lauantai 12. kesäkuuta 2010

Unelma täydellisestä pannukakusta ... pihasta puhumattakaan


Käväisin pari vuotta sitten jenkkilässä, jossa hotelliaamiaisella tarjottiin suussasulavia vohveleita, tai pannukakkuja kuten siellä päin sanotaan. Siitä lähtien olen epätoivon vimmalla yrittänyt löytää reseptiä, joka vastaisi edes jossain määrin jenkkiherkkua. Toistaiseksi en ole vielä löytänyt. Kertokaa viisaammat, jos tiedätte mikä on amerikkalaisten pannukakkujen salaisuus? Mitä taikinaan tulee, jotta siitä saadaan niin muhkea ja maistuva? Vai onko salaisuus vohveliraudassa? Meiltä löytyy ihan perusmalli, sellainen pyöreä "prässi" niinkuin Suomessa yleensä on. "Jenkkirauta" oli ihan erilainen hökötys, vai liekö se on hotelleissa ihan omanlaisensa? Jokatapauksessa elämäni maistuvimmat amerikkalaiset pannukakut olen syönyt jossain syvällä Tenneseessä, pienen kaupungin pikkuruisessa hotellissa.

Vohveleista on tullut myös esikoisemme herkkuiltapala. Tänään opettelimme yhdessä niiden paistamista, ja pitihän niitä tietysti maistellakin ihan urakalla. Kermavaahtoa ja hilloa kyytipojaksi, nam!

Täällä blogin puolella on ollut hetken aikaa varsin hiljaista. Elämässä on meillä ollut yhtä ja toista. Päivittäin on touhuttu pihallakin, ja vaikka paljon on tehty niin valmista ei ole tullut oikein mistään. Ainakaan niin nopeasti kuin haluaisin. Miten turhauttavaa - pitäisi olla jo!
Hermoja koetellaan urakalla, sillä vaikka kuinka pihalla touhuaa, tuntuu että aikaiseksi saa vain pieniä plänttejä.

Vähitellen tajuntaani iskee se tylsä realismi, että tässä todella menee se (vähintään) kymmenen vuotta ennen kuin tämä piha näyttää yhtään miltään. Näin jo sieluni silmin itseni nautiskelemassa kello viiden teetä brittiläisessä puutarhassani, jossa ruusut kukkii, pionit tuoksuu ja romanttiset perennapenkit polveilevat rinnettä alas... Yeah right, ei ihan tässä viidakossa vielä muutamaan hetkeen!
Omaa silmääni häiritsee nyt oikein toden teolla kaikki tekemättömät nurkat ja keskeneräiset projektit. Ja samalla tiedän, että ainoa keino millä ne valmistuvat on toimeen tarttuminen entistä rivakammin... Autotallin/varaston loppuun rakentaminen, pihavalaistuksen lisääminen, kaikenlainen nurkkien siivoaminen ja puunaus, hurja määrä erinäisiä istutustöitä... mikä tarkoittaa ensin kaivuutöitä, kivien kuskausta pois tieltä, mullan ajoa... Toisaalta niin mukavia hommia, mutta toisaalta taas niin paljon töitä että mukavuus vaihtuu jo hieman tuskaksi!

Ensi viikolla pihaamme pitäisi vihdoin ilmestyä sellainen härveli, jolla voi nostaa etukuistin kivetyksen viereen tarkoitetut kivipaasit paikalleen (siis heti kunhan kivet ensin haetaan kymmenen kilometrin päästä tontillemme... Mieheni ihmettelee miksi ihmeessä meille pitää hakea lisää kiviä, kun tontti on niitä jo muutenkin täynnä. Vaan ehei - ne kun eivät ole oikeanlaisia kiviä...). Kivistä rakennetaan mullalla täytetyt "altaat", johon istutetaan puolivarjossa viihtyviä perennoja. Tämän projektin pitäisi siistiä huomattavasti pääsisäänkäyntiä, ja siten koko etupihan yleisilmettä (toivottavasti!).
Näin jälkiviisaana voisi todeta, että tämä Kivialtaat etupihalle -projekti olisi pitänyt toteuttaa aivan ensimmäisten joukossa. Nyt olemme rakentaneet lähinnä takapihaa, ja kukas sitä näkee meille tullessa? No ei yhtään kukaan. Tietysti sitä on itse kiva terassilta katsella suihkulähdettä, mutta jokaikinen kerta kun itsekin tulee kotiin, näkee ensimmäiseksi etupihan - josta tulee samantien mieleen keskeneräiset projektit :)

