maanantai 23. marraskuuta 2009

Kasvinhoidon merkillisyydet, osa 1



Monellekaan teistä ei liene kovin suuri yllätys, etten ole mikään varsinainen viherpeukalo. Ari on meidän huushollissa se, joka muistaa kastella kukkasia ja jutella niille tarpeeksi, jotta ne jaksavat kukkia. Minä olen onnistunut tappamaan erinäisen määrän kaktuksia ja monet muut kukkaset eivät ole selvinneet hengissä edes kasteluun asti. Ne vain nuupahtavat käsiini.

Siksi onkin pienoinen ihme, että nyt meillä kasvaa ja kukkii kolme erilaista kukkaa ja vieläpä minun hoidollani! Merkilliseksi asian tekee vielä se, että nyt on synkin aika vuodesta - aika jolloin ainakin meikäläisen biologian tietojen mukaan kukkien pitäisi kuorsata talviunta.
Kuvan muratin siirsin toista viikkoa sitten terassilta. Siellä se oli kasvanut ruukussa ruusujen kanssa koko kesän. Pakkasten aikana ruukku jäätyi ja olin ihan varma, että kuukahtanut on tämäkin kasvi. Sulattelin ruukkua pimeässä kylppärissä muutaman päivän, ja sitten istutin kasvin kokeilumielessä tuohon ruskeaan ruukkuun ja kieputin sydämenmuotoisen kehikon ympärille. Ja mitä ihmettä - parissa päivässä se alkoi puskemaan ihan vimmatusti uutta lehteä olkkarin ikkunalla.

Terassilla kesän kasvanut pelargonia oli ruskea ja umpijäässä. Nappasin nuo kaksi vihreää oksaa saksilla irti ja pistin lasiin kasvamaan. Ja mitä kummaa, juuria kasvi ei ole lähtenyt kasvattamaan mutta kukkaa pukkaa varteen kuitenkin! Äärimmäisen merkillistä.

Ja kolmas kuva on keittiömme orkideasta, jonka saimme Terhiltä ja Torstilta Öfään syntymän aikoihin. Orkideassa olleet nuput ovat auenneet ja se kukkii komeasti ikkunalaudalla. Tästä lienee kiittäminen ruotsalaisen ystävämme Erikin neuvoja. Hän oli vinkannut Irmalle, että orkideat pitää kastaa kerran viikossa veteen ja nostaa ylös. Mitään muuta kastelua niille ei kuulemma pidä tehdä. Noh, tein työtä käskettyä ja homma näyttää toimivan. Aikaisemmat orkideat ovat kuolleet käsissäni alta aika yksikön mutta tämä yksilö on kukkinut jo kuukauden!
Näköjään joskus vanha koirakin oppii uusia temppuja. Näin ainakin haluaisin uskoa. Todennäköisesti kyse on kuitenkin vain moukan tuurista ja kummallisesta sattumasta... Seuraavalla kauppareissulla aion uhmata kohtaloani ja ostaa nipun amarylliksiä. Katsotaan saanko ne pysymään hengissä jouluun asti...

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Kylpyhuonekuvia ... ja tarina mustasta töpselistä







Tässä vihdoin ja viimein muutamia kuvia yläkerran kylppäristä. Edelleen puuttuu suihkukaappi ja pari säilytyskaappia, mutta vessa toimii ja vesi kulkee lavuaariin. Bravo - työvoitto!
Vessanpöntön päällä olevasta sähkötöpselipesästä (... mikähän sen oikea nimi on??? No kuitenkin se paikka mihin töpseli pistetään... tuli kuulkaa ihan oikosulku...) käytiin Arin kanssa harvinaisen kova sisustuksellinen kädenvääntö. Yleensä saan varsin vapaasti toteuttaa visioitani ja puuhata sisustuksen kanssa mitä lystään. Kaikki käy. Paitsi se, että tuohon kohtaan olisi laitettu rosterinvärinen, noh... se... töpselipesä!
Seisoimme kylppärin lattialla monta iltaa ja väänsimme kättä asian tiimoilta. Minä halusin rosterisen, Arille kelpasi vain musta ja antiikkinen. Yritin perustella juurta jaksaen miksei mustaa voi laittaa. Ei voi, koska koko kylppärissä ei ole rahtustakaan mustaa väriä. Ei missään. Musta töpselin kolo loistaisi mielestäni tiiliseinästä kuin... kuin... musta töpselinkolo tiiliseinästä kylppärissä jossa ei ole rahtustakaan mustaa! Ja Ari vastasi vähintään yhtä pontevasti, ettei rosterista töpselipesää laiteta tiiliseinään niin kauan kuin hän tässä talossa vastaa sähkötöistä. Oikea valinta on kuulemma vain ja ainostaan musta ja antiikkinen.
Kuvasta jokainen voi päätellä kuka kädenväännön voitti. En ole koskaan nähnyt niin onnellista sähkömiestä, kuin rakas mieheni oli ruuvatessaan mustaa töpselikoloa paikoilleen.
Olkoon se tämän huoneen "pikantti sisustuksellinen yksityiskohta". Minulle se on musta jättiläisötökkä, joka on liiskattu keskelle seinää :) Ja seuraavan kerralla, suurten sisustuksellisten ratkaisujen äärellä, marssijärjestyksen määrää taas allekirjoittanut.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Sateen ropinaa ja silmätarkastuksia

Taas on vierähtänyt luvattoman pitkän aikaa ilman kirjoitusta blogiin. Nämä päivät vaan hupenevat käsittämätöntä vauhtia.
Tänään on täällä satanut oikein urakalla ja koirat ovat m-ä-r-k-iä. Taivas sitä kuran määrää taas joka sisälle kantautuu. Miksi, oi miksi, ne lumet eivät voineet jäädä maahan???

