima luomutuotteita, paljon suurempi kuin suomalaisessa perusmarketissa. Tuotepakkauksissa julistettiin isolla kuinka paljon materiaalista on kierrätettyä - jopa koiran kuljetuslaatikoiden kyljissä kerrottiin faktat kierrätettyjen materiaalien osuudesta tuotteessa! Vanhassa kaupungissa oli myös useampi pelkästään ekotuotteisiin keskittyvää pikkukauppaa. Selittäisikö joku, miksei Suomessa nämä asiat ole yhtä hyvin esillä?

Poikkesimme myös katsomaan eräältä sisäpihalta löytynyttä "näyttelyä". Kyltin mukaan kyseessä on perinteinen liettualainen "ITE-taide", eli sellainen omaksi iloksi tai pihan koristukseksi tehty taide, jossa materiaalina voi käyttää kaikkea mahdollista puusta metalliromuun. Kierrätystä voi harrastaa jopa taiteessa!

Samalta sisäpihalta löytyi myös tämä kivipenkki, jonka idean aion kopioida omaan puutarhaani.

Sen sijaan tässä krokotiilipenkissä tuskin uskaltaisin istua!

Olen pitkän aikaa potenut selittämätönsä kaipuuta matkalle, ja viikonloppu helpotti "tautia" hetkeksi. Taudinkuvaan kuuluu että olisi kiva olla jossain tien päällä, vaikka toisaalta en haluaisi olla missään muualla kuin kotona. Mikäköhän lääke tähän tautiin auttaisi? Matkustaminen lieventää oireita vain hetkeksi...

Olga-tädin keinutuoli

2011-03-10T13:29:00.000+02:00

Pari räpsyä taas sisustuksen tiimoilta pitkästä aikaa. Makuuhuoneemme nurkasta löytyy mieheni iso-tädin, Olga-tädin, vanha keinutuoli. Reilu vuosi sitten siinä tuli kiikuttua monta monituista yötä, kun juniorimme kärsi koliikkityyppisestä oireilusta ensikuukausinaan.Yöt hyssyteltiin ja kiikuttiin keinutuolissa, yleensä ilman tulosta...

Nyt keinutuolissa harvemmin enää istutaan, mutta siihen se jäi, nurkkaan odottelemaan.

Jostain luin, että keinutuolin malli olisi perinteinen itä-uusimaalainen keinutuolin malli. Väriltään se on hyvin tumma mustanruskea, ja se tuo mielestäni mukavasti kontrastia vaaleaan huoneeseen.

Keinutuolin vieressä on vanha talonpoikaisvaatekaappi. Kaapin päällä on mummini vanha puinen pieni "matkalaukku".

Noin kuukausi sitten olin viikonlopun poissa kotoa. Kun sunnuntai-iltana palasin kotiin, olivat huonekalut muuttaneet makuuhuoneessa uusille paikoille. Aikaisemmin tässä kaapin paikalla oli sänky. Puuhakas mieheni oli aloittanut makuuhuoneen "uudistamisprojektin", joka loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin, eli muutamat huonekalut kyllä muuttivat paikkaa mutta kaikki muu jäikin sitten omalle kontolleni :) Nyt tavarat ovat paikoillaan, pölyiset romuröykkiöt sängyn alta siivottu ja makuuhuone suunnilleen siistissä kuosissa. Saas nähdä koska seuraavan kerran uskallan poistua kotoa!

Retroperjantai

2011-03-04T13:01:00.000+02:00

Mopokuski matkalla kohti uusia seikkailuja...

Havahduin tässä taannoin, että meidän pikku-ukko on hujahtanut pituutta vauhdilla. Seurauksena tietysti että iso läjä vaatteita on jäänyt pieneksi. Tilanne ei ole suinkaan katastrofaalinen, vaan erittäin mieluisa: sehän suorastaan velvoittaa äidin kahlaamaan urakalla nettiputiikkeja läpi ja hankkimaan lisää oikeankokoisia vaatteita. Eilen tuli vaatepaketti täältä. Yllätyin itsekin, kun ihastuin retrohenkisiin auto- ja traktoripaitoihin, yleensä meillä lapset on puettu - noh, aavistuksen konservatiivisemmin. Mutta nyt kaivataan kevään kunniaksi vähän räväkämpää meininkiä.

... no kuka sitä nyt koko päivää jaksaa mopoilla...

...mitähän sitten keksis? Jotain ja äkkiä ennen kuin äiti saa kiinni!

... jos vaikka välillä mussuttaisi takkapuiden palasia, namskis!

Tässä paketti kokonaisuudessaan: Metsolan ruskea nappilista sekä auto- ja Valmet-paidat, Villervallalta tähtipaita ja collegehousut. Väriä ja energiaa, sopii meidän vauhtiveikolle!

Puhutaanpa vaatteista

2011-02-19T00:54:00.000+02:00

Nyt aletaan puhua vaatteista. Sisustuksen ohella se on toinen (suhteettoman) suuri intohimoni. Lueskelen innolla myös vaateaiheisia blogeja, ja pitkän aikaa on käynyt mielessä josko niistä alkaisi bloggaamaan itsekin kun sisustuksesta ei välttämättä aina jutunjuurta synny. Noh, nyt alan, pidätte siitä tai ette. Lasten vaatteet. Naisten vaatteet. Jopa miesten vaatteet (toim. huom. ei tietenkään itselle, vaan miehelle...).Nimittäin kaikki käy allekirjoittaneelle, kunhan se on kangasta ja päällepantavaa.

Viime päivinä olen purkanut tarmoani kasaamalla pikku-ukon kevätgarderoopia. Lähinnä ulkoiluvarustuksen tiimoilta. Yleensä olen havahtanut kevään tai syksyn koittaessa siihen, että ulkovaatteita pitäisi hankkia mutta kaikki kivat on jo kaupoista myyty. Otin asiasta vihdoin opikseni ja jemmasin jo viime kesän alemyynneistä ison osan kevään ulkoiluvaatteita. Hyvä minä! Ennakoiva ja säästäväinen, uusi piirre minussa!
Nyt ei oikeastaan ole tarvinnut hankkia kuin jotain pipoa ja hanskaa, sekä tietysti meidän perheen kestosuosikit: nimittäin Po.P:in windstopperit. Ja sellaiset ilmestyi meidän huusholliin vihdoin eilen, kun kävimme poikien kanssa naapurikaupungissa "poppailemassa". Jopa meidän kohta kymppivuotias halusi vielä omansa, joskin käyttää jo suurinta kokoa, joten seuraavaksi joudumme etsimään esikoiselle uuden suosikin.

No miltä pikkumiehen kevätlook sitten pihaleikeissä näyttää? Välikausihaalarina on yläkuvassa näkyvä Ticketin tummansininen tähtiuffo, jonka löysin viime kesänä Jesper Juniorin alennusmyynnin alennusmyynnistä naurettavaan kolmenkymmenen euron hintaan. Voitte vaan kuvitella sen riemullisen euforian tunteen löydön jälkeen! Päähän voi pistää vaikkapa yläkuvassa näkyvän Lindexin raitapipon ja pikkuisia räpylöitä lämmittää Po.P:in villakäsineet, lisäksi meiltä löytyy mm. tummansiniset Ticketin välikausirukkaset.

Jos ei satu olemaan "tähtifiilis", sopii Po.P:in windstopper hyvin yhteen Ticketin Plain Rain with fleece -setin tummansinisten housujen kera. Plain Raininkin bongasin viime kesän aleista, ja se lähti todella sopuisaan hintaan matkaan mukaan. Pipo myös Po.P:in.

Ticketin setti toimii myös takki+housut yhdistelmänä mainiosti. Vaihtelua settiin saa pipoilla.

Kaupunkireissuihin on varattuna Cupcaken viime kesän malliston tähtitakki, joka on mielestäni ehkä kauneimpia poikien takkeja ikinä. Tämänkin tilasin viime kesän aleista. Tähän pitäisi vielä löytää hattua ja hanskaa, jos joku keksii hyvän paikan mistä niitä voisi metsästää, niin vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan!

Jos oikein hyvin käy, alkukeväästä juniorille mahtuu vielä viimesyksyinen Polarn och Pyretin fleecevuorellinen välikausipuku, josta myös tykkäsin kovasti. Puku oli huippulaatua, ja vaikka sitä on pidetty todella paljon, ei siinä näy käytön jälkiä nimeksikään. Eiliseltä shoppailureissulta löysin vielä -70 prosentin alella Ticketin harmaan pipon, joka sopii hyvin haalarin harmaisiin raitoihin. (Kuten huomaatte, olen alehaukka. Niin paljon kuin lastenvaatteita rakastankin, minulla ei ole mitään sitä vastaan että niitä saa halvalla...)

Se mitä meiltä vielä täysin uupuu, on kengät. Seuraavaksi siis suuntaan katseen kenkäkauppoihin, ja toivon että sieltä (vielä) löytyisi sopivaa popoa pikkumiehen jalkoihin. Metsästyksen kohteena ainakin goret ja kaupunkikengät, saappaat meiltä saattaa löytyäkin.

Meillä alkoi tänään hiihtolomaviikko, mukavaa hiihtolomaa kaikille muillekin lomansa aloittaneille!

Postilaatikon iloiset yllätykset

2011-02-17T12:30:00.000+02:00

Hoitovapaalla ollessa yksi päivän pienistä kohokohdista on postin saapuminen tänne pikkukylän perukoille. Meille päiväposti tulee melko myöhään, yleensä vasta iltapäivällä pikkumiehen päiväunien aikaan. Kun parhaimmassa tapauksessa postin mukana tulee jotain mukavaa luettavaa, pääsee lukemisesta nautiskelemaan vielä teekupin kera ihanassa hiljaisuudessa. Pieniä ovat onnen hetket.

Tällä viikolla postimiehemme on ollut suorastaan anteliaalla päällä. Tiistaina laatikkoon kolahti Teijan Keloranta & Käpälämäki -blogin arvonnassa voittamani ihana palkinto: Cath Kidstonin ihana essu ja soma muistikirja. Kiitos Teija ihanasta palkinnosta! Yleensä minulla ei ole minkäänlaista arpaonnea, joten ilahduin uutisesta kovasti.

Keskiviikkona puolestaan sain postia Wilhelmiinalta Kotiliesi-blogista. Häneltä tilasin todella kauniin New England -tyynynpäällisen. Kiitos Wilhelmiinallekin tästä hienosta, käsityönä tehdystä tyynyliinasta!

Ja kun tällä viikolla on postilaatikkoon kolahtanut vielä uusin Maalaisunelma ja Olivia, niin viikkohan alkaa olla suorastaan täydellinen mitä postin määrään tulee.

Mukavaa torstaita kaikille lukijoille!

Hyvää ystävänpäivää

2011-02-14T15:27:00.000+02:00

Pidän ystävänpäivästä, vaikken koskaan oikein olekaan omaksunut sitä jenkkityylistä ystävänpäivähörhöilyä kaikenmaailman sydänhömppäkrääsän kera. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, kuinka onnellinen saa olla siitä että lähellä on ystäviä jakamassa elämän iloja ja suruja. Kiitos siitä!

Ystävänpäivän kunniaksi nautiskelimme päiväkahvilla muhkeat viinerit, jotka mieheni toi kauppareissulta. Mieheni yllätti minut myös tuomalla kauniin kimpun vaaleanpunaisia ruusuja. Se on sinänsä huomionarvoinen seikka, sillä hän harvemmin muistaa tälläisiä asioita. (...liekö asiaan vaikuttanut pari päivää sitten vaivihkaa tokaisemani "oho, maanantaina on y-s-t-ä-v-ä-n-p-ä-i-v-ä", ja tänään aamuhesarin takaa huikkaamani "hyvää y-s-t-ä-v-ä-n-p-ä-i-v-ä-ä". Mene ja tiedä, mutta toki nainen aina kauniista kukkasista ilahtuu *virnistää*)

Lämpimiä ajatuksia täältä kirkkaan auringonpaisteen ja kipakan pakkasen keskeltä
Teille Kaikille Blogiystävillenikin!

Vaaleanpunainen hiipi keittiöön

2011-02-12T15:50:00.000+02:00

Tervehdys pitkästä aikaa. Meillä on eletty hiljaiseloa blogimaailmassa paristakin syystä. Päivät ja illat ovat täyttyneet kaikesta muusta, eikä kotona oikeastaan ole tapahtunut mitään mainittavan arvoista. Tänään sain kuitenkin kenties auringonpaisteen ansiosta hieman inspiraatiota sisustusjuttuihin.

Keittiön pyyhehylly sai hieman keväisemmän lookin, ja jouluinen valokranssi sai vihdoin lähtöpassit kaapin perälle odottamaan ensi syksyn pimeneviä iltoja. Kuin varkain hiipi hyllyyn vaalenapunaisia juttuja. Himlan pyyhkeitä, jotka hankin viime kesänä lomareissusta, Iittalan tuikkuja. Rosmariini-kortti muistuttamaan siementen kevätkylvöistä.

Minä olen viettänyt hiljaiset iltahetket puutarhakirjoja ja siemenluetteloita tutkien. Joko teillä sormet syyhyää puutarhatöihin? Toistaiseksi täytyy kuitenkin kukkaloistoa ihailla vain sisällä. Jostain syystä ruusutkin ovat meillä tällä hetkellä vaaleanpunaisia.

Ihanaa lauantaita!

Hurmaava puolukkapiirakka

2011-01-30T23:19:00.000+02:00

Tänään meillä kokoonnuttiin naisporukalla kosmetiikkakutsujen pariin. Kahvipöydässä ollut puolukkapiiras keräsi sen verran kehuja, että lupauduin laittamaan ohjeen blogiin. Ohjeen alkuperästä en tiedä sen enempää, mutta omaan reseptikansiooni sain tämän äidiltäni. Herkullinen on, sen myönnän itsekin.

Aineet:

3 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruokosokeria

1 tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa

100 gr voita

1 kananmuna

1 dl ranskankermaa ( creme fraiche purkissa on 150 g, olen käyttänyt pohjaan koko purkillisen desin sijaan)

Sekoita kuivat aineet. Nypi joukkoon pehmeä voi. Lisää kananmuna ja ranskankerma, sekoita tasaiseksi ja levitä pyöreään piirakkavuokaan.

Täyte:

200g vaniljalla maustettua tuorejuustoa (itse käytän Sunnuntain vanilja rahkavalmistetta, löytyy kaupan juustohyllystä)
1 dl ranskankermaa (toinen creme fraiche purkki siis täytteeseen)
1 kananmuna

2-3 dl puolukoita

1,5 dl ruokosokeria

2 tl vaniljasokeria

Sekoita täyte ja levitä piirakan päälle. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.
Itse olen paistanut hetken aikaa pohjaa uunissa ennen täytteen levitystä, ja vasta sitten lisännyt täytteen ja laittanut puoleksi tunniksi uuniin.

Makoisia kahvitteluhetkiä!

Illan hiljaisina hetkinä

2011-01-30T00:42:00.000+02:00

Meidän takasta on tässä blogissa nähty kuvia varmaan enemmän kuin laki sallii, mutta laitanpahan vielä, koska se niin oleellisesti liittyy tähän iltaan.

Tänään on nimittäin lähes täydellinen ilta. Talo suorastaan hipihiljainen, ja päivällä tehdyn siivouksen ansiosta myös putipuhdas. Hiljaisuuden rikkoo ainoastaan takassa rätisevä tuli. Pojat ovat nukkumassa, mies yövuorossa ja minä nautiskelen parhaasta mahdollisesta seurasta eli sisustuslehdistä, suklaasta ja pienestä "yömyssystä". Pitkästä aikaa pääsin koneelle lukemaan teidän ihanaisten blogeja ilman että pieni nahkakääpiö roikkuu lahkeessa tai tekee tuhojaan siellä minne silmä ei yllä.

Alkuviikosta tullut Vakre on ollut lukematta, mutta tänään siihenkin löytyi aikaa. Ja netistä löytyi ihania kevätvaatteita, joita tekisi mieli tilata sitten joskus kun budjetti sallii. Eli sieluni kyllyydestä sisustusta, muotia ja herkkuja - aah! Pienestä sitä ihminen tulee nykyään onnelliseksi.

Saisinko pyytää että tämä ilta kestäisi piiiitkäään, kiitos?
Mukavaa viikonloppua!

Olohuone (part 2): ruokailutila

2011-01-22T22:50:00.000+02:00

Lupailin teille jossain vaiheessa lisää kuvia uudistuneesta olohuoneesta. Varsinainen olkkarin puoli käytiin läpi tuossa edellisessä postauksessa, joten nyt tutkaillaan sitten huoneen toista reunaa. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, ikkunoista tuli sen verran valoa että osa kuvista on ihan ylivalottuneita mutta koitetaan kestää. Kuvausolosuhteet eivät talven pimeydessä ole kovin hyvät, ei kirkkaassa päivänvalossa sen paremmin kuin illan hämärässäkään...
Meillähän siis kaadettiin olohuoneen ja entisen työhuoneen välistä seinä, ja "ruokasali" muutti tämän vanhan työhuoneen tilalle. Ja työhuone puolestaan on nyt vanhassa ruokailutilassa.

Huoneen takaseinältä löytyy ehkä kaikkein rakkaimmat huonekaluni koko talosta, nimittäin vanhat lasikaapit. Ne ovat mummini ja hänen siskonsa peruja heidän Turun asunnostaan. Kun pikkutyttönä menimme Turkuun, otti mummini sisko näistä kaapeista upeat nukkukodin kalusteet, joilla sain leikkiä aamusta iltaan. Nukkekodin kalusteet olivat mummini vanhat: taidokkaasti tehtyjä vanhoja puuhuonekaluja, nojatuoleja jotka oli päällystetty punaruskealla sametilla, pikkuruisia tina-astioita, ihania pikkunukkeja... Kenties intoni sisustukseen on jokin takauma lapsuuden leikeistäni? :)
Olin onnesta ymmyrkäisenä kun sain nämä kaapit mukaan ensimmäiseen asuntooni. Ja siitä lähtien ne ovat mukanani kulkeneet. Ja tulevat kulkemaan.

Ruokailutilan valaistus hoituu näillä katosta roikkuvilla lasilampuilla. Nämä löysin kesällä naapurikylän sisustusliikkeestä, ja tykästyin niihin ensisilmäyksellä. Kattovalot ovat meillä harvoin päällä, täälläkin vain jos istumme pöydän ääressä. Valaistuksena on pääasiassa pikkulamppuja, joita löytyykin sitten joka kaapin päältä...

Tässä vielä yleiskuva tilasta, suurin piirtein takan kohdalta otettuna. Vasemmalle puolelle jää kaappirivistö, jota emme purkaneet pois, sillä talossamme ei ole liikaa säilytystilaa. Kunhan budjetti antaa periksi, hankitaan kaapistoon liukuovet, jotka eivät näytä ihan näin "makuuhuonemaisilta". Ajatuksena olisi fiksata myös kuvassa näkyvä peili uudella värillä, mutta projekti on "to do" -listalla sitten jossain vaiheessa.

Tässä vielä kuva toisella seinustalla olevasta vanhasta kaapista, joka on ollut mieheni lapsuudenkodissa leipäkaappina.

Sen päällä on yksi lempitauluistani, joka myöskin on kulkenut mukanani kodista toiseen. Remontin jälkeen tauluja on laitettu seinälle varsin nihkeästi.

