lauantai 29. toukokuuta 2010

Mutakakkuja sadesäällä


Sadepäivien virikkeeksi olen keskittänyt tarmoni puutarhatöiden sijaan leipomiseen. Alkuviikosta innostuin leipomaan cookies-satsin, ja se katosikin parempiin suihin ennen kuin ehdin kuvata keksit blogia varten... Jenkkiteemalla jatkettiin tänään, sillä sadepäivän kunniaksi leivoin mutakakun :) Vaikka itse sanonkin, niin siitä tuli aika hyvää. Näin tuumasi myös lähes puolueeton raati (=perheen miesväki), joka pisteli kakun poskeensa. Tosin mikään varsinainen terveysruokahan tämä ei ole...

Ohessa resepti teillekin, jos innostutte:

Suklaa Mud Cake

200 grammaa tummaa suklaata
1 tl leivinjauhetta
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
200 grammaa voita

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sulata suklaa ja voi, kaada munasokeriseoksen joukkoon. Lisää jauhot ja leivinjauhe, sekoita varovasti. Kaada seos pyöreään, korppujauhotettuun ja voideltuun vuokaan.

Ohjeen mukaan paistoaika oli 200 asteessa 12 minuuttia, mutta meidän uuni vaati ainakin hieman pidemmän ajan. Kakku jää sisältä aika löysäksi, mutta se on tarkoituskin. Päälle ripottelin vielä vadelmia ja tomusokeria. Ja eikun syömään...

perjantai 28. toukokuuta 2010

Hyvää yötä ... ja huomenta




Eilisessä hesarissa oli koko sivun ilmoitus joka oli kuin suoraan meidän elämästä. Ystävämme Aku Ankka tervehti meitä aamukahvilla silmät sikkurassa :"Mikäs tässä on aloittaa työt hyvin valvotun yön jälkeen".
Jotakuinkin samalta kuin Aku näytämme nykyään. Pikkumies on herättänyt muutaman yön tunnin välein, mies taitelee (t)yövuorojen ja maataloustöiden välillä. Töitä riittää joka puolella enemmän kuin tarpeeksi.
Naseva Ankka-juliste muistuttaa meitä hetken aikaa jääkaapin ovessa siitä, että elämä soljuu ihan mukavasti väsyneenäkin kun muistaa nauraa itselleen säännöllisin väliajoin.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Kulhollinen sytykeruusuja


Mihin katosi kesähelteet? Meillä on tänään lämmitetty taloa takalla ja värjötelty sisällä suurin osa päivästä. Viimeksi takkaa lämmitettiin muistaakseni silloin kun vielä oli lumet maassa...

Takan sytyttämisessä oiva apu ovat sytykeruusut. Nämä sain anopiltani, joka oli askarrellut ruusuja jokin aika sitten. Ruusut on rakennettu munakennosta, jonka sisään on silputtu kennosta palasia. Sen jälkeen ruusun malliin taitellut munakennot on kastettu vanhoista kynttilöistä sulatettuun massaan, jotta kennot saavat steariinipinnoituksen ylleen. Jotenkin näin niiden teko kuulemma sujui.

Ruusut asetetaan sitten takkapuiden väliin. Kun takka sytytetään, palavat nämä ruusut pitkään ja kosteatkin puut syttyvät paremmin. Hauska idea, taidan joskus kokeilla itsekin näiden näpertämistä!

lauantai 22. toukokuuta 2010

Tomaatinkasvatusta terassilla



Pieni sisäinen puutarhurini on hehkunut tällä viikolla onnesta. Mitkä kelit, mikä auringonpaiste! Puutarhassakin on tullut touhuttua oikeastaan kaikki "luppoaika". Viime kesänä laitettu suihkulähde on nyt perusteellisesti putsattu (mikä puutarhasuunnittelun kukkanen olikaan laittaa suihkulähde koivun alle - jep, voitte arvata, että koivusta tippuu jonkin verran moskaa altaaseen), mutta altaan ympäriltä puuttuu vielä istutuksia. Kesäkukkia olen urakoinut ruukkuihin urakalla, näistä kuvia myöhemmin.

Eilen istutin tomaatin taimia vakaana aikeena saada kesän mittaan tomaatteja naposteltavaksi ja salaatteihin omalta terassilta, siis lähiruokaa parhaimmillaan. Tunnustan häpeillen - en ole ikinä kasvattanut tomaatteja, joten hieman jännittää mahtaako niistä mitään kasvaa. Koska meillä ei ainakaan vielä ole kasvimaata eikä kasvihuonettakaan, niin otin käyttöön "plan B:n". Hankin Biolanin kasvusäkin, johon istutin kolme tainta: kaksi kirsikkatomaattia ja yhden luumutomaatin. Säkistä pitäisi riittää ravinteita kolmelle taimelle koko kesäksi.

