Onnellista Uutta Vuotta 2011!

Rakettien paukkuessa toivotan kaikille
Onnellista Uutta Vuotta 2011!

Aina ei mee nallekarkit tasan eli nuorisoslangin aakkoset

Tuleeko teille koskaan hetkiä, jolloin ajattelette että "hei, mä olen oikeastaan aika nykyaikainen ja nuorekas varhaiskeski-ikäinen ja olen aika hyvin perillä tästä nykymaailman menosta"? Ja sitten zä däm, pari hetkeä myöhemmin huomaatte, että ette to-del-la-kaan ole tuo haaveittenne nuorekas tyyppi, vaan totaalisen kalkkis, passé ja 90-luvulle jämähtänyt juntti.
Tänään oli sellainen aamu.

Joka aamuiseen tapaan lueskelin aamuhesaria kaffekupposen kera, ja silmiini osui mainio artikkeli Stadissa kaikki on nyt jepaa (HS 29.12.2010). Juttu käsitteli nykynuorison slangia, ja pisteenä iin päälle toimittaja oli koonnut vielä Suomi-nuoriso-sanakirjan. Ja eikun lukemaan.

Okei, me emme asu stadissa, joskaan emme nyt mahdottoman kaukanakaan sieltä. Mikä tarkoittaa, että jonkin hetken kuluttua nämä sanat ja fraasit löytävät tiensä myös tänne pikkuruiseen maalaiskuntaan. Ja mikä pelottavinta, mikäli näin käy, en hetken kuluttua tule ymmärtämään rahtustakaan mitä varhaisteinimme tulee puhumaan! Se siitä nuorekkuudesta, kyvystä ymmärtää lapseni elämää, saati olla cool mutsi (tai siis sorry: niise tai pjade mutsi - kai mutsi nyt edelleen on mutsi vai onko sekin jo muuttunut?)

Siis missä vaiheessa, kysyn vaan, kauniista tytöstä on tullut 8 1/2 - 10, komeasta pojasta uroshevonen, koviksesta jou jou, eurosta juro, oluesta metsävesi, siideristä homovissy, oleilusta derppaamista? Tupakoidessa poltetaan kehitysmaiden lasten kädet, kännätessä vedetään tonni käteen ja humalassa ollaan naulakko päässä? Eikä tämä tähän lopu. Pussailu on nykyään åtta sjusex tai vaihtaa räkää (hei kuka näitä sanontoja keksii?), huono on syyhky tai semipro. Ja sanalle tyhmä onkin ilmaisuja sitten urakalla: kilipää, kura, einari, idari, derp, janari, urpå, bambino.

Ja sanakirjaa kun luin eteenpäin, niin tajusin kuinka einari sitä olenkaan. Kiukuttelevalle yhdeksänvuotiaalle tulee joskus todettua että "elämä on", ja sehän se vasta laimeeta onkin. Samaa sarjaa edustaa sanonnat aikuisten oikeesti, kuuminta hottia, ihkua, liian hapokasta ja hyvin jännä (!?!). Että jos haluatte lastenne suunnasta rispektiä, niin älkää hyvät ihmiset ainakaan näitä sanoja käyttäkö. Sen sijaan voitte briljeerata kohauttamalla olkapäitä ja tuhahtamalla emt (en mä tiedä), tai kertoa että naapurin setä oli uutena vuonna pj (pata jurrissa). Ja lapselle jätetyt muistilaput roskapussin viemisestä roskapönttöön voi allekirjoittaa lyhenteellä kdi rks, joka tietenkin tarkoittaa että kiitos rakas. Etkö muka nyt moista tiennyt? Sun mutsis hoi!

Ja sitten vielä sananen siitä mistä tähän ajatuksenjuoksuun lähdettiin. Nimittäin aamukahvista. Joulupukki toi minulle ja miehelleni uuden kahvinkeittimen. Vanhalla keittimellä saikin vain "laimeeta schaissea". Nyt maistuu "jeballe, suorastaan superpromasterille". 

...vielä kun hesari kertois miten näitä sanoja kuuluu käyttää. Iloa päiviinne!

Joulun jälkeen

Haikea olo. Joulun viimeisiä tunteja viedään ja huomenna alkaa taas arki. Takana on vauhdikas joulukuu ja ihana joulu yhdessä perheen ja läheisten kanssa. Ehdin harmillisen vähän päivittämään blogia, tarkoituksena oli näyttää joulukotiamme useammastakin kulmasta. Tässä kuitenkin vielä pari räpsyä joulukuusesta.

Joulukuusi on meillä yleensä loppiaiseen asti, sen jälkeen joulukoristeet riisutaan talosta ja punaiset sävyt pakataan sisustuksesta odottamaan seuraavaa joulua.