Ruokapöytä tuoleineen on meillä ikuinen kädenväännön kohde. Haluaisin ainakin uudet tuolit, sillä näissä on tolkuttoman huono istua iltaa pidempään, mutta kuten arvata saattaa, on mies eri mieltä (kysymys kuuluu: kuunnellaanko miesten mielipidettä tässä asiassa?). Samoin pöytä on mielestäni liian tumma verrattuna muihin huonekaluihimme, mutta sehän on vain järjestelykysymys :) Jossain vaiheessa haaveissa siintelee siis uusi kalusto, mutta toistaiseksi on tyytyminen tähän.

Ja kuten kuvista vielä huomaa: verhoja odotellessa...
Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Kodin tölkit kotiutuivat

2011-01-18T13:40:00.000+02:00

Viime viikolla meille kotiutuivat huutiksesta huutamani Riihimäen vanhat kodin tölkit. Tykkään niistä kovasti. Sen verran kiireinen viikko on kuitenkin takana, etten ehtinyt tölkkejä vielä "sulauttaa" sisustukseen, vaan olen lähinnä keskittynyt ihailemaan niitä ruokailutilan pöydällä... Kenties tällä viikolla ne saavat sisäänsä kynttilän tai valosarjan. Tai jotain.

Tällä hetkellä tuntuu ettei mielessä ole minkäänlaista "visiota" kodin sisustamiseen, vaan mielen täyttävät aivan muunlaiset asiat. Joku keväinen sisustuslehti voisi tuoda kaivattua inspiraatiota ja kevätfiilistä?

P.S. Kiitos kaikille verho-ongelmaani pohtineille! Ideat on pistetty visusti korvan taakse, ja kunhan tästä taas into kasvaa niin verhot ilmestyvät ikkunaan!

Olohuone (part 1) ja visainen verho-ongelma

2011-01-05T18:24:00.000+02:00

Lupailin jo ennen joulua jonkinlaista postausta olohuoneesta remontin jälkeen. Joitain yksittäisiä nurkkia onkin jo tullut esiteltyä, mutta tässä vielä jonkinlaista yleiskuvaa oleskelutilan puolelta, esittelen uuden "vierasruokailutilan" omassa postauksessaan. ... ja kyllä, se on joulukuusi mikä vielä seistä törröttää kuvassa. Olin jo purkamassa koristeita alkuviikosta, kun miesväki vaati yhteen ääneen että kuusen on seistävä paikoillaan loppiaiseen saakka. Mutta huomisen jälkeen se lähtee, vannon kautta kiven ja kannon...

Tässä siis yleiskuva uuden ruokailutilan suunnasta. Takaa oikealta lähtee oviaukot työhuoneeseen ja keittiöön.

Takka meillä sijaitsee suurinpiirtein joulukuusta vastapäätä. Takan vierestä purettiin rempassa seinä. Tuossa Ikean Jennylundissa tulee lojuttua varsin usein sisustuslehtiä lueskellen ja takan lämmöstä nauttien.

Tämä kuva on takan suunnasta työhuoneeseen päin. Aikaisemminhan olohuoneessa oli kellertävä tapetti, johon kyllästyimme melkoisen pian. Kaikenlisäksi tapetti oli tosi huonolaatuista, se haalistui muutamassa vuodessa aivan ihmeellisen väriseksi. Hyvä syy rempalle siis! Uusi tapetti on aikalailla mudan sävyinen, ei oikein ruskea sen paremmin kuin harmaakaan.

Ja sitten vielä muutamia yksityiskohtia olohuoneesta. Joulunpunaiset tekstiilit sain sentään karsittua pois ja tilalle laitoin tummanruskeaa. Jotenkin ei vielä ollut ihan kepeä kevätfiilis pastellisävyineen. Sain pöydällä olevan ihanan Pentikin käpykynttelikön ja pellavaliinan uutena vuonna ystävältäni. Kiitos, ne sopivat sisutukseen kuin nenä päähän!

Kynttelikössä on ihana poltella kynttilöitä kun ilta hämärtää. Oli kesä tai talvi, niin kynttilöitä meillä palaa aina.

Yläkerrasta toin olohuoneen sivupöydän alle joskus antiikkiliikkeestä ostamani kiinalaisen korin. Siinä säilytetään lempparisisustuslehtiä, norjalaista Vakrea ja tanskalaista Jeanne d´Arcia. Muita suosikkeja ovat , yllätys yllätys, Lantliv ja Maalaisunelma.

Ja sitten vielä se ongelma. Koko joulun olen pähkäillyt millaiset verhot olohuoneeseen laittaisin. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehto on kankaiset laskosverhot. Vaaleat, totta kai. Mutta kysäisenpä nyt teiltäkin, rakkaat sisustussiskot, tuleeko mieleen muita vaihtoehtoja?

Uuden vuoden lupaus

2011-01-02T18:02:00.000+02:00

Uusi vuosi on käynnistynyt mukavissa merkeissä. Eilen meillä kyläili hyvä ystäväni perheensä kanssa. Olen tuntenut ystäväni ihan pikkutytöstä lähtien. Vaikka vuodet ovat vierineet, on ihanaa että ystävyys on säilynyt läpi kaikkien näiden aikojen. Näemme ihan liian harvoin. Ilta kului kuin siivillä kuulumisia vaihtaen mukavassa tunnelmassa.

Olen laiska tekemään uuden vuoden lupauksia, mutta nyt tein seuraavan: tänä vuonna annan enemmän aikaa ystävilleni.Ympärilläni on ihania ihmisiä, kaikki yhtä ainutlaatuisia ja upeita, jokainen oma persoonansa. He jakavat pyynteettömästi elämäni ilot ja surut, heidän kanssaan on naurettu lukuisat naurut, itketty itkutkin. He ovat pysyneet rinnallani silloinkin kun elämä on heitellyt. Kiitos teille kaikille, olette ihania!

Arjen pyörityksessä liian usein vetoaa kiireeseen, aikaan, tekemättömiin tehtäviin. Ja kuitenkin ystävät ovat juuri ne, joilta saa voimaa jaksamiseen silloinkin kun on olevinaan kamala kiire. Ja oikeasti - ei ole. En halua, että elämäni koskaan on niin kiireistä, että en ehtisi sitä jakamaan ystävieni kanssa. Tänä vuonna lupaan ottaa aikaa, ja jakaa sitä enemmän ystävieni kanssa. Se, jos mikä, on minulle tärkeää.

Ja sitten vielä sisustuskuulumiset: kuten monessa muussakin blogissa, huomaan että meilläkin joulu saa vähitellen väistyä. Joulukuusi rapisee jo sen verran, että aion kantaa sen huomenna pihalle. Kärkkäisen alekorista löytyi kuvassa näkyvä kello hintaan 9,90 eur, joten pakkohan se oli kotiin kantaa.

Muistuttakoon se minua ajan ottamisesta itselleni ja ystävilleni.

Onnellista Uutta Vuotta 2011!

2010-12-31T21:21:00.000+02:00

Rakettien paukkuessa toivotan kaikille
Onnellista Uutta Vuotta 2011!

Aina ei mee nallekarkit tasan eli nuorisoslangin aakkoset

2010-12-29T22:59:00.000+02:00

Tuleeko teille koskaan hetkiä, jolloin ajattelette että "hei, mä olen oikeastaan aika nykyaikainen ja nuorekas varhaiskeski-ikäinen ja olen aika hyvin perillä tästä nykymaailman menosta"? Ja sitten zä däm, pari hetkeä myöhemmin huomaatte, että ette to-del-la-kaan ole tuo haaveittenne nuorekas tyyppi, vaan totaalisen kalkkis, passé ja 90-luvulle jämähtänyt juntti.
Tänään oli sellainen aamu.

Joka aamuiseen tapaan lueskelin aamuhesaria kaffekupposen kera, ja silmiini osui mainio artikkeli Stadissa kaikki on nyt jepaa (HS 29.12.2010). Juttu käsitteli nykynuorison slangia, ja pisteenä iin päälle toimittaja oli koonnut vielä Suomi-nuoriso-sanakirjan. Ja eikun lukemaan.

Okei, me emme asu stadissa, joskaan emme nyt mahdottoman kaukanakaan sieltä. Mikä tarkoittaa, että jonkin hetken kuluttua nämä sanat ja fraasit löytävät tiensä myös tänne pikkuruiseen maalaiskuntaan. Ja mikä pelottavinta, mikäli näin käy, en hetken kuluttua tule ymmärtämään rahtustakaan mitä varhaisteinimme tulee puhumaan! Se siitä nuorekkuudesta, kyvystä ymmärtää lapseni elämää, saati olla cool mutsi (tai siis sorry: niise tai pjade mutsi - kai mutsi nyt edelleen on mutsi vai onko sekin jo muuttunut?)

Siis missä vaiheessa, kysyn vaan, kauniista tytöstä on tullut 8 1/2 - 10, komeasta pojasta uroshevonen, koviksesta jou jou, eurosta juro, oluesta metsävesi, siideristä homovissy, oleilusta derppaamista? Tupakoidessa poltetaan kehitysmaiden lasten kädet, kännätessä vedetään tonni käteen ja humalassa ollaan naulakko päässä? Eikä tämä tähän lopu. Pussailu on nykyään åtta sjusex tai vaihtaa räkää (hei kuka näitä sanontoja keksii?), huono on syyhky tai semipro. Ja sanalle tyhmä onkin ilmaisuja sitten urakalla: kilipää, kura, einari, idari, derp, janari, urpå, bambino.

Ja sanakirjaa kun luin eteenpäin, niin tajusin kuinka einari sitä olenkaan. Kiukuttelevalle yhdeksänvuotiaalle tulee joskus todettua että "elämä on", ja sehän se vasta laimeeta onkin. Samaa sarjaa edustaa sanonnat aikuisten oikeesti, kuuminta hottia, ihkua, liian hapokasta ja hyvin jännä (!?!). Että jos haluatte lastenne suunnasta rispektiä, niin älkää hyvät ihmiset ainakaan näitä sanoja käyttäkö. Sen sijaan voitte briljeerata kohauttamalla olkapäitä ja tuhahtamalla emt (en mä tiedä), tai kertoa että naapurin setä oli uutena vuonna pj (pata jurrissa). Ja lapselle jätetyt muistilaput roskapussin viemisestä roskapönttöön voi allekirjoittaa lyhenteellä kdi rks, joka tietenkin tarkoittaa että kiitos rakas. Etkö muka nyt moista tiennyt? Sun mutsis hoi!

Ja sitten vielä sananen siitä mistä tähän ajatuksenjuoksuun lähdettiin. Nimittäin aamukahvista. Joulupukki toi minulle ja miehelleni uuden kahvinkeittimen. Vanhalla keittimellä saikin vain "laimeeta schaissea". Nyt maistuu "jeballe, suorastaan superpromasterille".

...vielä kun hesari kertois miten näitä sanoja kuuluu käyttää. Iloa päiviinne!

Joulun jälkeen

2010-12-26T23:22:00.000+02:00

Haikea olo. Joulun viimeisiä tunteja viedään ja huomenna alkaa taas arki. Takana on vauhdikas joulukuu ja ihana joulu yhdessä perheen ja läheisten kanssa. Ehdin harmillisen vähän päivittämään blogia, tarkoituksena oli näyttää joulukotiamme useammastakin kulmasta. Tässä kuitenkin vielä pari räpsyä joulukuusesta.

Joulukuusi on meillä yleensä loppiaiseen asti, sen jälkeen joulukoristeet riisutaan talosta ja punaiset sävyt pakataan sisustuksesta odottamaan seuraavaa joulua.

Loppiaiseen asti kuitenkin vielä tunnelmoidaan, vaikka täytyy myöntää että sisustuksessa olen jo tuumaillut keväisiä sävyjä. Tosin, jos rehellisiä ollaan, perusväritys ei miksikään muutu: valkoista, ruskeaa, beigeä, harmaata. Muita värejä tulee vain pieninä ripauksina sinne tänne.

Uusia suunnitelmiakin kodin suhteen olisi jo roppakaupalla, vaikka vielä muutama viikko sitten manailin etten ryhdy minkäänlaisiin remppa/rakennuspuuhiin piiiitkääään aikaan. Noh, pitkä aikahan on suhteellinen käsite. Uusi vuosi näyttää mitkä suunnitelmista toteutuvat.

Näistä Rivieran kelloista taisi tulla lempparikoristeet, en raaskisi niitä mitenkään laittaa laatikkoon odottamaan ensi vuotta...

Joulusäät olivat kylmät mutta upeat. Meillä on mahtavat kinokset lunta, ja pakkanen puhalsi kuistin kanervan kauniiseen huurteeseen. Talvi jatkuu. Ja oikeastaan se on aika ihanaa.

Kurkistus olohuoneeseen

2010-12-10T00:04:00.000+02:00

Ilman tiukkaa deadlineä ei tapahdu mitään. Ainakaan meillä. Mutta kun on se ihan viimeinen hetki aloittaa, niin valmistakin alkaa syntyä.
Perjantaina illalla mieheni nakutteli paikoilleen uuden ruokailutilan laminaatit. Lauantai ja sunnuntai meni tapetoidessa (kiitos äidilleni, joka huudetaan apuun kun vaaditaan kärsivällisyyttä ja pilkunviilausta...) ja listoja kiinniteltiin itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Tiistaina päivä hurahti kaupungilla, mutta eilen työhuone muutti alakertaan. Tänään on järjestelty huonekaluja paikoilleen ja kannettu poisheitettyjä tavaroita ja roskia kaatopaikkakuormaan.

Huomenna vielä vähän viimeistelyä ja sitten remontti on ohi alakerrasta. Poikien huoneet taidamme kuitenkin vaihtaa vasta joulun jälkeen...

Laitan lisää kuvia lähipäivinä. Viikko on ollut varsin työntäyteinen, joten palaan blogipäivityksiinne heti kunhan ehdin.

Rempparealismia ja päivän kranssi

2010-12-02T23:08:00.000+02:00

Aloitetaan ensin kauniimmilla asioilla. Meidän keittiön seinä sai tänään ylläolevan kranssin. Löysin risukranssin kehikon muutamalla eurolla Tiimarista, kun kävin ostamassa joulukorttitarvikkeita. (Voitteko kuvitella, mulla on korttitarvikkeet hankittuna ennen itsenäisyyspäivää! Ikinä en ole ollut korttirumban kanssa näin ajoissa! ...okei, tunnustetaan: ostin myös valmiita kortteja jos nyt kuitenkin sattuu niin että korttien askarteluun ei kaikesta huolimatta ole aikaa...)

Kranssista tuli mielestäni aika hauska, vaikken siihen mitään muuta tehnyt kuin kieputin valot. Siis tosi simppelihän se on, mutta siksipä se sopii käyttäjälleen... Muutama rottinkinen vastaava meillä on seinällä, joten risut tuovat hauskaa vaihtelua. Ja jos ei muuta, niin niillä voi aina vaikka uhkailla meidän lapsia... Sorry. Tänään huumori on vaan poskettoman väsymyksen takia tosi tosi tosi huonoa.

Ja sitten siihen "not so nice" osastoon. Meidän olkkari näyttää - ta daa - tällä hetkellä tältä:

On vähän purettu väliseinää, revitty tapetteja, listoja - kaikkea mahdollista mikä irti lähtee. Ja suku olisi tulossa parin viikon päästä joulunviettoon. ...tässä mikään kiire ole...

Tänään haettiin kuitenkin uudet tapetit ja mies sai paklailtua koloja umpeen. Huomenna olisi ajatuksena (tai siis ainakin mulla ajatuksena, mies ei varmaan vielä tiedä sitä kuin ehkä aamun "käskynjaossa"...) laittaa uuden "lisätilan" (joka kuvassa jää kuvaajan selän taakse, entinen työhuone) lattiaan tuolla jossain romujen keskellä näkyvät laminaatit. Eli meillä olohuoneesta tehtiin isompi siten, että olohuoneen ja työhuoneen väliseinä purettiin. Tänne lisätilaan tulee isompi ruokailutila, jossa mahtuu syömään (toivottavasti) koko suku.

Viikonlopuksi olisi sitten tapetointihommia. Pikkuisen listoja kiinni ja se ois sitten niinku siinä :) Tai niin olen ainakin suunnitellut, mutta miten ihmeessä on pieni tutina lahkeessa, että kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista?

Anyway, sen jälkeen alkaa sitten vasta suurin urakka, kun työhuone kannetaan yläkerrasta alakertaan, esikoinen muuttaa vanhaan työhuoneeseen ja juniori esikoisen vanhaan huoneeseen. Ja aikaa tähän kaiken muun joulutouhun keskellä olisi kalenterin mukaan noin 2,5 viikkoa. Öööh, sehän on siinä ajassa ihan mahdollista? Onhan?

Testailua...

2010-11-30T23:13:00.000+02:00

Kuten nimikin jo kertoo niin täällä testaillaan uutta editoria. Otin sen vihdoin ja viimein käyttöön, joten jos blogin asettelu näyttää omituiselta, niin kyse on vain siitä etten ole varsinaisesti mikään tekniikan ihmelapsi... Ehkäpä tämän kanssa muutaman postauksen jälkeen pääsee sinuiksi, ainakin tuo kuvien asettelu on tässä huomattavasti yksinkertaisempaa. Mutta tehän sen varmaan jo tiedättekin :)

Huomenna alkaa joulukuu. Voi hurja, mihin katosi yksi vuosi?

Löytöjä remontin keskelle

2010-11-26T12:57:00.007+02:00

Minulla on ilo jakaa kiinnostukseni vanhoihin tavaroihin ja huonekaluihin yhdessä mieheni kanssa. Mieheni kulkee silmät auki vanhoissa maatilan rakennuksissamme, ja löytää sieltä monesti mukavia yllätyksiä.

Pari päivää sitten hän toi kotiin ylimmäisessä kuvassa näkyvän ikivanhan, hyvin rustiikkisen, isohkon jakkaran. Jakkara löytyi vanhasta navetasta romppeiden alta, ja sitä on varmaan käytetty ainakin jonkinlaisena öljytynnyrin alustana tai vastaavana, sillä se oli melko öljyisessä kunnossa. Vanha se joka tapauksessa on, joten liekö palvellut lypsyjakkarana tai vastaavana ennen tynnyrinalusurakkaansa.

Onneksi on keksitty maalipesu. Pesin jakkaran tiukalla seoksella maalipesua, ja sain kuorittua siitä suurimman osan liasta pois. Muutama tumma läiskä jäi pintaan kertomaan jakkaran historiasta maatilan töissä, ja jäljet saavat mielestäni näkyäkin. Lopuksi pintaan kerros suoja-ainetta ja jakkara löysi paikkansa takkamme edestä. Siinä on mukava istuskella takkaa sytyttäessä tai käyttää sitä rahina nojatuolissa istuskellessa.

Navetan nurkassa olleen pienen kirjoituspöydän bongasimme jo muutama vuosi sitten, ja nyt mieheni toi senkin kotiin. Jälleen tukuisa maalipesukäsittely lian poistamiseksi, sen jälkeen suoja-ainetta ja lopuksi paksu kerros vahaa kiilloituksen kera. Pöytä tulee olemaan sohvien välissä apupöytänä, tosin se pääsee paikoilleen vasta kun alakerran remontti vihdoin valmistuu. Nyt se on kuvattu olohuoneen ainoaa siistiä seinää vasten. Tästä kohtaa ei ole vielä revitty vanhaa kellertävää tapettia pois, tosin tarkkasilmäisimmät huomaavat jo listojen kadonneen...

