Hiljaisuuden jälkeen

Pitkäksi venähtäneen bloggaustauon jälkeen teen hiljalleen paluuta bloggailun pariin. Olen miettinyt palaanko ylipäätään tähän osoitteeseen, vai aloitanko uudet kujeet toisessa osoitteessa ihan anonyymina. Täällä sitä ollaan, ainakin toistaiseksi. Siitä yksinkertaisesta ja täysin turhamaisesta syystä, etten keksinyt tarpeeksi iskevää nimeä uudelle blogille (jep, olen blondi ja ylpeä siitä...ihan kuin tämä vanhakaan mikään ihmeellinen olisi...).

Sisältö tässä blogissa kuitenkin tulee muuttumaan. Toki sisustuksen parissa mennään edelleen, mutta täytyy tunnustaa ettei sillä rintamalla tässä työn ohessa kovin ihmeitä tapahdu, joten jutut jäävät varsin harvaksi jos vanha linja pitää. Yksi kiinnostuksen kohde sisustuksen ohessa ovat vaatteet (niin naisten, lasten ja ehkä jopa vähän miestenkin...), ja niistä voisin bloggailla enemmänkin - varsinkin kun jokainen aamu alkaa lauseella "mulla ei ole mitään sopivia vaatteita...". Mikään muotiblogi tästä ei tule, ehei - mä en edes taida tietää "mikä (J. Karjalaisen biisiä lainaten) mahtaa ollaa in"?  Mutta vaatteet (okei, ja terveys, kauneus, hyvinvointi noin niinkun laajemmallakin kaarella) kiinnostaa, ja näitä teemoja käsitteleviä blogeja seuraan itsekin suurella mielenkiinnolla. Ehkäpä siis kannan omankin korteni kekoon? Luvassa on myös sellaista yleistä turinointia reippaasti yli kolmikymppisen perheenäidin elämästä, lupaileehan sitä jo blogin nimikin.

Takaisin sisustukseen. Meneillään oleva musta kausi jatkuu. Jouluksi hankin Marimekon Tantsu-kankaan ja nyt noin viikko sitten sain siitä jopa ommeltua liinan pöytään. Kenties tätä voisi käyttää sitten ensi jouluna...?  Muutenkin graafiset muodot ovat vallanneet tilaa hempeältä maalaisromantiikalta. Mielenkiinnolla seuraan mahtaako romantiikka nostaa päätään kevään koittaessa (siis sisustuksessa, toim.huom.)? 

Ja lopuksi otetaan ratkaiseva askel kohti vaatepostauksia. Kuvaillaanpa kenkiä. Alelöytöjä Ziosta.

Tuntuupa muuten varsin hölmöltä touhulta! Kait tähän tottuu - tai sitten saattaa sekin aihepiiri jäädä kovin naftiksi :)

Ruuhkavuosista päivää



Viime aikoina on pitänyt tehdä yhtä jos toista. Nimenomaan pitänyt. Päivittää blogia, harrastaa, sisustaa, touhuta puutarhassa, tehdä niitä kivoja juttuja. Mitä on sitten tehty? Töitä, töitä ja kotitöitä. Onko muka työnteko aina ollut tälläistä? Unohtuiko tuossa äitiysvapaan aikana tämä arkirealismi näin totaalisesti?Sitä yrittää epätoivon vimmalla ehtiä hakemaan lapsen päivähoidosta sovittuna aikana (useimmin sekin on ulkoistettu isovanhempien hommaksi), tekee ruuat ja hoitaa kotityöt - ja hups, se päivä ja viikko olikin sitten siinä.

Jottei tämä postaus nyt olisi ihan pelkkää valivalia, niin täytyy tunnustaa että työssä on meneillään isoja ja mielenkiintoisia projekteja, joiden parissa on mukava touhuta. Päivät sujuvat niiden parissa vauhdilla. Täytyisi vaan muistaa välillä vetää henkeä, jotta jaksaa arjen pyöritystä.

Eiliseen päivään antoi virtaa ihanan kuulas syysaamu. Aamuauringon kirkkaat säteet, raikas ilma, pieni hetki aamuisella pihalla kun usva haihtuu ja päivä valkenee. Pieniä, tärkeitä asioita.

(Todella) Laiskan naisen kesäkakku

Hengissä ollaan vaikka hiljaista pitää. Vietän viimeistä hoitovapaaviikkoa ennen ensi maanantaina koittavaa töihinpaluuta kahden vuoden jälkeen. Haikea olo, kertakaikkiaan. Toisaalta mukavaa palata ns. ihmisten ilmoille töiden pariin, toisaalta superhaikeaa pistää pikkumies päivähoitoon.

