Uusi minä

Blogi on ollut pitkän aikaa hunningolla, sillä heinäkuu hujahti ohi hurjalla vauhdilla. Päiviin mahtui kaikenlaista puuhaa ja kun kelitkin ovat olleet kertakaikkiaan mahtavat, niin koneen ääressä ei juurikaan tullut istuttua. Kaikenlisäksi HP:ni sanoi itsensä loppukuusta irti, joten koneen korjaus vei aikansa. Ei tämä vanha uskollinen läppärini vieläkään entisessä vedossa ole, mutta toivotaan että toimii edes hetken. Vakaasti jo tuumin siirtyväni takaisin "omenakansaan" kun uuden koneen hankinta tulee ajankohtaiseksi. Mutta pulinat pois ja asiaan.

Meillä alkaa mieheni kanssa nimittäin ihan uusi elämä. Siis elämä johon kuuluu aktiivista kuntoilua. Tai näin on ainakin vakaa aikomus.

Syynä tähän tiukkaan päätökseen on orastava keski-ikä, joka on tuonut mukanaan kertakaikkisen rapistuneen kunnon. Viime vuodet ovat olleet niin haipakkaa menoa, että kuntoilu on jäänyt, ja sen kyllä huomaa paitsi omasta habituksesta niin myös ihan jokapäiväisestä jaksamisesta.

Koirien kanssa meillä on kyllä reippailtu, mutta siinä ei pahemmin kunto kasva tai kilot karise. Vyötärölle kertyneet raskauskilot ja miehen muuten vaan myötätunnosta tukevoitunut ulkomuoto karistetaan meillä jatkossa juoksulenkenkeillä. Ja jos vallan innostutaan niin kenties salille...? Mitään suuria tavoitteita kilojen karistamisessa ei ole, jos jotain lähtee niin hyvä niin. Tavoitteena on ennemminkin kohottaa omaa jaksamista arjessa eikä se yhteinen aikakaan yhtään pahitteeksi ole.

Ja kun mies on kuntoiluprojektissa mukana, niin tottahan mukaan pitää saada ripaus tekniikkaa. Vai kuka sitä nyt ilman sykemittaria kuntoilisi? Niinpä meillä tikittää ranteessa orjapiiskurina Suunnon t4c-sykemittari, josta löytyy oma "personal trainer". Eli mittari siis kertoo millaisella tahdilla mennään, kuinka pitkään ja usein, jotta vaikutus kunnon kohoamiseen on mahdollisimman optimaalinen. Ja jotta askel olisi mahdollisimman kepeä (mitä se muuten EI ollut kun kävimme ensimmäisen juoksulenkin heittämässä...), niin jalassa vipattaa uudet menokkaat.

Tämä ryhtiliike kai liittyy jotenkin syksyn tuloon. Kesä on eletty kuin ellun kanat, ja nyt kun esikoisella alkaa taas keskiviikkona koulu, niin jonkinlaista säännöllisyyttä kaipaa arkeen. Unta, liikuntaa ja terveellistä ruokaa - näillä eväillä meillä suunnistetaan syksyä kohti.