tiistai 29. syyskuuta 2009

Kissaystävämme Mosse ja Jerri






Saammeko esitellä - kissaystävämme Mosse ja Jerri. Nämä hurmaavat katit kuuluvat ystäviemme Siljan ja Hanneksen talouteen. Kävimme Ollin kanssa lauantaina Siljan luona päiväteellä ja katsastimme Mossen uuden pikkusiskon Jerrin (harmaa pikkukisu).

Silja löysi Jerrin heidän pihaltaan muutama viikko sitten. Pieni kissaraasu oli vain muutaman viikon ikäinen, nälkiintynyt ressukka. Kukaan naapureista ei tiennyt mistä se oli pihalle ilmestynyt eikä kukaan tunnistanut sitä omakseen. Nyt Jerri on kasvanut ja vahvistunut Siljan hyvässä hoidossa, ja mennä viipottaa kovaa vauhtia pitkin taloa. Tarinalla on onnellinen loppu: Jerri saa kodin Siljan ja Hanneksen luota, ja opettelee siellä talon tapoja Mossen valvovan silmän alla.
Näitä veijareita seuratessa kissakuume vain kasvaa... Olli jo ehdotti, että jos saisi kissan niin se voisi asua vain hänen huoneessaan ja hän vastaisi niiden hoidosta...

Vauvarintamalla ei vielä(kään) mitään uutta. Tiiviisti yhtenä kappaleena ollaan, eikä merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ole. Olen ihan varma, että vauva päättää syntyä pahimmalla mahdollisella hetkellä, esimerkiksi Arin yövuoron aikana, jolloin ensin odottelen että Ari ajaa Porvoosta kotiin, ja sen jälkeen jatkamme matkaa tuhatta ja sataa Lahteen... Niin ja tietysti ensin Ari joutuu odottamaan töissä että joku tulee sijaiseksi päivystykseen! Huh heijaa, jännitys senkun tiivistyy!

perjantai 25. syyskuuta 2009

Syksy on ihana vuodenaika

Aamuhetki Kanteleella perjantaina 25.9.2009
Syksy on ihana vuodenaika. Vaikka rakastan kesää ja aurinkoa, on ihanaa kun ilmojen viiletessä voi pukea paksun villapaidan päälle ja nuuhkia metsälenkillä syksyn tuoksua sekä ihailla puiden väriloistoa. Kyllä - olen ehdottomasti syksyihminen! Tänä syksynä meitä syksyn lapsia on hemmoteltu oikein urakalla, ilmat ovat olleet ainakin meilläpäin todella hienot. Vaikkei tässä bloggerissa kuvat juurikaan esiinny edukseen, laitan kuitenkin tähän tänään aamulla napatun kuvan parvekkeeltamme. Kirkas syysaurinko nousi kylmän yön jälkeen ja puski sumua pois tieltään. Ilma oli kuulas ja ihanan raikas - täydellinen syyskeli.
Päivällä Catharina ja Konsta-poika (2 kuukautta "vanha" nuoriherra jolla on aivan ihanat siniset silmät, olen ihan myyty!) kävivät visiitillä ja tarkastelimme tietysti pentujengin. Samalla Sina lähti astutusreissulle, toivotaan että reissu tuottaa tuloksena oikein monta kultaista karvapalloa Catharinan riemuksi!
Iltapäivällä hyppäsin vielä Eeron kyytiin ja porhalsimme asioille Vantaalle. Samalla keikalla sain vihdoin hankittua uuden kattolampun, jonka tyyppistä olen himoinnut jo pitkään. Huomenna Ari saa kiipeillä apinana pitkin kattoja lamppu kainalossa, jotta saan mallattua sen tismalleen oikeaan paikkaan...

torstai 24. syyskuuta 2009

Odottavan aika on pitkä


H-hetki on käsillä ensi sunnuntaina ja juniorin putkahtamista keskuuuteemme odotetaan jo kovasti monella suunnalla. Neuvolatäti totesi tänään ettei merkkiäkään synnytyksestä ole vielä näkyvissä: verenpaineet yhtä tasaiset kuin koko raskauden ajan, hemoglobiini huitelee 125:ssä mikä kuulemma on loistava lukema, ei juurikaan turvotusta eikä mitään muutakaan kolotusta tai kipua. Täti kehui ettei muista nähneensä näin hyvävointista odottajaa aikoihin, ja minä totesin tietysti että "juu, mä olenkin loistava jalostusnarttu"... Täti katsoi pitkään...miksiköhän?

