Viime aikoina on pitänyt tehdä yhtä jos toista. Nimenomaan pitänyt. Päivittää blogia, harrastaa, sisustaa, touhuta puutarhassa, tehdä niitä kivoja juttuja. Mitä on sitten tehty? Töitä, töitä ja kotitöitä. Onko muka työnteko aina ollut tälläistä? Unohtuiko tuossa äitiysvapaan aikana tämä arkirealismi näin totaalisesti?Sitä yrittää epätoivon vimmalla ehtiä hakemaan lapsen päivähoidosta sovittuna aikana (useimmin sekin on ulkoistettu isovanhempien hommaksi), tekee ruuat ja hoitaa kotityöt - ja hups, se päivä ja viikko olikin sitten siinä.
Jottei tämä postaus nyt olisi ihan pelkkää valivalia, niin täytyy tunnustaa että työssä on meneillään isoja ja mielenkiintoisia projekteja, joiden parissa on mukava touhuta. Päivät sujuvat niiden parissa vauhdilla. Täytyisi vaan muistaa välillä vetää henkeä, jotta jaksaa arjen pyöritystä.
Jottei tämä postaus nyt olisi ihan pelkkää valivalia, niin täytyy tunnustaa että työssä on meneillään isoja ja mielenkiintoisia projekteja, joiden parissa on mukava touhuta. Päivät sujuvat niiden parissa vauhdilla. Täytyisi vaan muistaa välillä vetää henkeä, jotta jaksaa arjen pyöritystä.
Eiliseen päivään antoi virtaa ihanan kuulas syysaamu. Aamuauringon kirkkaat säteet, raikas ilma, pieni hetki aamuisella pihalla kun usva haihtuu ja päivä valkenee. Pieniä, tärkeitä asioita.
Päivät töiden jälkeen on hupsista keikkaa ohi todella nopsaa. Sama huomattu täälläkin :)!
VastaaPoistaVoi täällä ihan sama ongelma ja meillä ei edes ole lapsia. En ymmärrä miten te perheelliset ennätätte kaiken tehdä kun minultakin loppuu vuorokaudesta tunnit kesken. Ihan täytyy hattua nostaa...
VastaaPoistaKai sitä sitten pitää vaan joskus opetella siihen, että koti ei aina ole tiptop ja vimpan päälle. Mene ja tiedä...Itsekin tässä pohtinut moneen otteeseen, että hallitseekohan tuo työssäkäyminen tätä elämää. Mutta muutakaan vaihtoehtoa kun ei ole, on se elantonsa vaan jostain hankittava. No mutta, ei vaivuta synkkyyteen. Nautitaan ainakin näistä ihanista syyskeleistä, joita meille nyt suodaan oikein reippaasti!:)