Hiljaisuuden jälkeen

Pitkäksi venähtäneen bloggaustauon jälkeen teen hiljalleen paluuta bloggailun pariin. Olen miettinyt palaanko ylipäätään tähän osoitteeseen, vai aloitanko uudet kujeet toisessa osoitteessa ihan anonyymina. Täällä sitä ollaan, ainakin toistaiseksi. Siitä yksinkertaisesta ja täysin turhamaisesta syystä, etten keksinyt tarpeeksi iskevää nimeä uudelle blogille (jep, olen blondi ja ylpeä siitä...ihan kuin tämä vanhakaan mikään ihmeellinen olisi...).

Sisältö tässä blogissa kuitenkin tulee muuttumaan. Toki sisustuksen parissa mennään edelleen, mutta täytyy tunnustaa ettei sillä rintamalla tässä työn ohessa kovin ihmeitä tapahdu, joten jutut jäävät varsin harvaksi jos vanha linja pitää. Yksi kiinnostuksen kohde sisustuksen ohessa ovat vaatteet (niin naisten, lasten ja ehkä jopa vähän miestenkin...), ja niistä voisin bloggailla enemmänkin - varsinkin kun jokainen aamu alkaa lauseella "mulla ei ole mitään sopivia vaatteita...". Mikään muotiblogi tästä ei tule, ehei - mä en edes taida tietää "mikä (J. Karjalaisen biisiä lainaten) mahtaa ollaa in"?  Mutta vaatteet (okei, ja terveys, kauneus, hyvinvointi noin niinkun laajemmallakin kaarella) kiinnostaa, ja näitä teemoja käsitteleviä blogeja seuraan itsekin suurella mielenkiinnolla. Ehkäpä siis kannan omankin korteni kekoon? Luvassa on myös sellaista yleistä turinointia reippaasti yli kolmikymppisen perheenäidin elämästä, lupaileehan sitä jo blogin nimikin.

Takaisin sisustukseen. Meneillään oleva musta kausi jatkuu. Jouluksi hankin Marimekon Tantsu-kankaan ja nyt noin viikko sitten sain siitä jopa ommeltua liinan pöytään. Kenties tätä voisi käyttää sitten ensi jouluna...?  Muutenkin graafiset muodot ovat vallanneet tilaa hempeältä maalaisromantiikalta. Mielenkiinnolla seuraan mahtaako romantiikka nostaa päätään kevään koittaessa (siis sisustuksessa, toim.huom.)? 

Ja lopuksi otetaan ratkaiseva askel kohti vaatepostauksia. Kuvaillaanpa kenkiä. Alelöytöjä Ziosta.

Tuntuupa muuten varsin hölmöltä touhulta! Kait tähän tottuu - tai sitten saattaa sekin aihepiiri jäädä kovin naftiksi :)

Punastellen kohti joulua

Vähitellen alkavat jouluisat sävyt hiipiä meillekin. Yläkerran aula on jo "punastunut", ja kynttilöitä ja jouluvaloja on ripoteltu sinne tänne. 

Ehkäpä joulufiilikset tästä vähitellen nousisivat. Eilen saimme jopa hieman lunta, toivottavasti sitä tulisi lisää ja mielellään paljon!

Tunnelmallista itsenäisyyspäivää!

Ei kovin jouluista...

Tervehdys pitkästä aikaa tännekin. Työkiireet eivät ole helpottaneet pätkääkään ja se näkyy hiljaisuutena myös täällä blogipäivityksissä.
Niin paljon kuin aina joulusta intoilen, niin toistaiseksi meillä ei ole tunnelmallisista syksyn sisustuksista tietoakaan... Ei vain yksinkertaisesti ole energia riittänyt miettimään jouluisia juttuja. Tylsää. Tässä kuitenkin pari räpsyä tältä aamulta - kuten kuvasta näkyy: ei kovin jouluista... Ehkä sitten aatonaattona meillä ripustetaan kovalla vauhdilla jouluvaloja? :)

Noh, tunnustetaan: on meillä sentään pari paperitähteä ikkunassa...