Loppiaiseen asti kuitenkin vielä tunnelmoidaan, vaikka täytyy myöntää että sisustuksessa olen jo tuumaillut keväisiä sävyjä. Tosin, jos rehellisiä ollaan, perusväritys ei miksikään muutu: valkoista, ruskeaa, beigeä, harmaata. Muita värejä tulee vain pieninä ripauksina sinne tänne. 

Uusia suunnitelmiakin kodin suhteen olisi jo roppakaupalla, vaikka vielä muutama viikko sitten manailin etten ryhdy minkäänlaisiin remppa/rakennuspuuhiin piiiitkääään aikaan. Noh, pitkä aikahan on suhteellinen käsite. Uusi vuosi näyttää mitkä suunnitelmista toteutuvat.

 Näistä Rivieran kelloista taisi tulla lempparikoristeet, en raaskisi niitä mitenkään laittaa laatikkoon odottamaan ensi vuotta...

Joulusäät olivat kylmät mutta upeat. Meillä on mahtavat kinokset lunta, ja pakkanen puhalsi kuistin kanervan kauniiseen huurteeseen. Talvi jatkuu. Ja oikeastaan se on aika ihanaa.

Kurkistus olohuoneeseen

Ilman tiukkaa deadlineä ei tapahdu mitään. Ainakaan meillä. Mutta kun on se ihan viimeinen hetki aloittaa, niin valmistakin alkaa syntyä.
Perjantaina illalla mieheni nakutteli paikoilleen uuden ruokailutilan laminaatit. Lauantai ja sunnuntai meni tapetoidessa (kiitos äidilleni, joka huudetaan apuun kun vaaditaan kärsivällisyyttä ja pilkunviilausta...) ja listoja kiinniteltiin itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Tiistaina päivä hurahti kaupungilla, mutta eilen työhuone muutti alakertaan. Tänään on järjestelty huonekaluja paikoilleen ja kannettu poisheitettyjä tavaroita ja roskia kaatopaikkakuormaan.

Huomenna vielä vähän viimeistelyä ja sitten remontti on ohi alakerrasta. Poikien huoneet taidamme kuitenkin vaihtaa vasta joulun jälkeen...

Laitan lisää kuvia lähipäivinä. Viikko on ollut varsin työntäyteinen, joten palaan blogipäivityksiinne heti kunhan ehdin.

Rempparealismia ja päivän kranssi

Aloitetaan ensin kauniimmilla asioilla. Meidän keittiön seinä sai tänään ylläolevan kranssin. Löysin risukranssin kehikon muutamalla eurolla Tiimarista, kun kävin ostamassa joulukorttitarvikkeita. (Voitteko kuvitella, mulla on korttitarvikkeet hankittuna ennen itsenäisyyspäivää! Ikinä en ole ollut korttirumban kanssa näin ajoissa! ...okei, tunnustetaan: ostin myös valmiita kortteja jos nyt kuitenkin sattuu niin että korttien askarteluun ei kaikesta huolimatta ole aikaa...)

Kranssista tuli mielestäni aika hauska, vaikken siihen mitään muuta tehnyt kuin kieputin valot. Siis tosi simppelihän se on, mutta siksipä se sopii käyttäjälleen... Muutama rottinkinen vastaava meillä on seinällä, joten risut tuovat hauskaa vaihtelua. Ja jos ei muuta, niin niillä voi aina vaikka uhkailla meidän lapsia... Sorry. Tänään huumori on vaan poskettoman väsymyksen takia tosi tosi tosi huonoa.

Ja sitten siihen "not so nice" osastoon. Meidän olkkari näyttää - ta daa - tällä hetkellä tältä:

On vähän purettu väliseinää, revitty tapetteja, listoja - kaikkea mahdollista mikä irti lähtee. Ja suku olisi tulossa parin viikon päästä joulunviettoon. ...tässä mikään kiire ole...

Tänään haettiin kuitenkin uudet tapetit ja mies sai paklailtua koloja umpeen. Huomenna olisi ajatuksena (tai siis ainakin mulla ajatuksena, mies ei varmaan vielä tiedä sitä kuin ehkä aamun "käskynjaossa"...) laittaa uuden "lisätilan" (joka kuvassa jää kuvaajan selän taakse, entinen työhuone) lattiaan tuolla jossain romujen keskellä näkyvät laminaatit. Eli meillä olohuoneesta tehtiin isompi siten, että olohuoneen ja työhuoneen väliseinä purettiin. Tänne lisätilaan tulee isompi ruokailutila, jossa mahtuu syömään (toivottavasti) koko suku.

Viikonlopuksi olisi sitten tapetointihommia. Pikkuisen listoja kiinni ja se ois sitten niinku siinä :) Tai niin olen ainakin suunnitellut, mutta miten ihmeessä on pieni tutina lahkeessa, että kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista?

