sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Hurmaava puolukkapiirakka


Tänään meillä kokoonnuttiin naisporukalla kosmetiikkakutsujen pariin. Kahvipöydässä ollut puolukkapiiras keräsi sen verran kehuja, että lupauduin laittamaan ohjeen blogiin. Ohjeen alkuperästä en tiedä sen enempää, mutta omaan reseptikansiooni sain tämän äidiltäni. Herkullinen on, sen myönnän itsekin. 

Aineet:
3 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruokosokeria
1 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
100 gr voita
1 kananmuna
1 dl ranskankermaa ( creme fraiche purkissa on 150 g, olen käyttänyt pohjaan koko purkillisen desin sijaan)

Sekoita kuivat aineet. Nypi joukkoon pehmeä voi. Lisää kananmuna ja ranskankerma, sekoita tasaiseksi ja levitä pyöreään piirakkavuokaan.

Täyte:

200g vaniljalla maustettua tuorejuustoa (itse käytän Sunnuntain vanilja rahkavalmistetta, löytyy kaupan juustohyllystä)
1 dl ranskankermaa (toinen creme fraiche purkki siis täytteeseen)
1 kananmuna
2-3 dl puolukoita
1,5 dl ruokosokeria
2 tl vaniljasokeria

Sekoita täyte ja levitä piirakan päälle. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.
Itse olen paistanut hetken aikaa pohjaa uunissa ennen täytteen levitystä, ja vasta sitten lisännyt täytteen ja laittanut puoleksi tunniksi uuniin. 

Makoisia kahvitteluhetkiä!

Illan hiljaisina hetkinä


Meidän takasta on tässä blogissa nähty kuvia varmaan enemmän kuin laki sallii, mutta laitanpahan vielä, koska se niin oleellisesti liittyy tähän iltaan. 
Tänään on nimittäin lähes täydellinen ilta. Talo suorastaan hipihiljainen, ja päivällä tehdyn siivouksen ansiosta myös putipuhdas. Hiljaisuuden rikkoo ainoastaan takassa rätisevä tuli. Pojat ovat nukkumassa, mies yövuorossa ja minä nautiskelen parhaasta mahdollisesta seurasta eli sisustuslehdistä, suklaasta ja pienestä "yömyssystä". Pitkästä aikaa pääsin koneelle lukemaan teidän ihanaisten blogeja ilman että pieni nahkakääpiö roikkuu lahkeessa tai tekee tuhojaan siellä minne silmä ei yllä.
   

Alkuviikosta tullut Vakre on ollut lukematta, mutta tänään siihenkin löytyi aikaa. Ja netistä löytyi ihania kevätvaatteita, joita tekisi mieli tilata sitten joskus kun budjetti sallii. Eli sieluni kyllyydestä sisustusta, muotia ja herkkuja - aah! Pienestä sitä ihminen tulee nykyään onnelliseksi.


Saisinko pyytää että tämä ilta kestäisi piiiitkäään, kiitos?
Mukavaa viikonloppua!

lauantai 22. tammikuuta 2011

Olohuone (part 2): ruokailutila


Lupailin teille jossain vaiheessa lisää kuvia uudistuneesta olohuoneesta. Varsinainen olkkarin puoli käytiin läpi tuossa edellisessä postauksessa, joten nyt tutkaillaan sitten huoneen toista reunaa. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, ikkunoista tuli sen verran valoa että osa kuvista on ihan ylivalottuneita mutta koitetaan kestää. Kuvausolosuhteet eivät talven pimeydessä ole kovin hyvät, ei kirkkaassa päivänvalossa sen paremmin kuin illan hämärässäkään...
Meillähän siis kaadettiin olohuoneen ja entisen työhuoneen välistä seinä, ja "ruokasali" muutti tämän vanhan työhuoneen tilalle. Ja työhuone puolestaan on nyt vanhassa ruokailutilassa.

Huoneen takaseinältä löytyy ehkä kaikkein rakkaimmat huonekaluni koko talosta, nimittäin vanhat lasikaapit. Ne ovat mummini ja hänen siskonsa peruja heidän Turun asunnostaan. Kun pikkutyttönä menimme Turkuun, otti mummini sisko näistä kaapeista upeat nukkukodin kalusteet, joilla sain leikkiä aamusta iltaan. Nukkekodin kalusteet olivat mummini vanhat: taidokkaasti tehtyjä vanhoja puuhuonekaluja, nojatuoleja jotka oli päällystetty punaruskealla sametilla, pikkuruisia tina-astioita, ihania pikkunukkeja... Kenties intoni sisustukseen on jokin takauma lapsuuden leikeistäni? :)
Olin onnesta ymmyrkäisenä kun sain nämä kaapit mukaan ensimmäiseen asuntooni. Ja siitä lähtien ne ovat mukanani kulkeneet. Ja tulevat kulkemaan.


