perjantai 23. lokakuuta 2009

Herra Öfää on täällä

Herra Öfää viime perjantaina 16.10, päivä kotiutumisen jälkeen
Syy miksi täällä blogin puolella on ollut pitkään hiljaista näkyy tässä. Pitkä odotuksemme sai onnellisen lopun, kun maanantaina 12.10. klo 14.51 keskuuteemme saapui Herra Öfää. Nimestään huolimatta Herra Öfää ei ole turkkilainen sulttaani, vaan nimi juontuu vauvelin kummallisesta tavasta äännellä ja itkeä "öfäää, öfääää..."
Herra Öfää antoi odottaa itseään 13 päivää yli lasketun ajan. Viimeisen viikonlopun juoksimme Päks:issä perjantaista lähtien yliaikaiskontrolleissa. Alunperin käynnistys piti olla tiistaina, mutta sunnuntaina lääkäri totesi, että lapsivesi on aivan lopussa ja käynnistystä aikaistettiin päivällä. Maanantaiyönä kello 5 kuitenkin lapsivedet menivät vihreinä ja lähdimme saman tien sairaalaan. Lääkärit ajattelivat, että synnytys käynnistyisi itsestään ja niinpä me Arin kanssa vietimme aikaa Päksin käytäviä tallustaen. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, ei yhtään mitään.
Puoliltapäivin lekurit totesivat, että nyt ei voida enää odotella ja minut pistettiin tippaan supistusten aikaansaamiseksi. Supistukset kyllä tulivat mutta paikat eivät auenneet... Aikani tuskissani ähkittyä ja lapsen sydänäänten heikentyessä ei ollut muuta vaihtoehtoa kun lähteä leikkauspöydälle.
Sen jälkeen kaikki sujuikin sutjakkaasti. Kun alakroppani oli puudutettu, leikkasi lekuri vauvan ulos 45 sekunissa! Ihana rääkäisy täytti salin, kun pieni poikamme parkasi ensimmäiset henkosensa. Minä näin vauvasta vilauksen ja sen jälkeen Herra Öfää toimitettiin Arille hoidettavaksi siksi aikaa kun keräilin voimia heräämössä.
Ari puki vauvan ja mittaili kätilön kanssa strategiset mitat: 52 senttiä ja 3640 grammaa. Sen jälkeen elämäni miehet odottelivat minua sairaalan käytävillä ja katselivat ikkunasta, kun ensilumi satoi Lahteen.

Yläkerran kylppäri valmistumassa


Eräs ikuisuusprojekteistamme alkaa uhkaavasti valmistua. Yläkerran valmistumisen jälkeen paukut rakentamiseen loppuivat totaalisesti, ja yläkerran kylpyhuone jäi hautumaan "sitten joskus" tasolle. Kylppäri palvelikin ansiokkaasti varastona, kunnes juniorimme ilmoitti tulostaan ja oli ryhdyttävä tuumasta toimeen.
Tällä hetkellä ollaan jo hyvässä vauhdissa ja tämän aamun tilanteen näette ohessa. Katossa tuikkii jo tähtitaivas ja suurin osa seinien laatoituksesta on tehty. Takaseinään tulee vielä samanlainen tiiliverhoilu kun taustalla jo näkyy ja lattiaan tulee tummanruskea laatta. Alkuviikosta pitää lähteä metsästämään kalusteita. Etualalle tulee kaapistot ja lavuaari, pytty ikkunan alle jotta voi istuessa nauttia metsämaisemista :) Etualalle vasemalle tulee suihkukaappi. Lisäksi ylös raahataan pesukone ja kaapistoja (taakse vasemmalle).
Tuhannet kiitokset Mäkelän Pasille, joka on saanut hyvän kopin lennokkaista visioistani, ja joka on puurtanut niiden toteuttamiseksi ansiokkaalla tavalla!

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Odotus jatkuu... ja jatkuu...


Uskokaa tai älkää. Ei mitään. Ei vieläkään mitään tietoa synnytyksestä. Taidan olla kohta maailman ensimmäinen ihminen joka on kantanut lasta ainakin kymmenen kuukautta yhdeksän sijaan. Maanantaina neuvolassa todettiin kaiken olevan jees, joten ei syytä huoleen. Huomenna torstaina uusi neuvola-aika ja jos ei mitään ole tapahtunut ennen perjantaita, niin sitten suuntaamme nokan kohti Päks:iä. Neuvolatäti tosin lohdutteli, että varmaan sielläkin todetaan kaiken olevan kunnossa ja eikä synnytystä vielä käynnistetä kuin ehkä viikonlopun jälkeen. Kun olen niin hyvässä kunnossa... yeah right, tuntuukin just siltä - olo on kuin elefantilla. Taitaa tämä lapsi ottaa elämänsä yhtä lunkisti kuin äitinsäkin elämän ensi metreiltä lähtien... ei paljon kiire paina...

Maatilan puolella syystyöt ovat suhteellisen hyvässä jamassa. Viljat ovat olleet viikon verran siiloissa, ja kultivoitu on vajaat 30 hehtaaria. Harmillisesti täällä on kuitenkin muutaman päivän ajan satanut sen verran reippaasti, ettei peltotöihin ole ollut asiaa sen paremmin Arilla kuin papparaisillakaan (kiitos heille kaikesta avusta jo tässä vaiheessa!). Rokulipäiviä ei kuitenkaan tänäänkään sateiden takia vietetty, sillä kävimme Arin kanssa tekemässä elämämme ensimmäiset metsäkaupat. Toki kunnia sille jolle se kuuluu, sillä maatalousasiat ovat täysin Arin hoidossa, minä olen korkeintaan kompannut taustalla jos on kysytty mielipidettä. Viisaammat hoitakoon nämä hommat!


Ohessa kuva muutaman viikon takaa, kun viljaa puitiin peräti kolmen puimurin voimin. Kuten koneista ymmärtävät huomaavat: elopeltojen kuningas alias Clayson se siinä puskuttaa ensimmäisenä Arin komennossa. Keskellä naapurin Torsti-poika Sampolla ja viimeisenä appiukkoni Eikka myöskin Sampon kanssa. Nämä puimurimerkit ovat meillä sisäpiirin vitsejä, Pakaalla kun on aina vannottu Claysonin nimeen ja Kanteleella kallistuttu Sampon suuntaan. Tosin Claysonin "cabrioletmalli" herättää täällä päin vähän vinoilua, mutta "ken kerran Claysoniin astuu, se siihen iäksi ihastuu". Vai mitä Ari? :)