Työn iloa

... ja ei, mä en ole taksikuski vaikka auton ratista ja 

hailakansinisestä kauluspaidasta saattaisi niin päätellä... :)

Lähestyvän vapun, tuon perinteisen työn juhlan, kunniaksi ajattelin postailla työstä. Ja nimenomaan työn ilosta, eli otsikossa ei ole senttiäkään sarkasmia! Mulla on nimittäin tosi kiva duuni, viihdyn siinä älyttömän hyvin. Olen tässä firmassa ollut viisi vuotta (okei, miinus äitiyslomat) enkä haikaile pätkääkään muihin hommiin. Työssä riittää vauhtia ja haastetta, se on tosi vaihtelevaa ja oikeasti kivaa. Pomo on huippu (ihan oikeesti!), meidän pieni tiimi konttorilla loistava ja ihanat kollegat ympäri Suomen (terkkuja teille!). Totta kai on päiviä, jolloin olen väsynyt ja asiat jurppii, mutta ehdottomasti plussan puolella mennään. Arvostan nykyistä tilannetta tosi paljon, koska olen työskennellyt myös työyhteisöissä, joissa asiat eivät todellakaan olleet näin hyvällä mallilla

Keskiviikkoaamuna  lähdin tien päälle vähän sumuisemmissa tunnelmissa...

Kun jäin äitiyslomalle, hihkuin miehelleni että tämä rouva viettää nyt sitten kolme vuotta letkeää kotielämää lasten kanssa kotona. Mies jo silloin nauroi partaansa, että tuskin viihdyt vuottakaan. Melkein oikeassa oli, palasin innoissani töihin kun juniori oli vajaa kaksivuotias. Ei sillä, etteikö kotona olo olisi ollut ihan kivaa, mutta mun aivot vaan tarvitsee actionia. Jos jumahdan paikalleni, vaivun helposti johonkin ihmeelliseen koomaan enkä saa enää mitään tehtyä. Elämänpiiri muuttuu liian pieneksi ja typeristä pikkuasioista tulee elämää suurempia. Ei sovi mulle.

Perillä onneksi paistoi aurinko... 

Koen olevani etuoikeutettu monella tapaa. Saan (nimenomaan saan, tänä päivänä se ei ole itsestäänselvyys) tehdä työtä josta tykkään, ympärillä rakas perhe ja ystävät.  Elämä on kivasti balanssissa. Arkena tehdään töitä, vapaa-ajalla rentoudutaan perheen parissa. 

On the road. Again. 

Mulle sopii työ, jossa pääsee liikkeelle. Tylsistyisin kuoliaaksi, jos pitäisi istua pelkästään tietokoneen ääressä konttorilla (toki sitäkin työhöni sisältyy). Ajomatkat on joskus pitkiäkin, mutta tykkään seurailla maisemien ja vuodenaikojen vaihtumista. Sitä paitsi autossa saa istua hiljaa ja ajatella omia juttuja. Se on kahden vauhdikkaan pojan äidille luksusta!

Matkaseuralaiset... jos hiljaisuus alkaa tympimään...

Ehkä työfiiliksiä tuli tänään mietittyä senkin takia, että työkaverini jäi tänään eläkkeelle. Hän työskenteli firmassamme lähes neljäkymmentä vuotta. Kun läksijäisissä kysyimme, mikä hänet piti samassa talossa niin kauan, hän vastasi että "vaihtelevat ja aina yhtä mielenkiintoiset työtehtävät". Älyttömän hienoa, että joku on oikeasti niin innostunut alastaan, että jaksaa löytää uutta virtaa työhön vuosikymmen toisensa jälkeen. Kunpa itse pystyisin samaan.

Mutta nyt meillä karistetaan työajatukset nyt pois mielestä ja nautitaan pitkästä vappuvapaasta. Ihanaa kun paistaa aurinko, taidan päästä pihahommiin.

Kivaa perjantaita!