Loppuukohan tämä tekemättömien töiden lista omakotitalon asukkailta koskaan? Siis ikinä milloinkaan? Ja pahaa pelkään, että kun viimeisetkin puskat on kaivettu pihalle paikalleen ja olisi se kauan kaivattu rentoutumisen hetki, iskee inspiraatio ja koko homma alkaa taas alusta... Siinä vaiheessa hyvät ystävät, kytkekää minut kahleilla terassin kaiteeseen älkääkä missään nimessä päästäkö aloittamaan enää yhtään uutta projektia!

6 kommenttia:

  1. Mä tiedän yhden tosi hyvän vohvelireseptin, mutta olen tässä matkan varrella hukannut sen. Mutta tiedän keneltä sen olen saanut joten yritämpä kaivaa sen tältä kaverilta niin pääsette kokeilemaan.

    Meillä tuo piha projekti on jossain tulevaisuudessa, joten se on vielä edessä. Kaikki sitten aikanaan. Tsemppiä projektiin, kyllä se siitä vähitellen valmistuu.

    VastaaPoista
  2. Vohvelit on niin hyviä!

    Voi älä pelottele minua pihatöillä, pian rivarin pikkupiha vaihtuu omakotitalon "unelmatarhaan". Pitää varmaan tehdä ensin yksi ihana katseen vangitsija ja pitää silmät tiukasti siinä kunnes lisää valmistuu. :)

    VastaaPoista
  3. Tutustumassa blogiisi..

    Vohvelirauta on ollut ostoslistallani jo kauan, vohvelit on niin herkkua :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Maria - resepti otetaan innolla vastaan!

    Älä huoli Tuire, pihan laittaminen on kyllä tosi kivaa myös isommassa mittakaavassa. Itse olen vaan niin malttamaton luonne, valmista pitäisi mielummin olla jo eilen :)

    Tervetuloa joukkoon Katariina, Rilla, Pakkasakka ja kaikki muutkin uudet lukijat! Mukavaa että löysitte tänne!

    VastaaPoista
  5. Mullakaan ei ole reseptiä tarjota, kun ei ole vohvelirautaakaan :) Kovasti joskus sellasta halusin, mutta sitten mietin, että tulisko käytettyä? Ja nyt jo olen unohtanutkin koko asian! Mutta vohvelit maistuu toki, ja markkinoilla pitää sellaset vetästä, jos tarjolla on :)

    Niin ihana toi aku-juliste tuolla alempana! :D

    VastaaPoista
  6. Tämmöinen resepti käveli vastaan:

    - 4 dl jauhoja
    - 3 rkl sokeria
    - 1 rkl leivinjauhetta
    - ½ tl suolaa
    - 2 tl vanilliinisokeria

    - 3 - 4 dl maitoa
    - 2 munaa
    - 3 rkl juoksevaa kasvirasvavalmistetta (esim. Flora Culinesse) tai 1 rkl sulatettua voita ja 2 rkl ruokaöljyä

    1. Yhdistä kuivat aineet, sekoita.

    2. Lisää maito, voi, öljy ja munat. Sekoita, mutta älä vatkaa liikaa, ettei jauhojen gluteeni muodosta taikinaan sitkoa. Toisaalta, jos käytät gluteenittomia jauhoja kuten minä, kannattaa ehkä siivilöidä jauhot maidon joukkoon, jos haluaa välttää jauhopaakut. Ne eivät kyllä toisaalta kovinkaan häiritse, ovat lähes mahdottomia huomata valmiissa pannareissa.

    3. Paista pannulla noin kauhallinen taikinaa kerralla. Aloita paistaminen kuumimmalla lämpötilalla, ja pannun lämmettyä laske lämpötilaa noin puoleen lieden tehosta (itse laitan ensin levyn kuutoselle, annan pannun lämmetä ja käännän sitten kolmoselle, josta välillä neloselle ja takaisin kolmoselle, riippuen pannukakkujen väristä). Kaada taikina pannulle spiraalimaisena nauhana, jolloin pannukakusta tulee tasaisen paksu.

    4. Odota, kunnes taikina alkaa kuplia - voit myös kurkistaa ja tarkistaa toisen puolen värin - käännä, ja paista hetki myös toiselta puolelta.

    VastaaPoista