Anyway, sen jälkeen alkaa sitten vasta suurin urakka, kun työhuone kannetaan yläkerrasta alakertaan, esikoinen muuttaa vanhaan työhuoneeseen ja juniori esikoisen vanhaan huoneeseen. Ja aikaa tähän kaiken muun joulutouhun keskellä olisi kalenterin mukaan noin 2,5 viikkoa. Öööh, sehän on siinä ajassa ihan mahdollista? Onhan?

Testailua...

Kuten nimikin jo kertoo niin täällä testaillaan uutta editoria. Otin sen vihdoin ja viimein käyttöön, joten jos blogin asettelu näyttää omituiselta, niin kyse on vain siitä etten ole varsinaisesti mikään tekniikan ihmelapsi... Ehkäpä tämän kanssa muutaman postauksen jälkeen pääsee sinuiksi, ainakin tuo kuvien asettelu on tässä huomattavasti yksinkertaisempaa. Mutta tehän sen varmaan jo tiedättekin :)

Huomenna alkaa joulukuu. Voi hurja, mihin katosi yksi vuosi?

Löytöjä remontin keskelle

Minulla on ilo jakaa kiinnostukseni vanhoihin tavaroihin ja huonekaluihin yhdessä mieheni kanssa. Mieheni kulkee silmät auki vanhoissa maatilan rakennuksissamme, ja löytää sieltä monesti mukavia yllätyksiä.

Pari päivää sitten hän toi kotiin ylimmäisessä kuvassa näkyvän ikivanhan, hyvin rustiikkisen, isohkon jakkaran. Jakkara löytyi vanhasta navetasta romppeiden alta, ja sitä on varmaan käytetty ainakin jonkinlaisena öljytynnyrin alustana tai vastaavana, sillä se oli melko öljyisessä kunnossa. Vanha se joka tapauksessa on, joten liekö palvellut lypsyjakkarana tai vastaavana ennen tynnyrinalusurakkaansa.

Onneksi on keksitty maalipesu. Pesin jakkaran tiukalla seoksella maalipesua, ja sain kuorittua siitä suurimman osan liasta pois. Muutama tumma läiskä jäi pintaan kertomaan jakkaran historiasta maatilan töissä, ja jäljet saavat mielestäni näkyäkin. Lopuksi pintaan kerros suoja-ainetta ja jakkara löysi paikkansa takkamme edestä. Siinä on mukava istuskella takkaa sytyttäessä tai käyttää sitä rahina nojatuolissa istuskellessa.

Navetan nurkassa olleen pienen kirjoituspöydän bongasimme jo muutama vuosi sitten, ja nyt mieheni toi senkin kotiin. Jälleen tukuisa maalipesukäsittely lian poistamiseksi, sen jälkeen suoja-ainetta ja lopuksi paksu kerros vahaa kiilloituksen kera. Pöytä tulee olemaan sohvien välissä apupöytänä, tosin se pääsee paikoilleen vasta kun alakerran remontti vihdoin valmistuu. Nyt se on kuvattu olohuoneen ainoaa siistiä seinää vasten. Tästä kohtaa ei ole vielä revitty vanhaa kellertävää tapettia pois, tosin tarkkasilmäisimmät huomaavat jo listojen kadonneen...

Olin jo pitkään suunnitellut maalavani pöydän valkoiseksi, mutta sitä katsellessani kuitenkin päädyin pitämään pinnan mahdollisimman alkuperäisen näköisenä. Niin kovasti kuin rakastankin valkoista, tuntui tämän pöydän kohdalla oikealta menetellä näin. Jostain syystä tunnen maalisutia heilutellessa aina pientä tuskaa, sillä ajattelen esineen historiaa ja sitä onko oikein maalata vai yrittää pitää huonekalu sellaisena kuin se on aina ollut, vain hieman pintaa ehostaen. Yleensä, ainakin vanhojen huonekalujen kohdalla, olen päätynyt pieneen kunnostamiseen maalauksen sijasta.

Alakerrassamme valitsee tällä hetkellä melkoinen remonttikaaos. Urakka lähti vihdoin etenemään pitkän tuumailun jälkeen ja kiireiden helpottaessa. Väliseinä on kaadettu, listat ja suuri osa vanhoista tapeteista irroitettu. Pölyä ja röykkiöiksi kasattuja huonekaluja pitkin ja poikin alakertaa.

Kauhulla katson kalenteria ja alkavaa joulukuuta, meillä pitäisi jouluksi saada remontti valmiiksi ja pyöritettyä neljä huonetta uusille paikoilleen. Mitenköhän kaikki jää aina viime tinkaan, olisihan tässä ollut koko syksy aikaa? Onneksi on pimeitä iltoja, joiden aikana on hyvä tehdä sisätöitä. Ehkäpä se joulukin saadaan sitten jossain vaiheessa koristeltua paikoilleen!