En tiedä mikä mut saa kuvittelemaan, ettei elämää olisi töihinpaluun jälkeen. Sellaisella vauhdilla yritän järjestellä asioita, jotta elämä sujuisi mahdollisimman helposti. Lapsille on jemmattu alennusmyynneistä vaatetta tyyliin "kun sitten lähdette hoitopaikasta retkeilemään napajäätikölle, niin tässä tarpeeksi vaatetta sitä silmällä pitäen...". Oma vaatekaappi on kokenut erittäin mieluisia täydennyksiä (no more shoes please - vai voiko kenkiä koskaan olla tarpeeksi?). Muutenkin kaikenlaisia elämää helpottavia juttuja on järjestelty, niistä ajattelin bloggailla jossain vaiheessa tarkemmin.

Noniin, mennäänpä vihdoin asiaan. Nimittäin siihen kakkuun.

Jossain kaiken "sohaamisen" (termi jolla mieheni monesti kutsuu puuhiani, vapaasti suomennettuna kymmenen asian tekeminen yhtä aikaa ja mutkien oikominen suoraksi) välissä ehdin tekemään kuvassa näkyvän "kakun". Tosin eipä se mikään suuri urakka ollut, jonkinasteinen pikakyhäelmä kuuluisasta pappilan hätävarasta. Ja koska kyseessä on siis todella laiskan naisen kakku, on kakussa käytetty kakkupohjakin hankittu kaupan hyllyltä eikä suinkaan itse leivottu. Näin se menee:

Hanki kakkupohja kaupasta tai leivo itse kääretorttupohja (jos olet todella viitseliäs)
Kaiva kaapista kaikki jämähillot ja muut mahdolliset herkut mistä haluat päästä eroon (sorry teille, jotka tätä söitte, kyllä ne päiväykset oli vielä ihan ok...)
Pilko kakku/kääretorttupohjasta sopivia lohkoja kulhon pohjalle, laita välikerrokseen aina jotain "täytettä" (hilloja, marjoja, jäätelöä, kermavaahtoa - what ever nyt sattuu kaapista löytymään)
Päällimmäiseksi kerrokseksi vaikkapa kermavaahtoa tai jotain millä "naamioit" koko komeuden. Ulkonäkö ei ehkä ole kondiittoritasoa, mutta maku korvaa pienet kauneusvirheet.

Voilá - kakku on valmis!

Sadepäivän iloja

Sateinen päivä ja pikkumies päiväunilla = ihana rauha. Voi luvan kanssa istua hetkeksi sohvalle ja lukea puutarhaunelmia Lantlivin Trädgårdista. Nautiskella teekupillisesta rauhassa, ilman että joku heittää pikkuauton teekuppiin ja haluaa osansa voileivästä.

Koko toukokuu on ollut meillä hurjaa matalalentoa. Päivästä toiseen joku on ollut menossa tai tulossa, ja kymmenen asiaa odottaa jonossa hoitajaansa. Jospa nyt rauhoittuisi? Blogistaniassa en ole ehtinyt edes kääntymään, mutta nyt yritän vierailla ajan kanssa ja lukea kuulumisianne.

Toukokuun alussa löysin naapurikunnassa järjestetystä huutokaupasta yläkuvassa näkyvän jakkaran. Se oli kokonaan maalin peitossa, ilmeisesti oli toiminut jonkun iloisen maalarin maalausjakkarana. Poistin maalitahrat ja käsittelin pinnan vahalla. Itse tykkään lopputuloksesta kovasti. Tällä hetkellä jakkara nököttää sohvan vieressä apupöytänä, mutta jossain vaiheessa se siirtynee kuistille. Huutokaupasta löytyi myös pieni puupöytä sekä puulaatikko. Pöydästä pitää poistaa vanha maali ja laittaa uusi tilalle, mutta en ole yksinkertaisesti vielä ehtinyt aloittaa projektia.

Viikonloppu meni taas tien päällä, ja sieltähän tunnetusti tekee hyviä löytöjä. Meille kotiutui ikisuosikkiani Teemaa, tällä kertaa mustana. Pitkän aikaa olen ihastellut myös Iittalan Kastehelmi-sarjaa, ja nyt  ("kun halvalla sai"), hankin meille sarjan lasilautasia. Sadepäivän fiilikset kohosivat kummasti kun teetä hörppii uusista astioista.

Mukavaa maanantaita kaikille lukijoille!

Wapputervehdys...

 ... ja varsin kylmä sellainen, ainakin noin säiden puolesta. Tänään tällä seudulla on vuoroin paistanut aurinko ja vuoroin satanut räntää, varsinainen vappukeli siis.

Vappua olen viettänyt, yllätys yllätys, pihalla - nenä huurussa ja sormet kohmeessa. Sain eilen kaivaa ylös anoppini ystävän puutarhasta peräti 12 jätesäkillistä pensaiden ja perennojen taimia, joita nyt olen sitten purkittanut jatkokasvatukseen. Taimet olisivat muuten joutuneet ns. nuijan alle, joten onneksi pääsin pelastamaan ne meille, paikkoja niille kyllä keksitään. Purkeissa kasvaa nyt muun muassa jalopähkämöä, lehtoängelmää, lemmikkiä, jättipoimulehteä, ukonhattua, malvaa, nauhusta, kultapalloa, japanintatarta, röyhytatarta, töyhtöangervoa, humalaa, tuoksuköynnöskuusamaa ja keltaoksakanukkaa.

