tiistai 13. syyskuuta 2011

Näen tähtiä


Ihan aluksi: lupaan kautta kiven ja kannon etten ala vielä syyskuussa vouhkaamaan joulusta. Ihan vielä. Odotan ainakin lokakuulle. Ihan pakko oli kuitenkin tulla kertomaan iloisesta löydöstä, jonka tein kun puolihuolimattomasti selailin Elloksen uutta syyskatalogia. Näin tähtiä. Kirjaimellisesti.
Nimittäin vuosi sitten joulukuussa seikkailin ystäväni kanssa lumupyryisessä Tukholmassa. Yhdessä jos toisessa ikkunassa loisti jättikokoinen, yhdeksällä sakaralla varustettu paperitähti tuikkimassa joulun tunnelmaa. Metsästimme niitä koko päivän, mutta tuntui että ne olivat loppu koko Tukholmasta. Kassiin sujahti muutama pienempi paperinen versio, mutta ei sitä "the tähteä".


Voitte siis arvata, että kun Elloksen sivuilta tupsahti esiin yläkuvassa oleva paperitähti, jonka halkaisija oli 115 cm, niin niitä saattoi ostoskoriin tipahtaa yksi. Tai kaksi.  Ja enhän voinut vastustaa tuota tähtiverhoa (muinoin ostin tälläisen Ikeasta, ja monen vuoden ahkeran käytön jälkeen se viime jouluna simahti ).

Ja jotain uuttakin pitää aina rohkeasti kokeilla! Sitä virkaa toimittaa jalustalla seisova tähti! Pitkään mietin voiko tähti seistä kepin nokassa (nehän roikkuu taivaallakin...), mutta kokeillaan miltä se näyttää.



Tätä tähtikynttiläsysteemiä tuumailin pitkään, mutta ainakaan toistaiseksi se ei tilaukseen päätynyt. Eiköhän meillä jo näy tarpeeksi tähtiä muutenkin?

Tähdellistä viikonjatkoa!

Kuvat: Ellos.fi

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Ruuhkavuosista päivää


Viime aikoina on pitänyt tehdä yhtä jos toista. Nimenomaan pitänyt. Päivittää blogia, harrastaa, sisustaa, touhuta puutarhassa, tehdä niitä kivoja juttuja. Mitä on sitten tehty? Töitä, töitä ja kotitöitä. Onko muka työnteko aina ollut tälläistä? Unohtuiko tuossa äitiysvapaan aikana tämä arkirealismi näin totaalisesti?Sitä yrittää epätoivon vimmalla ehtiä hakemaan lapsen päivähoidosta sovittuna aikana (useimmin sekin on ulkoistettu isovanhempien hommaksi), tekee ruuat ja hoitaa kotityöt - ja hups, se päivä ja viikko olikin sitten siinä.

Jottei tämä postaus nyt olisi ihan pelkkää valivalia, niin täytyy tunnustaa että työssä on meneillään isoja ja mielenkiintoisia projekteja, joiden parissa on mukava touhuta. Päivät sujuvat niiden parissa vauhdilla. Täytyisi vaan muistaa välillä vetää henkeä, jotta jaksaa arjen pyöritystä.

Eiliseen päivään antoi virtaa ihanan kuulas syysaamu. Aamuauringon kirkkaat säteet, raikas ilma, pieni hetki aamuisella pihalla kun usva haihtuu ja päivä valkenee. Pieniä, tärkeitä asioita.