Olin jo pitkään suunnitellut maalavani pöydän valkoiseksi, mutta sitä katsellessani kuitenkin päädyin pitämään pinnan mahdollisimman alkuperäisen näköisenä. Niin kovasti kuin rakastankin valkoista, tuntui tämän pöydän kohdalla oikealta menetellä näin. Jostain syystä tunnen maalisutia heilutellessa aina pientä tuskaa, sillä ajattelen esineen historiaa ja sitä onko oikein maalata vai yrittää pitää huonekalu sellaisena kuin se on aina ollut, vain hieman pintaa ehostaen. Yleensä, ainakin vanhojen huonekalujen kohdalla, olen päätynyt pieneen kunnostamiseen maalauksen sijasta.

Alakerrassamme valitsee tällä hetkellä melkoinen remonttikaaos. Urakka lähti vihdoin etenemään pitkän tuumailun jälkeen ja kiireiden helpottaessa. Väliseinä on kaadettu, listat ja suuri osa vanhoista tapeteista irroitettu. Pölyä ja röykkiöiksi kasattuja huonekaluja pitkin ja poikin alakertaa.

Kauhulla katson kalenteria ja alkavaa joulukuuta, meillä pitäisi jouluksi saada remontti valmiiksi ja pyöritettyä neljä huonetta uusille paikoilleen. Mitenköhän kaikki jää aina viime tinkaan, olisihan tässä ollut koko syksy aikaa? Onneksi on pimeitä iltoja, joiden aikana on hyvä tehdä sisätöitä. Ehkäpä se joulukin saadaan sitten jossain vaiheessa koristeltua paikoilleen!

Heja Sverige - Ruotsi vs. Suomi

2010-11-23T23:08:00.011+02:00

Kehtaako sitä edes tunnustaa? Ehkä kehtaa, nimenomaan täällä, blogiystävien parissa. Sillä te, jos ketkä, ymmärrätte varmasti Ruotsin ja ruotsalaisuuden ihanuuden. Tuon kepeän elämänasenteen, vaalean sisustuksen, elämän pienet nautinnon hetket rapujuhlineen ja juomalauluineen. Minä tykkään Ruotsista, ihan oikeasti. Siis maana, kulttuurina. Hyvä ystävänikin tykkää, joten on meitä umpisuomalaisia Ruotsi-faneja täällä Suomessa ainakin kaksi kappaletta. Löytyykö muita?

Mistä nyt siis moinen Ruotsi-paatos?

Kävimme viikonloppuna mieheni siskon perheen kanssa risteilyllä. Oli kiva reissu. Ihana Tukholma (vaikkakin huisin kylmä ilma mutta sekään ei tuntunut ihan niin pahalta kun oltiin Ruotsissa, Suomessa oli taatusti kylmempi). Ihana tunnelmallinen vanha kaupunki pikkukujineen. Ihanat kaupat. Ihana pehmeästi soljuva ruotsin kieli. Pakko päästä sinne uudestaan, pian.

Glögiä lämmittäessäni aloin miettiä mitä kaikkea Ruotsissa on paremmin kuin Suomessa. Näitä olemme joskus ystävänikin kanssa pohtineet, ja tulleet lopputulokseen että ruotsalaiset ne vaan osaa! Ja nyt ei tosiaan analysoida ruotsalaista sosiaalidemokratiaa, vaan pieniä ruotsalaisia juttuja, jotka tekevät elämästä, noh, jollain tavalla kepeämpää.

Ja löytyihän niitä:

Sen pehmeän ruotsinkielen jo mainitsin (ruotsalaisten kiroilukin kuulostaa runoilulta suomalaiseen ärräpäähän verrattuna)

Paremmat dekkarit ja leffat (sorry vaan Vares mutta Beck ja Wallander peittoavat sinut mennen tullen)

Blossan glögi (ensinäkin se on hyvää ja toisekseen, korjatkaa jos olen väärässä, ruotsalaisilla oli vuosikertaglögitkin aikaisemmin kuin suomalaisilla. Ja varmaan myös glögi, silloin Suomessa juotiin vielä, mitä lie, sahtia?)

Ruotsalaiset vaatemerkit (ruotsalaiset ovat niin neroja ettei kaikista vaatteista edes moni tiedä niiden olevan Ruotsista. Ja tällä nyt en tarkoita H&M:ää)

…mutta senkin voisi lisätä listalle! Eli H&M (näytä minulle vastaava suomalainen vaateketju. Niinpä.)

Kuninkaalliset häät (en itkenyt kun Halosen Tarja ja Arajärven Pena ilmoittivat menneensä naimisiin, mutta Vickanin ja Danielin häitä nyyhkin koko viikonlopun)

Kuninkaalliset yleensä (kts. edellinen kohta, Tarjassa vaan ei ole sitä samaa ”glamööriä)

Ihana, ihana, ihana vaalea sisustustyyli (mäntypaneelia löytää harvemmin ruotsalaisesta sisustuslehdestä mutta suomalaisesta peruskodista senkin edestä)

... josta tulikin mieleen kustavilainen tyylisuuntaus (Suomi tunnetaan Alvar Aallosta, en tykkää)

Hauskemmat juhlat ( helan går sjung hoppfalleri fallerallala… tätä ei varmaan tarvitse enempää edes selittää)

Ruokapuolesta voisi mainita monia juttuja, mutta sanotaan tässä vaikka ruotsalainen näkkileipä. ICA:n näkkärihyllystä löytyy kauniita pakkauksia ja jopa makuvaihtoehtoja (eikö ruotsalaista näkkäriä syöty jossain vaiheessa Suomen armeijassakin?)

Jopa Ikean lihapullat voisi listata (ne vaan maistuvat paremmalta kuin Saarioisten äitien tekemät)

Ja tietysti itse Ikea (tuo pelastava enkeli hädän hetkellä kun sisustusbudjetti on ratkaisevasti ylitetty)

Hieno kartanokulttuuri (sympatiat Wahlroosin Nallelle, ymmärrän hyvin hänen vaaleanpunaiset housunsa ja fasaanijahtinsa vaikka ne Suomessa ivaa aiheuttavatkin)

Volvo (tähän astisista autoistani se rakkain)

Peppi Pitkätossu ja Vaahteramäen Eemeli (muumit ovat niihin verrattuna lähinnä pelottavia)

Voittajan asenne (Suomi voitti lätkän maailmanmestaruuden…ööööh…koskas ne nyt olikaan…vuonna 1995?)

Ruotsalainen musiikki (soitetaan duurissa, suomi-iskelmä soi mollissa. Euroviisuvoittajiakin niillä on ainakin ABBA, Carola, Herreys ja Charlotte Nilsson. Tosin onhan meilläkin yksi. Lordi.)

(kuva Carl Larsson)

Tätä pikaisesti väsättyä listaa kun katselee niin onko kauhea ihme, jos suomalaiset joskus ovat hiukkasen kateellisia länsiserkuilleen? Itse ajattelen kuitenkin listauksiani kunnioittavan ihailun kuin perisuomalaisen kateuden kautta. Kyllä ne ruotsalaiset sitten keksiikin kivoja juttuja! Miten ne sen tekee?

Eipä silti, en minä sinne muuttaa haluaisi. En haluaisi romuttaa mielikuvaani onnelasta, jossa elämä on kuin Carl Larssonin kuvissa. Ymmärtäähän sitä paatuneinkin romantikko ettei arki lahden toisella puolella ole yhtään sen kummempaa kuin täällä.

Mutta silti – saisinko tilata edes hitusen ruotsalaista kepeyttä tähänkin kulttuuriin? Tack!

Että näin meillä tänään. Hörppään kulauksen kuumaa Blossan glögiä. Heja Sverige!

Puhdetöinä pöytäliina

2010-11-18T11:32:00.007+02:00

"Puhdetyö = puhdetyö tarkoittaa perinteisesti sisätyötä, sellaista työtä, jota voitiin tehdä hämärän aikaan tai silloin kun ulkotöihin ei päästy, käsityötä" (lähde: Wikipedia)

Onko teille sana puhdetyö tuttu? Minulle oli, mutta oli silti pakko tarkistaa mikä sen oikea määritelmä on. Tykkään tutkia sanoja ja niiden merkityksiä.

Eilen oli siis puhdetöiden päivä. Ulkona kelju keli, mutta allekirjoittaneella hirveä tekemisen vimma.

Pääasiassa pikkumiehen päiväuniaika meni kuitenkin siihen, että mietin mitä alkaisin tehdä... Siivoaisiko kodinhoitohuoneen? Ei, hoh hoijaa, liian tylsää. Lukisiko lehtiä? Njaaah, ihan kiva mutta ei kuitenkaan.

Lopulta päädyin haahuilemaan kangaskaapilleni. Sieltä löytyi joskus kesällä Ikeasta ostamani puna-beige-ruskearaidallinen kangas, joka näytti ihan siltä, että se halusi ryhtyä pöytäliinaksi. Ei muuta kuin kone surisemaan, ja pöytäliina valmistui juuri sopivasti pojan herättyä.

Sen verran kiire tuli, etten ehtinyt sitä silittää, mutta olihan sitä siitä huolimatta kokeiltava keittiön pöydälle.
Tykkään kankaan sävyistä, juuri sopivia joulunalusaikaan muttei kuitenkaan ihan liian jouluisia...

Mukavaa torstaita! Täällä sataa lunta ja se on i-ha-naa!

Vastaus haasteeseen ja terveiset Italiasta

2010-11-15T16:25:00.012+02:00

Terveiset Italiasta, tuosta vespojen luvatusta maasta.

Kävimme mieheni kanssa neljän päivän messumatkalla Bolognassa. Aurinko paistoi, ruoka ja viini maistuivat taivaallisilta, maisemat olivat hienoja, ihmiset tyylikkäitä, kaupat pullollaan ihania vaatteita... Vaikka reissu oli varsin tiukalla aikataululla varustettu, ehdimme silti hieman nautiskellakin leppoisasta tunnelmasta. Paluu kylmään ja sateiseen Suomeen oli noinkin lyhyen reissun jälkeen karu... Joskus sitä miettii, että ihan oikeastiko sitä haluaa täällä asua keskellä synkintä syksyä? Ja sitten taas muistaa - kyllä. Täällä on ihanan rauhallinen luonto, rauhallinen liikenne, rauhalliset ihmiset, rauhallinen elämänmeno... mutta jaarittelut sikseen ja asiaan.

Ennen matkaani ehdin juuri saada Tuirelta Kuulasta ja Kepeää -blogista oikein mukavan haasteen. Kiitos Tuire, ja pahoittelut että vastaaminen venyi reissun takia.

Ryhdytäänpä käymään kysymyksiä läpi:

1. Miksi loit blogisi?

Ryhdyin kirjoittamaan blogia jäädessäni äitiyslomalle viime syksynä. Työskentelen viestintäalalla, mutta sosiaalinen media on ollut minulle jonkinlainen "musta aukko", sillä aikaa sen seuraamiseen ei ole aikaisemmin juuri ollut. Aluksi kirjoittelin kuulumisia lähinnä tutuille ja blogi olikin kevääseen asti suljettu. Mutta kun itse seikkailin muiden blogeissa, tuntui jotenkin epäreilulta pitää omat tarinat "sisäpiirin juttuina" ja niinpä päätin pistää blogin julkiseksi, eipä täällä mitään valtiosalaisuuksia kuitenkaan kirjoitella...
Eli aluksi blogi oli jonkinlainen oppimisprojekti itselleni, mutta vähitellen siitä muotoutui sisustus/lifestyle/lapsiperheen arki/päiväkirja -tyyppinen sekamelska, joka tuo mukavasti iloa arkeeni.

2. Millaisia blogeja seuraat?

Pääasiassa sisustusblogeja, ja erityisen mukavaa on lukea sellaisia sisustusblogeja, jossa on mukana hitunen muutakin - lapsiperheen juttuja,"tuunauksia", matkakertomuksia, vaatepohdintoja tai oikeastaan melkein mitä tahansa elämänmakuista tarinaa.

Sisustusblogien kautta on auennut aivan ihana uusi maailma sisustusharrastuksen ja "tuunauksen" parissa, joten kiitän ja kumarran nöyrästi kaikille teille bloggareille, jotka olette avanneet kotinne ovet ja päästäneet lukijat "kylään". On aina ilo vierailla teillä!

3. Lempimeikkimerkki?

Paljon tulee käytettyä Lumenea, mutta reissuista tulee hankittua yhtä jos toista, joten mitään ehdotonta must-merkkiä ei ole. Tai on ehkä sittenkin, Kanebon 38 asteen ripsaria ei voita mikään. Se pysyy paikallaan kuin tauti (olikohan huono vertaus?) jopa tuiskussa ja tuulessa, joten on todellinen The Ripsari.

Arkisin ei tule kotioloissa juurikaan meikattua, mutta työni vaatii jonkinlaista edustavuutta pärstäkertoimen suhteen. Tällä hetkellä kuitenkin olen hoitovapaalla, joten olo on aika "naturelli".

4. Lempivaatemerkki?

Tässäkään ei mitään erityistä suosikkia ole. Vapaalla jonkin sortin perusuniformu on farkut ja musta pooloneule (joita molempia kaapissa on about sata kappaletta), töissä ollaan sitten taas asiallisemmalla linjalla. Aika paljon löytyy "simppeliä skandinaavista" eli Sandia, Marc O´Poloa, Gantia ja sitten tietysti H&M:ää. Kuitenkaan mitään erityistä suosikkia ei ole, vaan vaatteen pitäisi näyttää ja tuntua hyvältä. Tällä hetkellä vaatekaappini kaipaisi kipeästi uudistusta...

5. Välttämätön meikkituotteesi?

Varmaankin ripsari, jotta silmiin saa edes jotain väriä! Ja tietysti vartalovoide, sillä ilman sitä kroppa kihisee ja kutiaa kuivan ihoni takia niin vietävästi erityisesti talvella.

6. Lempivärisi?

Sisustuksessa beige, valkoinen ja ruskea. Vaatekaapissa tähän "väripalettiin" lisätään vielä musta, harmaa ja tumma farkunsininen. Varsin maanläheisessä skaalassa mennään siis niin sisustuksessa kuin vaatteissakin.

7. Hajuvetesi?

Kahta tulee käytettyä muita useammin: Bossin Femme ja Dolce & Gabbanan Light Blue.

8. Lempielokuvasi?

Voi hitsi, tämä on visainen kysymys. Vaikea sanoa lempparileffaa, sillä olen melkoisen kaikkiruokainen leffojen suhteen - kaikki käy kunhan se on hyvää. Brittihuumori uppoaa ihan täysillä, toisaalta myös tymäkkä toimintaleffa puolustaa paikkaansa jos leffassa on jokin älykäs juoni tai kunnollinen idea. Ja mikäänhän ei voita hyvää ruotsalaista poliisileffaa tyyliin Beck tai Wallander. Toisaalta kepeä romantiikkakin on niiiin ihanaa! Että minkä tästä nyt vetäisi johtopäätökseksi? Da Vinci koodi kohtaa komisario Beckin Puuta, heinää ja muutama vesiperä -hengessä, ja mukana menossa hyörivät myös Carrie, Samantha, Charlotte ja Miranda?

9. Missä maassa haluaisit vierailla ja miksi?

On paljon maita, joihin olisi mukava matkustaa. Nimetään tässä kuitenkin se eksoottisin, nimittäin Kirgiisia. Pieni selitys lienee paikallaan? Erittäin hyvä ystäväni on siellä parhaillaan työkomennuksella, ja nyt olisi once-in-a-lifetime -tilaisuus käydä katsomassa elämää keski-Aasiassa, ystäväni kertomusten mukaan hyvinkin eksoottisessa kulttuurissa. Kirgiisiassa on uskomattoman upea luonto, ja kulttuuri on mielenkiintoinen sekoitus vanhaa paimentolaiskulttuuria yhdistettynä nopeasti kehittyvään nykyaikaan. Visiitin arvoinen paikka siis.

10. Keksi viimeinen kysymys ja vastaa siihen itse?

Kun itse keksii kysymyksen, on siihen helppo myös vastata... Mitä inhoat eniten? Vastaus on helppo: käärmeitä! Kärsin ihan kamalasta käärmefobiasta. Meinasin pikkutyttönä istua kivellä pötköttelevän kyyn päälle, ja siitä lähtien olen kärsinyt ihan poskettomasta käärmekammosta. Inhoan hysteerisesti kaikkia matelijoita ja lieroja, sammakoista sissareiden kautta kastematoihin. Ei väliä luikertelevatko ne vastaan lenkkipolulla tai sanomalehden kuvina, mutta huuto ja meteli on kauheaa joka tapauksessa. Hyvä puoli talvessa on se, että lierokansa nukkuu!

En ole reissun jälkeen ehtinyt juurikaan blogipostauksianne lukea, joten en tiedä kuinka moni teistä on jo tämän haasteen saanut. Ojennan siis tämän haasteen eteenpäin kaikille teille ihanille bloggareille, jotka ilahduttavat blogilandian kansaa avaamalla kotinsa ovet vieraille!

Aulan tunnelmia...

2010-11-07T17:31:00.010+02:00

Sunnuntain ratoksi muutamia kuvia yläkerran aulasta. Kuvailin siellä samalla kun tuumailin mitä uutta aulaan voisi kehitellä.

Aulan nojatuolit on huputettu peitoilla. Peittojen alta löytyvät antiikkituolit, jotka kaipaavat kipeästi uutta verhoilua. Omat taidot eivät siihen riitä, joten toistaiseksi tuolit on piilotettu peittojen alle...

Lempipaikkani: yläkerran sohva. Tässä tulee usein lueskeltua tai katseltua leffoja tykiltä, joskus harvoin televisiota. Tavallista telkkaria meillä ei ole (okei, keittiössä minitelkkari uutisia varten), sen verran vähän meillä sitä katsotaan.

Sohvan iltavalaistus :)

Tämä senkki oli ensimmäinen antiikkiostokseni. Hankin sen aikanaan Helsingin kotiin ja se on kulkenut mukanani siitä lähtien. Tykkään siitä edelleen kovasti.

Lyhtyjä ja lamppuja, niitä löytyy kaikkialta... Kattovalot eivät yleensä edes ole päällä, vaan valaistus luodaan pikkulampuilla.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin: Iloista alkuviikkoa!

Maalta kaupunkiin

2010-11-05T15:00:00.008+02:00

Kävin eilen Helsingissä. Ihana päivä. Kiertelin kaikessa rauhassa kaupoissa, ihastelin kaikkea kaunista ja nautiskelin pääkaupungin mukavasta tunnelmasta. Asuin aikanani kantakaupungissa reilut kuutisen vuotta, mutten koskaan oikein kotiutunut sinne. Liian vilkas paikka maalaistytölle. Mutta nyt kun asun maalla, on aivan mahtavaa viettää päivä Helsingissä ja palata sitten takaisin kotikoloon maaseudun rauhaan. Kierrellä päivä kaupoissa, nautiskella hyvästä ruuasta, pysähtyä ihanaan kahvilaan. Tämä järjestely sopii minulle enemmän kuin hyvin. Näitä päiviä pitäisi muistaa tehdä useamminkin.

Riviera Maisonin liikkestä löytyi ihanat rottinkiset joulukellot, jotka ajattelin sitoa yhteen ja laittaa roikkumaan olohuoneen oviaukosta tuomaan joulutunnelmaa. Valkoiset, puiset minitarjottimet sekä jouluservetit olivat ihan välttämätön hankinta myös...

Samoin RM:stä tämä koivun kaarnasta ja rautalangasta tehty tähtikranssi, jossa on hopeanhohtoista pientä hilettä koristeena ( ei valitettavasti näy kuvassa). Kranssi löytyy toistaiseksi yläkerran aulasta.