Toinen syy miksi ei kotona ole jaksanut kauheasti sisustukseen panostaa, on kovaa vauhtia edistyvä lasikuistin teko. Rakennusmiehet ovat pistäneet hihat heilumaan ja tulosta syntyy. Jouluksi urakan pitäisi valmistua. Tällä hetkellä piha on täydellisessä kaaoksessa, kun jo tehtyjä istutuksia on kaivettu ylös ja kuistin laajennuksen pohjatyöt sekoittivat pihan lopullisesti. Kaiken lisäksi vesikelit ovat varmistaneet sen, että rapaa ja kuraa on ihan joka puolella niin sisällä kuin ulkonakin. Tulisipa jo pakkaset!

Hartain toiveeni joulupukille on:
saisiko järjestystä tähän kaaokseen?

Mustaa mielessä

Musta on hiipinyt sisustukseen, vaikka vielä jokin aika sitten ajattelin ettei meille taatusti tule mitään mustaa. Ikinä. Yeah right, tulipa kuitenkin. Kuvastanee kenties jonkinlaista henkistä mielentilaa? Tummia sävyjä, isoja kysymyksiä.

Monet ovat kysyneet miten meillä voi olla valkoiset sohvanpäälliset kun talossa on koiria. Kerron totuuden: nämä mustat on paljon vaikeampi pitää puhtaana. Valkoiset voi pyöräyttää pesukoneessa, kloriittia kyytiin ja voilà - jo taas hohtaa valkoisena. Musta imee puoleensa kaiken lian, vaaleat koirankarvat ja kuran - kloriitista on turha mustan kanssa haaveilla.

Kuvat on otettu viime viikonloppuna. Sunnuntaina oli kaunis aurinkoinen syyspäivä, toisin kun tänään. Eipä silti, tykkään myrskyistä, syksyn lapsi kun olen. Antaa tuulen raivota ja sateen vihmoa, silloin saa rauhassa hautoa tummia ajatuksia sohvalla loikoillen.

Lehtien keräyskassikin muuttui mustaksi, tosin taisi olla kauppakassiksi tarkoitettu alunperin. Kuinkahan paljon mustaa meille vielä mahtuu?

Näen tähtiä

Ihan aluksi: lupaan kautta kiven ja kannon etten ala vielä syyskuussa vouhkaamaan joulusta. Ihan vielä. Odotan ainakin lokakuulle. Ihan pakko oli kuitenkin tulla kertomaan iloisesta löydöstä, jonka tein kun puolihuolimattomasti selailin Elloksen uutta syyskatalogia. Näin tähtiä. Kirjaimellisesti.
Nimittäin vuosi sitten joulukuussa seikkailin ystäväni kanssa lumupyryisessä Tukholmassa. Yhdessä jos toisessa ikkunassa loisti jättikokoinen, yhdeksällä sakaralla varustettu paperitähti tuikkimassa joulun tunnelmaa. Metsästimme niitä koko päivän, mutta tuntui että ne olivat loppu koko Tukholmasta. Kassiin sujahti muutama pienempi paperinen versio, mutta ei sitä "the tähteä".

Voitte siis arvata, että kun Elloksen sivuilta tupsahti esiin yläkuvassa oleva paperitähti, jonka halkaisija oli 115 cm, niin niitä saattoi ostoskoriin tipahtaa yksi. Tai kaksi.  Ja enhän voinut vastustaa tuota tähtiverhoa (muinoin ostin tälläisen Ikeasta, ja monen vuoden ahkeran käytön jälkeen se viime jouluna simahti ).

Ja jotain uuttakin pitää aina rohkeasti kokeilla! Sitä virkaa toimittaa jalustalla seisova tähti! Pitkään mietin voiko tähti seistä kepin nokassa (nehän roikkuu taivaallakin...), mutta kokeillaan miltä se näyttää.

Tätä tähtikynttiläsysteemiä tuumailin pitkään, mutta ainakaan toistaiseksi se ei tilaukseen päätynyt. Eiköhän meillä jo näy tarpeeksi tähtiä muutenkin?

Tähdellistä viikonjatkoa!

Kuvat: Ellos.fi

Sadepäivän iloja

Sateinen päivä ja pikkumies päiväunilla = ihana rauha. Voi luvan kanssa istua hetkeksi sohvalle ja lukea puutarhaunelmia Lantlivin Trädgårdista. Nautiskella teekupillisesta rauhassa, ilman että joku heittää pikkuauton teekuppiin ja haluaa osansa voileivästä.