Ruokailutilan valaistus hoituu näillä katosta roikkuvilla lasilampuilla. Nämä löysin kesällä naapurikylän sisustusliikkeestä, ja tykästyin niihin ensisilmäyksellä. Kattovalot ovat meillä harvoin päällä, täälläkin vain jos istumme pöydän ääressä. Valaistuksena on pääasiassa pikkulamppuja, joita löytyykin sitten joka kaapin päältä...


Tässä vielä yleiskuva tilasta, suurin piirtein takan kohdalta otettuna. Vasemmalle puolelle jää kaappirivistö, jota emme purkaneet pois, sillä talossamme ei ole liikaa säilytystilaa. Kunhan budjetti antaa periksi, hankitaan kaapistoon liukuovet, jotka eivät näytä ihan näin "makuuhuonemaisilta". Ajatuksena olisi fiksata myös kuvassa näkyvä peili uudella värillä, mutta projekti on "to do" -listalla sitten jossain vaiheessa.


Tässä vielä kuva toisella seinustalla olevasta vanhasta kaapista, joka on ollut mieheni lapsuudenkodissa leipäkaappina.


Sen päällä on yksi lempitauluistani, joka myöskin on kulkenut mukanani kodista toiseen. Remontin jälkeen tauluja on laitettu seinälle varsin nihkeästi. 


Ruokapöytä tuoleineen on meillä ikuinen kädenväännön kohde. Haluaisin ainakin uudet tuolit, sillä näissä on tolkuttoman huono istua iltaa pidempään, mutta kuten arvata saattaa, on mies eri mieltä (kysymys kuuluu: kuunnellaanko miesten mielipidettä tässä asiassa?). Samoin pöytä on mielestäni liian tumma verrattuna muihin huonekaluihimme, mutta sehän on vain järjestelykysymys :) Jossain vaiheessa haaveissa siintelee siis uusi kalusto, mutta toistaiseksi on tyytyminen tähän.


Ja kuten kuvista vielä huomaa: verhoja odotellessa...
Mukavaa viikonlopun jatkoa!

tiistai 18. tammikuuta 2011

Kodin tölkit kotiutuivat


Viime viikolla meille kotiutuivat huutiksesta huutamani Riihimäen vanhat kodin tölkit. Tykkään niistä kovasti. Sen verran kiireinen viikko on kuitenkin takana, etten ehtinyt tölkkejä vielä "sulauttaa" sisustukseen, vaan olen lähinnä keskittynyt ihailemaan niitä ruokailutilan pöydällä... Kenties tällä viikolla ne saavat sisäänsä kynttilän tai valosarjan. Tai jotain. 
Tällä hetkellä tuntuu ettei mielessä ole minkäänlaista "visiota" kodin sisustamiseen, vaan mielen täyttävät aivan muunlaiset asiat. Joku keväinen sisustuslehti voisi tuoda kaivattua inspiraatiota ja kevätfiilistä?

 P.S. Kiitos kaikille verho-ongelmaani pohtineille! Ideat on pistetty visusti korvan taakse, ja kunhan tästä taas  into kasvaa niin verhot ilmestyvät ikkunaan!

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Olohuone (part 1) ja visainen verho-ongelma


Lupailin jo ennen joulua jonkinlaista postausta olohuoneesta remontin jälkeen. Joitain yksittäisiä nurkkia onkin jo tullut esiteltyä, mutta tässä vielä jonkinlaista yleiskuvaa oleskelutilan puolelta, esittelen uuden "vierasruokailutilan" omassa postauksessaan. ... ja kyllä, se on joulukuusi mikä vielä seistä törröttää kuvassa. Olin jo purkamassa koristeita alkuviikosta, kun miesväki vaati yhteen ääneen että kuusen on seistävä paikoillaan loppiaiseen saakka. Mutta huomisen jälkeen se lähtee, vannon kautta kiven ja kannon...


