torstai 31. joulukuuta 2009

Iloista uutta vuotta!


Välipäivät viuhahtivat vauhdilla alennusmyyntejä kolutessa (pro-shoppailija löytää aina hyviä löytöjä...) ja joulusta toipuessa. Aussit puolestaan ovat olleet kiireisiä puuhatessaan lumikasoissa... Nyt suuntaamme kuonot kohti ensi vuotta ja toivotamme Iloista Uutta Vuotta 2010!

lauantai 26. joulukuuta 2009

Joulu tuli ... ja meni


Koko syksy meillä on vouhotettu joulua. Koristeita ja valoja ripustettu, lahjoja suunniteltu ja hankittu (viime tingassa kuten tavallista), herkuteltu ajatuksella jouluruuista, odotettu hauskaa yhdessäoloa läheisten kanssa aattoiltana. Vihdoin se odotettu aika tuli, ja taas se viuhahti ohi vauhdikkaasti. Nyt, tapaninpäivän iltana, olo on taas yhtä haikea kuin aina ennenkin. Jälleen vuosi odotettava ennen seuraavaa joulua. Ja toisaalta - ennen kuin taas huomaammekaan, uusi joulu on jo ovella... Seuraavana jouluna meitä onkin klaanissamme taas yksi lisää, sillä Maria ja Janne ilmoittivat aattona iloisen perheuutisen vauvelista. Emil ja Olli saavat heinäkuun alussa serkun! Olemme koko sakki oikein iloisia tästä uutisesta.

Aattona kokoonnuimme siis vanhempiemme ja sisarustemme kanssa meille joulun viettoon. Vilskettä ja hulinaa piisasi myöhäiseen yöhön (tai varhaista aamua se taisi jo olla). Hauskaa oli ja vatsat ähkystä ähisten on joulunpyhät kinkkua sulateltu. Joulupäivänä kävimme Lahdessa isovaarin ja isomummun luona ja illalla herkuttelimme Eeva-Liisan ja Eikan luona. Tänään vuorossa olikin sitten kattaus Pakaalla, ja huomenna testaamme vihdoin ja viimein Pakaan kuuluisimman pihasaunan. Sen jälkeen alkaakin taas normiarki. Ja voi alkaa ihan luvan kanssa vouhottamaan keväästä ja kesästä ;)
P.S. Tänä jouluna oli muuten Täydelliset Joulukelit täällä meilläkin. Oheinen kuva otettu aatonaattona. Lunta on tullut tähän kuvaan verrattuna paljon lisää pyhien aikana. Kerrankin tarpeeksi lunta!

maanantai 7. joulukuuta 2009

Oi kuusipuu...


Öfään kastetilaisuutta varten koko kämppä puunattiin urakalla kuntoon. Viime metreillä sain päähäni että haluan parvekkeelle joulukuusen ja jouluvalot. Arille tuli komennus kuusimetsään, vaikka hän sitä vastaan jupisikin muihin kiireisiin vedoten. Onneksi kuuloni on valikoiva, joten vastalauseita asian tiimoilta ei huomioitu. Kuusi piti parvekkeelle saada. Kaunis ja tuuhea.
Isäntä hyppäsi mönkkärin selkään. Välillä katsoin ikkunasta kun pieni punainen mönkijä ajeli pitkin pellonreunoja yhteen suuntaan... sitten toiseen... vielä kolmanteen... reissu kesti ja kesti, mielessä jopa vilahti että mösjöö luistaa siivouspuuhista kuusen varjolla. Vaan eipä hätää, hetken kuluttua mönkijä puksutti pitkin mäkeä. Isännällä pipo silmillä ja kuusenneulaset leukapieliä raapien.
Mönkijä pysähtyi keittiön ikkunan eteen ja ikkunasta tuijotti Hyvin Hapan Mies. Kunnollisia kuusia ei kuulemma kasva koko Kanteleella ja että rouva saa hakea ihan itse uuden jos tämä ei kelpaa. (Huomautettakoon, että ilmaisu jota Ari käytti, oli huomattavasti värikkäämpi kuin tässä blogissa julkaistu!)
Parisuhteessa tulee joskus hetkiä, jolloin toisen osapuolen kannattaa pysähtyä miettimään, maksaako oman mielipiteen julkituominen vaivan. Tämä lienee yksi sellaisista. Jokainen voi päätellä kuvasta, onko kyseinen parvekkeemme komistus tuo toivomani "kaunis ja tuuhea". Yhtä kaikki, kuusi parvekkeellamme nyt on ja jouluvalot loistavat yli kylän. Ja kuten äitinkin diplomaattisesti totesi, kaukaa tieltä katsottuna kuusi valoineen näyttää tosi hyvältä... Sitä paitsi, aikani kulmakarvojani kohoteltuani, tämä kuusi tuo ainakin hyvän joulumielen. Sillä jokainen kerta kun siihen päin katsoo - ei voi olla nauramatta!