Koko toukokuu on ollut meillä hurjaa matalalentoa. Päivästä toiseen joku on ollut menossa tai tulossa, ja kymmenen asiaa odottaa jonossa hoitajaansa. Jospa nyt rauhoittuisi? Blogistaniassa en ole ehtinyt edes kääntymään, mutta nyt yritän vierailla ajan kanssa ja lukea kuulumisianne.

Toukokuun alussa löysin naapurikunnassa järjestetystä huutokaupasta yläkuvassa näkyvän jakkaran. Se oli kokonaan maalin peitossa, ilmeisesti oli toiminut jonkun iloisen maalarin maalausjakkarana. Poistin maalitahrat ja käsittelin pinnan vahalla. Itse tykkään lopputuloksesta kovasti. Tällä hetkellä jakkara nököttää sohvan vieressä apupöytänä, mutta jossain vaiheessa se siirtynee kuistille. Huutokaupasta löytyi myös pieni puupöytä sekä puulaatikko. Pöydästä pitää poistaa vanha maali ja laittaa uusi tilalle, mutta en ole yksinkertaisesti vielä ehtinyt aloittaa projektia.

Viikonloppu meni taas tien päällä, ja sieltähän tunnetusti tekee hyviä löytöjä. Meille kotiutui ikisuosikkiani Teemaa, tällä kertaa mustana. Pitkän aikaa olen ihastellut myös Iittalan Kastehelmi-sarjaa, ja nyt  ("kun halvalla sai"), hankin meille sarjan lasilautasia. Sadepäivän fiilikset kohosivat kummasti kun teetä hörppii uusista astioista.

Mukavaa maanantaita kaikille lukijoille!

The Projekti: kuvia lastenhuoneesta (vihdoin)

Täällä vihdoin taas, pitkästä aikaa. Toukokuu on mennyt hujauksessa ja blogin päivitys on ollut retuperällä. Tässä kuitenkin muutamia kuvia The Projektista, eli lastenhuoneiden vaihtoprojektista, josta kirjoitin jo joskus aikaisemminkin. Nämä esikoisen huoneesta napatut kuvat ovat keikkuneet kameran muistikortilla jo kauan, tässä niitä vihdoin viimein nähtäville.

Kirjahyllyn mustiin pahvikansioihin kerättiin Aku Ankat ja muut lehdet, jotta ne pysyisivät paremmin järjestyksessä. Hyllyn päällä on mieheni vanha karttapallo, josta löytyy vielä muun muassa Neuvostoliitto ja Itä- ja Länsi-Saksa... ei ihan käyttökelpoinen tämän päivän koululaiselle, mutta pallo on minusta jotenkin nostalginen.

Yläkuvassa näkymä ovelta huoneeseen päin. Kirjoituspöytä on ikkunaa vasten. Esikoinen halusi kääntää sohvan kulmittain, jotta huoneen nurkkaukseen muodostuisi "pleikkasoppi".

Oviseinällä on vaatekaappeja sekä yöpöytä ja sänky. Yölampun virkaa toimittaa Ikeasta löytynyt kirjainvalaisin, johon tykästyimme esikoisen kanssa molemmat.

Valaisimesta tulee pehmeä valo, jota oli todella vaikea kuvata...

Sängynpäädyssä on kaukoputki, jolla voi tiirailla taivaalle tai vaikka naapuriin :)

Kylpytakki roikkuu hyvässä lykyssä kaapin ovessa "imukuppikoukussa", yleensä kuitenkin mykkyrällä sängyn alla tai huoneen nurkassa...
Koululainen on viihtynyt huoneessaan hyvin. Entinen huone oli sävyiltään hieman enemmän "pikkupojan" huone, joten se sopii hyvin yksivuotiaan pikkuveljen huoneeksi.