Naureskelin eilen illalla itselleni, kun mietin miten vapunviettotavat ovat reilussa vuosikymmenessä muuttuneet. Joskus muinoin sitä skoolattiin skumpalla Mantan lakituksessa. Nyt vietän vappua kädet mullasta mustana ja kynnet rispaantuneina pihatöistä. Yhtäläistä lienee se, että kummassakin tapauksessa hytisen kylmästä :)

Viileistä keleistä huolimatta ajatellaan positiivisesti, nyt on jo toukokuu! Iloista vapun jatkoa!

Postilaatikon iloiset yllätykset

Hoitovapaalla ollessa yksi päivän pienistä kohokohdista on postin saapuminen tänne pikkukylän perukoille. Meille päiväposti tulee melko myöhään, yleensä vasta iltapäivällä pikkumiehen päiväunien aikaan. Kun parhaimmassa tapauksessa postin mukana tulee jotain mukavaa luettavaa, pääsee lukemisesta nautiskelemaan vielä teekupin kera ihanassa hiljaisuudessa. Pieniä ovat onnen hetket.

Tällä viikolla postimiehemme on ollut suorastaan anteliaalla päällä. Tiistaina laatikkoon kolahti Teijan Keloranta & Käpälämäki -blogin arvonnassa voittamani ihana palkinto: Cath Kidstonin ihana essu ja soma muistikirja. Kiitos Teija ihanasta palkinnosta! Yleensä minulla ei ole minkäänlaista arpaonnea, joten ilahduin uutisesta kovasti.

Keskiviikkona puolestaan sain postia Wilhelmiinalta Kotiliesi-blogista. Häneltä tilasin todella kauniin New England -tyynynpäällisen. Kiitos Wilhelmiinallekin tästä hienosta, käsityönä tehdystä tyynyliinasta!

Ja kun tällä viikolla on postilaatikkoon kolahtanut vielä uusin Maalaisunelma ja Olivia, niin viikkohan alkaa olla suorastaan täydellinen mitä postin määrään tulee.

 Mukavaa torstaita kaikille lukijoille!

Hyvää ystävänpäivää

Pidän ystävänpäivästä, vaikken koskaan oikein olekaan omaksunut sitä jenkkityylistä ystävänpäivähörhöilyä kaikenmaailman sydänhömppäkrääsän kera. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, kuinka onnellinen saa olla siitä että lähellä on ystäviä jakamassa elämän iloja ja suruja. Kiitos siitä!

Ystävänpäivän kunniaksi nautiskelimme päiväkahvilla muhkeat viinerit, jotka mieheni toi kauppareissulta. Mieheni yllätti minut myös tuomalla kauniin kimpun vaaleanpunaisia ruusuja. Se on sinänsä huomionarvoinen seikka, sillä hän harvemmin muistaa tälläisiä asioita. (...liekö asiaan vaikuttanut pari päivää sitten vaivihkaa  tokaisemani "oho, maanantaina on y-s-t-ä-v-ä-n-p-ä-i-v-ä", ja tänään aamuhesarin takaa huikkaamani "hyvää y-s-t-ä-v-ä-n-p-ä-i-v-ä-ä". Mene ja tiedä, mutta toki nainen aina kauniista kukkasista ilahtuu *virnistää*)

Lämpimiä ajatuksia täältä kirkkaan auringonpaisteen ja kipakan pakkasen keskeltä
Teille Kaikille Blogiystävillenikin!

Illan hiljaisina hetkinä

Meidän takasta on tässä blogissa nähty kuvia varmaan enemmän kuin laki sallii, mutta laitanpahan vielä, koska se niin oleellisesti liittyy tähän iltaan. 

Tänään on nimittäin lähes täydellinen ilta. Talo suorastaan hipihiljainen, ja päivällä tehdyn siivouksen ansiosta myös putipuhdas. Hiljaisuuden rikkoo ainoastaan takassa rätisevä tuli. Pojat ovat nukkumassa, mies yövuorossa ja minä nautiskelen parhaasta mahdollisesta seurasta eli sisustuslehdistä, suklaasta ja pienestä "yömyssystä". Pitkästä aikaa pääsin koneelle lukemaan teidän ihanaisten blogeja ilman että pieni nahkakääpiö roikkuu lahkeessa tai tekee tuhojaan siellä minne silmä ei yllä.
   