 Tässä siis yleiskuva uuden ruokailutilan suunnasta. Takaa oikealta lähtee oviaukot työhuoneeseen ja keittiöön.


Takka meillä sijaitsee suurinpiirtein joulukuusta vastapäätä. Takan vierestä purettiin rempassa seinä. Tuossa Ikean Jennylundissa tulee lojuttua varsin usein sisustuslehtiä lueskellen ja takan lämmöstä nauttien.


Tämä kuva on takan suunnasta työhuoneeseen päin. Aikaisemminhan olohuoneessa oli kellertävä tapetti, johon kyllästyimme melkoisen pian. Kaikenlisäksi tapetti oli tosi huonolaatuista, se haalistui muutamassa vuodessa aivan ihmeellisen väriseksi. Hyvä syy rempalle siis! Uusi tapetti on aikalailla mudan sävyinen, ei oikein ruskea sen paremmin kuin harmaakaan.


Ja sitten vielä muutamia yksityiskohtia olohuoneesta. Joulunpunaiset tekstiilit sain sentään karsittua pois ja tilalle laitoin tummanruskeaa. Jotenkin ei vielä ollut ihan kepeä kevätfiilis pastellisävyineen. Sain pöydällä olevan ihanan Pentikin käpykynttelikön ja pellavaliinan uutena vuonna ystävältäni. Kiitos, ne sopivat sisutukseen kuin nenä päähän!



Kynttelikössä on ihana poltella kynttilöitä kun ilta hämärtää. Oli kesä tai talvi, niin kynttilöitä meillä palaa aina.


 Yläkerrasta toin olohuoneen sivupöydän alle joskus antiikkiliikkeestä ostamani kiinalaisen korin. Siinä säilytetään lempparisisustuslehtiä, norjalaista Vakrea ja tanskalaista Jeanne d´Arcia. Muita suosikkeja ovat , yllätys yllätys, Lantliv ja Maalaisunelma.


Ja sitten vielä se ongelma. Koko joulun olen pähkäillyt millaiset verhot olohuoneeseen laittaisin. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehto on kankaiset laskosverhot. Vaaleat, totta kai. Mutta kysäisenpä nyt teiltäkin, rakkaat sisustussiskot, tuleeko mieleen muita vaihtoehtoja?

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Uuden vuoden lupaus


Uusi vuosi on käynnistynyt mukavissa merkeissä. Eilen meillä kyläili hyvä ystäväni perheensä kanssa. Olen tuntenut ystäväni ihan pikkutytöstä lähtien. Vaikka vuodet ovat vierineet, on ihanaa että ystävyys on säilynyt läpi kaikkien näiden aikojen. Näemme ihan liian harvoin. Ilta kului kuin siivillä kuulumisia vaihtaen mukavassa tunnelmassa.

Olen laiska tekemään uuden vuoden lupauksia, mutta nyt tein seuraavan: tänä vuonna annan enemmän aikaa ystävilleni.Ympärilläni on ihania ihmisiä, kaikki yhtä ainutlaatuisia ja upeita, jokainen oma persoonansa. He jakavat pyynteettömästi elämäni ilot ja surut, heidän kanssaan on naurettu lukuisat naurut, itketty itkutkin. He ovat pysyneet rinnallani silloinkin kun elämä on heitellyt. Kiitos teille kaikille, olette ihania!  



Arjen pyörityksessä liian usein vetoaa kiireeseen, aikaan, tekemättömiin tehtäviin. Ja kuitenkin ystävät ovat juuri ne, joilta saa voimaa jaksamiseen silloinkin kun on olevinaan kamala kiire. Ja oikeasti - ei ole. En halua, että elämäni koskaan on niin kiireistä, että en ehtisi sitä jakamaan ystävieni kanssa. Tänä vuonna lupaan ottaa aikaa, ja jakaa sitä enemmän ystävieni kanssa. Se, jos mikä, on minulle tärkeää.

Ja sitten vielä sisustuskuulumiset: kuten monessa muussakin blogissa, huomaan että meilläkin joulu saa vähitellen väistyä. Joulukuusi rapisee jo sen verran, että aion kantaa sen huomenna pihalle. Kärkkäisen alekorista löytyi kuvassa näkyvä kello hintaan 9,90 eur, joten pakkohan se oli kotiin kantaa. 
Muistuttakoon se minua ajan ottamisesta itselleni ja ystävilleni.