Kotimatkalla poikkesin vielä Vantaan Ikeassa. Pitkästä aikaa tuntui sieltäkin löytyvän kaikenlaista pikkukivaa. Erityisen ilahtunut oli Ikean uudesta tähtisarjasta, josta hankin esikoisen huoneeseen sinisiä säilytyspurkkeja, keittiöön hopeatähtiset keittiöpyyhkeet sekä tähtiservettejä. Lisäksi varauduin jo lahjarumbaan hankkimalla lahjapapereita, "kun halvalla sai"...

Ja näitä pitkulaisia tyynyjä olen katsellut Ikeassa jo pitkään. Nyt ne olivat Ikea Family -klubin tarjouksessa 9,95 eur/kpl, joten niitä ilmestyi meille pari kappaletta. Ajattelin laittaa ne makuuhuoneeseemme. Kotona harmittelin, etten sitten ostanut myös raikkaan sinivalkoisia patjaraitakankaasta tehtyjä tyynyjä poikien huoneisiin... Noh, hyvä syy mennä vielä uudestaan marraskuussa Ikeaan!

"Hurvittelupäivän" jälkeen on syytä palata arkeen... Nyt alkaa raivopäinen siivous!

Mukava viikonloppua!

Valot syttyvät...

2010-11-02T21:40:00.006+02:00

Jokavuotinen kädenvääntö siitä milloin ulos saa laittaa "jouluvaloja" on taas käyty. Minä voitin, tietysti, ja kävin saman tien rakentamassa etukuistille tämän valoviritelmän. Onhan jo marraskuu, hyvänen aika, ja täällä elellään muuten ihan pimeydessä!

Mies on sitä mieltä, että valoja pitäisi viritellä vasta joulukuussa kun joulu on oikeasti lähempänä. Minun joulunodotukseni alkaa taas jo lokakuussa, ja yleensä samoihin aikoihin alkaa valoja syttyä pihalle.

Viimeistään talviaikaan siirtymisen aikoihin on pakko saada jotain valoa pihalle ja kuistille. Ja mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän niitä syttyy. Meillä on jopa koirien tarhassa omat "jouluvalot". Valot eivät liity mielestäni vain jouluun, parempi nimitys niille olisikin talvivalot tai vaikka kaamosvalot!

Tänä vuonna minulla on myös jonkinsortin havuvillitys. Viime vuosina olen uskollisesti lykkinyt callunaa ruukkuun ja ripotellut niitä joka terassille. Nyt jostain syystä ne jäivät hankkimatta. Ja kun kesällä ylitsemme pyyhkäissyt myrsky vielä sopivasti kaatoi kalliolta ison kuusen, niin olen jyrsinyt siitä oksia irti varsin reipasta tahtia.

Nyt meiltä löytyy sitten jos jonkinlaista havuasetelmaa. Ja oikeastaan tummanvihreä, valoilla koristeltu kuusenoksa on aika kaunis. Tervetuloa talvi!

Pst! Lupaan että nämä ovat viimeiset kuvat meidän etukuistista piiiitkään aikaan. Lueskelin juuri vanhoja postauksia ja totesin, että sisustusasiat (joihin tämän blogin kai alunperin piti keskittyä...) ovat jääneet viime aikoina varsin vähälle. Yritetäänpä ryhdistäytyä ja kuvata jotain vaiheeksi sisälläkin! Tosin varmasti tulee myös jatkossa kirjoiteltua asiasta ja sen viereltä, ajatukset kun hyppivät joskus varsin lennokkaasti asiasta toiseen...

Hui kauhistus...

2010-10-31T22:17:00.009+02:00

... mitä kummituksia!

Muutama kuva pikaisesti blogiin...

Meillä pojat innostuivat (lue: isompi innostui ja pakotti pikkuveljenkin) juhlimaan jenkkitunnelmissa halloweenia, ja poikkesimme illalla molemmissa mummiloissa sekä enon luona pyytämässä karkkia ja tekemässä kepposia. Isompi sonnustautui viikatemiehen vermeisiin ja pikkumieskin oli suorastaan karmaiseva kummitus, asunaan isoveljen vanha kylpyviitta ja tutti tiukasti suussa. Kyllähän näitä jo pelästyy!

Pöö! Olen Ihan Hillllveä Mölkö...

Kiitos mummille kuvista!

Terveisiä rapakon takaa

2010-10-28T00:19:00.010+03:00

Palailin eilen kotimaisemiin jenkkilän reissusta, tällä kertaa suuntana oli South Dakota ja siellä paikallinen "pikkukaupunki" Rapid City. Kaiken muun touhun lisäksi ehdin nähdä kerrankin myös maisemia, sillä kävimme retkellä Rushmore Mountainsilla sekä Custerin kansallispuistossa, jossa vastaan kävelivät muun muassa lukuisat puhvelit, peurat ja aasit.

Rushmore Mountains on kuulu kallioon hakatuista presidentin kuvista. Paikka herätti kunnioitusta, varsinkin kun kaiverrustyö on tehty 20-30-luvuilla, jolloin työkalut olivat hieman toista luokkaa kuin nykyään. Kaikkiaan nelisensataa miestä on tehnyt paikan eteen töitä yhteensä 14 vuotta.

Needle´s eye oli yksi kierroksen nähtävyyksistä.

Näiden kallioiden keskellä sitä tunsi olonsa varsin pieneksi...
Ruokimme puistokierroksella tietysti myös villiaaseja. Aasit söivät kiltisti kädestä, ja olivat aika söpöjä otuksia. Melkein tahtoisin oman aasin :)

Puhvelit kävelivät luonnonpuistossa vapaana, mutta niitä ei parane silitellä - eläin rusikoi helposti auton täysin romuksi!

Matka oli vauhdikas, ja kotiinpaluukin onnistui sitten lopulta. Mitä nyt kaksi lentoa peruttiin ja aikaa kului lentokoneessa/kentillä nelisenkymmentä tuntia, mutta who cares - kotiin päästiin ja se on pääasia. Reissun jälkeen onkin mukavaa taas virittäytyä kotitunnelmiin hauskojen muistojen kera...

Viikonloppuna...

2010-10-08T22:38:00.005+03:00

... siivotaan kotia ja pihaa

... harrastetaan koirien kanssa

... vietetään aikaa yhdessä

... nautitaan syksystä

Kaunista viikonloppua ystävät!

A niin kuin Arabia

2010-10-06T23:24:00.008+03:00

Minä rakastan vanhoja astioita. Siis rrrrrrakastan. Niissä on jotain niin kaunista, ajan patinaa, vuosien saatossa tulleita pieniä kolhuja, himmenneitä väripintoja, kauneusvirheitä jotka kertovat omaa tarinaansa esineen elämästä.

Kovin paljoa meillä ei näitä aarteita ole (vielä), mutta toivottavasti vuosien saatossa kokoelmani kasvaa vähitellen. Ei ole väliä, onko astia tiettyä merkkiä/sarjaa tai kuinka vanha se on. Kaikki käy, kunhan esine on kaunis ja ajan hellästi patinoima.

Kävin jokunen viikko sitten naapurikaupungissa kirpparilla. Tämä lienee siksi uutisen arvoinen asia, sillä - syystä jota en oikein itsekään tiedä - käyn todella harvoin kirppareilla. Ei vaan tule mentyä. Onnekseni satuin tällä kertaa astumaan ovesta sisään.

Kaiken romun keskellä tieni kohtasi näiden Arabian tarjoiluastioiden kanssa. En tiedä teinkö hyvät vai huonot kaupat, kaksi isohkoa, soikeaa tarjoiluastiaa irtosi hintaan 20 eur kappale ja kulhosta maksoin kympin. Tunnustan rehellisesti - minulla ei ole harmainta aavistusta mikä hintataso kirppareilla vanhoissa astioissa on. Mutta hinnasta viis, astiat ovat olleet ahkerassa käytössä siitä lähtien ja ne ovat tuoneet iloa arkeen. Eikö ostos siis ole silloin enemmän kuin onnistunut? Saatanpa jatkossa avata kirpparin oven hieman useammin...

Sadonkorjuu ja olohuoneen remontti

2010-09-15T12:55:00.009+03:00

Pienen ruukkupuutarhani sadonkorjuuaika koitti tänään. Minulla ei ole kasvimaata, joten olen kasvattanut terassilla ruukuissa pitkin kesää tomaattia, salaattia, tilliä, persiljaa ja minttua. Itse asiassa ne kasvoivat varsin hyvin ja varsinkin tomaattien määrä yllätti.
Tänään koitti kuitenkin sadonkorjuun aika, sillä ilmat ovat jo sen verran viileät, että pelkään kylmän vievän erityisesti persiljan ja mintun mennessään. Persilja ja tilli pakastettiin tänään talven varalle, tomaatit ja minttu nautitaan lähiaikoina salaateissa.

Myös omppuja olemme saaneet tänä vuonna mukavasti ystäviltämme. Niitä säilytetään terassilla, josta niitä on helppo napata välipalaksi vaikkapa pihatöiden lomassa. Ja tietysti niistä tehdään piirakkaa ja muita herkkuja iltapäiväteen herkkuhetkeen.

Sisustuskuvat antavat edelleen odottaa itseään. Meillä vallitsee alakerrassa täysi kaaos. Olemme jo pitkään suunnitelleet, että olohuoneesta puretaan seinä, jotta saadaan lisätilaa "ruokasaliksi". Meillä kun kestitään isoa sukulais- ja ystäväjoukkoa, niin kunnolliselle ruokailutilalle olohuoneen yhteydessä on käyttöä.

Mieheni ahersi pari iltaa ja nyt on vanhan työhuoneeni seinä purettu. Seuraavaksi liotellaan vanhat tapetit seinästä pois ja sitten uutta tilalle sekä ex-työhuoneeseen ja olohuoneeseen. Lisäksi uuteen ruokailutilaan pitää vaihtaa lattia, jotta siitä saadaan yhtenäinen olohuoneen lattian kanssa.

Tässä samassa rytäkässä tulee nyt sitten taas kerran myllättyä huonejärjestys uuteen uskoon, sillä alakerran pikkuhuoneeseen muuttaa nyt yläkerrasta mieheni työhuone, ja pikkupoikamme saa huoneekseen isänsä vanhan työhuoneen.
Kun tavaroita taas kannetaan ees taas, siis sitten kun olohuone on valmis, niin epäilenpä syksyn olevan jo pitkällä... Mutta mieli pysyy virkeänä ja puuhaa riittää, kun suunnittelee taas kaiken uuteen uskoon! Se lienee yksi sisustusharrastuksen tarkoituskin?

Syksyn ensimmäinen päivä

2010-09-01T21:43:00.007+03:00

Kalenterin mukaan tänään on syksyn ensimmäinen päivä. Meillä tosin syksytunnelmissa on fiilistelty jo heti ilmojen viilentymisen jälkeen.
Varma merkki syksyn alkamisesta on savisten saappaiden ilmestyminen etukuistille. Kunnolliset saappaat ovat maaseudulla ehdoton juttu, niille löytyy käyttöä päivittäin metsälenkeillä, puutarhassa, peltotöissä...

Syksyyn kuuluu lämmin valo. Lyhdyt ovat jo ilmestyneet kuistille. Niissä poltetaan kynttilöitä joka päivä läpi syksyn ja talven.

Syklaamit tuovat väriläiskän syksyn sävyihin. Tänä vuonna syklaameja löytyy muun muassa etukuistilta.

Ja kohtahan voi alkaa odottaa joulua, eikös? Sen verran piti jo fiilistellä, että kieputin jouluvalot terassin aurinkovarjon ympärille. Valot tuovat mukavan tunnelman illan hämärään, ja terasilla voi nautiskella vaikkapa lasillisen viiniä kattona yön kirkas tähtitaivas...

P.S. Yksi asia mikä valitettavasti myös kuuluu syksyyn, on vintillä rapistelevat hiirulaiset. Tämän syksyn ensimmäinen touhuaa parhaillaan kattopaneelien välissä... Minulla on hirveä hiirifobia, joten ymmärrettävästi tästä syksyn ilmiöstä en todellakaan ole innoissani!

Omppuherkkua

2010-08-18T20:52:00.003+03:00

Meille oli eilen illalla ilmestynyt omppuja kuistille sillä aikaa kun olimme poissa kotoa. Kiitos Sinulle, kuka lie olitkin joka ne toit! Oli siis hyvä hetki valmistaa syksyn herkkujälkkäriä, joka kulkee meillä nimellä Omenahyvä. Tällä on kai joku virallinenkin nimi? Resepti lienee varsin perinteinen, sillä tämä(kin) on kaivettu "kotitalousraamatustani" eli 80-luvun yläasteen kotitaloudenkirjasta, josta joskus aikaisemmin tänne jotain postailin.

Vinkiksi resepti teillekin, jos omppuja kertyy pihapuusta runsain mitoin eikä aina oikein tiedä mitä kaikilla tekisi.

Näin se käy:

2-4 omenaa (siis kaupan omenia, omasta omppupuusta saa laittaa reilusti enemmän riippuen siitä kuinka paljon herkkua haluat valmistaa)

1dl vettä

Pinnalle:

75 grammaa margariinia/voita
1/2 dl sokeria
3 dl kaurahiutaleita
1 tl kanelia (itse laitan reilusti enemmän)

vuokaan voita

Kuori ja lohko omenat (kotimaisia omppuja en ole kuorinut). Laita vuokaan ja kaada vesi omppujen päälle. Sulata voi, sokeri, kaurahiutaleet ja kaneli kattilassa tasaiseksi massaksi. Kaada seos omenien päälle ja sekoita. Paista 200 asteessa 20 minuuttia.
Tarjoa lämpimänä tai kylmänä vaniljajäätelön, vaniljakastikkeen tai maidon kera. Superhelppoa, superhalpaa ja superhyvää!

Sisustusrintamalla syksy tekee tuloaan, ja kesän hempeät värit vaihtuvat meilläkin vähän tummempiin. Projekti tosin on kesken, joten laitan kuvia kun jotain valmistuu. Kesällä meillä oli harvinaisen hiljaista sistustusjutuissa, sillä en yksinkertaisesti jaksanut olla sisällä näin aurinkoisena kesänä. Ilmojen viiletessä kasvaa inspiraatio kodin kohentamista kohtaan.

Pari päivää sitten kävin pitkästä aikaa tonkimassa vanhan navettamme kätköjä, ja tein sieltä aika hauskoja löytöjä. Vanha penkki on jo saanut päälleen valkoisen maalin, ja pari vanhaa Arabian kannua odottaa kunnollista pesua. Kannut eivät ole mitään supervanhaa Arabiaa, mutta ihan hauskoja kuitenkin.

Lisäksi navetan vintiltä löytyi hylätty kirjoituspöytä, joka ei valitettavasti ole mitään talonpoikaisantiikkia, mutta sen verran vanhan mallinen jokatapauksessa että se tulee jossain vaiheessa saamaan pintaansa valkoista maalia. Suunnittelin pöytää aluksi olohuoneen nurkkaan, myöhemmin ehkä pikkumiehen huoneeseen kunhan hän sellaisen ensin saa. Laitan kuvia jossain vaiheessa kun saan ne kuvattua.

Uusi minä

2010-08-08T13:41:00.005+03:00

Blogi on ollut pitkän aikaa hunningolla, sillä heinäkuu hujahti ohi hurjalla vauhdilla. Päiviin mahtui kaikenlaista puuhaa ja kun kelitkin ovat olleet kertakaikkiaan mahtavat, niin koneen ääressä ei juurikaan tullut istuttua. Kaikenlisäksi HP:ni sanoi itsensä loppukuusta irti, joten koneen korjaus vei aikansa. Ei tämä vanha uskollinen läppärini vieläkään entisessä vedossa ole, mutta toivotaan että toimii edes hetken. Vakaasti jo tuumin siirtyväni takaisin "omenakansaan" kun uuden koneen hankinta tulee ajankohtaiseksi. Mutta pulinat pois ja asiaan.

Meillä alkaa mieheni kanssa nimittäin ihan uusi elämä. Siis elämä johon kuuluu aktiivista kuntoilua. Tai näin on ainakin vakaa aikomus.

Syynä tähän tiukkaan päätökseen on orastava keski-ikä, joka on tuonut mukanaan kertakaikkisen rapistuneen kunnon. Viime vuodet ovat olleet niin haipakkaa menoa, että kuntoilu on jäänyt, ja sen kyllä huomaa paitsi omasta habituksesta niin myös ihan jokapäiväisestä jaksamisesta.

Koirien kanssa meillä on kyllä reippailtu, mutta siinä ei pahemmin kunto kasva tai kilot karise. Vyötärölle kertyneet raskauskilot ja miehen muuten vaan myötätunnosta tukevoitunut ulkomuoto karistetaan meillä jatkossa juoksulenkenkeillä. Ja jos vallan innostutaan niin kenties salille...? Mitään suuria tavoitteita kilojen karistamisessa ei ole, jos jotain lähtee niin hyvä niin. Tavoitteena on ennemminkin kohottaa omaa jaksamista arjessa eikä se yhteinen aikakaan yhtään pahitteeksi ole.

Ja kun mies on kuntoiluprojektissa mukana, niin tottahan mukaan pitää saada ripaus tekniikkaa. Vai kuka sitä nyt ilman sykemittaria kuntoilisi? Niinpä meillä tikittää ranteessa orjapiiskurina Suunnon t4c-sykemittari, josta löytyy oma "personal trainer". Eli mittari siis kertoo millaisella tahdilla mennään, kuinka pitkään ja usein, jotta vaikutus kunnon kohoamiseen on mahdollisimman optimaalinen. Ja jotta askel olisi mahdollisimman kepeä (mitä se muuten EI ollut kun kävimme ensimmäisen juoksulenkin heittämässä...), niin jalassa vipattaa uudet menokkaat.

Tämä ryhtiliike kai liittyy jotenkin syksyn tuloon. Kesä on eletty kuin ellun kanat, ja nyt kun esikoisella alkaa taas keskiviikkona koulu, niin jonkinlaista säännöllisyyttä kaipaa arkeen. Unta, liikuntaa ja terveellistä ruokaa - näillä eväillä meillä suunnistetaan syksyä kohti.

Nautitaan kesästä

2010-07-07T21:58:00.010+03:00

Pitkästä aikaa taas päivitys tänne blogimaailmaan. Viime päivät meillä on melkein asuttu ulkona ja nautittu ihanasta helteestä. Kerrankin tarpeeksi lämmintä ja aurinkoista! Minä rrrrakastan aurinkoa ja lämpöä!

Kahvit juodaan terassilla, ruoka valmistetaan ja syödään terassilla ja illalla terassilla voi ottaa vaikkapa lasillisen hyvää punaviiniä kesän kunniaksi. Keinun varjoon pääsee vilvoittelemaan jos kuumuus käy liian tukalaksi.
Toistaiseksi terassin kukat ovat vielä selvinneet helteistä ahkeran kastelun ansiosta. Ruukkuun istuttamani liljat aloittavat vähitellen kukintansa.

Suosittu paikka meillä on myös parveke, jossa tulee usein istuskeltua vielä hetki ennen nukkumaanmenoa. Parvekkeella on kiva juoda myös päiväkahvit. Suosikkimukini kesäisin on Greengaten Sophia, kahvikin maistuu paremmalta kukkamukista :)

Tämä iloisesti virnistelevä, salskea kesämies on juniorimme, kohta 9 kuukautta. Tässä polskitaan kylpysaavissa mummilan pihalla. Samassa saavissa on muuten polskinut myös eno reilut kolmekymmentä vuotta aikaisemmin.
Pikkumies rakastaa polskuttelua pihalla - märkä vesi ja isot läiskytykset on parasta kesähupia mitä pikku-ukko tietää!