Heja Sverige - Ruotsi vs. Suomi

Kehtaako sitä edes tunnustaa? Ehkä kehtaa, nimenomaan täällä, blogiystävien parissa. Sillä te, jos ketkä, ymmärrätte varmasti Ruotsin ja ruotsalaisuuden ihanuuden. Tuon kepeän elämänasenteen, vaalean sisustuksen, elämän pienet nautinnon hetket rapujuhlineen ja juomalauluineen. Minä tykkään Ruotsista, ihan oikeasti. Siis maana, kulttuurina. Hyvä ystävänikin tykkää, joten on meitä umpisuomalaisia Ruotsi-faneja täällä Suomessa ainakin kaksi kappaletta. Löytyykö muita?

Mistä nyt siis moinen Ruotsi-paatos?

Kävimme viikonloppuna mieheni siskon perheen kanssa risteilyllä. Oli kiva reissu. Ihana Tukholma (vaikkakin huisin kylmä ilma mutta sekään ei tuntunut ihan niin pahalta kun oltiin Ruotsissa, Suomessa oli taatusti kylmempi). Ihana tunnelmallinen vanha kaupunki pikkukujineen. Ihanat kaupat. Ihana pehmeästi soljuva ruotsin kieli. Pakko päästä sinne uudestaan, pian.

Glögiä lämmittäessäni aloin miettiä mitä kaikkea Ruotsissa on paremmin kuin Suomessa. Näitä olemme joskus ystävänikin kanssa pohtineet, ja tulleet lopputulokseen että ruotsalaiset ne vaan osaa! Ja nyt ei tosiaan analysoida ruotsalaista sosiaalidemokratiaa, vaan pieniä ruotsalaisia juttuja, jotka tekevät elämästä, noh, jollain tavalla kepeämpää.

Ja löytyihän niitä:

Sen pehmeän ruotsinkielen jo mainitsin (ruotsalaisten kiroilukin kuulostaa runoilulta suomalaiseen ärräpäähän verrattuna)

Paremmat dekkarit ja leffat (sorry vaan Vares mutta Beck ja Wallander peittoavat sinut mennen tullen)

Blossan glögi (ensinäkin se on hyvää ja toisekseen, korjatkaa jos olen väärässä, ruotsalaisilla oli vuosikertaglögitkin aikaisemmin kuin suomalaisilla. Ja varmaan myös glögi, silloin Suomessa juotiin vielä, mitä lie, sahtia?)

Ruotsalaiset vaatemerkit (ruotsalaiset ovat niin neroja ettei kaikista vaatteista edes moni tiedä niiden olevan Ruotsista. Ja tällä nyt en tarkoita H&M:ää)

…mutta senkin voisi lisätä listalle! Eli H&M (näytä minulle vastaava suomalainen vaateketju. Niinpä.)

Kuninkaalliset häät (en itkenyt kun Halosen Tarja ja Arajärven Pena ilmoittivat menneensä naimisiin, mutta Vickanin ja Danielin häitä nyyhkin koko viikonlopun)

Kuninkaalliset yleensä (kts. edellinen kohta, Tarjassa vaan ei ole sitä samaa ”glamööriä)

Ihana, ihana, ihana vaalea sisustustyyli (mäntypaneelia löytää harvemmin ruotsalaisesta sisustuslehdestä mutta suomalaisesta peruskodista senkin edestä)

... josta tulikin mieleen kustavilainen tyylisuuntaus (Suomi tunnetaan Alvar Aallosta, en tykkää)

Hauskemmat juhlat ( helan går sjung hoppfalleri fallerallala… tätä ei varmaan tarvitse enempää edes selittää)

Ruokapuolesta voisi mainita monia juttuja, mutta sanotaan tässä vaikka ruotsalainen näkkileipä. ICA:n näkkärihyllystä löytyy kauniita pakkauksia ja jopa makuvaihtoehtoja (eikö ruotsalaista näkkäriä syöty jossain vaiheessa Suomen armeijassakin?)

Jopa Ikean lihapullat voisi listata (ne vaan maistuvat paremmalta kuin Saarioisten äitien tekemät)

Ja tietysti itse Ikea (tuo pelastava enkeli hädän hetkellä kun sisustusbudjetti on ratkaisevasti ylitetty)

Hieno kartanokulttuuri (sympatiat Wahlroosin Nallelle, ymmärrän hyvin hänen vaaleanpunaiset housunsa ja fasaanijahtinsa vaikka ne Suomessa ivaa aiheuttavatkin)

Volvo (tähän astisista autoistani se rakkain)

Peppi Pitkätossu ja Vaahteramäen Eemeli (muumit ovat niihin verrattuna lähinnä pelottavia)

Voittajan asenne (Suomi voitti lätkän maailmanmestaruuden…ööööh…koskas ne nyt olikaan…vuonna 1995?)

Ruotsalainen musiikki (soitetaan duurissa, suomi-iskelmä soi mollissa. Euroviisuvoittajiakin niillä on ainakin ABBA, Carola, Herreys ja Charlotte Nilsson. Tosin onhan meilläkin yksi. Lordi.)

