perjantai 28. toukokuuta 2010

Hyvää yötä ... ja huomenta




Eilisessä hesarissa oli koko sivun ilmoitus joka oli kuin suoraan meidän elämästä. Ystävämme Aku Ankka tervehti meitä aamukahvilla silmät sikkurassa :"Mikäs tässä on aloittaa työt hyvin valvotun yön jälkeen".
Jotakuinkin samalta kuin Aku näytämme nykyään. Pikkumies on herättänyt muutaman yön tunnin välein, mies taitelee (t)yövuorojen ja maataloustöiden välillä. Töitä riittää joka puolella enemmän kuin tarpeeksi.
Naseva Ankka-juliste muistuttaa meitä hetken aikaa jääkaapin ovessa siitä, että elämä soljuu ihan mukavasti väsyneenäkin kun muistaa nauraa itselleen säännöllisin väliajoin.

2 kommenttia:

  1. Toivotaan että homma alkaa tuosta tasaantumaan ja saatte nukuttua taas hyvin öitä. Ari puhelimessa tuosta julisteesta jotain mainitsikin ja varoitteli tulevaisuuden varalle ;).

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa kerhoon! (Kokeillaan antaisiko tämä liittää kokonaisen aiheeseen sopivan blogimerkintäni...)

    Olipa kerran aika, kun minulla oli hyvin nukkuvia lapsia. Ei ollut ollenkaan harvinaisuus, että tytöt kirjaimellisesti laitettiin sänkyihinsä iltakahdeksalta, eikä sieltä kuulunut kuin vienoa tuhinaa ennen aamuyhdeksää. Olin paljon tekemisissä muiden samanikäisten lasten äitien kanssa, eikä se ollut vain kerran tai kaksi kun salaa mielessäni kohottelin kulmiani jonkun äidin kertoessa valvotuista öistä. En vain voinut ymmärtää miten niin lapset eivät muka nukkuneet öitään.... Kunnes pikku Pyörremyrsky syntyi.

    Olen laskeskellut Teemun eläneen tähän asti noin +/- 700 päivää. Ensimmäisen vuoden aikana oli yksittäisiä öitä, jolloin äijä saattoi hyvinkin nukkua illasta aamuun vain yhdellä herätyksellä, mutta kokonainen yö yhtäjaksoista unta - enpä muista sellaista tapahtuneen. Olin aivan varma, että kyseessä oli sisäänrakennettu vika ja tällaiseen tulokseen tulinkin tehdessäni pienimuotoista empiiristä tutkimusta. Pääsääntöisesti tätä ongelmaa esiintyi poikalapsilla, joten se oli todellakin juuri sisäänrakennettu vika...

    Sitten syntyi neiti Naurumakkara. Olin aivan varma, että unettomat yöt lukuisine herätyksineen ovat poissa, koska Makkara on tyttö. Siis niin kuin oikeaa sukupuolta. On selvää, että pienen vauvan kanssa valvotaan, mutta aika kului ja Sofia kasvoi. Välissä oli heräämättömiä öitä ja puolivuotiaana Sofian saattoi sanoa nukkuvan yönsä. Veljensä jatkoi heräilyjä. Tuli syksy ja Äidin Ameriikan reissu. En tiedä mitä silloin tapahtui, kokivatko kääpiöt äitinsä hylkäävän heidät, mutta sen jälkeen yöt ovat olleet yhtä helv... tarkoitan heräilyä.

    Esimerkkinä viime yö:
    Pienet menevät iltapuuron ja -kylvyn jälkeen omiin sänkyihinsä noin kahdeksalta. Teemu nukahtaa viiden minuutin sisällä, Sofia jatkaa jolinaansa yhdeksään, kunnes nukahtaa. Sofia herää ensimmäisen kerran karjumaan kymmeneltä, tyyntyy taputtelulla. Sofia herää uudelleen puolen yön aikaan, jolloin haluaa maitoa nukahtaakseen. Teemu herää kahdelta ja kömpii viereeni, nukahtaa maitopullo kainalossa. Sofia herää neljältä ja herättää sikeäunisen äitinsä sijaan veljensä. Loppuviimeksi myös äiti herää. Teemu yrittää hiippailla ympäri alakertaa, mutta taklataan takaisin sänkyyn. Molemmat tyyntyvät pienen vaivannäön jälkeen. Isot likat heräävät kouluun, äiti varmistaa vähän ennen seitsemää tyttöjen ehtivän koulutaksiin. Pienten mielestä aamu alkaa heti kahdeksan jälkeen, jolloin äidinkin pitäisi nousta virkeänä, lasketaanpas... varsin katkonaisen yön jälkeen.

    Jos kerran laulussakin sanotaan, että "tuhannen yötä kanssasi valvon", se tarkoittaa Teemun kohdalla vielä noin kolmeasataa yötä. Toivottavasti tämä kattaa myös Sofian valvomiset, sillä muussa tapauksessa heräilyrupeamaa olisi edessä vielä toinen mokoma.

    VastaaPoista