Borta bra men hemma bäst

2010-06-30T23:15:00.017+03:00

Nämä legoveistokset tervehtivät meitä Billundin Legolandissa. Usko tai älä,

mutta nämä todella on tehty pelkästään legoista!

Terveisiä Tanskasta!

Kotiuduimme eilen kahdeksan päivän Tanskan turneelta. Matkaan sisältyi visiitti koiruuksien kanssa Tanskassa järjestetyssä koirien maailmanvoittajanäyttelyssä, jossa kisasimme omien rekkujemme kanssa perjantaina. Kisat eivät kuitenkaan olleet reissun päätarkoitus, vaan ennen kaikkea leppoisa lomailu - ystäviä tavaten, Legolandissa piipahtaen ja uusia paikkoja tutkien.

Paljon saimme viikkoon mahtumaan, mutta paljon jäi taas näkemättä. Onneksi Tanskassa asuvat ystävämme pitävät huolen siitä, että reissuun pitää lähteä uudestaankin. Tässä muutamia kuvia viikon varrelta.

Menomatkalla kahvittelimme Ruotsin Grännassa, josta tarttui tietysti

mukaan paikallisia herkkuja, polka grisejä.

Ylitimme isoja siltoja: Juutinrauman, Ison-Beltin ja monet pienemmät.
Valtavia rakennelmia, mutta automatkailun kannalta oikein käteviä!

Auton mittariin vierähti viikon aikana noin 2 500 kilometriä.
Pisimmät päivittäiset ajotaipaleet olivat 500-600 kilometriä, siksi että mukana
matkasi myös lapset. Pienet reissumiehet jaksoivat automatkat
erittäin hyvin, yhtään kitinää ei kuulunut!

Asuimme Vejlessä mutta piipahdimme myös muun
muassa Århusissa shoppailemassa.

Legoland oli huippupaikka - myös aikuisille! Olisipa minulla ollut pikkutyttönä
legoleikeissä tämä Amalieborgin linnan täydellinen legopienoismalli...

Legolandin Vapaudenpatsas oli vaikuttava. Tehty kokonaan legoista, totta kai!

Yövyimme matkan aikana mökkikylissä. Tämä oli
mökkimme paluumatkalla Jönköpingissä.

Ehdimme myös rentoutua ja lomailla. Tässä auringonlasku
Jönköpingistä Vätternin rantatörmältä.

Matka sujui erittäin hyvin ja vietimme mukavia hetkiä ystäviemme kanssa. Totta kai jotain jännitysmomenttiakin matkaan mahtui, niin kuin meille aina käy...

Maanantaina käväisimme vielä Tukholmassa Barkarbyn outlet-kylässä ja satamaa kohti suunnistaessa navigaattorimme sanoi itsensä irti Tukholman iltapäiväruuhkissa. Ei tietenkään kunnollista karttaa matkassa, mutta sen verran kertoi järkikin ettemme ikinä ehtisi ruuhkissa opastettuja reittejä pitkin satamaan. Joten eipä muuta kuin auton nokka kohti Tukholman keskustaa ja siitä sokkona kohti viikkarin terminaalia. Förlåt, kan du hjälpa mig...? kysyimme välillä opastusta satamaan kun omat ideat reitistä loppuivat. Hetken, ihan hetken, käväisi mielessä epätoivo ettemme ikinä ehtisi laivaan. Ja mitä tehdään siinä vaiheessa? Poljetaan autoon lisää kaasua ja purraan hammasta yhteen - suomisisulla selviää!

En ole ikinä kaahannut kaupungissa niin lujaa, niin monia laittomia u-käännöksiä ja kiilauksia tehden... Nöyrimmät pahoitteluni kaikille teille tukholmalaisille, jotka jouduitte ajotapani "uhreiksi"! Loppu hyvin, kaikki hyvin - löysimme sataman peräti 20 minuuttia ennen laivan lähtöä, joten meille jäi suorastaan ruhtinaallisesti ylimääräistä aikaa...

Reissu oli siis oikein mukava, mutta kuten aina - ihanaa oli myös kotiinpaluu. Tämä päivä onkin sujunut taas kotiin asettumisessa ja laukkuja purkaen. Niinhän se on: borta bra men hemma bäst!

Ensimmäinen kiviallas nousee

2010-06-16T22:34:00.013+03:00

Tästä se lähtee...

... illan saldo: viisi kiveä paikallaan.

Isäntä asettaa, appiukko nostaa.

Esikoinen ajoi hiekkaa ja tasasi pohjat. Hienosti 9-vuotiaalta!

Jee, koneita - juniori on hengessä mukana.

Eläköön nalkutus! Vihdoinkin meillä tapahtuu!

Kauan kaipaamani kivialtaat alkoivat tänään nousta etupihalle sisäänkäynnin yhteyteen. Olen niiiiiin kauan odottanut näitä, joten ihanaa että projekti vihdoin etenee. Hitaasti tosin, koska peräkärryyn voi kerrallaan lastata vain muutaman kiven, jotta traktori jaksaa ajaa kuorman perille asti. Mutta hitaudesta viis tässä vaiheessa - jokainen kivi edistää altaiden rakentamista.
Tämän illan saldona oli viiden kiven asettaminen paikoilleen. Homma jatkuu huomenna illalla, kun saamme haettua lisää kiviä pihaan.

Kuistin molemmille puolille tulee siis noin 4 x 3 metrin kokoiset altaat, joihin ajatuksena on istuttaa erilaisia puolivarjossa viihtyviä perennoja. Maata on kaivettu altaiden pohjalta kerros pois, ja istutusaltaan syvyys on noin puolisen metriä.
Haluaisin altaisiin myös jotain havuja, jotta sisäänkäynti näyttäisi kivalta talvellakin. Askarruttaa vain, että mitä katolta tippuva lumi mahtaa tehdä havuille - katkooko oksat ja kasvit kuolevat pois? Toisaalta lumi kyllä tippuu melko lähelle seinää, joten ehkäpä ainakin kokeilen havujen kestävyyttä.

Nämä kivet ovat aikanaan palvelleet maatilamme renkituvan kivijalkana. Talo purettiin pois jo lapsuudessani 1980-luvulla, mutta kivet jäivät maahan. Tosin niitä on vuoroin kaivettu ylös vanhempieni sekä veljeni pihaprojekteihin, mutta onneksi näitä on vielä jäljellä. Vienona toiveenani on, että niitä vielä löytyisi jonkun verran, sillä visioissani olen rakennellut kivipaaseista yhtä jos toista myös takapihan puolelle... (vink vink mieheni, ei tämä vielä tähän lopu!)

Unelma täydellisestä pannukakusta ... pihasta puhumattakaan

2010-06-12T22:55:00.010+03:00

Käväisin pari vuotta sitten jenkkilässä, jossa hotelliaamiaisella tarjottiin suussasulavia vohveleita, tai pannukakkuja kuten siellä päin sanotaan. Siitä lähtien olen epätoivon vimmalla yrittänyt löytää reseptiä, joka vastaisi edes jossain määrin jenkkiherkkua. Toistaiseksi en ole vielä löytänyt. Kertokaa viisaammat, jos tiedätte mikä on amerikkalaisten pannukakkujen salaisuus? Mitä taikinaan tulee, jotta siitä saadaan niin muhkea ja maistuva? Vai onko salaisuus vohveliraudassa? Meiltä löytyy ihan perusmalli, sellainen pyöreä "prässi" niinkuin Suomessa yleensä on. "Jenkkirauta" oli ihan erilainen hökötys, vai liekö se on hotelleissa ihan omanlaisensa? Jokatapauksessa elämäni maistuvimmat amerikkalaiset pannukakut olen syönyt jossain syvällä Tenneseessä, pienen kaupungin pikkuruisessa hotellissa.

Vohveleista on tullut myös esikoisemme herkkuiltapala. Tänään opettelimme yhdessä niiden paistamista, ja pitihän niitä tietysti maistellakin ihan urakalla. Kermavaahtoa ja hilloa kyytipojaksi, nam!

Täällä blogin puolella on ollut hetken aikaa varsin hiljaista. Elämässä on meillä ollut yhtä ja toista. Päivittäin on touhuttu pihallakin, ja vaikka paljon on tehty niin valmista ei ole tullut oikein mistään. Ainakaan niin nopeasti kuin haluaisin. Miten turhauttavaa - pitäisi olla jo!
Hermoja koetellaan urakalla, sillä vaikka kuinka pihalla touhuaa, tuntuu että aikaiseksi saa vain pieniä plänttejä.

Vähitellen tajuntaani iskee se tylsä realismi, että tässä todella menee se (vähintään) kymmenen vuotta ennen kuin tämä piha näyttää yhtään miltään. Näin jo sieluni silmin itseni nautiskelemassa kello viiden teetä brittiläisessä puutarhassani, jossa ruusut kukkii, pionit tuoksuu ja romanttiset perennapenkit polveilevat rinnettä alas... Yeah right, ei ihan tässä viidakossa vielä muutamaan hetkeen!
Omaa silmääni häiritsee nyt oikein toden teolla kaikki tekemättömät nurkat ja keskeneräiset projektit. Ja samalla tiedän, että ainoa keino millä ne valmistuvat on toimeen tarttuminen entistä rivakammin... Autotallin/varaston loppuun rakentaminen, pihavalaistuksen lisääminen, kaikenlainen nurkkien siivoaminen ja puunaus, hurja määrä erinäisiä istutustöitä... mikä tarkoittaa ensin kaivuutöitä, kivien kuskausta pois tieltä, mullan ajoa... Toisaalta niin mukavia hommia, mutta toisaalta taas niin paljon töitä että mukavuus vaihtuu jo hieman tuskaksi!

Ensi viikolla pihaamme pitäisi vihdoin ilmestyä sellainen härveli, jolla voi nostaa etukuistin kivetyksen viereen tarkoitetut kivipaasit paikalleen (siis heti kunhan kivet ensin haetaan kymmenen kilometrin päästä tontillemme... Mieheni ihmettelee miksi ihmeessä meille pitää hakea lisää kiviä, kun tontti on niitä jo muutenkin täynnä. Vaan ehei - ne kun eivät ole oikeanlaisia kiviä...). Kivistä rakennetaan mullalla täytetyt "altaat", johon istutetaan puolivarjossa viihtyviä perennoja. Tämän projektin pitäisi siistiä huomattavasti pääsisäänkäyntiä, ja siten koko etupihan yleisilmettä (toivottavasti!).

Näin jälkiviisaana voisi todeta, että tämä Kivialtaat etupihalle -projekti olisi pitänyt toteuttaa aivan ensimmäisten joukossa. Nyt olemme rakentaneet lähinnä takapihaa, ja kukas sitä näkee meille tullessa? No ei yhtään kukaan. Tietysti sitä on itse kiva terassilta katsella suihkulähdettä, mutta jokaikinen kerta kun itsekin tulee kotiin, näkee ensimmäiseksi etupihan - josta tulee samantien mieleen keskeneräiset projektit :)

Loppuukohan tämä tekemättömien töiden lista omakotitalon asukkailta koskaan? Siis ikinä milloinkaan? Ja pahaa pelkään, että kun viimeisetkin puskat on kaivettu pihalle paikalleen ja olisi se kauan kaivattu rentoutumisen hetki, iskee inspiraatio ja koko homma alkaa taas alusta... Siinä vaiheessa hyvät ystävät, kytkekää minut kahleilla terassin kaiteeseen älkääkä missään nimessä päästäkö aloittamaan enää yhtään uutta projektia!

Mutakakkuja sadesäällä

2010-05-29T00:01:00.006+03:00

Sadepäivien virikkeeksi olen keskittänyt tarmoni puutarhatöiden sijaan leipomiseen. Alkuviikosta innostuin leipomaan cookies-satsin, ja se katosikin parempiin suihin ennen kuin ehdin kuvata keksit blogia varten... Jenkkiteemalla jatkettiin tänään, sillä sadepäivän kunniaksi leivoin mutakakun :) Vaikka itse sanonkin, niin siitä tuli aika hyvää. Näin tuumasi myös lähes puolueeton raati (=perheen miesväki), joka pisteli kakun poskeensa. Tosin mikään varsinainen terveysruokahan tämä ei ole...

Ohessa resepti teillekin, jos innostutte:

Suklaa Mud Cake

200 grammaa tummaa suklaata
1 tl leivinjauhetta
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
200 grammaa voita

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sulata suklaa ja voi, kaada munasokeriseoksen joukkoon. Lisää jauhot ja leivinjauhe, sekoita varovasti. Kaada seos pyöreään, korppujauhotettuun ja voideltuun vuokaan.

Ohjeen mukaan paistoaika oli 200 asteessa 12 minuuttia, mutta meidän uuni vaati ainakin hieman pidemmän ajan. Kakku jää sisältä aika löysäksi, mutta se on tarkoituskin. Päälle ripottelin vielä vadelmia ja tomusokeria. Ja eikun syömään...

Hyvää yötä ... ja huomenta

2010-05-28T23:03:00.010+03:00

Eilisessä hesarissa oli koko sivun ilmoitus joka oli kuin suoraan meidän elämästä. Ystävämme Aku Ankka tervehti meitä aamukahvilla silmät sikkurassa :"Mikäs tässä on aloittaa työt hyvin valvotun yön jälkeen".
Jotakuinkin samalta kuin Aku näytämme nykyään. Pikkumies on herättänyt muutaman yön tunnin välein, mies taitelee (t)yövuorojen ja maataloustöiden välillä. Töitä riittää joka puolella enemmän kuin tarpeeksi.
Naseva Ankka-juliste muistuttaa meitä hetken aikaa jääkaapin ovessa siitä, että elämä soljuu ihan mukavasti väsyneenäkin kun muistaa nauraa itselleen säännöllisin väliajoin.

Kulhollinen sytykeruusuja

2010-05-26T22:39:00.004+03:00

Mihin katosi kesähelteet? Meillä on tänään lämmitetty taloa takalla ja värjötelty sisällä suurin osa päivästä. Viimeksi takkaa lämmitettiin muistaakseni silloin kun vielä oli lumet maassa...

Takan sytyttämisessä oiva apu ovat sytykeruusut. Nämä sain anopiltani, joka oli askarrellut ruusuja jokin aika sitten. Ruusut on rakennettu munakennosta, jonka sisään on silputtu kennosta palasia. Sen jälkeen ruusun malliin taitellut munakennot on kastettu vanhoista kynttilöistä sulatettuun massaan, jotta kennot saavat steariinipinnoituksen ylleen. Jotenkin näin niiden teko kuulemma sujui.

Ruusut asetetaan sitten takkapuiden väliin. Kun takka sytytetään, palavat nämä ruusut pitkään ja kosteatkin puut syttyvät paremmin. Hauska idea, taidan joskus kokeilla itsekin näiden näpertämistä!

Tomaatinkasvatusta terassilla

2010-05-22T23:30:00.006+03:00

Pieni sisäinen puutarhurini on hehkunut tällä viikolla onnesta. Mitkä kelit, mikä auringonpaiste! Puutarhassakin on tullut touhuttua oikeastaan kaikki "luppoaika". Viime kesänä laitettu suihkulähde on nyt perusteellisesti putsattu (mikä puutarhasuunnittelun kukkanen olikaan laittaa suihkulähde koivun alle - jep, voitte arvata, että koivusta tippuu jonkin verran moskaa altaaseen), mutta altaan ympäriltä puuttuu vielä istutuksia. Kesäkukkia olen urakoinut ruukkuihin urakalla, näistä kuvia myöhemmin.

Eilen istutin tomaatin taimia vakaana aikeena saada kesän mittaan tomaatteja naposteltavaksi ja salaatteihin omalta terassilta, siis lähiruokaa parhaimmillaan. Tunnustan häpeillen - en ole ikinä kasvattanut tomaatteja, joten hieman jännittää mahtaako niistä mitään kasvaa. Koska meillä ei ainakaan vielä ole kasvimaata eikä kasvihuonettakaan, niin otin käyttöön "plan B:n". Hankin Biolanin kasvusäkin, johon istutin kolme tainta: kaksi kirsikkatomaattia ja yhden luumutomaatin. Säkistä pitäisi riittää ravinteita kolmelle taimelle koko kesäksi.

Pienen puutarhurin sisäinen pieni esteetikko päätti vielä naamioida kirjavan säkin terassin ilmeeseen paremmin sopivaksi. Mieheni teki retken maatilan rakennusten uumeniin ja toi mukanaan vanhoja perunalaatikoita. Siispä kasvusäkki istutettiin perunalaatikkoon, ja muovin päälle ripottelin vielä pieniä kiviä. Taimet tarvitsevat vielä tuekseen tukevammat kepit, jotta ne eivät taivu tuulen mukana. Sitten vain odottelen runsasta tomaattisatoa ja varjelen taimiaarteitani hallalta, jota - käsittämätöntä kyllä - kai lupailtiin ensi viikolla tänne eteläänkin.

Kuumailmapallolla korkeuksiin

2010-05-18T23:30:00.009+03:00

Auringonlasku 16.5.2010

Niin kaunis on maa...

Nelostie Mäntsälässä lintuperspektiivistä katsottuna

Hei, me lennetään!

Allekirjoittanut pää pilvissä...

Ensin työ, sitten leikki. Kuumailmapallon "kasausta".

Viime sunnuntaina vietimme appiukkoni 60-vuotiskekkereitä. Päivällä nautiskeltiin kakkukahveista auringon lämmössä ja varsinaiseen lahjaan pääsimme illalla myös itse osalliseksi. Appiukkoni oli joskus muinoin tokaissut, että olisi mukavaa päästä kuumailmapallon kyytiin. Tarkat korvat olivat rekisteröineet toiveen, joka toteutui nyt yllätyksenä 60-vuotisjuhlan kunniaksi.

Starttasimme Linnanpallon kyydissä Mäntsälästä ja päädyimme lopulta peltojen keskelle Hausjärvelle. Ennen kuin pääsimme matkaan, piti pallo puhaltaa kasaan ja opiskella perusjuttuja muun muassa laskeutumisesta.

Kuumailmapalloilu oli mieletön kokemus! Matkailu pallolla on hidasta kiiruhtamista: huikeimmillaan tuntinopeutemme oli 36 km/h ja korkeimmillaan käväisimme 600 metrissä. Kyyti pallossa oli todella tasaista, sillä se kulkee ilmavirran mukana. Siksi pallossa ei esimerkiksi tuule ollenkaan, mikä ainakin minulle oli yllätys. Me olimme varautuneet matkaan villapaidoilla ja aivan turhaan, sillä pallossa on myös todella lämmintä.

Maisemat olivat mahtavat. Täysin esteetön näkymä suoraan korin reunalta, eikä ikkunoita välissä kuten lentokoneessa. Ja vaikka itse kärsin jonkinasteisesta korkean paikan kammosta, niin yllätys yllätys, pallossa ei huimannut ollenkaan. Mikä toisaalta taas yllätti, oli se että esimerkiksi moottoritien ääni (ylitimme nelostien) ja koiran haukunta kuuluu yläilmoihin todella selvästi.

Laskeutuminen on 10+ -suoritus pilotiltamme. Ei pompun pomppua, vaan kori laskeutui tasaisesti piskuiselle hiekkatielle Hausjärven peltoaukeiden keskelle. Kuumailmapalloilun historiasta juontuu perinne, että aina kun matkassa on ensikertalaisia, pitää lennon jälkeen kohottaa shampanjalasillinen matkan kunniaksi. (Ja jos ei ole ensikertalaisia, niin jonkun pitää uhrautua ensikertalaiseksi, kertoi pilottimme pilke silmäkulmassa) Niinpä mekin nostimme lentomme kunniaksi lasilliset keskellä peltoja, lämpimässä toukokuun yössä.