(kuva Carl Larsson)

Tätä pikaisesti väsättyä listaa kun katselee niin onko kauhea ihme, jos suomalaiset joskus ovat hiukkasen kateellisia länsiserkuilleen? Itse ajattelen kuitenkin listauksiani kunnioittavan ihailun kuin perisuomalaisen kateuden kautta. Kyllä ne ruotsalaiset sitten keksiikin kivoja juttuja! Miten ne sen tekee?

Eipä silti, en minä sinne muuttaa haluaisi. En haluaisi romuttaa mielikuvaani onnelasta, jossa elämä on kuin Carl Larssonin kuvissa. Ymmärtäähän sitä paatuneinkin romantikko ettei arki lahden toisella puolella ole yhtään sen kummempaa kuin täällä.

Mutta silti – saisinko tilata edes hitusen ruotsalaista kepeyttä tähänkin kulttuuriin? Tack!

Että näin meillä tänään. Hörppään kulauksen kuumaa Blossan glögiä. Heja Sverige!

Puhdetöinä pöytäliina

"Puhdetyö = puhdetyö tarkoittaa perinteisesti sisätyötä, sellaista työtä, jota voitiin tehdä hämärän aikaan tai silloin kun ulkotöihin ei päästy, käsityötä" (lähde: Wikipedia)

Onko teille sana puhdetyö tuttu? Minulle oli, mutta oli silti pakko tarkistaa mikä sen oikea määritelmä on. Tykkään tutkia sanoja ja niiden merkityksiä.

Eilen oli siis puhdetöiden päivä. Ulkona kelju keli, mutta allekirjoittaneella hirveä tekemisen vimma.

Pääasiassa pikkumiehen päiväuniaika meni kuitenkin siihen, että mietin mitä alkaisin tehdä... Siivoaisiko kodinhoitohuoneen? Ei, hoh hoijaa, liian tylsää. Lukisiko lehtiä? Njaaah, ihan kiva mutta ei kuitenkaan.

Lopulta päädyin haahuilemaan kangaskaapilleni. Sieltä löytyi joskus kesällä Ikeasta ostamani puna-beige-ruskearaidallinen kangas, joka näytti ihan siltä, että se halusi ryhtyä pöytäliinaksi. Ei muuta kuin kone surisemaan, ja pöytäliina valmistui juuri sopivasti pojan herättyä.

Sen verran kiire tuli, etten ehtinyt sitä silittää, mutta olihan sitä siitä huolimatta kokeiltava keittiön pöydälle.
Tykkään kankaan sävyistä, juuri sopivia joulunalusaikaan muttei kuitenkaan ihan liian jouluisia...

Mukavaa torstaita! Täällä sataa lunta ja se on i-ha-naa!

Vastaus haasteeseen ja terveiset Italiasta

Terveiset Italiasta, tuosta vespojen luvatusta maasta.

Kävimme mieheni kanssa neljän päivän messumatkalla Bolognassa. Aurinko paistoi, ruoka ja viini maistuivat taivaallisilta, maisemat olivat hienoja, ihmiset tyylikkäitä, kaupat pullollaan ihania vaatteita... Vaikka reissu oli varsin tiukalla aikataululla varustettu, ehdimme silti hieman nautiskellakin leppoisasta tunnelmasta. Paluu kylmään ja sateiseen Suomeen oli noinkin lyhyen reissun jälkeen karu... Joskus sitä miettii, että ihan oikeastiko sitä haluaa täällä asua keskellä synkintä syksyä? Ja sitten taas muistaa - kyllä. Täällä on ihanan rauhallinen luonto, rauhallinen liikenne, rauhalliset ihmiset, rauhallinen elämänmeno... mutta jaarittelut sikseen ja asiaan.

Ennen matkaani ehdin juuri saada Tuirelta Kuulasta ja Kepeää -blogista oikein mukavan haasteen. Kiitos Tuire, ja pahoittelut että vastaaminen venyi reissun takia.

Ryhdytäänpä käymään kysymyksiä läpi:

1. Miksi loit blogisi?

Ryhdyin kirjoittamaan blogia jäädessäni äitiyslomalle viime syksynä. Työskentelen viestintäalalla, mutta sosiaalinen media on ollut minulle jonkinlainen "musta aukko", sillä aikaa sen seuraamiseen ei ole aikaisemmin juuri ollut. Aluksi kirjoittelin kuulumisia lähinnä tutuille ja blogi olikin kevääseen asti suljettu. Mutta kun itse seikkailin muiden blogeissa, tuntui jotenkin epäreilulta pitää omat tarinat "sisäpiirin juttuina" ja niinpä päätin pistää blogin julkiseksi, eipä täällä mitään valtiosalaisuuksia kuitenkaan kirjoitella...
Eli aluksi blogi oli jonkinlainen oppimisprojekti itselleni, mutta vähitellen siitä muotoutui sisustus/lifestyle/lapsiperheen arki/päiväkirja -tyyppinen sekamelska, joka tuo mukavasti iloa arkeeni.

