perjantai 31. joulukuuta 2010

Onnellista Uutta Vuotta 2011!



Rakettien paukkuessa toivotan kaikille
Onnellista Uutta Vuotta 2011!

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Aina ei mee nallekarkit tasan eli nuorisoslangin aakkoset


Tuleeko teille koskaan hetkiä, jolloin ajattelette että "hei, mä olen oikeastaan aika nykyaikainen ja nuorekas varhaiskeski-ikäinen ja olen aika hyvin perillä tästä nykymaailman menosta"? Ja sitten zä däm, pari hetkeä myöhemmin huomaatte, että ette to-del-la-kaan ole tuo haaveittenne nuorekas tyyppi, vaan totaalisen kalkkis, passé ja 90-luvulle jämähtänyt juntti.
Tänään oli sellainen aamu.


Joka aamuiseen tapaan lueskelin aamuhesaria kaffekupposen kera, ja silmiini osui mainio artikkeli Stadissa kaikki on nyt jepaa (HS 29.12.2010). Juttu käsitteli nykynuorison slangia, ja pisteenä iin päälle toimittaja oli koonnut vielä Suomi-nuoriso-sanakirjan. Ja eikun lukemaan.

Okei, me emme asu stadissa, joskaan emme nyt mahdottoman kaukanakaan sieltä. Mikä tarkoittaa, että jonkin hetken kuluttua nämä sanat ja fraasit löytävät tiensä myös tänne pikkuruiseen maalaiskuntaan. Ja mikä pelottavinta, mikäli näin käy, en hetken kuluttua tule ymmärtämään rahtustakaan mitä varhaisteinimme tulee puhumaan! Se siitä nuorekkuudesta, kyvystä ymmärtää lapseni elämää, saati olla cool mutsi (tai siis sorry: niise tai pjade mutsi - kai mutsi nyt edelleen on mutsi vai onko sekin jo muuttunut?)

Siis missä vaiheessa, kysyn vaan, kauniista tytöstä on tullut 8 1/2 - 10, komeasta pojasta uroshevonen, koviksesta jou jou, eurosta juro, oluesta metsävesi, siideristä homovissy, oleilusta derppaamista? Tupakoidessa poltetaan kehitysmaiden lasten kädet, kännätessä vedetään tonni käteen ja humalassa ollaan naulakko päässä? Eikä tämä tähän lopu. Pussailu on nykyään åtta sjusex tai vaihtaa räkää (hei kuka näitä sanontoja keksii?), huono on syyhky tai semipro. Ja sanalle tyhmä onkin ilmaisuja sitten urakalla: kilipää, kura, einari, idari, derp, janari, urpå, bambino.

Ja sanakirjaa kun luin eteenpäin, niin tajusin kuinka einari sitä olenkaan. Kiukuttelevalle yhdeksänvuotiaalle tulee joskus todettua että "elämä on", ja sehän se vasta laimeeta onkin. Samaa sarjaa edustaa sanonnat aikuisten oikeesti, kuuminta hottia, ihkua, liian hapokasta ja hyvin jännä (!?!). Että jos haluatte lastenne suunnasta rispektiä, niin älkää hyvät ihmiset ainakaan näitä sanoja käyttäkö. Sen sijaan voitte briljeerata kohauttamalla olkapäitä ja tuhahtamalla emt (en mä tiedä), tai kertoa että naapurin setä oli uutena vuonna pj (pata jurrissa). Ja lapselle jätetyt muistilaput roskapussin viemisestä roskapönttöön voi allekirjoittaa lyhenteellä kdi rks, joka tietenkin tarkoittaa että kiitos rakas. Etkö muka nyt moista tiennyt? Sun mutsis hoi!


Ja sitten vielä sananen siitä mistä tähän ajatuksenjuoksuun lähdettiin. Nimittäin aamukahvista. Joulupukki toi minulle ja miehelleni uuden kahvinkeittimen. Vanhalla keittimellä saikin vain "laimeeta schaissea". Nyt maistuu "jeballe, suorastaan superpromasterille". 

...vielä kun hesari kertois miten näitä sanoja kuuluu käyttää. Iloa päiviinne!

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Joulun jälkeen

Haikea olo. Joulun viimeisiä tunteja viedään ja huomenna alkaa taas arki. Takana on vauhdikas joulukuu ja ihana joulu yhdessä perheen ja läheisten kanssa. Ehdin harmillisen vähän päivittämään blogia, tarkoituksena oli näyttää joulukotiamme useammastakin kulmasta. Tässä kuitenkin vielä pari räpsyä joulukuusesta.

Joulukuusi on meillä yleensä loppiaiseen asti, sen jälkeen joulukoristeet riisutaan talosta ja punaiset sävyt pakataan sisustuksesta odottamaan seuraavaa joulua.