The Projekti, osa 1 (...ja kuinkas sitten kävikään)

Lastenhuoneet. Nuo kaaoksen karmaisevat keitaat yläkerrassamme, The HuoneidenVaihtoProjekti Numero Yksi, asia jota on siirretty kohta jo puolen vuoden ajan eteenpäin.
Loppuviikosta paloi tältä emännältä pinna ja alkoi vihdoin tapahtua. Kaikki-heti-mulle-nyt-ja-äkkiä. Lauantaina mies autoon ja nokka kohti Ikeaa. Ja samalla virhe numero yksi - mies kiukutteli jo parkkiruutua metsästäessä, että kuka älypää keksi lähteä sinne juuri lauantaina kun koko etelä-Suomi pakkautuu samaan aikaan sinisen laatikon seinien sisälle?
Kaikki tavarat löytyivät (kerrankin, yhdellä kertaa) ja lihapullasatsin jälkeen mieskin jo vähän relasi. Kiitos ja näkemiin, leppoisissa tunnelmissa kohti kotia. Suunnitelmissa tehokas sunnuntai Ikean kaappeja kasaillen (virhe numero kaksi: älä ikinä aliarvioi yhteensattumien vaikutusta suunnitelmiisi).

Sunnuntaiaamu valkeni ja jo aamukahvia hörppiessä työnteko tuntui ajatuksena varsin tahmaiselta. Vaatekaapit painoivat kuin synti kun niitä roudattiin yläkertaan. Metrin levyinen kaapinrunko rämähti kasausvaiheessa alas kovaa ja korkealta, ja säleitä keräillessä mies päästeli ilmoille varsin valitun sanalitanian otsasuoni pullistellen. Kaapinrungot kasattiin painostavan hiljaisuuden vallitessa... mutta kuka ***(sensored) unohti ostaa oviin saranat?
Anoppi pelasti lapset metelin keskeltä ja vei pojat kuuntelemaan Kengurumeiningin konserttia. Jes, ihana työrauha viisi minuuttia... kunnes miehellä soi puhelin ja piti mennä "hoitamaan yks pikku juttu". Kesti kolmatta tuntia ja paloi emännällä päreet. Sitten ovi aukesi ja samaan aikaan sisään astui sekä mies että lapset. Homma jatkui kuten aikaisemminkin: pojat hulisi jaloissa, mies ähisi ja kiroili ja allekirjoittanut yritti saada jonkinlaista järjestystä kaaoksen keskelle huonolla menestyksellä.

Lopputulos päivän hikisen uurastuksen jälkeen:

- Melkein valmiiksi sisustettu esikoisen huone, jossa vaatekaapista puuttuvat ovet
- Pikkuveljen uudessa huoneessa suurempi kaaos kuin aamulla hommia aloittaessa
- Aula täynnä vaatekaapin ovia, pois heitettäviä huonekaluja, mustia jätesäkkejä joihin sullottu risoja leluja, epämääräisiä paperikasoja ja muuta roinaa
- Makuuhuoneessamme ihmeellisiä kasoja pieniä vaatteita, joita pitäisi käydä läpi "sitten joskus", parisängyn vanha patja, juniorin lelukoreja sekä sikin sokin työkaluja (päivän aikana katosi jäljettömiin ainakin kolme ruuvimeisseliä, joita -tietysti- olisi tarvittu kasausprojekteissa)

Mutta kyllä se tästä. Vähän se välillä koettelee, mutta lopputulos palkitsee (kai). Mitä tästä opimme? Seuraavan kerran kun suunnittelen lastenhuoneiden vaihtoa huoneesta toiseen, vedän syvään henkeä ja hillitsen itseni. Tai vastaavasti määrittelen hieman päivää pidemmän ajan projektikalenteriin.

Lisää kuvia projektista seuraa ensi viikolla. Ehkä.

P.S. Mies hieroi sovintoa ja lupasi paistaa iltapalaksi lettuja. Arvaatte varmaan että letut paloivat pohjaan?

Olga-tädin keinutuoli

Pari räpsyä taas sisustuksen tiimoilta pitkästä aikaa. Makuuhuoneemme nurkasta löytyy mieheni iso-tädin, Olga-tädin, vanha keinutuoli. Reilu vuosi sitten siinä tuli kiikuttua monta monituista yötä, kun juniorimme kärsi koliikkityyppisestä oireilusta ensikuukausinaan.Yöt hyssyteltiin ja kiikuttiin keinutuolissa, yleensä ilman tulosta...

Nyt keinutuolissa harvemmin enää istutaan, mutta siihen se jäi, nurkkaan odottelemaan.