2. Millaisia blogeja seuraat?

Pääasiassa sisustusblogeja, ja erityisen mukavaa on lukea sellaisia sisustusblogeja, jossa on mukana hitunen muutakin - lapsiperheen juttuja,"tuunauksia", matkakertomuksia, vaatepohdintoja tai oikeastaan melkein mitä tahansa elämänmakuista tarinaa.

Sisustusblogien kautta on auennut aivan ihana uusi maailma sisustusharrastuksen ja "tuunauksen" parissa, joten kiitän ja kumarran nöyrästi kaikille teille bloggareille, jotka olette avanneet kotinne ovet ja päästäneet lukijat "kylään". On aina ilo vierailla teillä!

3. Lempimeikkimerkki?

Paljon tulee käytettyä Lumenea, mutta reissuista tulee hankittua yhtä jos toista, joten mitään ehdotonta must-merkkiä ei ole. Tai on ehkä sittenkin, Kanebon 38 asteen ripsaria ei voita mikään. Se pysyy paikallaan kuin tauti (olikohan huono vertaus?) jopa tuiskussa ja tuulessa, joten on todellinen The Ripsari.

Arkisin ei tule kotioloissa juurikaan meikattua, mutta työni vaatii jonkinlaista edustavuutta pärstäkertoimen suhteen. Tällä hetkellä kuitenkin olen hoitovapaalla, joten olo on aika "naturelli".

4. Lempivaatemerkki?

Tässäkään ei mitään erityistä suosikkia ole. Vapaalla jonkin sortin perusuniformu on farkut ja musta pooloneule (joita molempia kaapissa on about sata kappaletta), töissä ollaan sitten taas asiallisemmalla linjalla. Aika paljon löytyy "simppeliä skandinaavista" eli Sandia, Marc O´Poloa, Gantia ja sitten tietysti H&M:ää. Kuitenkaan mitään erityistä suosikkia ei ole, vaan vaatteen pitäisi näyttää ja tuntua hyvältä. Tällä hetkellä vaatekaappini kaipaisi kipeästi uudistusta...

5. Välttämätön meikkituotteesi?

Varmaankin ripsari, jotta silmiin saa edes jotain väriä! Ja tietysti vartalovoide, sillä ilman sitä kroppa kihisee ja kutiaa kuivan ihoni takia niin vietävästi erityisesti talvella.

6. Lempivärisi?

Sisustuksessa beige, valkoinen ja ruskea. Vaatekaapissa tähän "väripalettiin" lisätään vielä musta, harmaa ja tumma farkunsininen. Varsin maanläheisessä skaalassa mennään siis niin sisustuksessa kuin vaatteissakin.

7. Hajuvetesi?

Kahta tulee käytettyä muita useammin: Bossin Femme ja Dolce & Gabbanan Light Blue.

8. Lempielokuvasi?

Voi hitsi, tämä on visainen kysymys. Vaikea sanoa lempparileffaa, sillä olen melkoisen kaikkiruokainen leffojen suhteen - kaikki käy kunhan se on hyvää. Brittihuumori uppoaa ihan täysillä, toisaalta myös tymäkkä toimintaleffa puolustaa paikkaansa jos leffassa on jokin älykäs juoni tai kunnollinen idea. Ja mikäänhän ei voita hyvää ruotsalaista poliisileffaa tyyliin Beck tai Wallander. Toisaalta kepeä romantiikkakin on niiiin ihanaa! Että minkä tästä nyt vetäisi johtopäätökseksi? Da Vinci koodi kohtaa komisario Beckin Puuta, heinää ja muutama vesiperä -hengessä, ja mukana menossa hyörivät myös Carrie, Samantha, Charlotte ja Miranda?

9. Missä maassa haluaisit vierailla ja miksi?

On paljon maita, joihin olisi mukava matkustaa. Nimetään tässä kuitenkin se eksoottisin, nimittäin Kirgiisia. Pieni selitys lienee paikallaan? Erittäin hyvä ystäväni on siellä parhaillaan työkomennuksella, ja nyt olisi once-in-a-lifetime -tilaisuus käydä katsomassa elämää keski-Aasiassa, ystäväni kertomusten mukaan hyvinkin eksoottisessa kulttuurissa. Kirgiisiassa on uskomattoman upea luonto, ja kulttuuri on mielenkiintoinen sekoitus vanhaa paimentolaiskulttuuria yhdistettynä nopeasti kehittyvään nykyaikaan. Visiitin arvoinen paikka siis.