Loppiaiseen asti kuitenkin vielä tunnelmoidaan, vaikka täytyy myöntää että sisustuksessa olen jo tuumaillut keväisiä sävyjä. Tosin, jos rehellisiä ollaan, perusväritys ei miksikään muutu: valkoista, ruskeaa, beigeä, harmaata. Muita värejä tulee vain pieninä ripauksina sinne tänne. 
Uusia suunnitelmiakin kodin suhteen olisi jo roppakaupalla, vaikka vielä muutama viikko sitten manailin etten ryhdy minkäänlaisiin remppa/rakennuspuuhiin piiiitkääään aikaan. Noh, pitkä aikahan on suhteellinen käsite. Uusi vuosi näyttää mitkä suunnitelmista toteutuvat.
 Näistä Rivieran kelloista taisi tulla lempparikoristeet, en raaskisi niitä mitenkään laittaa laatikkoon odottamaan ensi vuotta...
Joulusäät olivat kylmät mutta upeat. Meillä on mahtavat kinokset lunta, ja pakkanen puhalsi kuistin kanervan kauniiseen huurteeseen. Talvi jatkuu. Ja oikeastaan se on aika ihanaa.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Kurkistus olohuoneeseen


Ilman tiukkaa deadlineä ei tapahdu mitään. Ainakaan meillä. Mutta kun on se ihan viimeinen hetki aloittaa, niin valmistakin alkaa syntyä.
Perjantaina illalla mieheni nakutteli paikoilleen uuden ruokailutilan laminaatit. Lauantai ja sunnuntai meni tapetoidessa (kiitos äidilleni, joka huudetaan apuun kun vaaditaan kärsivällisyyttä ja pilkunviilausta...) ja listoja kiinniteltiin itsenäisyyspäivän kunniaksi.


Tiistaina päivä hurahti kaupungilla, mutta eilen työhuone muutti alakertaan. Tänään on järjestelty huonekaluja paikoilleen ja kannettu poisheitettyjä tavaroita ja roskia kaatopaikkakuormaan.


Huomenna vielä vähän viimeistelyä ja sitten remontti on ohi alakerrasta. Poikien huoneet taidamme kuitenkin vaihtaa vasta joulun jälkeen...

Laitan lisää kuvia lähipäivinä. Viikko on ollut varsin työntäyteinen, joten palaan blogipäivityksiinne heti kunhan ehdin.

torstai 2. joulukuuta 2010

Rempparealismia ja päivän kranssi


Aloitetaan ensin kauniimmilla asioilla. Meidän keittiön seinä sai tänään ylläolevan kranssin. Löysin risukranssin kehikon muutamalla eurolla Tiimarista, kun kävin ostamassa joulukorttitarvikkeita. (Voitteko kuvitella, mulla on korttitarvikkeet hankittuna ennen itsenäisyyspäivää! Ikinä en ole ollut korttirumban kanssa näin ajoissa! ...okei, tunnustetaan: ostin myös valmiita kortteja jos nyt kuitenkin sattuu niin että korttien askarteluun ei kaikesta huolimatta ole aikaa...)

Kranssista tuli mielestäni aika hauska, vaikken siihen mitään muuta tehnyt kuin kieputin valot. Siis tosi simppelihän se on, mutta siksipä se sopii käyttäjälleen... Muutama rottinkinen vastaava meillä on seinällä, joten risut tuovat hauskaa vaihtelua. Ja jos ei muuta, niin niillä voi aina vaikka uhkailla meidän lapsia... Sorry. Tänään huumori on vaan poskettoman väsymyksen takia tosi tosi tosi huonoa.


Ja sitten siihen "not so nice" osastoon. Meidän olkkari näyttää - ta daa - tällä hetkellä tältä:


On vähän purettu väliseinää, revitty tapetteja, listoja - kaikkea mahdollista mikä irti lähtee. Ja suku olisi tulossa parin viikon päästä joulunviettoon. ...tässä mikään kiire ole...

Tänään haettiin kuitenkin uudet tapetit ja mies sai paklailtua koloja umpeen. Huomenna olisi ajatuksena (tai siis ainakin mulla ajatuksena, mies ei varmaan vielä tiedä sitä kuin ehkä aamun "käskynjaossa"...) laittaa uuden "lisätilan" (joka kuvassa jää kuvaajan selän taakse, entinen työhuone) lattiaan tuolla jossain romujen keskellä näkyvät laminaatit. Eli meillä olohuoneesta tehtiin isompi siten, että olohuoneen ja työhuoneen väliseinä purettiin. Tänne lisätilaan tulee isompi ruokailutila, jossa mahtuu syömään (toivottavasti) koko suku.

Viikonlopuksi olisi sitten tapetointihommia. Pikkuisen listoja kiinni ja se ois sitten niinku siinä :) Tai niin olen ainakin suunnitellut, mutta miten ihmeessä on pieni tutina lahkeessa, että kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista?

Anyway, sen jälkeen alkaa sitten vasta suurin urakka, kun työhuone kannetaan yläkerrasta alakertaan, esikoinen muuttaa vanhaan työhuoneeseen ja juniori esikoisen vanhaan huoneeseen. Ja aikaa tähän kaiken muun joulutouhun keskellä olisi kalenterin mukaan noin 2,5 viikkoa. Öööh, sehän on siinä ajassa ihan mahdollista? Onhan?