Eli odotus siis jatkuu. Oma tähtäimeni onkin nyt lokakuun 2. päivässä, koska se on nimipäiväkalenterissa Valion päivä. Pitäähän koiraihmisen aina saada uusi valio taloon... tästä on veistelty vitsiä monta kertaa: valio jo syntyessään jne. Tai miltä kuulostaisi Itä-Uudenmaan valio - Östra Nylands Champion elikkäs ÖN CH :) Komea titteli taaperolle!
Ajankuluksi tässä on sitten leivottu pakastin täyteen, kämppä kiiltää putipuhtaana ja koiriakin on ehditty astuttelemaan muutamaan otteeseen...
Viime perjantaina kävimme Kristan kanssa perinteisellä Vanhan Porvoon kierroksella, eli shoppailemassa Porvoon vanhan kaupungin ihanissa sisustusputiikeissa sekä nautiskelemassa teetä ja superhyvää porkkanakakkua teehuone Helmessä. Suosittelen kaikille Porvoon kävijöille lämpimästi Helmessä pistäytymistä. Rokokoo-, kustavilais- yms. tyylisuuntiin sisustetuissa pikkuruisissa huoneissa voi nautiskella monista eri teelaaduista ja aivan poskettoman hyvistä leipomuksista. Helmessä on aina pakko pistäytyä Porvoossa käydessä.

Huomaa muuten ylläolevasta kuvasta kirkon uusi katto. Sehän on rakennettu uudestaan tuhopolttajan jäljiltä, ja kuten kuvasta näkyy, tulos on onnistunut ja kirkko on entistä ehompi.


torstai 17. syyskuuta 2009

Olli lapsenvahtina... ja kuinkas sitten kävikään?


Laumaamme sulostuttaa tällä hetkellä neljä aussinpentua: The Pojat. Potra poikajengi maisteli eilen ensimmäistä kerta ulkoilmaa takaterassillamme. Jätin kahdeksanvuotiaan Olli-poikamme pennuille vahdiksi siksi aikaa kun menin itse siivoamaan pentulaatikkoa sisälle. Olin poissa ehkä viisi minuuttia... Takaisin tullessani Olli leikki muina miehinä hiekkalaatikolla, ja pojat oli aseteltu kauniisti "varmaan talteen" eli kukkavatina toimivaan vanhaan pesupaljuun...
Nerokas säilö sinänsä, sillä vati on tarpeeksi korkea ja liukas etteivät pojat päässeet kampeamaan itseään siitä pois. Pentujen ilme kertoo niiden mielipiteen asiasta ... Pliiiis, päästä meidät pois... Yksi kaveruksista lymyilee jossain paljun pohjalla, kenties kaivaen tietä vapauteen...

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Keskiajalta 2000-luvulle

Jäädessäni äitiyslomalle lupasin itselleni opetella ainakin yhden uuden asian. Työskentelen viestintäalalla ja tunnen välillä itseni lähes dinosauruksen aikaiseksi mitä tulee uuteen tekniikkaan. Ircit, blogit, facebookit ja muut nykypäivän systeemit ovat olleet jotain mystistä, jota "jotkut tekevät".
On siis aika ottaa itseään niskasta kiinni ja opetella itsekin näiden "sosiaalisten medioiden" käyttöä ja palata sitten joskus äitiyslomalta töihin astetta toivottavasti viisaampana. Siinä missä kännykkä on ollut minulle tähän asti "moderni viestintäväline", on tavoitteena että jatkossa bloggaus tulee minulle arkipäiväiseksi asiaksi... Siis hyvästi kirjekyyhkyt ja savumerkit, tämä tyttö siirtyy nyt kertalaakista 2000-luvulle!

Toinenkin syy löytyy, jos totta puhutaan. Olen maailman laiskin puhelimen ja sähköpostin käyttäjä. Ehkäpä tätä kautta saisin kerrottua perheemme kuulumisia kaikille teille tutuille, jotka kenties jossain vaiheessa eksytte seuraamaan elämäämme Kanteleella... Kommentoikaa ja antakaa palautetta mitä haluatte täältä lukea!