Kokemus oli ikimuistoinen ja oli hienoa jakaa se yhdessä läheisten kanssa. Tämän voisin ehdottomasti toteuttaa joskus toistekin!

Tikkaita ja tyynyjä, kukkia ja laatikoita

2010-05-12T22:39:00.008+03:00

Maanantaina posti ihanan paketin, josta löytyi tilaamiani tyynynpäällisiä, kukkalaatikoita sekä sisustustikkaat. Kiitos WillesTextil- ja Puulaatikot-blogit, joista tuotteita voi tilata! Olen äärimmäisen tyytyväinen hankintoihini, meillä on monta paikkaa jossa niitä voi käyttää. Kaikki tuotteet ovat erittäin laadukasta käsityötä, jota on ilo pitää esillä omassa kodissa.

Kukkalaatikoita olen pyöritellyt sisään ja ulos, ylös ja alas - enkä osaa päättää mihin ne nyt ensimmäiseksi laittaisin. Tyynyt löysivät paikkansa ainakin toistaiseksi yläkerran aulasta, tosin sohva vielä odottaa " kesälookiaan" eli valkoista Ektorpin päällystä. Sisustustikkailla on tärkeä virka yläkerran kylppärissä, mutta kunhan pikkumies muuttaa omaan huoneeseensa niin tikkaat siirtyvät todennäköisesti sinne.

Tämä viikko onkin hurahtanut "ihan pihalla" eli pihatöitä tehden. Niitä meillä riittää. Silti intoa olisi myös käsitöihin ja sisusteluun, mutta aika ei meinaa millään riittää ihan kaikkeen. Nyt täytyy kuitenkin nauttia auringosta kun se vihdoin paistaa!

Puutarhapuuhailua

2010-05-05T22:57:00.012+03:00

Päivän säätiedotus: aurinkoista ja lämmintä. Siispä hippulat vinkuen pihatöihin. Päivän päätteeksi istuttelin esikasvatusruukkuihin liljoja ja daalioita. Viime kesänä ne unohtuivat ruukkuihin ja istutin ne maahan joskus juhannuksen tienoolla - hyvin kukkivat loppukesästä! Nyt olisi tarkoituksena saada ne ajoissa kukkapenkkiin, tosin tällä hetkellä "penkki" on vielä terassin kylkeen kaivurilla rouhaistu kuoppa, joka kaipaa multaa ja reunuskiviä...

Samalla laitoin vielä muutaman pikkuorvokin ruukkuun tuomaan kesäfiilistä, sillä puutarhassa näyttää melkoisen ankealta, vain muutama hassu väriläiskä siellä täällä valkovuokkojen ja scillojen muodossa. Mårbackatkin pääsivät tänään ulkoilemaan aurinkoiseen säähän, mutta yöksi ne nostetaan vielä sisälle lämpöön. Sujuvathan ne päivät näinkin, kukkia kuskaillen sisään ja ulos!

Pelargonihuumaa

2010-05-04T23:13:00.007+03:00

Eilen oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä. Piipahdin kauppareissulla puutarhamyymälässä ja mukaan tarttui kuvassa näkyvät englanninpelargoniat. Innoissani suunnittelin jo niiden laittamista terassille - vaan onneksi en laittanut. Tänään satoi räntää vaakatasossa ja ilma oli kaikkea muuta kuin keväinen... Nyt kukat odottelevat "ulkoilukelejä" yläkerran aulassa...

Pelargoneista puheenollen: viime syksynä postasin kasvinhoidon ihmeellisyyksistä. Ihmeiden aika ei ole ohi, Mårbackani piskuinen taimi vahvistui talven aikana ja siihen puhkeaa aivan kohta pienen pieni kukkanen! Pikku-Mårbacka pääsee kahden isomman kaverinsa viereen kesäksi, katsotaan millainen siitä kesän aikana kasvaa.

Huomaan, että meille hiipii pelargonia toisensa jälkeen. Ne ovat oikeastaan aika kivoja. Seuraava hurahduksen kohde?

2010-05-04T21:40:00.004+03:00

Ystäväni piipahti tänään illalla meillä ja toi mukanaan kennollisen naapurinsa tuottamia luomukananmunia. Ihanaa, kiitos! Näistä tehdään monet hyvät herkut, jotka katoavat salamana miesväkemme (ja ehkä vähän minunkin) suuhun!

Olen aina pyrkinyt ostamaan kaupasta mahdollisimman "luomuja" kananmunia. Häkkikanojen munia en halua ostaa, pitää ehdottomasti olla vapaana kasvaneiden kanojen munia. En tiedä miksi näin, sillä en ainakaan tietoisesti ole ostanut muita tuotteita vain niiden luomustatuksen takia. Pitäisi kyllä ostaa enemmänkin.

Syynään kuitenkin varsin tarkkaan missä maassa ruoka on tuotettu. Olen aina suosinut kotimaisia ruokia ja raaka-aineita. Meillä ostetaan Valion maitoa, lihan ja jauhojen on aina syytä olla kotimaisia, ulkomaisia tomaatteja ei meidän ruokapöydässä nähdä. Tuotteiden alkuperämaita olen sitten zuumaillut kaupassa kulmat kurtussa: leipiä tehdään Virossa, kasvispakasteita tulee Belgiasta, margariinit ovat usein ulkomaista alkuperää - vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Surullista, eikö?

Tiedän toki työni kautta, että tuotantoketjuja valvotaan todella tarkasti eikä kauppaan pääse myyntiin mitään syötäväksi kelpaamatonta. Mutta entä jos ei halua ruokkia perhettään teollisesti jossain kaukana valmistetuilla lihapullilla? Valikoimat pienenevät huomattavasti. Onneksi ruokaa voi aina tehdä itse! Meillä käytetäänkin varsin vähän valmisruokia, ne eivät yksinkertaisesti maistu yhtään miltään, enkä edes halua ajatella millainen lisäainekuorrutus niillä on säilyvyyden takia yllään.

Kai minussa joku pieni idealisti elää, sellainen joka haluaisi hakea lihat paikalliselta lihakauppiaalta tai kananmunat naapurin isännältä. Valitettavasti tämä idealismi kaatuu siinä vaiheessa, kun kahlaan kaupan käytäviä ja selaan loputonta ostoslistaa. On liian helppoa saada kaikki tavarat muutaman käytävän varrelta, kuin ajella lihakauppiaan kautta perunantuottajalle ja kananmunatuottajalle ja ja... Jälleen kerran - pitäisi kyllä.

Täällä päin tuottajatorit ovat melko harvassa, tai ainakin varsin suppealla valikoimalla olevia päivittäisten ruokatarvikkeiden ostospaikaksi. Ehkä ne siinä vaiheessa yleistyvät, kun tarpeeksi monta ruokakriisiä velloo maailmalla ja ihmiset kiinnostuvat oikeasti siitä, missä ja miten heidän ruokansa on tuotettu? Siihen asti olen kiitollinen jokaisesta lähellä tuotetusta kananmunasta, perunasta tai lihakimpaleesta, joka meidän keittiöömme löytää tiensä.

Simaa, serpentiiniä ja keski-iän merkkejä

2010-04-30T22:14:00.006+03:00

Iloista vappua kaikille lukijoille!

Grillauskausi avattiin tänään vapun kunniaksi maltillisin eväin. Grilliin pistettiin perus-Wilhelmiä ja bratvurstia, ja muistin saman tien miksi makkaraa ei pahemmin tule syötyä. Yksi grillimakkara sai ainakin oman makkarakiintiöni taas vähäksi aikaa täyteen. Ehkäpä seuraavan kerran jo juhannuksena? Siihen asti pysyttelen grillauksessa lihalinjalla...

Vappua vietetään meillä tänä vuonna maltillisesti kotona. Ari meni päivystämään yöksi töihin, joten jatkoimme munkkien ja siman mussuttamista Ollin kanssa, Emil vielä tyytyi seuramiehen rooliin maitopullonsa kanssa.

Emilin päivä on muuten kulunut loistavasti: pikkumies on vuorotellen rullannut itsensä serpentiiniin ja repinyt ne ympäriltään pois pieneksi silpuksi. Lisää serpentiiniä, lisää silppua. Välillä kun touhuaa ilmapallon kanssa, niin sitten taas jaksaa rullata lisää serpentiiniä itseensä.
Olli puolestaan on keskittynyt poksauttelemaan paukkuserpentiiniä Frankenstain-naamarinsa takaa. Sipsit, munkit ja sima pitävät huolen siitä että virtaa riittää...

Kun pojat menivät nukkumaan, otin imurin käteen ja aloin siivoamaan. Kuka osaisi kertoa, minne hävisivät ne vaput, kun Mantan lakituksen jälkeen skoolattiin skumppaa yo-lätsästä ja rallattiin aamuun asti, että päästiin suoraan piknikille Kaivariin? Hmmm- olisikohan tämä nyt merkki siitä keski-iästä?

Jotain sinistä ja vähän hempeää punaistakin

2010-04-25T22:55:00.006+03:00

En koskaan uskonut tämänkään päivän koittavan. Ensinäkin, meillä on ompelukone, mikä on jo oma huvittava tarinansa jonka voin joskus erikseen kertoa. Toiseksi, minä jopa osaan tehdä sillä jotain. Toki vielä tutustumme toisiimme, kone ja minä, mutta yhteistyömme on alkanut ilman suurempia ärräpäitä.

Kolmanneksi, on hurahtanut kankaisiin(kin). Maailma on pullollaan ihania kankaita, joista voi suunnitella kaikenlaista kivaa. Tässä muutama otos viimeisistä kangashankinnoista. Hämmästykseni on suuri, sillä huomaan että meille on vaivihkaa hiipimässä sinertäviä sävyjä. En ole koskaan ollut mikään suuri sinisen ystävä sisustuksessa, mutta nyt se vaikuttaa kesää vasten jotenkin raikkaalta väriltä, ainakin pieninä ripauksina.

Ylemmän kuvan ruutukankaasta tulee tyynynpäällisiä, samoin siniharmaasta pellavasta. Rusehtava pellava päätynee pöytäliinaan, mutta kangasta on sen verran paljon että siitä varmaan kehitellään vielä muutakin. Alemmassa kuvassa puolestaan on paljon inspiraation varaa, ihan tarkkaa suunnitelmaa ei vielä ole. Jotain kesäistä niistä viritellään... Alimmasta kankaasta tulee keittiöön pöytäliina kesäksi, olen kyllästynyt katsomaan tylsää puupintaa koko ajan. Sisustukseen nämä kankaat kuitenkin päätyvät, vaatteet aion jatkossakin ostaa visusti kaupasta!

... ja lika suorastaan räjähtää pois!

2010-04-23T23:22:00.004+03:00

Täältä blogimaailmasta löytää helposti kaikkea mihin on helppo hurahtaa. Näin kävi taas kerran, joskin tällä kertaa hurahduksen kohde on a) hyödyllinen ja b) halpa.

Meillä kuluu erilaisia pesuaineita urakalla. Jotta huusholli edes joskus olisi ns. kuosissa, tarkoittaa se lasten tahmatassujen, koirien kuratassujen ja isännän muuten-vain-likaisten-tassujen jälkien loputonta jynssäämistä.

Olen siis vuosien varrella roudannut kotiin eräänkin kassillisen pesuaineita. Tallinnasta tarttui joskus matkaan "kyyrimispulveria", ihan totta, niin purkissa luki. Sitä kun sekoitin veteen ja pesin rätillä kaapin ovia, niin johan melkein vanhaa mainosta mukaillen lika suorastaan räjähti pois - ja lähti samantien käsistäkin nahkat.
Kloriittia lotrasin kodinhoitohuoneen lattialle siihen malliin, että meinasi mennä taju ja palaa keuhkot kun aine höyrystyi oven ollessa kiinni siivouksen ajan. Kaikkea on kokeiltu ja puhdastakin on tullut. Joskus on käynyt mielessä, että olisikohan sitä kuitenkin olemassa joku aavistuksen ympäristö- ja käyttäjäystävällisempikin vaihtoehto?

Muutama viikko sitten törmäsin jossain blogissa Method-nimisiin pesuaineisiin. Nämä ekologiset, kasvipohjaiset aineet herättivät heti mielenkiinnon. Kun niitä kaiken lisäksi sai Lahdesta Kärkkäiseltä, niin pakkohan niitä oli kurvata hakemaan seuraavalla kaupunkireissulla. Enkä pettynyt! Muutaman viikon ahkeran testauksen jälkeen käsissä on edelleen nahkaa ja keuhkot toimii... Myös peileistä näkee läpi, jääkaapin oveen ei tartu sormet kiinni eikä keittiön pöytään ole pinttynyt Emilin viikon ruokalistaa - reilusti plussan puolella testissä siis mennään!

Methodin tuotteissa on ihanat tuoksut, ja aineet vielä puhdistavatkin hyvin. Esteetikon silmää miellyttävät myös purkkien kaunis ulkomuoto: ei mitään riemunkirjavaa jumbomaxipakkausta, vaan tyylikäs, yksinkertainen puteli. Kerrankin puhdistusaineita kehtaa pitää näkyvillä. (Onkohan muita yhtä turhamaisia ihmisiä, jotka haluavat että puhdistusaineet tuoksun ja tehon lisäksi näyttävätkin hyvältä...?)

Sarjasta löytyy ainakin erilaisia yleissuihkeita (aah, verigreippiä ja laventelia), muutamaa erilaista kylpyhuoneen pesuainetta (eukalyptuksen tuoksulla), ikkunanpesuaine ja puupintojen putsausaine (jumalainen mantelin tuoksu, meillä pyyhitään keittiön pöytää nykyään todella usein). Lisäksi on erilaisia käsisaippuoita. Muitakin muistaakseni löytyy, mutta näitä on meillä käytetty. Tuotteet ovat siis kasvipohjaisia ja niiden valmistuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota ympäristöseikkoihin, joten käyttäjä tekee ystävänpalveluksen myös yhteiselle maapallollemme.

Kärkkäisen lisäksi Methodia löytyy ainakin Stockalta, RTV:ltä ja netistäkin saa tilattua, mikäli joku asiasta intoutuu. Hinta pyörii suurin piirtein samoissa lukemissa kuin ns. normiaineet, joten lompakko kiittää myös.

Lukeminen kannattaa aina...

2010-04-15T16:02:00.005+03:00

Kirjakerhon mainosslogan piti jälleen kerran paikkansa. Pitkään mielessä muhinut ongelma sai ratkaisun, kun posti toi eilen mieluisan ja odotetun paketin - tilaamani kirjat. Hetken aikaa meillä sitten Sisustetaan Tildan tapaan ja suunnitellaan Elämyspuutarhaa. (Tildailusta en ole aiemmin niin kauheasti perustanut, mutta nyt annoin Tildalle mahdollisuuden ja aika kivoja juttuja kirjasta löytyi. Tosin meillä ei nähdä ihan niin hempeitä sävyjä, vaan sovelletaan ennemminkin valkoisen, beigen ja harmaan värimaailmaa.)

Klaucken kirjaa olen kahlannut urakalla läpi ja se on kyllä justiinsa niin hyvä kuin ajattelinkin. Ideat lentävät ja vinkkejä satelee. Tälläiselle aloittelevalle puutarhurille ihan perusvinkitkin ovat enemmän kuin tervetulleita.

Olen pitkään pähkäillyt kuinka saisin rajattua talon kivijalan reunustan jotenkin fiksusti. Kukkapenkkiä siihen ei voi laittaa salaojitusten takia ja koska meillä kiviä riittää enemmän kuin tarpeeksi, olen tuumaillut että kivistä voisi jotain keksiä. Viime kesänä jo vähän sommittelin kiviä talon kylkeen, mutta siitä ei oikein tullut siistiä jälkeä.

Vaan Eijapa ratkaisi ongelman, kts. ylimmäinen kuva. Ensi kesän projekteihin meillä lisätään kivijalan reunustaminen, yllätys yllätys, kivillä. Hankintalistalle puolestaan lisätään kestopuuta ja suodatinkangasta, jolla reunustetaan kivetys siistiksi. Melkoinen urakka siinä tulee olemaan, mutta koko kesä nyt menee muutenkin tämän pihan kanssa. Voipahan ainakin toivoa, että kun koko kesän vääntää ja kääntää tonnikaupalla kiviä, niin kesän jälkeen käsivarsissa on muhkeat hauikset :)

Puutarhamessuilta Plantagenin kautta kotiin

2010-04-11T22:24:00.007+03:00

Vauhdikkaan viikon päätteeksi käväisimme tänään Arin kanssa Lahdessa Pihapiiri-messuilla. Olin koko viikon herätellyt ihania puutarhaunelmia. Ajatuksena oli saada mieletöntä inspiraatiota ja tunteen paloa puutarhan suunnitteluun. Sormet oikein syyhysivät päästä tutkailemaan taimia ja messujen tarjontaa.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Messut olivat lievästi sanoen pettymys. Lahden messuhallin kaksi pienempää hallia oli ympätty täyteen paikallisten tuottajien herkkupisteitä, jotka sinänsä ovat ihan okei, mutta... ei niiltä tiskeiltä oikein puutarhainspistä löytynyt. Oli Hairstoren tuotemyyntiä (yhteys puutarhaan jäi vähän epäselväksi...), jäätelömyyjää ja takkikauppiasta. Oli siellä muutama taimimyyjäkin, mutta melkoisen suppealla valikoimalla. Muutama hassu taimi ja loput lähinnä samoja kukkasipuleita tai -siemeniä, joita löytyy melkein jokaisesta puutarhamyymälästä. Ja kyllä, yhden kasvihuoneen näin, vaikka niitä olisin mieluusti katsastellut useampaakin.

En tiedä olinko asettanut odotukset liian korkealle, mutta mieluusti olisin näilläkin kulmilla nähnyt tähän vuoden aikaan kunnolliset puutarhamessut. Ensi vuonna suuntaan suosiolla Helsinkiin puutarhamessuille ja jätän paikalliset väliin.

Kaikkein mielenkiintoisin asia messuilla oli loistavan Eija Klaucken pitämä esitelmä oman punaisen torppansa (Eija´s garden) pihapiiristä. Tosin siitäkin kuulimme vain vartin lopusta, sillä olimme paikalla tietysti liian myöhään. Onneksi olen jo tilannut Eijan uuden kirjan Elämyspuutarha, jota kovasti postista odottelen tulevalla viikolla.
Suosittelen muuten kaikille Eijan edellisiäkin kirjoja, erityisesti vuonna 2001 julkaistu Englantilainen puutarha on mielestäni aivan ihana. Vaikkei olisi mikään superinnokas puutarhuri, on kirja valloittavine kuvineen ihana katsaus brittien puutarhaintoiluun.

Päivän päätteeksi oli ihan pakko saada edes jotain puutarhaan liittyvää juttua matkaan mukaan. Kurvasimme siis Plantagenin kautta kotiin parinkymmenen orvokin taimen kera... Huomenna istutan orvokkeja ruukkuihin, niin saan edes jotain keväistä fiilistä tällä hetkellä lähinnä mutalammikolta näyttävään pihaamme. En voinut myöskään vastustaa rungollista rosmariinia, joka saa jäädä sisälle levittämään ihanaa tuoksua kotiimme.

Kevät hoi, ala jo ihan kunnolla - minä niiiiiin kaipaan sinua!

Järki vai tunteet?

