tiistai 2. maaliskuuta 2010

Jokapäiväinen leipämme

Siunattu vanha 1980-luvun loppupuolen köksäntunneilla kaluttu kotitalouden kirja! Silläkin uhalla että blogi uhkaa muuttua pelkäksi ruokablogiksi, niin aion hehkuttaa hieman taas ruoka-asioilla.

Vanha peruskoulussa saatu kotitaloudenkirjani on seurannut minua uskollisesti kaikki nämä vuodet. Olisin ihan hukassa ilman sitä. Sieltä löytyy vastaukset kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin aina perunan keittämisestä (uskokaa tai älkää, mutta ennen muinoin nekin ovat palaneet allekirjoittaneelta pohjaan) uunin siivoukseen asti. Loistava opus! Ennen kaikkea sieltä löytyy reseptikaupalla hyviä perusruokien ohjeita, jotka ovat a) helppoja toteuttaa ja b) helppoja toteuttaa edullisin kustannuksin. Ei tarvitse välttämättä joka päivä kikkailla hienoilla ainesosilla, vaan joskus on ihan kiva tehdä rehtiä perusruokaakin.

Köksänkirjasta löytyi myös muutamia unohdukseen vaipuneita leipäohjeita. Meillä on iltapalaksi napsittu muun muassa rieskaa (Ollin suosikki) ja teeleipiä. Yksi yli kaiken on kuvissakin näkyvien "peltileipien" ohje. Maailman yksinkertaisin, nopein ja helpoin leipä. Ja maistuu hyvältä.

Alkuperäinen ohje menee näin:

5 dl vettä
4 dl kaurahiutaleita
1 pussi kuivahiivaa (okei, 80-luvulla sitä ei varmaan edes ollut mutta olen muuttanut tämän käyttömukavuuden takia... eli alkuperäisesti siinä oli "normihiivaa")
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
0,5 dl öljyä
6 dl venhäjauhoja
voiteluun munaa
päälle kaurahiutaleita tai -leseitä

Taikinan ainekset sekoitetaan haaleaan veteen. Taikina kaadetaan leivinpaperin päälle uunipellille ja annetaan nousta puolisen tuntia. Taikina voidellaan munalla, leikataan levyiksi ja pinnalle ripotellaan kaurahiutaleet. Uunissa 15-20 minuuttia 225 asteessa ja homma on valmis.

Mutta koska minun on ihan kertakaikkisen pakko aina soveltaa edes jotain osia reseptistä, niin toki pistin näppini tähänkin taikinaan. Muutin vehnäjauhot sämpyläjauhoiksi ja lisäsin taikinaan reilun lorauksen juoksevaa hunajaa. Ainakaan se ei ihan huono idea ollut, sillä yllä oleva korillinen leipiä hävisi pöydästä alta aikayksikön...

P.S. Loppuun vielä pieni säästövinkki Marttaliiton sivuilta ( http://www.martat.fi/neuvot_arkeen/ ).

Nelihenkisen perheen leipäostokset kaupasta vievät euroja talouskassasta keskimäärin 433 euroa vuodesta. Sen sijaan jos leipoo leivät itse, tulee nelihenkisen perheen leipäsatsin hinnaksi vain 90 euroa vuodessa! Tämä pisti ainakin allekirjoittaneen testailemaan ihan tosissaan uusia leipäreseptejä. Sitä paitsi kotona leivottu leipä on aika hyvää. Kuka oikeasti tykkää kauppojen muovipusseihin sullotuista kumileivistä?

2 kommenttia:

  1. Itse tehdyt leivät ja sämpylät on niin hyviä.... Ongelma vaan on että niitä kun tekee niin joku ne syö aina ihan samantien =) ei paljoa jää säästöön seuraavalle päivälle.

    VastaaPoista
  2. Hyvä Satu!
    Näin sitä pitää!!

    VastaaPoista