10. Keksi viimeinen kysymys ja vastaa siihen itse?

Kun itse keksii kysymyksen, on siihen helppo myös vastata... Mitä inhoat eniten? Vastaus on helppo: käärmeitä! Kärsin ihan kamalasta käärmefobiasta. Meinasin pikkutyttönä istua kivellä pötköttelevän kyyn päälle, ja siitä lähtien olen kärsinyt ihan poskettomasta käärmekammosta. Inhoan hysteerisesti kaikkia matelijoita ja lieroja, sammakoista sissareiden kautta kastematoihin. Ei väliä luikertelevatko ne vastaan lenkkipolulla tai sanomalehden kuvina, mutta huuto ja meteli on kauheaa joka tapauksessa. Hyvä puoli talvessa on se, että lierokansa nukkuu!

En ole reissun jälkeen ehtinyt juurikaan blogipostauksianne lukea, joten en tiedä kuinka moni teistä on jo tämän haasteen saanut. Ojennan siis tämän haasteen eteenpäin kaikille teille ihanille bloggareille, jotka ilahduttavat blogilandian kansaa avaamalla kotinsa ovet vieraille!

Aulan tunnelmia...

Sunnuntain ratoksi muutamia kuvia yläkerran aulasta. Kuvailin siellä samalla kun tuumailin mitä uutta aulaan voisi kehitellä.

Aulan nojatuolit on huputettu peitoilla. Peittojen alta löytyvät antiikkituolit, jotka kaipaavat kipeästi uutta verhoilua. Omat taidot eivät siihen riitä, joten toistaiseksi tuolit on piilotettu peittojen alle...

Lempipaikkani: yläkerran sohva. Tässä tulee usein lueskeltua tai katseltua leffoja tykiltä, joskus harvoin televisiota. Tavallista telkkaria meillä ei ole (okei, keittiössä minitelkkari uutisia varten), sen verran vähän meillä sitä katsotaan.

Sohvan iltavalaistus :)

Tämä senkki oli ensimmäinen antiikkiostokseni. Hankin sen aikanaan Helsingin kotiin ja se on kulkenut mukanani siitä lähtien. Tykkään siitä edelleen kovasti.

Lyhtyjä ja lamppuja, niitä löytyy kaikkialta... Kattovalot eivät yleensä edes ole päällä, vaan valaistus luodaan pikkulampuilla.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin: Iloista alkuviikkoa!

Maalta kaupunkiin

Kävin eilen Helsingissä. Ihana päivä. Kiertelin kaikessa rauhassa kaupoissa, ihastelin kaikkea kaunista ja nautiskelin pääkaupungin mukavasta tunnelmasta. Asuin aikanani kantakaupungissa reilut kuutisen vuotta, mutten koskaan oikein kotiutunut sinne. Liian vilkas paikka maalaistytölle. Mutta nyt kun asun maalla, on aivan mahtavaa viettää päivä Helsingissä ja palata sitten takaisin kotikoloon maaseudun rauhaan. Kierrellä päivä kaupoissa, nautiskella hyvästä ruuasta, pysähtyä ihanaan kahvilaan. Tämä järjestely sopii minulle enemmän kuin hyvin. Näitä päiviä pitäisi muistaa tehdä useamminkin.

Riviera Maisonin liikkestä löytyi ihanat rottinkiset joulukellot, jotka ajattelin sitoa yhteen ja laittaa roikkumaan olohuoneen oviaukosta tuomaan joulutunnelmaa. Valkoiset, puiset minitarjottimet sekä jouluservetit olivat ihan välttämätön hankinta myös...

Samoin RM:stä tämä koivun kaarnasta ja rautalangasta tehty tähtikranssi, jossa on hopeanhohtoista pientä hilettä koristeena ( ei valitettavasti näy kuvassa). Kranssi löytyy toistaiseksi yläkerran aulasta.

Kotimatkalla poikkesin vielä Vantaan Ikeassa. Pitkästä aikaa tuntui sieltäkin löytyvän kaikenlaista pikkukivaa. Erityisen ilahtunut oli Ikean uudesta tähtisarjasta, josta hankin esikoisen huoneeseen sinisiä säilytyspurkkeja, keittiöön hopeatähtiset keittiöpyyhkeet sekä tähtiservettejä. Lisäksi varauduin jo lahjarumbaan hankkimalla lahjapapereita, "kun halvalla sai"...

Ja näitä pitkulaisia tyynyjä olen katsellut Ikeassa jo pitkään. Nyt ne olivat Ikea Family -klubin tarjouksessa 9,95 eur/kpl, joten niitä ilmestyi meille pari kappaletta. Ajattelin laittaa ne makuuhuoneeseemme. Kotona harmittelin, etten sitten ostanut myös raikkaan sinivalkoisia patjaraitakankaasta tehtyjä tyynyjä poikien huoneisiin... Noh, hyvä syy mennä vielä uudestaan marraskuussa Ikeaan!