maanantai 23. marraskuuta 2009

Kasvinhoidon merkillisyydet, osa 1



Monellekaan teistä ei liene kovin suuri yllätys, etten ole mikään varsinainen viherpeukalo. Ari on meidän huushollissa se, joka muistaa kastella kukkasia ja jutella niille tarpeeksi, jotta ne jaksavat kukkia. Minä olen onnistunut tappamaan erinäisen määrän kaktuksia ja monet muut kukkaset eivät ole selvinneet hengissä edes kasteluun asti. Ne vain nuupahtavat käsiini.

Siksi onkin pienoinen ihme, että nyt meillä kasvaa ja kukkii kolme erilaista kukkaa ja vieläpä minun hoidollani! Merkilliseksi asian tekee vielä se, että nyt on synkin aika vuodesta - aika jolloin ainakin meikäläisen biologian tietojen mukaan kukkien pitäisi kuorsata talviunta.
Kuvan muratin siirsin toista viikkoa sitten terassilta. Siellä se oli kasvanut ruukussa ruusujen kanssa koko kesän. Pakkasten aikana ruukku jäätyi ja olin ihan varma, että kuukahtanut on tämäkin kasvi. Sulattelin ruukkua pimeässä kylppärissä muutaman päivän, ja sitten istutin kasvin kokeilumielessä tuohon ruskeaan ruukkuun ja kieputin sydämenmuotoisen kehikon ympärille. Ja mitä ihmettä - parissa päivässä se alkoi puskemaan ihan vimmatusti uutta lehteä olkkarin ikkunalla.

Terassilla kesän kasvanut pelargonia oli ruskea ja umpijäässä. Nappasin nuo kaksi vihreää oksaa saksilla irti ja pistin lasiin kasvamaan. Ja mitä kummaa, juuria kasvi ei ole lähtenyt kasvattamaan mutta kukkaa pukkaa varteen kuitenkin! Äärimmäisen merkillistä.

Ja kolmas kuva on keittiömme orkideasta, jonka saimme Terhiltä ja Torstilta Öfään syntymän aikoihin. Orkideassa olleet nuput ovat auenneet ja se kukkii komeasti ikkunalaudalla. Tästä lienee kiittäminen ruotsalaisen ystävämme Erikin neuvoja. Hän oli vinkannut Irmalle, että orkideat pitää kastaa kerran viikossa veteen ja nostaa ylös. Mitään muuta kastelua niille ei kuulemma pidä tehdä. Noh, tein työtä käskettyä ja homma näyttää toimivan. Aikaisemmat orkideat ovat kuolleet käsissäni alta aika yksikön mutta tämä yksilö on kukkinut jo kuukauden!
Näköjään joskus vanha koirakin oppii uusia temppuja. Näin ainakin haluaisin uskoa. Todennäköisesti kyse on kuitenkin vain moukan tuurista ja kummallisesta sattumasta... Seuraavalla kauppareissulla aion uhmata kohtaloani ja ostaa nipun amarylliksiä. Katsotaan saanko ne pysymään hengissä jouluun asti...

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Kylpyhuonekuvia ... ja tarina mustasta töpselistä







