torstai 24. maaliskuuta 2011

Viikonloppuna Vilnassa


Kuvaterveiset Vilnasta, jossa olin viime viikonloppuna ystäväni kanssa. Asuimme vanhan kaupungin sydämessä, ja kävelimme pikkukatuja ristiin rastiin. Vilnassa ei enää ollut lunta, ja parina päivänä siellä paistoi ihana kevätaurinko (ei tietenkään silloin kun kamera oli mukana...).


Vanha kaupunki oli kaunis kuin karamelli pastellinsävyisine, kauniisti kunnostettuine taloineen. En tiedä miksi, mutta tunnelma tuntui... jotenkin keski-eurooppalaiselta? Kauniita taloja, tyylikkäitä ihmisiä, hymyileviä kasvoja, hyvää ruokaa. Tuntui kuin olisi ollut jossain pidemmälläkin.



Vanhan kaupungin porttien ulkopuolelta löytyi sitten toisenlainen neuvosto-Vilna, jossa menneisyyden jäljet näkyivät edelleen. Vanha kaupunki oli kuitenkin kauniisti kunnostettu, ja uudisrakennuksetkin monesti tehty vanhaa tyyliä kunnioittaen.


Tuossa portin vasemmalla puolella pilkottavassa italialaisessa ravintolassa sai muuten taivaallista ruokaa, muutaman askeleen päässä hotelliltamme. Matkan aikana tuli syötyä hyvin ja nautittua myös muutama lasillinen hyvää viiniä.
Kaupoissa kaikenlainen ekoajattelu tuntui olevan todella pinnalla. Monissa kaupoissa oli näyttävästi esillä paljon erilaisia eko-tuotteita: oli ihonhoitotuotesarjoja, lastenvaatteita, saippuoita, paperia - mitä tahansa kuvitella saattaa.  Pikkuruisessa ruokakaupassakin oli laaja valikoima luomutuotteita, paljon suurempi kuin suomalaisessa perusmarketissa. Tuotepakkauksissa julistettiin isolla kuinka paljon materiaalista on kierrätettyä -  jopa koiran kuljetuslaatikoiden kyljissä kerrottiin faktat kierrätettyjen materiaalien osuudesta tuotteessa! Vanhassa kaupungissa oli myös useampi pelkästään ekotuotteisiin keskittyvää pikkukauppaa. Selittäisikö joku, miksei Suomessa nämä asiat ole yhtä hyvin esillä?





Poikkesimme myös katsomaan eräältä sisäpihalta löytynyttä "näyttelyä". Kyltin mukaan kyseessä on perinteinen liettualainen "ITE-taide", eli sellainen omaksi iloksi tai pihan koristukseksi tehty taide, jossa materiaalina voi käyttää kaikkea mahdollista puusta metalliromuun. Kierrätystä voi harrastaa jopa taiteessa!


Samalta sisäpihalta löytyi myös tämä kivipenkki, jonka idean aion kopioida omaan puutarhaani.


Sen sijaan tässä krokotiilipenkissä tuskin uskaltaisin istua!


Olen pitkän aikaa potenut selittämätönsä kaipuuta matkalle, ja viikonloppu helpotti "tautia" hetkeksi. Taudinkuvaan kuuluu että olisi kiva olla jossain tien päällä, vaikka toisaalta en haluaisi olla missään muualla kuin kotona. Mikäköhän lääke tähän tautiin auttaisi? Matkustaminen lieventää oireita vain hetkeksi...

torstai 10. maaliskuuta 2011

Olga-tädin keinutuoli


Pari räpsyä taas sisustuksen tiimoilta pitkästä aikaa. Makuuhuoneemme nurkasta löytyy mieheni iso-tädin, Olga-tädin, vanha keinutuoli. Reilu vuosi sitten siinä tuli kiikuttua monta monituista yötä, kun juniorimme kärsi koliikkityyppisestä oireilusta ensikuukausinaan.Yöt hyssyteltiin ja kiikuttiin keinutuolissa, yleensä ilman tulosta...

Nyt keinutuolissa harvemmin enää istutaan, mutta siihen se jäi, nurkkaan odottelemaan.


Jostain luin, että keinutuolin malli olisi perinteinen itä-uusimaalainen keinutuolin malli. Väriltään se on hyvin tumma mustanruskea, ja se tuo mielestäni mukavasti kontrastia vaaleaan huoneeseen.


Keinutuolin vieressä on vanha talonpoikaisvaatekaappi. Kaapin päällä on mummini vanha puinen pieni "matkalaukku".

Noin kuukausi sitten olin viikonlopun poissa kotoa. Kun sunnuntai-iltana palasin kotiin, olivat huonekalut muuttaneet makuuhuoneessa uusille paikoille. Aikaisemmin tässä kaapin paikalla oli sänky. Puuhakas mieheni oli aloittanut makuuhuoneen "uudistamisprojektin", joka loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin, eli muutamat huonekalut kyllä muuttivat paikkaa mutta kaikki muu jäikin sitten omalle kontolleni :) Nyt tavarat ovat paikoillaan, pölyiset romuröykkiöt sängyn alta siivottu ja makuuhuone suunnilleen siistissä kuosissa. Saas nähdä koska seuraavan kerran uskallan poistua kotoa! 

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Retroperjantai

Mopokuski matkalla kohti uusia seikkailuja...
Havahduin tässä taannoin, että meidän pikku-ukko on hujahtanut pituutta vauhdilla. Seurauksena tietysti että iso läjä vaatteita on jäänyt pieneksi. Tilanne ei ole suinkaan katastrofaalinen, vaan erittäin mieluisa: sehän suorastaan velvoittaa äidin kahlaamaan urakalla nettiputiikkeja läpi ja hankkimaan lisää oikeankokoisia vaatteita. Eilen tuli vaatepaketti täältä. Yllätyin itsekin, kun ihastuin retrohenkisiin auto- ja traktoripaitoihin, yleensä meillä lapset on puettu - noh, aavistuksen konservatiivisemmin. Mutta nyt kaivataan kevään kunniaksi vähän räväkämpää meininkiä.

... no kuka sitä nyt koko päivää jaksaa mopoilla...

...mitähän sitten keksis? Jotain ja äkkiä ennen kuin äiti saa kiinni!

 ... jos vaikka välillä mussuttaisi takkapuiden palasia, namskis!


Tässä paketti kokonaisuudessaan: Metsolan  ruskea nappilista sekä auto- ja Valmet-paidat, Villervallalta tähtipaita ja collegehousut. Väriä ja energiaa, sopii meidän vauhtiveikolle!