Alkuviikosta tullut Vakre on ollut lukematta, mutta tänään siihenkin löytyi aikaa. Ja netistä löytyi ihania kevätvaatteita, joita tekisi mieli tilata sitten joskus kun budjetti sallii. Eli sieluni kyllyydestä sisustusta, muotia ja herkkuja - aah! Pienestä sitä ihminen tulee nykyään onnelliseksi.

Saisinko pyytää että tämä ilta kestäisi piiiitkäään, kiitos?
Mukavaa viikonloppua!

Uuden vuoden lupaus

Uusi vuosi on käynnistynyt mukavissa merkeissä. Eilen meillä kyläili hyvä ystäväni perheensä kanssa. Olen tuntenut ystäväni ihan pikkutytöstä lähtien. Vaikka vuodet ovat vierineet, on ihanaa että ystävyys on säilynyt läpi kaikkien näiden aikojen. Näemme ihan liian harvoin. Ilta kului kuin siivillä kuulumisia vaihtaen mukavassa tunnelmassa.

Olen laiska tekemään uuden vuoden lupauksia, mutta nyt tein seuraavan: tänä vuonna annan enemmän aikaa ystävilleni.Ympärilläni on ihania ihmisiä, kaikki yhtä ainutlaatuisia ja upeita, jokainen oma persoonansa. He jakavat pyynteettömästi elämäni ilot ja surut, heidän kanssaan on naurettu lukuisat naurut, itketty itkutkin. He ovat pysyneet rinnallani silloinkin kun elämä on heitellyt. Kiitos teille kaikille, olette ihania!  

Arjen pyörityksessä liian usein vetoaa kiireeseen, aikaan, tekemättömiin tehtäviin. Ja kuitenkin ystävät ovat juuri ne, joilta saa voimaa jaksamiseen silloinkin kun on olevinaan kamala kiire. Ja oikeasti - ei ole. En halua, että elämäni koskaan on niin kiireistä, että en ehtisi sitä jakamaan ystävieni kanssa. Tänä vuonna lupaan ottaa aikaa, ja jakaa sitä enemmän ystävieni kanssa. Se, jos mikä, on minulle tärkeää.

Ja sitten vielä sisustuskuulumiset: kuten monessa muussakin blogissa, huomaan että meilläkin joulu saa vähitellen väistyä. Joulukuusi rapisee jo sen verran, että aion kantaa sen huomenna pihalle. Kärkkäisen alekorista löytyi kuvassa näkyvä kello hintaan 9,90 eur, joten pakkohan se oli kotiin kantaa. 

Muistuttakoon se minua ajan ottamisesta itselleni ja ystävilleni. 

Onnellista Uutta Vuotta 2011!

Rakettien paukkuessa toivotan kaikille
Onnellista Uutta Vuotta 2011!

Aina ei mee nallekarkit tasan eli nuorisoslangin aakkoset

Tuleeko teille koskaan hetkiä, jolloin ajattelette että "hei, mä olen oikeastaan aika nykyaikainen ja nuorekas varhaiskeski-ikäinen ja olen aika hyvin perillä tästä nykymaailman menosta"? Ja sitten zä däm, pari hetkeä myöhemmin huomaatte, että ette to-del-la-kaan ole tuo haaveittenne nuorekas tyyppi, vaan totaalisen kalkkis, passé ja 90-luvulle jämähtänyt juntti.
Tänään oli sellainen aamu.

Joka aamuiseen tapaan lueskelin aamuhesaria kaffekupposen kera, ja silmiini osui mainio artikkeli Stadissa kaikki on nyt jepaa (HS 29.12.2010). Juttu käsitteli nykynuorison slangia, ja pisteenä iin päälle toimittaja oli koonnut vielä Suomi-nuoriso-sanakirjan. Ja eikun lukemaan.

Okei, me emme asu stadissa, joskaan emme nyt mahdottoman kaukanakaan sieltä. Mikä tarkoittaa, että jonkin hetken kuluttua nämä sanat ja fraasit löytävät tiensä myös tänne pikkuruiseen maalaiskuntaan. Ja mikä pelottavinta, mikäli näin käy, en hetken kuluttua tule ymmärtämään rahtustakaan mitä varhaisteinimme tulee puhumaan! Se siitä nuorekkuudesta, kyvystä ymmärtää lapseni elämää, saati olla cool mutsi (tai siis sorry: niise tai pjade mutsi - kai mutsi nyt edelleen on mutsi vai onko sekin jo muuttunut?)

Siis missä vaiheessa, kysyn vaan, kauniista tytöstä on tullut 8 1/2 - 10, komeasta pojasta uroshevonen, koviksesta jou jou, eurosta juro, oluesta metsävesi, siideristä homovissy, oleilusta derppaamista? Tupakoidessa poltetaan kehitysmaiden lasten kädet, kännätessä vedetään tonni käteen ja humalassa ollaan naulakko päässä? Eikä tämä tähän lopu. Pussailu on nykyään åtta sjusex tai vaihtaa räkää (hei kuka näitä sanontoja keksii?), huono on syyhky tai semipro. Ja sanalle tyhmä onkin ilmaisuja sitten urakalla: kilipää, kura, einari, idari, derp, janari, urpå, bambino.