Tässä vihdoin ja viimein muutamia kuvia yläkerran kylppäristä. Edelleen puuttuu suihkukaappi ja pari säilytyskaappia, mutta vessa toimii ja vesi kulkee lavuaariin. Bravo - työvoitto!
Vessanpöntön päällä olevasta sähkötöpselipesästä (... mikähän sen oikea nimi on??? No kuitenkin se paikka mihin töpseli pistetään... tuli kuulkaa ihan oikosulku...) käytiin Arin kanssa harvinaisen kova sisustuksellinen kädenvääntö. Yleensä saan varsin vapaasti toteuttaa visioitani ja puuhata sisustuksen kanssa mitä lystään. Kaikki käy. Paitsi se, että tuohon kohtaan olisi laitettu rosterinvärinen, noh... se... töpselipesä!
Seisoimme kylppärin lattialla monta iltaa ja väänsimme kättä asian tiimoilta. Minä halusin rosterisen, Arille kelpasi vain musta ja antiikkinen. Yritin perustella juurta jaksaen miksei mustaa voi laittaa. Ei voi, koska koko kylppärissä ei ole rahtustakaan mustaa väriä. Ei missään. Musta töpselin kolo loistaisi mielestäni tiiliseinästä kuin... kuin... musta töpselinkolo tiiliseinästä kylppärissä jossa ei ole rahtustakaan mustaa! Ja Ari vastasi vähintään yhtä pontevasti, ettei rosterista töpselipesää laiteta tiiliseinään niin kauan kuin hän tässä talossa vastaa sähkötöistä. Oikea valinta on kuulemma vain ja ainostaan musta ja antiikkinen.
Kuvasta jokainen voi päätellä kuka kädenväännön voitti. En ole koskaan nähnyt niin onnellista sähkömiestä, kuin rakas mieheni oli ruuvatessaan mustaa töpselikoloa paikoilleen.
Olkoon se tämän huoneen "pikantti sisustuksellinen yksityiskohta". Minulle se on musta jättiläisötökkä, joka on liiskattu keskelle seinää :) Ja seuraavan kerralla, suurten sisustuksellisten ratkaisujen äärellä, marssijärjestyksen määrää taas allekirjoittanut.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Sateen ropinaa ja silmätarkastuksia

Taas on vierähtänyt luvattoman pitkän aikaa ilman kirjoitusta blogiin. Nämä päivät vaan hupenevat käsittämätöntä vauhtia.
Tänään on täällä satanut oikein urakalla ja koirat ovat m-ä-r-k-iä. Taivas sitä kuran määrää taas joka sisälle kantautuu. Miksi, oi miksi, ne lumet eivät voineet jäädä maahan???

Tänään pyörähdin koirien kanssa Mäntsälässä silmä- ja polvitarkastuksissa. Mukana kotoa olivat Hupi, Lysti ja Vire. Lisäksi mukana oli pikku-Hupi, alias Viren sisko Nastolasta. Pikkulikoilla nollan polvet ja kaikilla puhtaat silmät, jee! Nyt voi ryhtyä miettimään ensi vuodelle jalostussuunnitelmia, jos nyt ylipäätään jaksaa taas sitä penturallia hoitaa. Mutta ainakaan terveystulokset eivät ole jatkossa esteenä.

Kylppäriremontti valmistui perjantaina. Suorastaan fantsua käydä yläkerrassa vessassa, on sitä monta vuotta odotettukin :) Laitan kuvia kylppäristä kunhan saan kameran käteeni. Nyt pitäisi saada vielä siivottua aulasta loput kaakelinpalaset ja muut remonttirippeet pois, niin sitten sielläkin voisi taas istuskella levollisin mielin. Kannoin jo malliksi pari nojatuolia aulaan, eli sisustushärdelli pyörii talossa taas täyttä häkää.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Viikon Herra Öfää kuva


Herra Öfää, lähes kolmen viikon ikäisenä. Harvinaista kyllä, tässä jopa silmät auki!
Aika sujuu Öfään kanssa vauhdilla. Herra Öfää on edelleen varsin rauhallinen kaveri. Yöt sujuvat hyvin, nälkä herättää ehkä kerran tai kaksi yössä. Tällä viikolla päiväsaikaan Herra Öfää on hieman kipristellyt vatsavaivojaan. Mitään selkeää syytä itkuun ei ole, mutta vatsasta kuuluu kova murina ja lotina, joten jonkinlaisia vatsavaivoja siis ilmeisesti on. Olen kovasti miettinyt olenko syönyt jotain sopimatonta, mutta mitään selvää syytä ei löydy. Olen ollut ilman maitoa, teetä, kahvia jne. mutta mikään ei tunnut tehoavan. Apteeksista löytyi aine nimeltä Cuplaton, ja sitä Herra Öfää on naukkaillut ennen ruokailua. Ilmeisesti siitä on ainakin jonkin verran apua vaikkei se kaikkea huutoa ole poistanutkaan. Toivotaan, että massuvaivat ovat ohimenevä ongelma.