Jostain luin, että keinutuolin malli olisi perinteinen itä-uusimaalainen keinutuolin malli. Väriltään se on hyvin tumma mustanruskea, ja se tuo mielestäni mukavasti kontrastia vaaleaan huoneeseen.

Keinutuolin vieressä on vanha talonpoikaisvaatekaappi. Kaapin päällä on mummini vanha puinen pieni "matkalaukku".

Noin kuukausi sitten olin viikonlopun poissa kotoa. Kun sunnuntai-iltana palasin kotiin, olivat huonekalut muuttaneet makuuhuoneessa uusille paikoille. Aikaisemmin tässä kaapin paikalla oli sänky. Puuhakas mieheni oli aloittanut makuuhuoneen "uudistamisprojektin", joka loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin, eli muutamat huonekalut kyllä muuttivat paikkaa mutta kaikki muu jäikin sitten omalle kontolleni :) Nyt tavarat ovat paikoillaan, pölyiset romuröykkiöt sängyn alta siivottu ja makuuhuone suunnilleen siistissä kuosissa. Saas nähdä koska seuraavan kerran uskallan poistua kotoa! 

Vaaleanpunainen hiipi keittiöön

Tervehdys pitkästä aikaa. Meillä on eletty hiljaiseloa blogimaailmassa paristakin syystä. Päivät ja illat ovat täyttyneet kaikesta muusta, eikä kotona oikeastaan ole tapahtunut mitään mainittavan arvoista. Tänään sain kuitenkin kenties auringonpaisteen ansiosta hieman inspiraatiota sisustusjuttuihin.

Keittiön pyyhehylly sai hieman keväisemmän lookin, ja jouluinen valokranssi sai vihdoin lähtöpassit kaapin perälle odottamaan ensi syksyn pimeneviä iltoja. Kuin varkain hiipi hyllyyn vaalenapunaisia juttuja. Himlan pyyhkeitä, jotka hankin viime kesänä lomareissusta, Iittalan tuikkuja. Rosmariini-kortti muistuttamaan  siementen kevätkylvöistä.

Minä olen viettänyt hiljaiset iltahetket puutarhakirjoja ja siemenluetteloita tutkien. Joko teillä sormet syyhyää puutarhatöihin? Toistaiseksi täytyy kuitenkin kukkaloistoa ihailla vain sisällä. Jostain syystä ruusutkin ovat meillä tällä hetkellä vaaleanpunaisia. 

Ihanaa lauantaita!

Kodin tölkit kotiutuivat

Viime viikolla meille kotiutuivat huutiksesta huutamani Riihimäen vanhat kodin tölkit. Tykkään niistä kovasti. Sen verran kiireinen viikko on kuitenkin takana, etten ehtinyt tölkkejä vielä "sulauttaa" sisustukseen, vaan olen lähinnä keskittynyt ihailemaan niitä ruokailutilan pöydällä... Kenties tällä viikolla ne saavat sisäänsä kynttilän tai valosarjan. Tai jotain. 

Tällä hetkellä tuntuu ettei mielessä ole minkäänlaista "visiota" kodin sisustamiseen, vaan mielen täyttävät aivan muunlaiset asiat. Joku keväinen sisustuslehti voisi tuoda kaivattua inspiraatiota ja kevätfiilistä?

 P.S. Kiitos kaikille verho-ongelmaani pohtineille! Ideat on pistetty visusti korvan taakse, ja kunhan tästä taas  into kasvaa niin verhot ilmestyvät ikkunaan!

Olohuone (part 1) ja visainen verho-ongelma

Lupailin jo ennen joulua jonkinlaista postausta olohuoneesta remontin jälkeen. Joitain yksittäisiä nurkkia onkin jo tullut esiteltyä, mutta tässä vielä jonkinlaista yleiskuvaa oleskelutilan puolelta, esittelen uuden "vierasruokailutilan" omassa postauksessaan. ... ja kyllä, se on joulukuusi mikä vielä seistä törröttää kuvassa. Olin jo purkamassa koristeita alkuviikosta, kun miesväki vaati yhteen ääneen että kuusen on seistävä paikoillaan loppiaiseen saakka. Mutta huomisen jälkeen se lähtee, vannon kautta kiven ja kannon...

 Tässä siis yleiskuva uuden ruokailutilan suunnasta. Takaa oikealta lähtee oviaukot työhuoneeseen ja keittiöön.