Ja sanakirjaa kun luin eteenpäin, niin tajusin kuinka einari sitä olenkaan. Kiukuttelevalle yhdeksänvuotiaalle tulee joskus todettua että "elämä on", ja sehän se vasta laimeeta onkin. Samaa sarjaa edustaa sanonnat aikuisten oikeesti, kuuminta hottia, ihkua, liian hapokasta ja hyvin jännä (!?!). Että jos haluatte lastenne suunnasta rispektiä, niin älkää hyvät ihmiset ainakaan näitä sanoja käyttäkö. Sen sijaan voitte briljeerata kohauttamalla olkapäitä ja tuhahtamalla emt (en mä tiedä), tai kertoa että naapurin setä oli uutena vuonna pj (pata jurrissa). Ja lapselle jätetyt muistilaput roskapussin viemisestä roskapönttöön voi allekirjoittaa lyhenteellä kdi rks, joka tietenkin tarkoittaa että kiitos rakas. Etkö muka nyt moista tiennyt? Sun mutsis hoi!

Ja sitten vielä sananen siitä mistä tähän ajatuksenjuoksuun lähdettiin. Nimittäin aamukahvista. Joulupukki toi minulle ja miehelleni uuden kahvinkeittimen. Vanhalla keittimellä saikin vain "laimeeta schaissea". Nyt maistuu "jeballe, suorastaan superpromasterille". 

...vielä kun hesari kertois miten näitä sanoja kuuluu käyttää. Iloa päiviinne!

Heja Sverige - Ruotsi vs. Suomi

Kehtaako sitä edes tunnustaa? Ehkä kehtaa, nimenomaan täällä, blogiystävien parissa. Sillä te, jos ketkä, ymmärrätte varmasti Ruotsin ja ruotsalaisuuden ihanuuden. Tuon kepeän elämänasenteen, vaalean sisustuksen, elämän pienet nautinnon hetket rapujuhlineen ja juomalauluineen. Minä tykkään Ruotsista, ihan oikeasti. Siis maana, kulttuurina. Hyvä ystävänikin tykkää, joten on meitä umpisuomalaisia Ruotsi-faneja täällä Suomessa ainakin kaksi kappaletta. Löytyykö muita?

Mistä nyt siis moinen Ruotsi-paatos?

Kävimme viikonloppuna mieheni siskon perheen kanssa risteilyllä. Oli kiva reissu. Ihana Tukholma (vaikkakin huisin kylmä ilma mutta sekään ei tuntunut ihan niin pahalta kun oltiin Ruotsissa, Suomessa oli taatusti kylmempi). Ihana tunnelmallinen vanha kaupunki pikkukujineen. Ihanat kaupat. Ihana pehmeästi soljuva ruotsin kieli. Pakko päästä sinne uudestaan, pian.

Glögiä lämmittäessäni aloin miettiä mitä kaikkea Ruotsissa on paremmin kuin Suomessa. Näitä olemme joskus ystävänikin kanssa pohtineet, ja tulleet lopputulokseen että ruotsalaiset ne vaan osaa! Ja nyt ei tosiaan analysoida ruotsalaista sosiaalidemokratiaa, vaan pieniä ruotsalaisia juttuja, jotka tekevät elämästä, noh, jollain tavalla kepeämpää.

Ja löytyihän niitä:

Sen pehmeän ruotsinkielen jo mainitsin (ruotsalaisten kiroilukin kuulostaa runoilulta suomalaiseen ärräpäähän verrattuna)

Paremmat dekkarit ja leffat (sorry vaan Vares mutta Beck ja Wallander peittoavat sinut mennen tullen)

Blossan glögi (ensinäkin se on hyvää ja toisekseen, korjatkaa jos olen väärässä, ruotsalaisilla oli vuosikertaglögitkin aikaisemmin kuin suomalaisilla. Ja varmaan myös glögi, silloin Suomessa juotiin vielä, mitä lie, sahtia?)

Ruotsalaiset vaatemerkit (ruotsalaiset ovat niin neroja ettei kaikista vaatteista edes moni tiedä niiden olevan Ruotsista. Ja tällä nyt en tarkoita H&M:ää)

…mutta senkin voisi lisätä listalle! Eli H&M (näytä minulle vastaava suomalainen vaateketju. Niinpä.)