Suuri Kurpitsajuhla


Haloo, onks valoo???
Eilen illalla juhlistimme Halloweenia Pakaalla. Hirvimiehet olivat ampuneet metsästämme hirven ja kiitoksena maanvuokraajalle Pakaalla on perinteisesti tuotu lihakimpale. Parin kilon lihaköntti ilmestyikin keittiöön, mutta tämä kokki ei osannut siitä tehdä yhtään mitään. Niinpä homma ulkoistettiin näppärästi "pääkokille", joka olikin loihtinut Pakaalle todella herkullisen hirvipaistin. Me keskityimme Arin kanssa valitsemaan ja hankkimaan viinit aterille (äärimmäisen tärkeä ja vaativa homma sekin...), ja se sujui huomattavasti helpommin!
Halloweenin sijaan illan teemana oli Elonkerjuu-juhla, ja siihen kutsuttiin kaikki syksyn peltotöihin osallistuneet työmiehet ja -naiset. (Myös ne jotka olivat töissä henkisesti läsnä... allekirjoittanut viittaa itseensä...)
Vaan mitä kummaa, kun tulimme Pakaalle, ei vastaan tullut yhtään kurpitsa-asuista velhoa, vaan ihka oikea joulutonttu (katso kuva yllä)! Tonttu lienee eksynyt reitiltään, siihen malliin se törmäili seiniin ja huonekaluihin hiippalakki silmillään. Veikkaan että tämän tontun lahjalistalla on ainakin sopivan kokoinen tonttupipo!

Kylpyhuoneremontti etenee vauhdilla



Remonttireiskamme Pasi on ahertanut yläkerran kylpyhuoneen parissa ja kylppäri alkaakin olla viittä vaille valmis. Tulos näyttää tällä hetkellä tältä. Vielä tarvitaan listat kattoon ja silikonit seiniin, sen jälkeen loput onkin putkimiehen ja sähkömiehen hommia. Tänään siivosin kylpyhuoneen laastipölystä, ja operaation jälkeen näytin itse lähinnä halloweenkummitukselta, sen verran pölyistä puuha oli.
Emme ole vielä(kään) ehtineet kalusteostoksille, vaikka taisin jo viime viikolla kehuskella asiasta... Mutta ensi viikolla on ihan pakko, koska sen jälkeen voi syyttää vaan itseään jos ei homma etene... Miten ihmeessä nämä viikot lentävät tälläistä vauhtia??? Minä kuvittelin, että äitiyslomalla on hyvin aikaa tehdä vaikka mitä. Selvästikin jonkinsortin harhaluuloa!

perjantai 23. lokakuuta 2009

Herra Öfää on täällä

Herra Öfää viime perjantaina 16.10, päivä kotiutumisen jälkeen
Syy miksi täällä blogin puolella on ollut pitkään hiljaista näkyy tässä. Pitkä odotuksemme sai onnellisen lopun, kun maanantaina 12.10. klo 14.51 keskuuteemme saapui Herra Öfää. Nimestään huolimatta Herra Öfää ei ole turkkilainen sulttaani, vaan nimi juontuu vauvelin kummallisesta tavasta äännellä ja itkeä "öfäää, öfääää..."
Herra Öfää antoi odottaa itseään 13 päivää yli lasketun ajan. Viimeisen viikonlopun juoksimme Päks:issä perjantaista lähtien yliaikaiskontrolleissa. Alunperin käynnistys piti olla tiistaina, mutta sunnuntaina lääkäri totesi, että lapsivesi on aivan lopussa ja käynnistystä aikaistettiin päivällä. Maanantaiyönä kello 5 kuitenkin lapsivedet menivät vihreinä ja lähdimme saman tien sairaalaan. Lääkärit ajattelivat, että synnytys käynnistyisi itsestään ja niinpä me Arin kanssa vietimme aikaa Päksin käytäviä tallustaen. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, ei yhtään mitään.
Puoliltapäivin lekurit totesivat, että nyt ei voida enää odotella ja minut pistettiin tippaan supistusten aikaansaamiseksi. Supistukset kyllä tulivat mutta paikat eivät auenneet... Aikani tuskissani ähkittyä ja lapsen sydänäänten heikentyessä ei ollut muuta vaihtoehtoa kun lähteä leikkauspöydälle.
Sen jälkeen kaikki sujuikin sutjakkaasti. Kun alakroppani oli puudutettu, leikkasi lekuri vauvan ulos 45 sekunissa! Ihana rääkäisy täytti salin, kun pieni poikamme parkasi ensimmäiset henkosensa. Minä näin vauvasta vilauksen ja sen jälkeen Herra Öfää toimitettiin Arille hoidettavaksi siksi aikaa kun keräilin voimia heräämössä.
Ari puki vauvan ja mittaili kätilön kanssa strategiset mitat: 52 senttiä ja 3640 grammaa. Sen jälkeen elämäni miehet odottelivat minua sairaalan käytävillä ja katselivat ikkunasta, kun ensilumi satoi Lahteen.