Pienen puutarhurin sisäinen pieni esteetikko päätti vielä naamioida kirjavan säkin terassin ilmeeseen paremmin sopivaksi. Mieheni teki retken maatilan rakennusten uumeniin ja toi mukanaan vanhoja perunalaatikoita. Siispä kasvusäkki istutettiin perunalaatikkoon, ja muovin päälle ripottelin vielä pieniä kiviä. Taimet tarvitsevat vielä tuekseen tukevammat kepit, jotta ne eivät taivu tuulen mukana. Sitten vain odottelen runsasta tomaattisatoa ja varjelen taimiaarteitani hallalta, jota - käsittämätöntä kyllä - kai lupailtiin ensi viikolla tänne eteläänkin.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Kuumailmapallolla korkeuksiin

Auringonlasku 16.5.2010

Niin kaunis on maa...

Nelostie Mäntsälässä lintuperspektiivistä katsottuna


Hei, me lennetään!

Allekirjoittanut pää pilvissä...

Ensin työ, sitten leikki. Kuumailmapallon "kasausta".


Viime sunnuntaina vietimme appiukkoni 60-vuotiskekkereitä. Päivällä nautiskeltiin kakkukahveista auringon lämmössä ja varsinaiseen lahjaan pääsimme illalla myös itse osalliseksi. Appiukkoni oli joskus muinoin tokaissut, että olisi mukavaa päästä kuumailmapallon kyytiin. Tarkat korvat olivat rekisteröineet toiveen, joka toteutui nyt yllätyksenä 60-vuotisjuhlan kunniaksi.

Starttasimme Linnanpallon kyydissä Mäntsälästä ja päädyimme lopulta peltojen keskelle Hausjärvelle. Ennen kuin pääsimme matkaan, piti pallo puhaltaa kasaan ja opiskella perusjuttuja muun muassa laskeutumisesta.

Kuumailmapalloilu oli mieletön kokemus! Matkailu pallolla on hidasta kiiruhtamista: huikeimmillaan tuntinopeutemme oli 36 km/h ja korkeimmillaan käväisimme 600 metrissä. Kyyti pallossa oli todella tasaista, sillä se kulkee ilmavirran mukana. Siksi pallossa ei esimerkiksi tuule ollenkaan, mikä ainakin minulle oli yllätys. Me olimme varautuneet matkaan villapaidoilla ja aivan turhaan, sillä pallossa on myös todella lämmintä.

Maisemat olivat mahtavat. Täysin esteetön näkymä suoraan korin reunalta, eikä ikkunoita välissä kuten lentokoneessa. Ja vaikka itse kärsin jonkinasteisesta korkean paikan kammosta, niin yllätys yllätys, pallossa ei huimannut ollenkaan. Mikä toisaalta taas yllätti, oli se että esimerkiksi moottoritien ääni (ylitimme nelostien) ja koiran haukunta kuuluu yläilmoihin todella selvästi.

Laskeutuminen on 10+ -suoritus pilotiltamme. Ei pompun pomppua, vaan kori laskeutui tasaisesti piskuiselle hiekkatielle Hausjärven peltoaukeiden keskelle. Kuumailmapalloilun historiasta juontuu perinne, että aina kun matkassa on ensikertalaisia, pitää lennon jälkeen kohottaa shampanjalasillinen matkan kunniaksi. (Ja jos ei ole ensikertalaisia, niin jonkun pitää uhrautua ensikertalaiseksi, kertoi pilottimme pilke silmäkulmassa) Niinpä mekin nostimme lentomme kunniaksi lasilliset keskellä peltoja, lämpimässä toukokuun yössä.

Kokemus oli ikimuistoinen ja oli hienoa jakaa se yhdessä läheisten kanssa. Tämän voisin ehdottomasti toteuttaa joskus toistekin!

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Tikkaita ja tyynyjä, kukkia ja laatikoita







Maanantaina posti ihanan paketin, josta löytyi tilaamiani tyynynpäällisiä, kukkalaatikoita sekä sisustustikkaat. Kiitos WillesTextil- ja Puulaatikot-blogit, joista tuotteita voi tilata! Olen äärimmäisen tyytyväinen hankintoihini, meillä on monta paikkaa jossa niitä voi käyttää. Kaikki tuotteet ovat erittäin laadukasta käsityötä, jota on ilo pitää esillä omassa kodissa.

Kukkalaatikoita olen pyöritellyt sisään ja ulos, ylös ja alas - enkä osaa päättää mihin ne nyt ensimmäiseksi laittaisin. Tyynyt löysivät paikkansa ainakin toistaiseksi yläkerran aulasta, tosin sohva vielä odottaa " kesälookiaan" eli valkoista Ektorpin päällystä. Sisustustikkailla on tärkeä virka yläkerran kylppärissä, mutta kunhan pikkumies muuttaa omaan huoneeseensa niin tikkaat siirtyvät todennäköisesti sinne.

Tämä viikko onkin hurahtanut "ihan pihalla" eli pihatöitä tehden. Niitä meillä riittää. Silti intoa olisi myös käsitöihin ja sisusteluun, mutta aika ei meinaa millään riittää ihan kaikkeen. Nyt täytyy kuitenkin nauttia auringosta kun se vihdoin paistaa!