Kuninkaalliset häät (en itkenyt kun Halosen Tarja ja Arajärven Pena ilmoittivat menneensä naimisiin, mutta Vickanin ja Danielin häitä nyyhkin koko viikonlopun)

Kuninkaalliset yleensä (kts. edellinen kohta, Tarjassa vaan ei ole sitä samaa ”glamööriä)

Ihana, ihana, ihana vaalea sisustustyyli (mäntypaneelia löytää harvemmin ruotsalaisesta sisustuslehdestä mutta suomalaisesta peruskodista senkin edestä)

... josta tulikin mieleen kustavilainen tyylisuuntaus (Suomi tunnetaan Alvar Aallosta, en tykkää)

Hauskemmat juhlat ( helan går sjung hoppfalleri fallerallala… tätä ei varmaan tarvitse enempää edes selittää)

Ruokapuolesta voisi mainita monia juttuja, mutta sanotaan tässä vaikka ruotsalainen näkkileipä. ICA:n näkkärihyllystä löytyy kauniita pakkauksia ja jopa makuvaihtoehtoja (eikö ruotsalaista näkkäriä syöty jossain vaiheessa Suomen armeijassakin?)

Jopa Ikean lihapullat voisi listata (ne vaan maistuvat paremmalta kuin Saarioisten äitien tekemät)

Ja tietysti itse Ikea (tuo pelastava enkeli hädän hetkellä kun sisustusbudjetti on ratkaisevasti ylitetty)

Hieno kartanokulttuuri (sympatiat Wahlroosin Nallelle, ymmärrän hyvin hänen vaaleanpunaiset housunsa ja fasaanijahtinsa vaikka ne Suomessa ivaa aiheuttavatkin)

Volvo (tähän astisista autoistani se rakkain)

Peppi Pitkätossu ja Vaahteramäen Eemeli (muumit ovat niihin verrattuna lähinnä pelottavia)

Voittajan asenne (Suomi voitti lätkän maailmanmestaruuden…ööööh…koskas ne nyt olikaan…vuonna 1995?)

Ruotsalainen musiikki (soitetaan duurissa, suomi-iskelmä soi mollissa. Euroviisuvoittajiakin niillä on ainakin ABBA, Carola, Herreys ja Charlotte Nilsson. Tosin onhan meilläkin yksi. Lordi.)

(kuva Carl Larsson)

Tätä pikaisesti väsättyä listaa kun katselee niin onko kauhea ihme, jos suomalaiset joskus ovat hiukkasen kateellisia länsiserkuilleen? Itse ajattelen kuitenkin listauksiani kunnioittavan ihailun kuin perisuomalaisen kateuden kautta. Kyllä ne ruotsalaiset sitten keksiikin kivoja juttuja! Miten ne sen tekee?

Eipä silti, en minä sinne muuttaa haluaisi. En haluaisi romuttaa mielikuvaani onnelasta, jossa elämä on kuin Carl Larssonin kuvissa. Ymmärtäähän sitä paatuneinkin romantikko ettei arki lahden toisella puolella ole yhtään sen kummempaa kuin täällä.

Mutta silti – saisinko tilata edes hitusen ruotsalaista kepeyttä tähänkin kulttuuriin? Tack!

Että näin meillä tänään. Hörppään kulauksen kuumaa Blossan glögiä. Heja Sverige!

Hui kauhistus...

... mitä kummituksia!

Muutama kuva pikaisesti blogiin...

Meillä pojat innostuivat (lue: isompi innostui ja pakotti pikkuveljenkin) juhlimaan jenkkitunnelmissa halloweenia, ja poikkesimme illalla molemmissa mummiloissa sekä enon luona pyytämässä karkkia ja tekemässä kepposia. Isompi sonnustautui viikatemiehen vermeisiin ja pikkumieskin oli suorastaan karmaiseva kummitus, asunaan isoveljen vanha kylpyviitta ja tutti tiukasti suussa. Kyllähän näitä jo pelästyy!

Pöö! Olen Ihan Hillllveä Mölkö...

Kiitos mummille kuvista!

Terveisiä rapakon takaa

Palailin eilen kotimaisemiin jenkkilän reissusta, tällä kertaa suuntana oli South Dakota ja siellä paikallinen "pikkukaupunki" Rapid City. Kaiken muun touhun lisäksi ehdin nähdä kerrankin myös maisemia, sillä kävimme retkellä Rushmore Mountainsilla sekä Custerin kansallispuistossa, jossa vastaan kävelivät muun muassa lukuisat puhvelit, peurat ja aasit.

Rushmore Mountains on kuulu kallioon hakatuista presidentin kuvista. Paikka herätti kunnioitusta, varsinkin kun kaiverrustyö on tehty 20-30-luvuilla, jolloin työkalut olivat hieman toista luokkaa kuin nykyään. Kaikkiaan nelisensataa miestä on tehnyt paikan eteen töitä yhteensä 14 vuotta.

Needle´s eye oli yksi kierroksen nähtävyyksistä.