Yläkerran kylppäri valmistumassa


Eräs ikuisuusprojekteistamme alkaa uhkaavasti valmistua. Yläkerran valmistumisen jälkeen paukut rakentamiseen loppuivat totaalisesti, ja yläkerran kylpyhuone jäi hautumaan "sitten joskus" tasolle. Kylppäri palvelikin ansiokkaasti varastona, kunnes juniorimme ilmoitti tulostaan ja oli ryhdyttävä tuumasta toimeen.
Tällä hetkellä ollaan jo hyvässä vauhdissa ja tämän aamun tilanteen näette ohessa. Katossa tuikkii jo tähtitaivas ja suurin osa seinien laatoituksesta on tehty. Takaseinään tulee vielä samanlainen tiiliverhoilu kun taustalla jo näkyy ja lattiaan tulee tummanruskea laatta. Alkuviikosta pitää lähteä metsästämään kalusteita. Etualalle tulee kaapistot ja lavuaari, pytty ikkunan alle jotta voi istuessa nauttia metsämaisemista :) Etualalle vasemalle tulee suihkukaappi. Lisäksi ylös raahataan pesukone ja kaapistoja (taakse vasemmalle).
Tuhannet kiitokset Mäkelän Pasille, joka on saanut hyvän kopin lennokkaista visioistani, ja joka on puurtanut niiden toteuttamiseksi ansiokkaalla tavalla!

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Odotus jatkuu... ja jatkuu...


Uskokaa tai älkää. Ei mitään. Ei vieläkään mitään tietoa synnytyksestä. Taidan olla kohta maailman ensimmäinen ihminen joka on kantanut lasta ainakin kymmenen kuukautta yhdeksän sijaan. Maanantaina neuvolassa todettiin kaiken olevan jees, joten ei syytä huoleen. Huomenna torstaina uusi neuvola-aika ja jos ei mitään ole tapahtunut ennen perjantaita, niin sitten suuntaamme nokan kohti Päks:iä. Neuvolatäti tosin lohdutteli, että varmaan sielläkin todetaan kaiken olevan kunnossa ja eikä synnytystä vielä käynnistetä kuin ehkä viikonlopun jälkeen. Kun olen niin hyvässä kunnossa... yeah right, tuntuukin just siltä - olo on kuin elefantilla. Taitaa tämä lapsi ottaa elämänsä yhtä lunkisti kuin äitinsäkin elämän ensi metreiltä lähtien... ei paljon kiire paina...

Maatilan puolella syystyöt ovat suhteellisen hyvässä jamassa. Viljat ovat olleet viikon verran siiloissa, ja kultivoitu on vajaat 30 hehtaaria. Harmillisesti täällä on kuitenkin muutaman päivän ajan satanut sen verran reippaasti, ettei peltotöihin ole ollut asiaa sen paremmin Arilla kuin papparaisillakaan (kiitos heille kaikesta avusta jo tässä vaiheessa!). Rokulipäiviä ei kuitenkaan tänäänkään sateiden takia vietetty, sillä kävimme Arin kanssa tekemässä elämämme ensimmäiset metsäkaupat. Toki kunnia sille jolle se kuuluu, sillä maatalousasiat ovat täysin Arin hoidossa, minä olen korkeintaan kompannut taustalla jos on kysytty mielipidettä. Viisaammat hoitakoon nämä hommat!