"Hurvittelupäivän" jälkeen on syytä palata arkeen... Nyt alkaa raivopäinen siivous!

Mukava viikonloppua!

Valot syttyvät...

Jokavuotinen kädenvääntö siitä milloin ulos saa laittaa "jouluvaloja" on taas käyty. Minä voitin, tietysti, ja kävin saman tien rakentamassa etukuistille tämän valoviritelmän. Onhan jo marraskuu, hyvänen aika, ja täällä elellään muuten ihan pimeydessä!

Mies on sitä mieltä, että valoja pitäisi viritellä vasta joulukuussa kun joulu on oikeasti lähempänä. Minun joulunodotukseni alkaa taas jo lokakuussa, ja yleensä samoihin aikoihin alkaa valoja syttyä pihalle.

Viimeistään talviaikaan siirtymisen aikoihin on pakko saada jotain valoa pihalle ja kuistille. Ja mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän niitä syttyy. Meillä on jopa koirien tarhassa omat "jouluvalot". Valot eivät liity mielestäni vain jouluun, parempi nimitys niille olisikin talvivalot tai vaikka kaamosvalot!

Tänä vuonna minulla on myös jonkinsortin havuvillitys. Viime vuosina olen uskollisesti lykkinyt callunaa ruukkuun ja ripotellut niitä joka terassille. Nyt jostain syystä ne jäivät hankkimatta. Ja kun kesällä ylitsemme pyyhkäissyt myrsky vielä sopivasti kaatoi kalliolta ison kuusen, niin olen jyrsinyt siitä oksia irti varsin reipasta tahtia.

Nyt meiltä löytyy sitten jos jonkinlaista havuasetelmaa. Ja oikeastaan tummanvihreä, valoilla koristeltu kuusenoksa on aika kaunis. Tervetuloa talvi!

Pst!

Lupaan että nämä ovat viimeiset kuvat meidän etukuistista piiiitkään aikaan. Lueskelin juuri vanhoja postauksia ja totesin, että sisustusasiat (joihin tämän blogin kai alunperin piti keskittyä...) ovat jääneet viime aikoina varsin vähälle. Yritetäänpä ryhdistäytyä ja kuvata jotain vaiheeksi sisälläkin! Tosin varmasti tulee myös jatkossa kirjoiteltua asiasta ja sen viereltä, ajatukset kun hyppivät joskus varsin lennokkaasti asiasta toiseen...

Hui kauhistus...

... mitä kummituksia!

Muutama kuva pikaisesti blogiin...

Meillä pojat innostuivat (lue: isompi innostui ja pakotti pikkuveljenkin) juhlimaan jenkkitunnelmissa halloweenia, ja poikkesimme illalla molemmissa mummiloissa sekä enon luona pyytämässä karkkia ja tekemässä kepposia. Isompi sonnustautui viikatemiehen vermeisiin ja pikkumieskin oli suorastaan karmaiseva kummitus, asunaan isoveljen vanha kylpyviitta ja tutti tiukasti suussa. Kyllähän näitä jo pelästyy!

Pöö! Olen Ihan Hillllveä Mölkö...

Kiitos mummille kuvista!

Terveisiä rapakon takaa

Palailin eilen kotimaisemiin jenkkilän reissusta, tällä kertaa suuntana oli South Dakota ja siellä paikallinen "pikkukaupunki" Rapid City. Kaiken muun touhun lisäksi ehdin nähdä kerrankin myös maisemia, sillä kävimme retkellä Rushmore Mountainsilla sekä Custerin kansallispuistossa, jossa vastaan kävelivät muun muassa lukuisat puhvelit, peurat ja aasit.

Rushmore Mountains on kuulu kallioon hakatuista presidentin kuvista. Paikka herätti kunnioitusta, varsinkin kun kaiverrustyö on tehty 20-30-luvuilla, jolloin työkalut olivat hieman toista luokkaa kuin nykyään. Kaikkiaan nelisensataa miestä on tehnyt paikan eteen töitä yhteensä 14 vuotta.

Needle´s eye oli yksi kierroksen nähtävyyksistä.

Näiden kallioiden keskellä sitä tunsi olonsa varsin pieneksi...
Ruokimme puistokierroksella tietysti myös villiaaseja. Aasit söivät kiltisti kädestä, ja olivat aika söpöjä otuksia. Melkein tahtoisin oman aasin :)

Puhvelit kävelivät luonnonpuistossa vapaana, mutta niitä ei parane silitellä - eläin rusikoi helposti auton täysin romuksi!

Matka oli vauhdikas, ja kotiinpaluukin onnistui sitten lopulta. Mitä nyt kaksi lentoa peruttiin ja aikaa kului lentokoneessa/kentillä nelisenkymmentä tuntia, mutta who cares - kotiin päästiin ja se on pääasia. Reissun jälkeen onkin mukavaa taas virittäytyä kotitunnelmiin hauskojen muistojen kera...