perjantai 12. elokuuta 2011

Back in business


Kaksi viikkoa töitä takana kahden vuoden kotonaolon jälkeen. Töihinpaluu sujui oikeastaan aika helposti. Mulla on varmaan päällä sellainen ekaluokkaisen "koulussa on kivaa" -euforia: kivaa olla töissä, kivaa miettiä työjuttuja, kivaa lähteä aamulla työvaatteissa töihin, kivaa nähdä työkavereita - kivaa sitä ja kivaa tätä. Ehkä kivaa niin kauan kunnes syksy painaa todenteolla päälle? Työmielessä luvassa on erittäin haastava ja kiireinen syksy. Kivaa? En tiedä.
Ainoa "ei kiva" -juttu on jättää juniori aamuisin hoitopaikkaan, jonne se jää edelleen itkemään äidin (tai iskän) lähdettyä töihin. Toisaalta jälleennäkeminen iltapäivällä on sitäkin riemuisampi. Ehkä eronkyyneliinkin tottuu joskus - niin äiti kuin poikakin.


Tänään töistä kotiuduttuani pistin merkille, että erilaiset työ-aiheiset asiat ovat kummasti hiipineet kotiimme. Makuuhuone on täynnä erilaisia työvaatteita, joita aamukiireessä mallailen päälle. Vaikka omasta mielestäni hankin niitä kesän mittaan ihan riittävästi, niin karu totuus on etteivät ne riitä alkuunkaan. Ensi viikoksi pitäisi jostain taikoa jakku/housupuku ja asiakastilaisuutta varten golfkentälle sopivat vermeet (...enkä mä edes pelaa golfia, miettikääpä sitä) ja syksyn mittaan tarvitsee yhtä jos toista. Mun työvaatekaappi on niin "soooo last season", mitä businesspukeutumiseen tulee...

Toinen asia mitä meillä lojuu tätä nykyä pöydillä, on erilaiset työkännykät, työavaimet, (työ)henkilökortit, työkalenterit... Mieheni pitää omansa kiitettävästi järjestyksessä, mutta jostain syystä mulla on näköjään jokin pakottava tarve levittää niitä ympäri kämppää.



Lisäksi löytyy (työ)läppärisalkkuja, työlaukkuja... Molemmat vetelevät viimeisiään, läppärilaukusta hajoaa vetoketju ja työlaukku vaan on muuten liian pieni kaikille papereille. Hankintalistalle siis nekin. Mutta oikeastaan - sekin on kivaa, eikös?

Kivaa viikonloppua!