Ohessa kuva muutaman viikon takaa, kun viljaa puitiin peräti kolmen puimurin voimin. Kuten koneista ymmärtävät huomaavat: elopeltojen kuningas alias Clayson se siinä puskuttaa ensimmäisenä Arin komennossa. Keskellä naapurin Torsti-poika Sampolla ja viimeisenä appiukkoni Eikka myöskin Sampon kanssa. Nämä puimurimerkit ovat meillä sisäpiirin vitsejä, Pakaalla kun on aina vannottu Claysonin nimeen ja Kanteleella kallistuttu Sampon suuntaan. Tosin Claysonin "cabrioletmalli" herättää täällä päin vähän vinoilua, mutta "ken kerran Claysoniin astuu, se siihen iäksi ihastuu". Vai mitä Ari? :)







tiistai 29. syyskuuta 2009

Kissaystävämme Mosse ja Jerri






Saammeko esitellä - kissaystävämme Mosse ja Jerri. Nämä hurmaavat katit kuuluvat ystäviemme Siljan ja Hanneksen talouteen. Kävimme Ollin kanssa lauantaina Siljan luona päiväteellä ja katsastimme Mossen uuden pikkusiskon Jerrin (harmaa pikkukisu).

Silja löysi Jerrin heidän pihaltaan muutama viikko sitten. Pieni kissaraasu oli vain muutaman viikon ikäinen, nälkiintynyt ressukka. Kukaan naapureista ei tiennyt mistä se oli pihalle ilmestynyt eikä kukaan tunnistanut sitä omakseen. Nyt Jerri on kasvanut ja vahvistunut Siljan hyvässä hoidossa, ja mennä viipottaa kovaa vauhtia pitkin taloa. Tarinalla on onnellinen loppu: Jerri saa kodin Siljan ja Hanneksen luota, ja opettelee siellä talon tapoja Mossen valvovan silmän alla.
Näitä veijareita seuratessa kissakuume vain kasvaa... Olli jo ehdotti, että jos saisi kissan niin se voisi asua vain hänen huoneessaan ja hän vastaisi niiden hoidosta...

Vauvarintamalla ei vielä(kään) mitään uutta. Tiiviisti yhtenä kappaleena ollaan, eikä merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ole. Olen ihan varma, että vauva päättää syntyä pahimmalla mahdollisella hetkellä, esimerkiksi Arin yövuoron aikana, jolloin ensin odottelen että Ari ajaa Porvoosta kotiin, ja sen jälkeen jatkamme matkaa tuhatta ja sataa Lahteen... Niin ja tietysti ensin Ari joutuu odottamaan töissä että joku tulee sijaiseksi päivystykseen! Huh heijaa, jännitys senkun tiivistyy!

perjantai 25. syyskuuta 2009

Syksy on ihana vuodenaika

Aamuhetki Kanteleella perjantaina 25.9.2009
Syksy on ihana vuodenaika. Vaikka rakastan kesää ja aurinkoa, on ihanaa kun ilmojen viiletessä voi pukea paksun villapaidan päälle ja nuuhkia metsälenkillä syksyn tuoksua sekä ihailla puiden väriloistoa. Kyllä - olen ehdottomasti syksyihminen! Tänä syksynä meitä syksyn lapsia on hemmoteltu oikein urakalla, ilmat ovat olleet ainakin meilläpäin todella hienot. Vaikkei tässä bloggerissa kuvat juurikaan esiinny edukseen, laitan kuitenkin tähän tänään aamulla napatun kuvan parvekkeeltamme. Kirkas syysaurinko nousi kylmän yön jälkeen ja puski sumua pois tieltään. Ilma oli kuulas ja ihanan raikas - täydellinen syyskeli.
Päivällä Catharina ja Konsta-poika (2 kuukautta "vanha" nuoriherra jolla on aivan ihanat siniset silmät, olen ihan myyty!) kävivät visiitillä ja tarkastelimme tietysti pentujengin. Samalla Sina lähti astutusreissulle, toivotaan että reissu tuottaa tuloksena oikein monta kultaista karvapalloa Catharinan riemuksi!
Iltapäivällä hyppäsin vielä Eeron kyytiin ja porhalsimme asioille Vantaalle. Samalla keikalla sain vihdoin hankittua uuden kattolampun, jonka tyyppistä olen himoinnut jo pitkään. Huomenna Ari saa kiipeillä apinana pitkin kattoja lamppu kainalossa, jotta saan mallattua sen tismalleen oikeaan paikkaan...

torstai 24. syyskuuta 2009

Odottavan aika on pitkä


H-hetki on käsillä ensi sunnuntaina ja juniorin putkahtamista keskuuuteemme odotetaan jo kovasti monella suunnalla. Neuvolatäti totesi tänään ettei merkkiäkään synnytyksestä ole vielä näkyvissä: verenpaineet yhtä tasaiset kuin koko raskauden ajan, hemoglobiini huitelee 125:ssä mikä kuulemma on loistava lukema, ei juurikaan turvotusta eikä mitään muutakaan kolotusta tai kipua. Täti kehui ettei muista nähneensä näin hyvävointista odottajaa aikoihin, ja minä totesin tietysti että "juu, mä olenkin loistava jalostusnarttu"... Täti katsoi pitkään...miksiköhän?

