keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Odotus jatkuu... ja jatkuu...


Uskokaa tai älkää. Ei mitään. Ei vieläkään mitään tietoa synnytyksestä. Taidan olla kohta maailman ensimmäinen ihminen joka on kantanut lasta ainakin kymmenen kuukautta yhdeksän sijaan. Maanantaina neuvolassa todettiin kaiken olevan jees, joten ei syytä huoleen. Huomenna torstaina uusi neuvola-aika ja jos ei mitään ole tapahtunut ennen perjantaita, niin sitten suuntaamme nokan kohti Päks:iä. Neuvolatäti tosin lohdutteli, että varmaan sielläkin todetaan kaiken olevan kunnossa ja eikä synnytystä vielä käynnistetä kuin ehkä viikonlopun jälkeen. Kun olen niin hyvässä kunnossa... yeah right, tuntuukin just siltä - olo on kuin elefantilla. Taitaa tämä lapsi ottaa elämänsä yhtä lunkisti kuin äitinsäkin elämän ensi metreiltä lähtien... ei paljon kiire paina...

Maatilan puolella syystyöt ovat suhteellisen hyvässä jamassa. Viljat ovat olleet viikon verran siiloissa, ja kultivoitu on vajaat 30 hehtaaria. Harmillisesti täällä on kuitenkin muutaman päivän ajan satanut sen verran reippaasti, ettei peltotöihin ole ollut asiaa sen paremmin Arilla kuin papparaisillakaan (kiitos heille kaikesta avusta jo tässä vaiheessa!). Rokulipäiviä ei kuitenkaan tänäänkään sateiden takia vietetty, sillä kävimme Arin kanssa tekemässä elämämme ensimmäiset metsäkaupat. Toki kunnia sille jolle se kuuluu, sillä maatalousasiat ovat täysin Arin hoidossa, minä olen korkeintaan kompannut taustalla jos on kysytty mielipidettä. Viisaammat hoitakoon nämä hommat!


Ohessa kuva muutaman viikon takaa, kun viljaa puitiin peräti kolmen puimurin voimin. Kuten koneista ymmärtävät huomaavat: elopeltojen kuningas alias Clayson se siinä puskuttaa ensimmäisenä Arin komennossa. Keskellä naapurin Torsti-poika Sampolla ja viimeisenä appiukkoni Eikka myöskin Sampon kanssa. Nämä puimurimerkit ovat meillä sisäpiirin vitsejä, Pakaalla kun on aina vannottu Claysonin nimeen ja Kanteleella kallistuttu Sampon suuntaan. Tosin Claysonin "cabrioletmalli" herättää täällä päin vähän vinoilua, mutta "ken kerran Claysoniin astuu, se siihen iäksi ihastuu". Vai mitä Ari? :)







2 kommenttia:

  1. Ihanaa kun joku jaksaa/ehtii kirjoittaa itsestään ja elämästään! Tsemppiä huomiseen jos vaikka juniori päättäisi tulla ulos tähän maailmaan. Terkuin Maria

    VastaaPoista
  2. Kyllä kelpasi kun seläntakana kehräsi Fordin 6 kone.

    VastaaPoista