Tänään pyörähdin koirien kanssa Mäntsälässä silmä- ja polvitarkastuksissa. Mukana kotoa olivat Hupi, Lysti ja Vire. Lisäksi mukana oli pikku-Hupi, alias Viren sisko Nastolasta. Pikkulikoilla nollan polvet ja kaikilla puhtaat silmät, jee! Nyt voi ryhtyä miettimään ensi vuodelle jalostussuunnitelmia, jos nyt ylipäätään jaksaa taas sitä penturallia hoitaa. Mutta ainakaan terveystulokset eivät ole jatkossa esteenä.

Kylppäriremontti valmistui perjantaina. Suorastaan fantsua käydä yläkerrassa vessassa, on sitä monta vuotta odotettukin :) Laitan kuvia kylppäristä kunhan saan kameran käteeni. Nyt pitäisi saada vielä siivottua aulasta loput kaakelinpalaset ja muut remonttirippeet pois, niin sitten sielläkin voisi taas istuskella levollisin mielin. Kannoin jo malliksi pari nojatuolia aulaan, eli sisustushärdelli pyörii talossa taas täyttä häkää.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Viikon Herra Öfää kuva


Herra Öfää, lähes kolmen viikon ikäisenä. Harvinaista kyllä, tässä jopa silmät auki!
Aika sujuu Öfään kanssa vauhdilla. Herra Öfää on edelleen varsin rauhallinen kaveri. Yöt sujuvat hyvin, nälkä herättää ehkä kerran tai kaksi yössä. Tällä viikolla päiväsaikaan Herra Öfää on hieman kipristellyt vatsavaivojaan. Mitään selkeää syytä itkuun ei ole, mutta vatsasta kuuluu kova murina ja lotina, joten jonkinlaisia vatsavaivoja siis ilmeisesti on. Olen kovasti miettinyt olenko syönyt jotain sopimatonta, mutta mitään selvää syytä ei löydy. Olen ollut ilman maitoa, teetä, kahvia jne. mutta mikään ei tunnut tehoavan. Apteeksista löytyi aine nimeltä Cuplaton, ja sitä Herra Öfää on naukkaillut ennen ruokailua. Ilmeisesti siitä on ainakin jonkin verran apua vaikkei se kaikkea huutoa ole poistanutkaan. Toivotaan, että massuvaivat ovat ohimenevä ongelma.

Suuri Kurpitsajuhla


Haloo, onks valoo???
Eilen illalla juhlistimme Halloweenia Pakaalla. Hirvimiehet olivat ampuneet metsästämme hirven ja kiitoksena maanvuokraajalle Pakaalla on perinteisesti tuotu lihakimpale. Parin kilon lihaköntti ilmestyikin keittiöön, mutta tämä kokki ei osannut siitä tehdä yhtään mitään. Niinpä homma ulkoistettiin näppärästi "pääkokille", joka olikin loihtinut Pakaalle todella herkullisen hirvipaistin. Me keskityimme Arin kanssa valitsemaan ja hankkimaan viinit aterille (äärimmäisen tärkeä ja vaativa homma sekin...), ja se sujui huomattavasti helpommin!
Halloweenin sijaan illan teemana oli Elonkerjuu-juhla, ja siihen kutsuttiin kaikki syksyn peltotöihin osallistuneet työmiehet ja -naiset. (Myös ne jotka olivat töissä henkisesti läsnä... allekirjoittanut viittaa itseensä...)
Vaan mitä kummaa, kun tulimme Pakaalle, ei vastaan tullut yhtään kurpitsa-asuista velhoa, vaan ihka oikea joulutonttu (katso kuva yllä)! Tonttu lienee eksynyt reitiltään, siihen malliin se törmäili seiniin ja huonekaluihin hiippalakki silmillään. Veikkaan että tämän tontun lahjalistalla on ainakin sopivan kokoinen tonttupipo!

Kylpyhuoneremontti etenee vauhdilla



Remonttireiskamme Pasi on ahertanut yläkerran kylpyhuoneen parissa ja kylppäri alkaakin olla viittä vaille valmis. Tulos näyttää tällä hetkellä tältä. Vielä tarvitaan listat kattoon ja silikonit seiniin, sen jälkeen loput onkin putkimiehen ja sähkömiehen hommia. Tänään siivosin kylpyhuoneen laastipölystä, ja operaation jälkeen näytin itse lähinnä halloweenkummitukselta, sen verran pölyistä puuha oli.
Emme ole vielä(kään) ehtineet kalusteostoksille, vaikka taisin jo viime viikolla kehuskella asiasta... Mutta ensi viikolla on ihan pakko, koska sen jälkeen voi syyttää vaan itseään jos ei homma etene... Miten ihmeessä nämä viikot lentävät tälläistä vauhtia??? Minä kuvittelin, että äitiyslomalla on hyvin aikaa tehdä vaikka mitä. Selvästikin jonkinsortin harhaluuloa!