Näiden kallioiden keskellä sitä tunsi olonsa varsin pieneksi...
Ruokimme puistokierroksella tietysti myös villiaaseja. Aasit söivät kiltisti kädestä, ja olivat aika söpöjä otuksia. Melkein tahtoisin oman aasin :)

Puhvelit kävelivät luonnonpuistossa vapaana, mutta niitä ei parane silitellä - eläin rusikoi helposti auton täysin romuksi!

Matka oli vauhdikas, ja kotiinpaluukin onnistui sitten lopulta. Mitä nyt kaksi lentoa peruttiin ja aikaa kului lentokoneessa/kentillä nelisenkymmentä tuntia, mutta who cares - kotiin päästiin ja se on pääasia. Reissun jälkeen onkin mukavaa taas virittäytyä kotitunnelmiin hauskojen muistojen kera...

Viikonloppuna...

... siivotaan kotia ja pihaa

... harrastetaan koirien kanssa

... vietetään aikaa yhdessä

... nautitaan syksystä

Kaunista viikonloppua ystävät!

Uusi minä

Blogi on ollut pitkän aikaa hunningolla, sillä heinäkuu hujahti ohi hurjalla vauhdilla. Päiviin mahtui kaikenlaista puuhaa ja kun kelitkin ovat olleet kertakaikkiaan mahtavat, niin koneen ääressä ei juurikaan tullut istuttua. Kaikenlisäksi HP:ni sanoi itsensä loppukuusta irti, joten koneen korjaus vei aikansa. Ei tämä vanha uskollinen läppärini vieläkään entisessä vedossa ole, mutta toivotaan että toimii edes hetken. Vakaasti jo tuumin siirtyväni takaisin "omenakansaan" kun uuden koneen hankinta tulee ajankohtaiseksi. Mutta pulinat pois ja asiaan.

Meillä alkaa mieheni kanssa nimittäin ihan uusi elämä. Siis elämä johon kuuluu aktiivista kuntoilua. Tai näin on ainakin vakaa aikomus.

Syynä tähän tiukkaan päätökseen on orastava keski-ikä, joka on tuonut mukanaan kertakaikkisen rapistuneen kunnon. Viime vuodet ovat olleet niin haipakkaa menoa, että kuntoilu on jäänyt, ja sen kyllä huomaa paitsi omasta habituksesta niin myös ihan jokapäiväisestä jaksamisesta.

Koirien kanssa meillä on kyllä reippailtu, mutta siinä ei pahemmin kunto kasva tai kilot karise. Vyötärölle kertyneet raskauskilot ja miehen muuten vaan myötätunnosta tukevoitunut ulkomuoto karistetaan meillä jatkossa juoksulenkenkeillä. Ja jos vallan innostutaan niin kenties salille...? Mitään suuria tavoitteita kilojen karistamisessa ei ole, jos jotain lähtee niin hyvä niin. Tavoitteena on ennemminkin kohottaa omaa jaksamista arjessa eikä se yhteinen aikakaan yhtään pahitteeksi ole.

Ja kun mies on kuntoiluprojektissa mukana, niin tottahan mukaan pitää saada ripaus tekniikkaa. Vai kuka sitä nyt ilman sykemittaria kuntoilisi? Niinpä meillä tikittää ranteessa orjapiiskurina Suunnon t4c-sykemittari, josta löytyy oma "personal trainer". Eli mittari siis kertoo millaisella tahdilla mennään, kuinka pitkään ja usein, jotta vaikutus kunnon kohoamiseen on mahdollisimman optimaalinen. Ja jotta askel olisi mahdollisimman kepeä (mitä se muuten EI ollut kun kävimme ensimmäisen juoksulenkin heittämässä...), niin jalassa vipattaa uudet menokkaat.

Tämä ryhtiliike kai liittyy jotenkin syksyn tuloon. Kesä on eletty kuin ellun kanat, ja nyt kun esikoisella alkaa taas keskiviikkona koulu, niin jonkinlaista säännöllisyyttä kaipaa arkeen. Unta, liikuntaa ja terveellistä ruokaa - näillä eväillä meillä suunnistetaan syksyä kohti.

Nautitaan kesästä

Pitkästä aikaa taas päivitys tänne blogimaailmaan. Viime päivät meillä on melkein asuttu ulkona ja nautittu ihanasta helteestä. Kerrankin tarpeeksi lämmintä ja aurinkoista! Minä rrrrakastan aurinkoa ja lämpöä!

Kahvit juodaan terassilla, ruoka valmistetaan ja syödään terassilla ja illalla terassilla voi ottaa vaikkapa lasillisen hyvää punaviiniä kesän kunniaksi. Keinun varjoon pääsee vilvoittelemaan jos kuumuus käy liian tukalaksi.
Toistaiseksi terassin kukat ovat vielä selvinneet helteistä ahkeran kastelun ansiosta. Ruukkuun istuttamani liljat aloittavat vähitellen kukintansa.