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Puutarhapuuhailua







Päivän säätiedotus: aurinkoista ja lämmintä. Siispä hippulat vinkuen pihatöihin. Päivän päätteeksi istuttelin esikasvatusruukkuihin liljoja ja daalioita. Viime kesänä ne unohtuivat ruukkuihin ja istutin ne maahan joskus juhannuksen tienoolla - hyvin kukkivat loppukesästä! Nyt olisi tarkoituksena saada ne ajoissa kukkapenkkiin, tosin tällä hetkellä "penkki" on vielä terassin kylkeen kaivurilla rouhaistu kuoppa, joka kaipaa multaa ja reunuskiviä...

Samalla laitoin vielä muutaman pikkuorvokin ruukkuun tuomaan kesäfiilistä, sillä puutarhassa näyttää melkoisen ankealta, vain muutama hassu väriläiskä siellä täällä valkovuokkojen ja scillojen muodossa. Mårbackatkin pääsivät tänään ulkoilemaan aurinkoiseen säähän, mutta yöksi ne nostetaan vielä sisälle lämpöön. Sujuvathan ne päivät näinkin, kukkia kuskaillen sisään ja ulos!

tiistai 4. toukokuuta 2010

Pelargonihuumaa



Eilen oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä. Piipahdin kauppareissulla puutarhamyymälässä ja mukaan tarttui kuvassa näkyvät englanninpelargoniat. Innoissani suunnittelin jo niiden laittamista terassille - vaan onneksi en laittanut. Tänään satoi räntää vaakatasossa ja ilma oli kaikkea muuta kuin keväinen... Nyt kukat odottelevat "ulkoilukelejä" yläkerran aulassa...

Pelargoneista puheenollen: viime syksynä postasin kasvinhoidon ihmeellisyyksistä. Ihmeiden aika ei ole ohi, Mårbackani piskuinen taimi vahvistui talven aikana ja siihen puhkeaa aivan kohta pienen pieni kukkanen! Pikku-Mårbacka pääsee kahden isomman kaverinsa viereen kesäksi, katsotaan millainen siitä kesän aikana kasvaa.

Huomaan, että meille hiipii pelargonia toisensa jälkeen. Ne ovat oikeastaan aika kivoja. Seuraava hurahduksen kohde?

Ystäväni piipahti tänään illalla meillä ja toi mukanaan kennollisen naapurinsa tuottamia luomukananmunia. Ihanaa, kiitos! Näistä tehdään monet hyvät herkut, jotka katoavat salamana miesväkemme (ja ehkä vähän minunkin) suuhun!

Olen aina pyrkinyt ostamaan kaupasta mahdollisimman "luomuja" kananmunia. Häkkikanojen munia en halua ostaa, pitää ehdottomasti olla vapaana kasvaneiden kanojen munia. En tiedä miksi näin, sillä en ainakaan tietoisesti ole ostanut muita tuotteita vain niiden luomustatuksen takia. Pitäisi kyllä ostaa enemmänkin.

Syynään kuitenkin varsin tarkkaan missä maassa ruoka on tuotettu. Olen aina suosinut kotimaisia ruokia ja raaka-aineita. Meillä ostetaan Valion maitoa, lihan ja jauhojen on aina syytä olla kotimaisia, ulkomaisia tomaatteja ei meidän ruokapöydässä nähdä. Tuotteiden alkuperämaita olen sitten zuumaillut kaupassa kulmat kurtussa: leipiä tehdään Virossa, kasvispakasteita tulee Belgiasta, margariinit ovat usein ulkomaista alkuperää - vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Surullista, eikö?

Tiedän toki työni kautta, että tuotantoketjuja valvotaan todella tarkasti eikä kauppaan pääse myyntiin mitään syötäväksi kelpaamatonta. Mutta entä jos ei halua ruokkia perhettään teollisesti jossain kaukana valmistetuilla lihapullilla? Valikoimat pienenevät huomattavasti. Onneksi ruokaa voi aina tehdä itse! Meillä käytetäänkin varsin vähän valmisruokia, ne eivät yksinkertaisesti maistu yhtään miltään, enkä edes halua ajatella millainen lisäainekuorrutus niillä on säilyvyyden takia yllään.

Kai minussa joku pieni idealisti elää, sellainen joka haluaisi hakea lihat paikalliselta lihakauppiaalta tai kananmunat naapurin isännältä. Valitettavasti tämä idealismi kaatuu siinä vaiheessa, kun kahlaan kaupan käytäviä ja selaan loputonta ostoslistaa. On liian helppoa saada kaikki tavarat muutaman käytävän varrelta, kuin ajella lihakauppiaan kautta perunantuottajalle ja kananmunatuottajalle ja ja... Jälleen kerran - pitäisi kyllä.

Täällä päin tuottajatorit ovat melko harvassa, tai ainakin varsin suppealla valikoimalla olevia päivittäisten ruokatarvikkeiden ostospaikaksi. Ehkä ne siinä vaiheessa yleistyvät, kun tarpeeksi monta ruokakriisiä velloo maailmalla ja ihmiset kiinnostuvat oikeasti siitä, missä ja miten heidän ruokansa on tuotettu? Siihen asti olen kiitollinen jokaisesta lähellä tuotetusta kananmunasta, perunasta tai lihakimpaleesta, joka meidän keittiöömme löytää tiensä.