keskiviikko 18. elokuuta 2010

Omppuherkkua


Meille oli eilen illalla ilmestynyt omppuja kuistille sillä aikaa kun olimme poissa kotoa. Kiitos Sinulle, kuka lie olitkin joka ne toit! Oli siis hyvä hetki valmistaa syksyn herkkujälkkäriä, joka kulkee meillä nimellä Omenahyvä. Tällä on kai joku virallinenkin nimi? Resepti lienee varsin perinteinen, sillä tämä(kin) on kaivettu "kotitalousraamatustani" eli 80-luvun yläasteen kotitaloudenkirjasta, josta joskus aikaisemmin tänne jotain postailin.

Vinkiksi resepti teillekin, jos omppuja kertyy pihapuusta runsain mitoin eikä aina oikein tiedä mitä kaikilla tekisi.

Näin se käy:

2-4 omenaa (siis kaupan omenia, omasta omppupuusta saa laittaa reilusti enemmän riippuen siitä kuinka paljon herkkua haluat valmistaa)

1dl vettä

Pinnalle:

75 grammaa margariinia/voita
1/2 dl sokeria
3 dl kaurahiutaleita
1 tl kanelia (itse laitan reilusti enemmän)
vuokaan voita

Kuori ja lohko omenat (kotimaisia omppuja en ole kuorinut). Laita vuokaan ja kaada vesi omppujen päälle. Sulata voi, sokeri, kaurahiutaleet ja kaneli kattilassa tasaiseksi massaksi. Kaada seos omenien päälle ja sekoita. Paista 200 asteessa 20 minuuttia.
Tarjoa lämpimänä tai kylmänä vaniljajäätelön, vaniljakastikkeen tai maidon kera. Superhelppoa, superhalpaa ja superhyvää!

Sisustusrintamalla syksy tekee tuloaan, ja kesän hempeät värit vaihtuvat meilläkin vähän tummempiin. Projekti tosin on kesken, joten laitan kuvia kun jotain valmistuu. Kesällä meillä oli harvinaisen hiljaista sistustusjutuissa, sillä en yksinkertaisesti jaksanut olla sisällä näin aurinkoisena kesänä. Ilmojen viiletessä kasvaa inspiraatio kodin kohentamista kohtaan.

Pari päivää sitten kävin pitkästä aikaa tonkimassa vanhan navettamme kätköjä, ja tein sieltä aika hauskoja löytöjä. Vanha penkki on jo saanut päälleen valkoisen maalin, ja pari vanhaa Arabian kannua odottaa kunnollista pesua. Kannut eivät ole mitään supervanhaa Arabiaa, mutta ihan hauskoja kuitenkin.

Lisäksi navetan vintiltä löytyi hylätty kirjoituspöytä, joka ei valitettavasti ole mitään talonpoikaisantiikkia, mutta sen verran vanhan mallinen jokatapauksessa että se tulee jossain vaiheessa saamaan pintaansa valkoista maalia. Suunnittelin pöytää aluksi olohuoneen nurkkaan, myöhemmin ehkä pikkumiehen huoneeseen kunhan hän sellaisen ensin saa. Laitan kuvia jossain vaiheessa kun saan ne kuvattua.



sunnuntai 8. elokuuta 2010

Uusi minä


Blogi on ollut pitkän aikaa hunningolla, sillä heinäkuu hujahti ohi hurjalla vauhdilla. Päiviin mahtui kaikenlaista puuhaa ja kun kelitkin ovat olleet kertakaikkiaan mahtavat, niin koneen ääressä ei juurikaan tullut istuttua. Kaikenlisäksi HP:ni sanoi itsensä loppukuusta irti, joten koneen korjaus vei aikansa. Ei tämä vanha uskollinen läppärini vieläkään entisessä vedossa ole, mutta toivotaan että toimii edes hetken. Vakaasti jo tuumin siirtyväni takaisin "omenakansaan" kun uuden koneen hankinta tulee ajankohtaiseksi. Mutta pulinat pois ja asiaan.

Meillä alkaa mieheni kanssa nimittäin ihan uusi elämä. Siis elämä johon kuuluu aktiivista kuntoilua. Tai näin on ainakin vakaa aikomus.

Syynä tähän tiukkaan päätökseen on orastava keski-ikä, joka on tuonut mukanaan kertakaikkisen rapistuneen kunnon. Viime vuodet ovat olleet niin haipakkaa menoa, että kuntoilu on jäänyt, ja sen kyllä huomaa paitsi omasta habituksesta niin myös ihan jokapäiväisestä jaksamisesta.

Koirien kanssa meillä on kyllä reippailtu, mutta siinä ei pahemmin kunto kasva tai kilot karise. Vyötärölle kertyneet raskauskilot ja miehen muuten vaan myötätunnosta tukevoitunut ulkomuoto karistetaan meillä jatkossa juoksulenkenkeillä. Ja jos vallan innostutaan niin kenties salille...? Mitään suuria tavoitteita kilojen karistamisessa ei ole, jos jotain lähtee niin hyvä niin. Tavoitteena on ennemminkin kohottaa omaa jaksamista arjessa eikä se yhteinen aikakaan yhtään pahitteeksi ole.

Ja kun mies on kuntoiluprojektissa mukana, niin tottahan mukaan pitää saada ripaus tekniikkaa. Vai kuka sitä nyt ilman sykemittaria kuntoilisi? Niinpä meillä tikittää ranteessa orjapiiskurina Suunnon t4c-sykemittari, josta löytyy oma "personal trainer". Eli mittari siis kertoo millaisella tahdilla mennään, kuinka pitkään ja usein, jotta vaikutus kunnon kohoamiseen on mahdollisimman optimaalinen. Ja jotta askel olisi mahdollisimman kepeä (mitä se muuten EI ollut kun kävimme ensimmäisen juoksulenkin heittämässä...), niin jalassa vipattaa uudet menokkaat.

Tämä ryhtiliike kai liittyy jotenkin syksyn tuloon. Kesä on eletty kuin ellun kanat, ja nyt kun esikoisella alkaa taas keskiviikkona koulu, niin jonkinlaista säännöllisyyttä kaipaa arkeen. Unta, liikuntaa ja terveellistä ruokaa - näillä eväillä meillä suunnistetaan syksyä kohti.