Eli odotus siis jatkuu. Oma tähtäimeni onkin nyt lokakuun 2. päivässä, koska se on nimipäiväkalenterissa Valion päivä. Pitäähän koiraihmisen aina saada uusi valio taloon... tästä on veistelty vitsiä monta kertaa: valio jo syntyessään jne. Tai miltä kuulostaisi Itä-Uudenmaan valio - Östra Nylands Champion elikkäs ÖN CH :) Komea titteli taaperolle!
Ajankuluksi tässä on sitten leivottu pakastin täyteen, kämppä kiiltää putipuhtaana ja koiriakin on ehditty astuttelemaan muutamaan otteeseen...
Viime perjantaina kävimme Kristan kanssa perinteisellä Vanhan Porvoon kierroksella, eli shoppailemassa Porvoon vanhan kaupungin ihanissa sisustusputiikeissa sekä nautiskelemassa teetä ja superhyvää porkkanakakkua teehuone Helmessä. Suosittelen kaikille Porvoon kävijöille lämpimästi Helmessä pistäytymistä. Rokokoo-, kustavilais- yms. tyylisuuntiin sisustetuissa pikkuruisissa huoneissa voi nautiskella monista eri teelaaduista ja aivan poskettoman hyvistä leipomuksista. Helmessä on aina pakko pistäytyä Porvoossa käydessä.

Huomaa muuten ylläolevasta kuvasta kirkon uusi katto. Sehän on rakennettu uudestaan tuhopolttajan jäljiltä, ja kuten kuvasta näkyy, tulos on onnistunut ja kirkko on entistä ehompi.


torstai 17. syyskuuta 2009

Olli lapsenvahtina... ja kuinkas sitten kävikään?


Laumaamme sulostuttaa tällä hetkellä neljä aussinpentua: The Pojat. Potra poikajengi maisteli eilen ensimmäistä kerta ulkoilmaa takaterassillamme. Jätin kahdeksanvuotiaan Olli-poikamme pennuille vahdiksi siksi aikaa kun menin itse siivoamaan pentulaatikkoa sisälle. Olin poissa ehkä viisi minuuttia... Takaisin tullessani Olli leikki muina miehinä hiekkalaatikolla, ja pojat oli aseteltu kauniisti "varmaan talteen" eli kukkavatina toimivaan vanhaan pesupaljuun...
Nerokas säilö sinänsä, sillä vati on tarpeeksi korkea ja liukas etteivät pojat päässeet kampeamaan itseään siitä pois. Pentujen ilme kertoo niiden mielipiteen asiasta ... Pliiiis, päästä meidät pois... Yksi kaveruksista lymyilee jossain paljun pohjalla, kenties kaivaen tietä vapauteen...

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Keskiajalta 2000-luvulle

Jäädessäni äitiyslomalle lupasin itselleni opetella ainakin yhden uuden asian. Työskentelen viestintäalalla ja tunnen välillä itseni lähes dinosauruksen aikaiseksi mitä tulee uuteen tekniikkaan. Ircit, blogit, facebookit ja muut nykypäivän systeemit ovat olleet jotain mystistä, jota "jotkut tekevät".
On siis aika ottaa itseään niskasta kiinni ja opetella itsekin näiden "sosiaalisten medioiden" käyttöä ja palata sitten joskus äitiyslomalta töihin astetta toivottavasti viisaampana. Siinä missä kännykkä on ollut minulle tähän asti "moderni viestintäväline", on tavoitteena että jatkossa bloggaus tulee minulle arkipäiväiseksi asiaksi... Siis hyvästi kirjekyyhkyt ja savumerkit, tämä tyttö siirtyy nyt kertalaakista 2000-luvulle!

Toinenkin syy löytyy, jos totta puhutaan. Olen maailman laiskin puhelimen ja sähköpostin käyttäjä. Ehkäpä tätä kautta saisin kerrottua perheemme kuulumisia kaikille teille tutuille, jotka kenties jossain vaiheessa eksytte seuraamaan elämäämme Kanteleella... Kommentoikaa ja antakaa palautetta mitä haluatte täältä lukea!