Takka meillä sijaitsee suurinpiirtein joulukuusta vastapäätä. Takan vierestä purettiin rempassa seinä. Tuossa Ikean Jennylundissa tulee lojuttua varsin usein sisustuslehtiä lueskellen ja takan lämmöstä nauttien.

Tämä kuva on takan suunnasta työhuoneeseen päin. Aikaisemminhan olohuoneessa oli kellertävä tapetti, johon kyllästyimme melkoisen pian. Kaikenlisäksi tapetti oli tosi huonolaatuista, se haalistui muutamassa vuodessa aivan ihmeellisen väriseksi. Hyvä syy rempalle siis! Uusi tapetti on aikalailla mudan sävyinen, ei oikein ruskea sen paremmin kuin harmaakaan.

Ja sitten vielä muutamia yksityiskohtia olohuoneesta. Joulunpunaiset tekstiilit sain sentään karsittua pois ja tilalle laitoin tummanruskeaa. Jotenkin ei vielä ollut ihan kepeä kevätfiilis pastellisävyineen. Sain pöydällä olevan ihanan Pentikin käpykynttelikön ja pellavaliinan uutena vuonna ystävältäni. Kiitos, ne sopivat sisutukseen kuin nenä päähän!

Kynttelikössä on ihana poltella kynttilöitä kun ilta hämärtää. Oli kesä tai talvi, niin kynttilöitä meillä palaa aina.

 Yläkerrasta toin olohuoneen sivupöydän alle joskus antiikkiliikkeestä ostamani kiinalaisen korin. Siinä säilytetään lempparisisustuslehtiä, norjalaista Vakrea ja tanskalaista Jeanne d´Arcia. Muita suosikkeja ovat , yllätys yllätys, Lantliv ja Maalaisunelma.

Ja sitten vielä se ongelma. Koko joulun olen pähkäillyt millaiset verhot olohuoneeseen laittaisin. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehto on kankaiset laskosverhot. Vaaleat, totta kai. Mutta kysäisenpä nyt teiltäkin, rakkaat sisustussiskot, tuleeko mieleen muita vaihtoehtoja?

Uuden vuoden lupaus

Uusi vuosi on käynnistynyt mukavissa merkeissä. Eilen meillä kyläili hyvä ystäväni perheensä kanssa. Olen tuntenut ystäväni ihan pikkutytöstä lähtien. Vaikka vuodet ovat vierineet, on ihanaa että ystävyys on säilynyt läpi kaikkien näiden aikojen. Näemme ihan liian harvoin. Ilta kului kuin siivillä kuulumisia vaihtaen mukavassa tunnelmassa.

Olen laiska tekemään uuden vuoden lupauksia, mutta nyt tein seuraavan: tänä vuonna annan enemmän aikaa ystävilleni.Ympärilläni on ihania ihmisiä, kaikki yhtä ainutlaatuisia ja upeita, jokainen oma persoonansa. He jakavat pyynteettömästi elämäni ilot ja surut, heidän kanssaan on naurettu lukuisat naurut, itketty itkutkin. He ovat pysyneet rinnallani silloinkin kun elämä on heitellyt. Kiitos teille kaikille, olette ihania!  

Arjen pyörityksessä liian usein vetoaa kiireeseen, aikaan, tekemättömiin tehtäviin. Ja kuitenkin ystävät ovat juuri ne, joilta saa voimaa jaksamiseen silloinkin kun on olevinaan kamala kiire. Ja oikeasti - ei ole. En halua, että elämäni koskaan on niin kiireistä, että en ehtisi sitä jakamaan ystävieni kanssa. Tänä vuonna lupaan ottaa aikaa, ja jakaa sitä enemmän ystävieni kanssa. Se, jos mikä, on minulle tärkeää.

Ja sitten vielä sisustuskuulumiset: kuten monessa muussakin blogissa, huomaan että meilläkin joulu saa vähitellen väistyä. Joulukuusi rapisee jo sen verran, että aion kantaa sen huomenna pihalle. Kärkkäisen alekorista löytyi kuvassa näkyvä kello hintaan 9,90 eur, joten pakkohan se oli kotiin kantaa. 

Muistuttakoon se minua ajan ottamisesta itselleni ja ystävilleni.