tiistai 26. heinäkuuta 2011

(Todella) Laiskan naisen kesäkakku


Hengissä ollaan vaikka hiljaista pitää. Vietän viimeistä hoitovapaaviikkoa ennen ensi maanantaina koittavaa töihinpaluuta kahden vuoden jälkeen. Haikea olo, kertakaikkiaan. Toisaalta mukavaa palata ns. ihmisten ilmoille töiden pariin, toisaalta superhaikeaa pistää pikkumies päivähoitoon.

En tiedä mikä mut saa kuvittelemaan, ettei elämää olisi töihinpaluun jälkeen. Sellaisella vauhdilla yritän järjestellä asioita, jotta elämä sujuisi mahdollisimman helposti. Lapsille on jemmattu alennusmyynneistä vaatetta tyyliin "kun sitten lähdette hoitopaikasta retkeilemään napajäätikölle, niin tässä tarpeeksi vaatetta sitä silmällä pitäen...". Oma vaatekaappi on kokenut erittäin mieluisia täydennyksiä (no more shoes please - vai voiko kenkiä koskaan olla tarpeeksi?). Muutenkin kaikenlaisia elämää helpottavia juttuja on järjestelty, niistä ajattelin bloggailla jossain vaiheessa tarkemmin.

Noniin, mennäänpä vihdoin asiaan. Nimittäin siihen kakkuun.

Jossain kaiken "sohaamisen" (termi jolla mieheni monesti kutsuu puuhiani, vapaasti suomennettuna kymmenen asian tekeminen yhtä aikaa ja mutkien oikominen suoraksi) välissä ehdin tekemään kuvassa näkyvän "kakun". Tosin eipä se mikään suuri urakka ollut, jonkinasteinen pikakyhäelmä kuuluisasta pappilan hätävarasta. Ja koska kyseessä on siis todella laiskan naisen kakku, on kakussa käytetty kakkupohjakin hankittu kaupan hyllyltä eikä suinkaan itse leivottu. Näin se menee:

Hanki kakkupohja kaupasta tai leivo itse kääretorttupohja (jos olet todella viitseliäs)
Kaiva kaapista kaikki jämähillot ja muut mahdolliset herkut mistä haluat päästä eroon (sorry teille, jotka tätä söitte, kyllä ne päiväykset oli vielä ihan ok...)
Pilko kakku/kääretorttupohjasta sopivia lohkoja kulhon pohjalle, laita välikerrokseen aina jotain "täytettä" (hilloja, marjoja, jäätelöä, kermavaahtoa - what ever nyt sattuu kaapista löytymään)
Päällimmäiseksi kerrokseksi vaikkapa kermavaahtoa tai jotain millä "naamioit" koko komeuden. Ulkonäkö ei ehkä ole kondiittoritasoa, mutta maku korvaa pienet kauneusvirheet.

Voilá - kakku on valmis!

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Olohuoneen kesätunnelmia


Pari kuvaa olkkarista. Sitähän täällä ei olekaan juuri kuvailtu :) No totuus on, että taitaa olla ainoa huone joka on edes jossain kesäkuosissa... Olen ollut hämmentävän laiska sisustaja tänä kesänä kun suurin osa ajasta on kulunut pihatöissä. Toisekseen juniori on juuri siinä iässä, että mikään ei pysy pöydillä paria sekuntia pidempään, joten kovin paljon asetelmia en viitsi näperrellä. En yksinkertaisesti jaksa aina olla vahtimassa pikkuherran kolttosia.


Tyynyissä mennään tällä hetkellä kesäisen hempeillä sävyillä. Vaaleansiniset koordinaattityynyt sekä  raitatyyny Wilhelmiinalta, samoin kun pöydällä olevat pienet tähtitarjottimet.

Sivupöydällä alehankintana ostettu rottinkivalaisin. Kukahan huomaisi suoristaa varjostimen?

Iltojen pimetessä tulee varmaan taas touhuttua enemmän sisällä. Pari kivaa juttua tilasin syksyä silmällä pitäen, kuvia niistä sitten myöhemmin. Ja hei, kohta voi taas alkaa polttaa kynttilöitä! Näillä helteillä ei ole sitä  tullut juuri tehtyä, pahimmillaan meillä oli sisällä 35 astetta... Vaikka auringosta ja lämmöstä pidänkin, alkoi se olla jo hiukan liikaa kun ei sisälläkään päässyt yhtään suojaan, aurinko kun porottaa tähän rinteeseen aamusta iltaan. Siitä huolimatta - nautitaan kesästä niin kauan kuin sitä kestää!

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Kesäiltoina...


... on kelluttu peilityynen järven lämpimässä vedessä...
(naapurikylässä on ihana ranta)


... on leikitty rantahiekassa ja polskittu iskän käsivarsilla...
(huomatkaa liekkisimmarit, väärinpäin ja liian isona, mutta se ei menoa hidasta...)


... on ihailtu hienoa juhannuskokkoa... 



... ruokittu jälkikasvua mansikoilla ja jäätelöllä...
(äidille isoin pala!)



... on ihasteltu milloin pilviä, milloin aurinkoa...



... ja tehty ankaraa ajatustyötä terassilla... 
("siis kuinka monta koivua tästä oikein vielä pitää kaataa...")



... nautittu kesäyön hiljaisuudesta hyvän viinilasillisen kera 
(tai hiljaisuus ja hiljaisuus, ei lasketa tsiljoonan hyttysen ininää eikä päässä soimaavaa ääntä "tolle metsänreunalle pitäis tehdä jotain"...)

 Näin se kesä soljuu eteenpäin. Nopeasti ja toisaalta niin ihanan rauhallisesti. 

Yritän palata tietokoneen ääreen silloin tällöin, nyt päivitystahti yhtä verkkaista kun elämä.