Suosittu paikka meillä on myös parveke, jossa tulee usein istuskeltua vielä hetki ennen nukkumaanmenoa. Parvekkeella on kiva juoda myös päiväkahvit. Suosikkimukini kesäisin on Greengaten Sophia, kahvikin maistuu paremmalta kukkamukista :)

Tämä iloisesti virnistelevä, salskea kesämies on juniorimme, kohta 9 kuukautta. Tässä polskitaan kylpysaavissa mummilan pihalla. Samassa saavissa on muuten polskinut myös eno reilut kolmekymmentä vuotta aikaisemmin.
Pikkumies rakastaa polskuttelua pihalla - märkä vesi ja isot läiskytykset on parasta kesähupia mitä pikku-ukko tietää!

Borta bra men hemma bäst

Nämä legoveistokset tervehtivät meitä Billundin Legolandissa. Usko tai älä,

mutta nämä todella on tehty pelkästään legoista!

Terveisiä Tanskasta!

Kotiuduimme eilen kahdeksan päivän Tanskan turneelta. Matkaan sisältyi visiitti koiruuksien kanssa Tanskassa järjestetyssä koirien maailmanvoittajanäyttelyssä, jossa kisasimme omien rekkujemme kanssa perjantaina. Kisat eivät kuitenkaan olleet reissun päätarkoitus, vaan ennen kaikkea leppoisa lomailu - ystäviä tavaten, Legolandissa piipahtaen ja uusia paikkoja tutkien.

Paljon saimme viikkoon mahtumaan, mutta paljon jäi taas näkemättä. Onneksi Tanskassa asuvat ystävämme pitävät huolen siitä, että reissuun pitää lähteä uudestaankin. Tässä muutamia kuvia viikon varrelta.

Menomatkalla kahvittelimme Ruotsin Grännassa, josta tarttui tietysti

mukaan paikallisia herkkuja, polka grisejä.

Ylitimme isoja siltoja: Juutinrauman, Ison-Beltin ja monet pienemmät.
Valtavia rakennelmia, mutta automatkailun kannalta oikein käteviä!

Auton mittariin vierähti viikon aikana noin 2 500 kilometriä.
Pisimmät päivittäiset ajotaipaleet olivat 500-600 kilometriä, siksi että mukana
matkasi myös lapset. Pienet reissumiehet jaksoivat automatkat

erittäin hyvin, yhtään kitinää ei kuulunut!

Asuimme Vejlessä mutta piipahdimme myös muun
muassa Århusissa shoppailemassa.

Legoland oli huippupaikka - myös aikuisille! Olisipa minulla ollut

pikkutyttönä

legoleikeissä tämä Amalieborgin linnan täydellinen legopienoismalli...

Legolandin Vapaudenpatsas oli vaikuttava. Tehty kokonaan legoista, totta kai!

Yövyimme matkan aikana mökkikylissä. Tämä oli
mökkimme paluumatkalla Jönköpingissä.

Ehdimme myös rentoutua ja lomailla. Tässä auringonlasku
Jönköpingistä Vätternin rantatörmältä.

Matka sujui erittäin hyvin ja vietimme mukavia hetkiä ystäviemme kanssa. Totta kai jotain jännitysmomenttiakin matkaan mahtui, niin kuin meille aina käy...

Maanantaina käväisimme vielä Tukholmassa Barkarbyn outlet-kylässä ja satamaa kohti suunnistaessa navigaattorimme sanoi itsensä irti Tukholman iltapäiväruuhkissa. Ei tietenkään kunnollista karttaa matkassa, mutta sen verran kertoi järkikin ettemme ikinä ehtisi ruuhkissa opastettuja reittejä pitkin satamaan. Joten eipä muuta kuin auton nokka kohti Tukholman keskustaa ja siitä sokkona kohti viikkarin terminaalia. Förlåt, kan du hjälpa mig...? kysyimme välillä opastusta satamaan kun omat ideat reitistä loppuivat. Hetken, ihan hetken, käväisi mielessä epätoivo ettemme ikinä ehtisi laivaan. Ja mitä tehdään siinä vaiheessa? Poljetaan autoon lisää kaasua ja purraan hammasta yhteen - suomisisulla selviää!

En ole ikinä kaahannut kaupungissa niin lujaa, niin monia laittomia u-käännöksiä ja kiilauksia tehden... Nöyrimmät pahoitteluni kaikille teille tukholmalaisille, jotka jouduitte ajotapani "uhreiksi"! Loppu hyvin, kaikki hyvin - löysimme sataman peräti 20 minuuttia ennen laivan lähtöä, joten meille jäi suorastaan ruhtinaallisesti ylimääräistä aikaa...

Reissu oli siis oikein mukava, mutta kuten aina - ihanaa oli myös kotiinpaluu. Tämä päivä onkin sujunut taas kotiin asettumisessa ja laukkuja purkaen. Niinhän se on: borta bra men hemma bäst!