2010-04-03T23:18:00.006+03:00

Tunnistan vaaran merkit. Näin se aina menee. Ensin joku asia hiipii puheisiin vaivihkaa. "Ajattele, jos..." "Mieti, mitä voisi..." Sitten asia alkaa pyöriä vaivihkaa ajatuksissa yhä useammin ja siitä muistuttaviin asioihin törmää kuin vahingossa lehtien kuvissa, kaupoissa, tarinoissa - mitä merkillisimmissä yhteyksissä. Vaikka järki sanoo, ettei missään nimessä, huutaa sielu asian perään eikä anna rauhaa. Lopulta ajatus vaanii mielessä miltei maanisesti kunnes järki lopulta nostaa kädet ylös ja antaa periksi. Ajatus muuttuu käytännön toteutukseen.

Jossain ajatuksen ja käytännön välimaastossa liikumme tällä hetkellä. Maatilan myötä meille tuli erinäinen määrä rakennuksia, joille pitäisi jotain tehdä. Samaan aikaan olemme haaveilleet tukikohdasta Pakaan tiluksille. Paikasta, jossa voisi pitää tilan konttoria ja huilata pitkien päivien aikana. Toisaalta paikasta, jonne voisimme itse hiipiä rentoutumaan: puusaunasta, "kesämökistä" joka kuitenkaan ei ole mökki. Paikasta, jossa voisimme viettää perheittemme kanssa joulua ja muita juhlia, paikasta jonne voisimme majoittaa vieraitamme.

Kun Ari ensimmäisen kerran sanoi ääneen ajatuksen Wanhan Kuivurin remontoimisesta, oli vaistomainen reaktioni "ei missään nimessä". Ei yhtäkään rakennusprojektia, ei yhtäkään ylimääräistä hommaa, työtä tai näpertelyä. Ei, ei ja ei. Rakennus sinänsä on täynnä mahdollisuuksia, ja olen joskus miettinytkin että korjaamalla siitä saisi makean luukun. Mutta työn määrä, jonka se vaatii, on ihan poskettoman suuri.

Vanhaa kuivuria ei ole käytetty vuosikymmeniin, se on täynnä siiloja, täynnä romua ja roskaa. Siinä ei ole kuin tiiliseinät, ei eristyksiä, ei viemäreitä tai vettä - ei mitään. Ikkunat ovat vuosien saatossa rikkoutuneet ja puut ja heinät vallanneet sen pihan.
Toisaalta rakennus on tukevasti pystyssä, sen katto on ehjä ja oletettavasti perusasiat kunnossa. Se on rakennettu ehkä arviolta joskus 1920-luvulla kauniista punatiilestä, ja vuosien varrella sitä on varmaan jonkun verran korjailtu.

Ja tässä sitä nyt ollaan. Tänään kävimme kuvaamassa paikkaa, ja herättelemässä ajatusta "mitä jos...?". Mitä jos rakentaisimme tilan konttorin, vierastalon, oman "saunamökin"? Olemmeko taas valmiita pistämään itsemme likoon ja tekemääni lisää töitä? Kaivamaan jostain esiin ne eurot jotka rakennusprojekti nielee? Edessä olisi vuosien työ, sillä ensin vuorossa olisi valtava purku-urakka, ja sen jälkeen vielä suurempi rakennusprojekti.

Selaan sisustuslehtiä ja visioin brittityylisestä perheemme vapaa-ajan paikasta. Kaunista vanhaa punatiiltä, tummia sävyjä, tummaa puuta ja isoja terasseja, joille aukeavat isot lasiovet. Valtava takka, jonka loimussa voi nauttia hyvästä punaviinistä kirjan kera antiikkinahkaisessa nojatuolissa istuen. Pitkä pöytä, jonka ääreen mahtuvat kaikki rakkaat läheiset viettämään hauskoja hetkiä hyvän ruuan ja hauskan seuran kera.

Järki on tainnut jo antaa periksi.

Kukkaostoksilla

2010-03-30T14:56:00.008+03:00

Aamupäivällä piipahdimme anopin kanssa kukkaostoksilla. Pukkilan perhekerhoon tuli puutarha-alan opiskelijoita Keuda:sta, entisestä Mäntsälän maatalousoppilaitoksesta. Heillä oli mukana valtavat määrät ihania kukkia, joista sitten sidottiin asiakkaiden toivomia kimppuja.

Etukuistilla oleva iso narsissiruukku (alimmainen kuva) maksoi kahdeksan euroa, joten hinnatkaan eivät todella päätä huimanneet. Lisäksi olkkarissa on vaalea kimppu iiriksiä ja tulppaaneja. Pinkkisävyinen kimppu menee nimpparilahjaksi äityliinille. Takakuistilla odottaa vielä iso kimppu valkoisia ja keltaisia narsisseja, ja niiden sekaan pitää etsiä vielä jostain pajunkissoja pääsiäispyhiä koristamaan.

Tyynysota

2010-03-29T23:12:00.007+03:00

Olkkarin sohvat saivat hieman keväisemmän lookin, kun tummat sohvanpäälliset vaihtuivat keväisempiin kuoseihin. Eläköön Ikean Ektorpit, nuo koiraperheen pelastukset pestävine päällisineen! Samalla piti päivittää sohvatyynyihin hieman kepeämpiä sävyjä.

Sohvatyynyistä meillä on ainainen kiista armaan mieheni kanssa. Minun mielestäni sohvalla ei voi koskaan olla liikaa tyynyjä tai torkkupeittoja. Ari taas puolestaan noituen viskaa tyynyt pois sohvalta, "koska sinne ei mahdu istumaan niiden sekaan". Näin meillä sitten illat rattoisasti sujuu - toinen kantaa tyynyjä sohvalle ja toinen viskoo niitä samaa tahtia pois ...
Tällä hetkellä alakerran sohvilla on "vain" neljä tyynyä per sohva, mikä on suorastaan minimaalisesti. Pitäisiköhän kaivaa kaapista lisää tyynyjä?!?

Pitkästä aikaa on sen verran rauhallinen viikko tiedossa, että intoa on riittänyt myös sisustuksen puunaamiselle. Keittiöön ja työhuoneeseen ilmestyi uudet matot, työhuoneeseen sain vihdoin ja viimein hankittua pellavaisen laskoskaihtimen. Kevät tuntuu heti olevan pidemmällä, kun huoneet vaihtavat ilmettä astetta vaaleampiin sävyihin.

2010-03-29T23:05:00.002+03:00

Pieni askel ihmiskunnalle, suuri blogin pitäjälle... Tähän asti blogi on ollut hakukoneiden tavoittamattomissa, mutta nyt asetuksia on muutettu - olemme virallisesti julkisia. Myös laskuri lisätty sivuille ja tavoitteena on jossain vaiheessa opetella uuden editorin käyttö. Eli jos sivut näyttävät hetkellisesti omituiselta, niin harjoittelusta on kyse...

Mission impossible: villasukkien valmistus

2010-03-28T22:50:00.004+03:00

Mikä on vaatekappale, jota ilman en tulisi toimeen? Vastaus on helppo: villasukat. Ne ovat jalassani aina, oli kesä tai talvi, yö tai päivä. Ne ovat jalassani kotona ja aivan varmasti ne ovat mukanani reissussa.

Erään kerran unohdin ne kotiin. Olin koirareissulla Latviassa, jossa oli satanut vettä niskaan kuin saavista koko päivän. Illalla tulimme hotelliin rättiväsyneinä, autonratissa istutun yön ja näyttelyssä vietetyn päivän jäljiltä. Koko päivän satoi niin paljon, että piilolinssit lähtivät silmistä ja ripsistä valui solkenaan vettä niin ettei eteensä nähnyt. Olin aivan läpimärkä ja mielettömän väsynyt. Matkalla hotelliin hahmottelin ajatusta ihanasta lämpimästä suihkusta ja villasukista, jonka jälkeen sukeltaisin lämpimien lakanoiden väliin ja kuorsaisin aamuun asti. Mutta toisin kävi. Suihkusta ei tullut lämmintä vettä, lakanatkin olivat kosteat, huone jääkylmä ja villasukkani olivat unohtuneet kotiin. Uskokaa tai älkää, mutta se oli elämäni pisin yö.

Minulla on laatikollinen villasukkia, ja tässä päivänä muutamana menin penkomaan taas paria jalkojeni lämmikkeeksi. Lempivillasukkiani ei jostain syystä löytynyt, mutta käteen osui kuvassa oleva pari. Pari, jonka eteen vuodatin Tietävälän koulun 5. luokalla verta, hikeä ja kyyneliä - pääasiassa niitä kyyneliä.

En tiedä mikä kirjoittamaton sääntö on, että jokaisen tytön kuuluu elämänsä aikana kutoa villasukat. Näitä sitten jouduin minäkin väsäämään koulun käsityötunnilla. Jumatsukka - villasukkien kutominen ei todellakaan ollut meikäläisen hommaa! Koko syksyn niitä väänsin itku kurkussa, kotona ja koulussa. Aikaiseksi sain ehkä vajaan kymmenen senttiä epätasaista neuloksenomaista räpellystä, jonka äitini lopulta purki alkutekijöihinsä - ja kutoi sitten sukat loppuun, jotta sain käsityöstä numeron. En vieläkään tiedä eikö opettajani todellakaan huomannut, että ensimmäisen kymmensenttisen jälkeen neuloksessa "käsiala" muuttui radikaalisti vai eikö hän vain halunnut huomata sitä katseltuaan syksyn jatkunutta itkua ja hammastenkiristystä asian tiimoilta. Armollisesti seiskan taisin käsitöistä saada.

Sen jälkeen en ole villasukkia kutonut. Enkä kudo. Ja tämän voin ihan hyvällä syyllä vannoa, sillä sellaista päivää ei tule, että minä sukkia kutoisin. Mutta jokaikinen kerta kun nämä sukat kaivan laatikostani esille, ne tuovat mieleen muistot Tietävälän koulun käsityötunneilta. Kovin usein en näitä aarteitani jalkaan laita, sillä pelkään niiden kuluvan.Vuosien saatossa sukat ovat kulahtaneet kuosistaan, ne roikkuvat niin löysinä etteivät meinaa jalassa pysyä, niiden pinta on nukkaantunut ja nuhjaantunut. Sukat kuitenkin lämmittävät jaloissa mukavasti ja nyt, noin 25 vuoden jälkeen niiden tekemisestä, lämmittää mieltä myös muisto niiden tuskaisesta alkutaipaleesta.

P.S. Meidän piti neuloa sukkiin jokin kuvio. Olisin halunnut tehdä yksiväriset, mutta opettaja pakotti minut neulomaan jotain väriä ja kuviota. Mietin yhä edelleen, että kaikista mahdollisista väreistä ja kuvioista... miksi ihmeessä minä olen tehnyt punaiset ruudut keskelle sukkaa?

Ensimmäiset kevään kukkasipulit

2010-03-16T21:26:00.005+02:00

Tänään en voinut enää vastustaa kiusausta. Oli ihan pakko saada kukkasipuleita. Ja kuten kuvasta näkyy, ensi kesänä meillä kasvaa ainakin dahlioita ja gladioluksia. Viime kesänä sain näitä jopa kukkimaan, joten siitä rohkaistuneena aion esikasvattaa näitä sitten oikein urakalla. Näitä on aika monta pussillista kuvan ulkopuolella...

Postista on tipahtanut ainakin pari erilaista kukkakatalogia, joita olen lukenut ahkerasti päiväteetä hörppiessä. Ihania kukkia olisi vaikka millä mitalla. Itseni tuntien tässäkin asiassa lähtee vielä mopo käsistä, ja kohta päiväni kuluvat kukkaplantaasien hoitamiseen ja kasvattamiseen istutuskuntoon...

Terassilla olevat callunat näyttävät aurinkoisena kevätpäivänä niiiiin ankeilta. Eiköhän ne ole jo tehtävänsä hoitaneet talven mittaan. Seuraavalla kauppareissulla pitää ehdottomasti hommata jotain keväisempää.

2010-03-16T21:14:00.004+02:00

Tänään se vihdoin saapui meillekin - nimittäin kuvassa näkyvä piikkimatto! Kun ensimmäisen kerran kuulin piikkimatosta, mietin että tämä on nyt taas tätä, hömppää parhaimmillaan. Vaan vähitellen pahinkin jääräpää (lue: minä) joutuu vaihtamaan kantansa, kun joka puolelta kuuluu suitsutusta maton rentouttavasta vaikutuksesta. Ei ilmeisesti ole vaivaa, johon tämä matto ei tehoa? Noh, ihan siihen en usko mutta periaatteessa toimivalta idea vaikuttaa.

Ja tottahan sitä oli oitis kokeiltava kotiin päästyäni. Makasin maton päällä vartin verran. Ensimmäiseksi olo oli lähinnä inhottava kun piikit upposivat nahkani uumeniin. Mutta sitten - ah, mikä euforia! Veri alkoi kiertää selässä kohisten ja kropan valtasi mielettömän rento ja lämmin fiilis. Lopulta huomasin, että oli nukahtanut maton päälle... Ja mitä tämä vekotin tekeekään jalkapohjille... Hetken kun tassuttelee maton päällä, niin johan alkaa jaloissakin veri kiertää.

Piikkimaton suitsutusjoukkoihin liityin siis minäkin. Nyt lähinnä harmittaa vain se, että miksi ihmeessä en hankkinut tätä jo paljon aikaisemmin...?

Ihan normielämää...

2010-03-15T16:10:00.005+02:00

Helmihyasintit toivat kevätfiiliksen yläkerran aulaan...

Maanantai käynnisti taas normaalin arkiviikon. Normaali - mitä se nyt ikinä meidän perheessä tarkoittaakaan. Kävimme mielenkiintoisen keskustelun tästä "normaalin" käsitteestä viime viikolla, kun piipahdin ystäväni Kirsin luona Sipoossa.
Tapasin Kirsin luona yhteisen ruotsalaisen koiratuttumme, ja kerroin hänelle että syksy ja talvi on meillä menty hiljaiseloa ja ihan normaalia arkea viettäen. Kirsi purskahti nauruun. - Joo, teillä on ihan normaalia matalalentoa koiralauman, vauvan, kouluikäisen, taloprojektin ja maatilan kanssa.

Kirsi kertoi työkaveristaan, jolla on yksi lapsi ja tämä ystävä on aivan totaalisen uupunut, kun perheellisen elämä on niiiiin rankkaa. Yhden lapsen kanssa? Kerrostalossa? Hmmm, nauroimme siinä sitten että ehkä meidän koiraihmisten käsite "normaalista" on vähän vinksahtanut, sillä elämä on jatkuvasti niin täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ettei kukaan yksinkertaisesti ennätä uupua.

Kotiin tultuani aloin oikein miettimään mitä kaikkea viimeisen puolentoista viikon aikana on ollut pelkkiä koira-asioita kaiken muun "normaalin" arjen lisäksi. Laitan huvikseni listausta tähänkin:

Toissaviikon keskiviikko: Viren trimmaus
Toissaviikon torstaina: Louhen progetesti, eli ajomatka Orimattilan kautta (Louhen haku) Mäntsälään. Illalla ajoin astuttamaan.
Toissaviikon perjantai: Louhen astutuksen uusinta, illalla sijoituskoirani Manu tuli meille näyttelyä varten, Manun trimmaus
Toissaviikon lauantai: Aamulla lähtö Ähtäriin koiranäyttelyyn. Pelkästään ajomatkat päivän aikana yhteensä kahdeksan tuntia, sen lisäksi päivä näyttelyssä mieltälämmittävin tuloksin
Toissaviikon sunnuntai: Ei ylimääräisiä koirahommia
Toissaviikon maanantai: Ei ylimääräisiä koirahommia
Viime tiistai: Ajomatka Kirkkonummelle hakemaan sijoitusurostani Svantea, jolle tuli tyttöystävä. Käytin Svanten eläinlääkärissä silmätarkastuksessa. Pysähdyimme paluumatkalla astutttamassa, ja koska astutus ei onnistunut, otin nartun mukaani meille
Viime keskiviikko: Omien koirien vasta-ainetestit Mäntsälässä, päivällä astutusta, illalla aussikerhon hallituksen kokous Vihdissä
Viime torstai: Aamulla astutuksen yritystä, ei onnea. Iltapäivällä Sipooseen ruotsalaista koiratuttuamme tapaamaan, illalla vein hänet lentokentälle ja palautin Kirsillä vierailleen koiran, jolla tuttumme kävi astuttamassa
Viime perjantai: Svanten trimmi ja astutusta (ei edelleenkään onnea)
Viime lauantai: Napakymppi, astutus onnistui. Päivällä kävin Lahdessa Annan luona laatimassa aussikerhon kannanoton Kennelliiton jalostusstrategiaan, tämä nakki heilahti meille hallituksen kokouksessa
Viime sunnuntai: Astutus onnistui, koirien palauttaminen Sipooseen ja Kirkkonummelle

Tänään on koirahommista lepopäivä, mutta huomenna tulee taas trimmiasiakas... Näin se sirkus meillä pyörii.

Voihan se tosiaan olla, ettei tämä ihan "normaalilta hiljaiselolta" jonkun mielestä kuulosta. Sinänsä huvittavaa, että olen kaiken tämän lisäksi ehtinyt tehdä vaikka mitä muutakin. Olen leiponut joka toinen päivä, on vietetty shoppailupäivää ja nautittu ihanista ulkoiluilmoista. On hoidettu huushollin arkirutiineja ja sosiaalisia suhteita.

Itse uskon, että "vierivät kivet eivät sammaloidu". Elämässäni on aina ollut pientä liikettä joka suuntaan, joten eipä sitä edes tunne olevansa jotenkin kiireinen. Eli ihan tälläistä normielämää tässä elellään...

Terassikausi on avattu

2010-03-12T16:09:00.004+02:00

Maaliskuisen kauniin auringonpaisteen kunniaksi avasimme tänään terassikauden parvekkeella hörpityillä päiväkahveilla.

Aluksi parveke lapioitiin noin metrin paksuisesta lumipeitteestä ja parveketta "komistanut" joulukuusi viskattiin kaiteen yli. Sen jälkeen Ari kaivoi autotallin uumenista pari tuolia ja pöydän ja kantoi ne parvekkeelle. Kahvi ei mukissa kauaa lämpimänä pysynyt, mutta se ei pilannut tunnelmaa - ajatus terassikauden avaamisesta lämmitti! Kohta perheemme ruokahuolto siirtyy taas takaterassille, jossa sekä valmistetaan ruuat ja että nautitaan ne. Mutta pyhästi vannoin pojille, etten nyt kuitenkaan ihan vielä kanna grilliä terassille...

2010-03-12T15:56:00.007+02:00

Tiistaina vietimme Arin kanssa shoppailupäivän. Piipahdimme Jumbossa ja Ikeassa sillä aikaa kun automme oli huollossa. Kaikkea ihania kevätjuttuja kaupat pullollaan... Emil sai tuliaisina kuvassa näkyvän Name It:in "mopopuvun" ja itse löysin Zarasta kolme neuletta.

Oma kevätgarderoopi kaipaisi kipeästi täydennystä. Viime keväänä olin tukevasti raskaana joten uusia hankintoja olivat vain äitiysvaatteet. Nyt sitten olen epätoivon vimmalla koettanut kaivaa kaapista jotain päällepantavaa... Ei löydy ei, ainakaan sellaista mikä mahtuisi. Ari muistuttaa, etteivät raskauskilot ole syy hankkia uutta vaatevarastoa, vaan pitäisi kuulemma lenkkeillä kilot pois ja mahduttaa itsensä vanhoihin vaatteisiin. Höh, miksi miesten ajatusmaailma on noin yltiörealistinen???

Jokapäiväinen leipämme

2010-03-02T23:37:00.004+02:00

Siunattu vanha 1980-luvun loppupuolen köksäntunneilla kaluttu kotitalouden kirja! Silläkin uhalla että blogi uhkaa muuttua pelkäksi ruokablogiksi, niin aion hehkuttaa hieman taas ruoka-asioilla.

Vanha peruskoulussa saatu kotitaloudenkirjani on seurannut minua uskollisesti kaikki nämä vuodet. Olisin ihan hukassa ilman sitä. Sieltä löytyy vastaukset kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin aina perunan keittämisestä (uskokaa tai älkää, mutta ennen muinoin nekin ovat palaneet allekirjoittaneelta pohjaan) uunin siivoukseen asti. Loistava opus! Ennen kaikkea sieltä löytyy reseptikaupalla hyviä perusruokien ohjeita, jotka ovat a) helppoja toteuttaa ja b) helppoja toteuttaa edullisin kustannuksin. Ei tarvitse välttämättä joka päivä kikkailla hienoilla ainesosilla, vaan joskus on ihan kiva tehdä rehtiä perusruokaakin.

Köksänkirjasta löytyi myös muutamia unohdukseen vaipuneita leipäohjeita. Meillä on iltapalaksi napsittu muun muassa rieskaa (Ollin suosikki) ja teeleipiä. Yksi yli kaiken on kuvissakin näkyvien "peltileipien" ohje. Maailman yksinkertaisin, nopein ja helpoin leipä. Ja maistuu hyvältä.

Alkuperäinen ohje menee näin:

5 dl vettä
4 dl kaurahiutaleita
1 pussi kuivahiivaa (okei, 80-luvulla sitä ei varmaan edes ollut mutta olen muuttanut tämän käyttömukavuuden takia... eli alkuperäisesti siinä oli "normihiivaa")
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
0,5 dl öljyä
6 dl venhäjauhoja
voiteluun munaa
päälle kaurahiutaleita tai -leseitä

Taikinan ainekset sekoitetaan haaleaan veteen. Taikina kaadetaan leivinpaperin päälle uunipellille ja annetaan nousta puolisen tuntia. Taikina voidellaan munalla, leikataan levyiksi ja pinnalle ripotellaan kaurahiutaleet. Uunissa 15-20 minuuttia 225 asteessa ja homma on valmis.

Mutta koska minun on ihan kertakaikkisen pakko aina soveltaa edes jotain osia reseptistä, niin toki pistin näppini tähänkin taikinaan. Muutin vehnäjauhot sämpyläjauhoiksi ja lisäsin taikinaan reilun lorauksen juoksevaa hunajaa. Ainakaan se ei ihan huono idea ollut, sillä yllä oleva korillinen leipiä hävisi pöydästä alta aikayksikön...

P.S. Loppuun vielä pieni säästövinkki Marttaliiton sivuilta ( http://www.martat.fi/neuvot_arkeen/ ).

Nelihenkisen perheen leipäostokset kaupasta vievät euroja talouskassasta keskimäärin 433 euroa vuodesta. Sen sijaan jos leipoo leivät itse, tulee nelihenkisen perheen leipäsatsin hinnaksi vain 90 euroa vuodessa! Tämä pisti ainakin allekirjoittaneen testailemaan ihan tosissaan uusia leipäreseptejä. Sitä paitsi kotona leivottu leipä on aika hyvää. Kuka oikeasti tykkää kauppojen muovipusseihin sullotuista kumileivistä?

Talvi on virallisesti ohi

2010-02-28T16:40:00.004+02:00

Näin kertoi kalenterimme keittiön seinällä. Tänään on nimittäin talvikuukausien viimeinen päivä. Ja se tarkoittaa sitä että huomenna alkaa kevät! Tänään on satanut jotain lumen ja veden sekaista räntää, joka on kyllä aika hyvin sulattanut lunta pois terassin kaiteilta. Toki sitä on vielä ihan riittävästi jäljellä... Ja ensi viikoksi on taas luvattu pakkasta. Eikä se ikinä lopu vai olemmeko vaan vieraantuneet näistä kunnon talvista?

Kevätfiilistä olen nostatellut tänään lukemalla netistä ihania puutarhablogeja. Kuinka upeita puutarhoja ihmisillä onkaan! Meillä piha näyttää vielä sodanjälkeiseltä taistelutantereelta, mutta tämän kesän projektiksi olen asettanut massiivisen pihaurakoinnin. Nyt kun on päivisin aikaa (toiveajattelua?), niin aion huhkia urakalla lapionvarressa (ja toivon reipasta miestä kaivinkoneella apulaiseksi...). Saa nähdä mikä on tilanne syksyllä - edelleen sama lohduton näkymä?!?

Sisällä kevätfiilistä tuovat keltaiset tulppaanit, jotka kasvavat ruukussa ikkunalaudalla. Tietääkö muuten joku miten saisi yrtit kasvamaan ikkunalaudalla? Taustalla näkyvään koriruukkun olisi tarkoitus laittaa yrttejä kasvamaan, mutta niin monen miljoonan kokeilun jälkeen suhtaudun projektiin varsin skeptisesti... yrtit kun tuppaavat nuupahtamaan parin päivän jälkeen. Onko ikkuna liian pimeä? Tarvitsevatko yrtit lisää valoa? Lisää vettä? Lisää jotain muuta? Neuvot, joiden avulla saan yrtit kasvamaan valtoimenaan, palkitaan ruhtinaallisesti :)

2010-02-28T16:33:00.004+02:00

Tämä kranssi suorastaan huusi haluaan päästä asumaan meille. En voinut vastustaa noita hempeitä, keväisiä, kertakaikkisen ihanan rustiikkisia rautaperhosia, jotka ovat istahtaneet huilaamaan kranssin harmaanruskeille oksille. Kamera leiskautti sen verran salamaa kuvatessa, etteivät sävyt tule ihan parhaimmillaan esille, mutta väriltään kranssi on juuri oikean harmaanruskea.
Tällä hetkellä kranssi on eteisen seinällä, mutta kevään koittaessa se varmaan muuttaa ulko-oveen nykyisen talvikranssin tilalle.

Limsakorin uusi elämä

2010-02-26T18:52:00.004+02:00

Osa lahtelaista juomateollisuuden historiaa nököttää tätä nykyä keittiössämme. Naapurin pajasta löytyi ihana, vanha Mallasjuoman limsakori, joka vastedes palvelee keittiössämme hyllyn päällä lehtikorina. Kori on juuri sopivan kokoinen, siihen mahtuu mainiosti mainosposti ja muu "sälä", mikä on notkunut harmillisen epäsiistinä pinona keittiömme pöydällä.

Toisaalta tekisi mieli laittaa koriin vanhat viinipullot, jotka odottavat pääsyä kierrätyslaatikkoon. Ehkä kuitenkin on parempi jemmata ne vaikkapa muovipussiin kaapin perälle, muutoin voi liian helposti laskea kuinka paljon meillä punkkua kuluukaan :) Vai toimisivatko tyhjät pullot silmien alla jonkinlaisena "moraalipoliisina", kun seuraavan kerran tekisi mieli ottaa lasillinen ruuan kanssa?!?

Kevät (se on täällä ihan kohta, pitää vaan uskoa!) on tuonut mukanaan vimmatun sisustusvimman. Keittiöön hankittiin uusi kaappitaso, sillä rakkaat astiani pursusivat jokaisesta kaapista ja laatikosta yli äyräiden. Kunhan joskus saan valoisan aikaan kameran käteeni, niin laitan kaapista kuvia blogiin.
Kristan kanssa hyödynsimme aussien vuosikokouspäivän tehokkaasti, sillä olimme ennen kokousta jo aamukymmeneltä sisustusliike Cobellossa kolkuttelemassa ovia. Mukaan tarttui kaikenlaista kivaa, jota nyt on pyöritetty ympäri taloa oikean paikan löytämiseksi. Uusi reissu olisi vielä suunnitelmissa lähiviikkoina.

Blogia on viime viikkoina tullut päivitettyä harmillisen vähän. Yritän aktivoitua tällä saralla ja saada tekstiä ja kuvia aikaiseksi tiiviimpään tahtiin. Päivät tuntuvat vain juoksevan enkä oikein itsekään tiedä mihin kaikki aika kuluu!

Pala kakkua

2010-01-25T16:03:00.004+02:00

Ruokailuteema jatkuu blogissa tällä kertaa osalla "leipomisen salaisuudet". Asia, josta olemme jälleen kerran täysin erimielisiä rakkaan äitini kanssa. Meillä on nimittäin totaalisen eri käsitys leipomisesta ja yleensäkin ruuanlaitosta. Äitini, tuo tunnettu pedantti, noudattaa ohjeita äärimmäisen tarkasti. Jos ohjeessa lukee tietyt ainesosat tietyn mittaisina, voitte olla varmoja että ne löytyvät leipomuksesta. Grammalleen.
Allekirjoittanut taas - noh, minun tapani leipoa on ns. löysin rantein ja suurella sydämellä. Ohjeet ovat mielestäni ainoastaan viitteellisiä ja niitä voi soveltaa sen mukaan mitä sattuu kaapista löytymään tai mitä mieli tekee. Lopputulos on se mikä ratkaisee.

Tänään esimerkiksi aloin tekemään rahka-aprikoositorttua (näin luki ohjeessa), mutta lopulta uunista tulikin ulos jonkinlainen ananaskakku. Eihän meillä tietenkään mitään aprikoosia ollut, eikä rahkaakaan kuin yksi purkillinen (ohjeessa luki kaksi), ja appelsiininkuorenkin korvasin sitruunamehulla. Ja hyvää oli. Sovelsin ohjetta varsin paljon, ja koska lopputulos oli hyvä jopa Ollin mielestä (!), niin uskallan jakaa sen myös teidän iloksenne. Kas tässä:

Pohja:
100 grammaa voita
vajaa 1 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
2 tl kardemummaa

Täyte:
1 prk maitorahkaa
1 dl kuohukermaa
2 munaa
noin 1 dl sokeria
reilu ripaus sitruunamehua
2 tl vaniliinisokeria

Lisäksi:
2 purkkia ananaspaloja
mantelilastuja

Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita joukkoon muna, vehnäjauhot ja kardemumma. Painele vuoan pohjalle ja nosta jääkaappiin täytteen teon ajaksi.
Valuta mehu pois ananaksista. Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada vuokaan. Viskaa päälle ananakset ja mantelilastut. Paista uunissa 175 asteessa noin tunti.
Huomaa että aineiden määrät on laitettu ohjeeseen ns. mutu-tuntumalla. Jos taikina löysää/kovaa tms, sovella ohjeen määriä sellaiseksi että näyttää hyvältä. Mikään varsinainen terveysruokahan tämä ei ole...

Tikkitakin kahinaa ja kumisaappaita

2010-01-25T15:30:00.006+02:00

Sadetta odotellessa...

Hip hurraa, tänään posteljooni toi hartaasti odottamamme paketin. Olemme jo muutaman vuoden ajan tilanneet kaikki"brittihenkiset" vaatteet (öljykangastakit, saappaat, tikkitakit jne.) suoraan Englannista. Osittain siksi, että Barbour tekee maailman parhaat öljykangastakit ja toisekseen sen takia, että ne ovat siellä mielettömän paljon halvempia. Yhden Suomesta ostetun Barbour-takin hinnalla saa briteistä laatikollisen samaa tavaraa.

Tämän päivän kuormassa tuli Hunterin saappaita, läjä Barbourin tikkitakkeja, tikkiliivi (... loistava koiranäyttelyyn), Arille musta trenssi, kengät ja rakastamansa "pappalätsä"... murto-osalla Suomen hinnoista.
Ja mikä parhainta - öljykangastakit, saappaat ja muut brittivermeet sopivat erinomaisesti myös Suomen keleihin. Sadetta, sumua, loskaa ja mutaa riittää ainakin Kanteleen leveysasteilla ihan riittämiin. Kun varustus on kunnollinen, ei kehno kelikään haittaa reipasta ulkoilmaelämää. Tyylistäkään ei tarvitse tinkiä, sikäli jos sattuu olemaan tälläinen hieman konservatismiin taipuvainen pukeutuja :)

Mikäli blogin lukijoissa on kaltaisiamme brittifanaatikkoja, jotka rakastavat öljykangastakin tuoksua ja sadepisaroita, käykääpä katsastamassa netissä www.outdoorandcountry.co.uk. Varsinkin alennusmyynneistä (joulun ja kesän jälkeen) saa poskettoman halvalla laatuvaatteita. Palvelu on erinomaista ja paketti Suomessa yleensä noin viikon kuluttua tilauksesta.

Hyvä ruoka on epämääräistä ja jäykkää?

2010-01-20T17:15:00.003+02:00

Minä rakastan hyvää ruokaa. Valitettavasti se aikuisen maun mukaan hyvä ruoka ei aina vastaa kahdeksanvuotiaan käsitystä samasta asiasta. Kun testailen innolla uusia reseptejä, on uusi maku lapsen miestä "epämääräistä". Kun tarjolla on lihatiskin herkullisinta lihaa, on se lapsen mielestä "jäykkää". Näistä samoista asioista olemme vääntäneet kättä vuosikaupalla.
Toissapäivänä, jälleen yhden pitkällisen keskustelun jälkeen (...älä makaa ruokapöydässä, kaikkea on maistettava, miten käyttäydytään ruokailun aikana...), kulminoitui koko kahdeksanvuotiaan lapsen epätoivo seuraavaan lauseeseen:
- Äiti, mä ihan oikeesti yritän tottua näihin sun ruokiin...

Hysteeristä naurukohtausta pidätellessä en voinut muuta kuin miettiä, että kahdeksassa vuodessa ei ole vielä totuttu?!? Mahtaa meillä olla melkoiset kokkaukset. Jännityksellä odotamme tottuuko poika teini-ikään mennessä...

Toinen kysymys mitä olen miettinyt on se, milloin on vanhempana ylittänyt rajan, jossa hämärtyy lasten ja koirien asema omassa elämässä?

Samaisen ruokaepisodin iltana vaihdoin pikkumiehelle vaippoja. Pikkukaverilla oli kova meno päällä, sätki jalkojaan ja huitoi käsiään. Teki kaikkensa jotta vaipanvaihto olisi ollut hankalampaa.

Silloin jostain aivojeni syvimmistä sopukoista se tuli - painokkaalla äänellä sanottu "Paikalla" suoraan lapsen silmiin tuijottaen. Samalla sävyllä, samalla äänenpainolla kuin kurittomalle koiralle.
Ari repesi makuuhuoneen puolella hillittömään nauruun. Lapset ja koirat kasvatetaan kuulemma samalla tavalla.

Hmmm - pitäisikö niitä muka kasvattaa eri tavalla???

"Nuutti toivoo hyvää vuotta..."

2010-01-09T19:37:00.005+02:00

Originelli kotikylämme Kantele on aina kulkenut asioissa omia polkujaan. Niinpä Kanteleella eivät lapset kierrä virpomassa pääsiäisen aikaan, vaan homma hoidetaan jo loppiaisena nuuttipukkien kiertäessä ympäri kylää laulamassa ja herkkuja pyytämässä.

Nuuttipukkien kierros on ollut kylässä perinteenä jo vuosikymmeniä. Resuisiin vaatteisiin sonnustautuneet lapset kiertävät talosta taloon, laulaa luikauttavat erityisen Nuutin kunniaksi sanoitetun laulun ja saavat suorituksesta palkakseen pussit täyteen erilaisia herkkuja. Kanteleen kyläkoulun ollessa vielä hengissä, saivat lapset Nuutin päivänä jopa vapaata koulusta laulukierrosta varten. Nyt kun lapset ovat siirtyneet Pukkilan kirkonkylän kouluun eikä vapaata enää perinteiden kunniaksi heru, laulettiin Nuutin kunniaksi lauluja tänään lauantaina. Tässä eräs ovellamme pyörähtänyt Nuuttipukkien pataljoona.

Illalla kyläläiset kokoontuvat vielä kylän nuorisoseurantalolle Nuuttijuhliin, karkeloihin jotka perinteisesti vetävät hyvän ohjelmansa ansiosta talon täyteen väkeä. Viime vuonna juhlakansaa viihdytti puolivallaton pappismies Isä Mitro, tänä vuonna showsta vastaa muun muassa Miitta Sorvali, Mari Vesala sekä Merja Larivaara.

Ylös, ulos ja lenkille

2010-01-04T17:34:00.005+02:00

Viime päivinä hurjat pakkaset ovat hiljentäneet ulkoiluhaluja, mutta tänään lenkkeilijöitä sitten hemmoteltiinkin mahtavilla keleillä. Muutaman asteen pakkanen, mielettömän hieno aurinko ja lumiset puut - voiko sitä enempää toivoa?
Kiersimme Emilin ja koirien kanssa reippaan lenkin Kanteleen talvisissa maisemissa. Koirat porhalsivat sydämensä kyllyydestä lumessa ja emäntäkin sai aimo annoksen happea. Yksi äitiysloman parhaista puolista on se, että lenkille pääsee juuri silloin kun haluaa.
Tälläisinä päivinä voi hyvällä syyllä todeta, että on se vaan ihanaa kun on neljä vuoden aikaa...

Iloista uutta vuotta!

2009-12-31T18:44:00.004+02:00

Välipäivät viuhahtivat vauhdilla alennusmyyntejä kolutessa (pro-shoppailija löytää aina hyviä löytöjä...) ja joulusta toipuessa. Aussit puolestaan ovat olleet kiireisiä puuhatessaan lumikasoissa... Nyt suuntaamme kuonot kohti ensi vuotta ja toivotamme Iloista Uutta Vuotta 2010!

Joulu tuli ... ja meni

2009-12-26T22:34:00.005+02:00

Koko syksy meillä on vouhotettu joulua. Koristeita ja valoja ripustettu, lahjoja suunniteltu ja hankittu (viime tingassa kuten tavallista), herkuteltu ajatuksella jouluruuista, odotettu hauskaa yhdessäoloa läheisten kanssa aattoiltana. Vihdoin se odotettu aika tuli, ja taas se viuhahti ohi vauhdikkaasti. Nyt, tapaninpäivän iltana, olo on taas yhtä haikea kuin aina ennenkin. Jälleen vuosi odotettava ennen seuraavaa joulua. Ja toisaalta - ennen kuin taas huomaammekaan, uusi joulu on jo ovella... Seuraavana jouluna meitä onkin klaanissamme taas yksi lisää, sillä Maria ja Janne ilmoittivat aattona iloisen perheuutisen vauvelista. Emil ja Olli saavat heinäkuun alussa serkun! Olemme koko sakki oikein iloisia tästä uutisesta.

Aattona kokoonnuimme siis vanhempiemme ja sisarustemme kanssa meille joulun viettoon. Vilskettä ja hulinaa piisasi myöhäiseen yöhön (tai varhaista aamua se taisi jo olla). Hauskaa oli ja vatsat ähkystä ähisten on joulunpyhät kinkkua sulateltu. Joulupäivänä kävimme Lahdessa isovaarin ja isomummun luona ja illalla herkuttelimme Eeva-Liisan ja Eikan luona. Tänään vuorossa olikin sitten kattaus Pakaalla, ja huomenna testaamme vihdoin ja viimein Pakaan kuuluisimman pihasaunan. Sen jälkeen alkaakin taas normiarki. Ja voi alkaa ihan luvan kanssa vouhottamaan keväästä ja kesästä ;)

P.S. Tänä jouluna oli muuten Täydelliset Joulukelit täällä meilläkin. Oheinen kuva otettu aatonaattona. Lunta on tullut tähän kuvaan verrattuna paljon lisää pyhien aikana. Kerrankin tarpeeksi lunta!