torstai 2. elokuuta 2012

Loppu ja alku


Kuten täällä vallinneesta hiljaisuudesta voi päätellä, Elämää Kanteleella sulkee ovensa tältä erää. Jatkan blogia uudessa osoitteessa, uudella innolla ja laajemmalla aiheskaalalla kuin täällä. Osoite on jatkossa myös hieman anonyymimpi. Kiitos kaikille mukanaolleille, tervetuloa uuden blogin pariin jos sinne tienne löydätte. Ja te tutut lukijat, tiedätte mistä osoitteen kysyä :)

Ihanaa kesän jatkoa teille kaikille!


perjantai 25. toukokuuta 2012

Haastetta ja pari kuvaa kuistilta





Olenko muistanut kertoa, että meidän lasikuisti valmistui tammikuun lopussa? Tässä esimakua tunnelmista, ei tullut valkoista lasikuistia - tuli viime hetken inspiraatiossa tumman harmaa :) Sisustus odottelee, köh, tekijäänsä, joten kuvia tulee jossain vaiheessa lisää... tai heti kun me saadaan vaatekaapit (...tilattua...)... vähän vaiheessa tämä(kin) projekti...

Ihana Wilhelmiina Kotiliesi-blogista heitti minua seuraavalla haasteella, joten tässä tulee vastauksia kysymyksiin:

1. Elätkö unelmaasi vai unelmoitko elämääsi?

Elän unelmaani. Olen saanut elämältäni enemmän kuin uskalsin toivoa ja tunnen siitä syvää ja nöyrää kiitollisuutta. Kaksi ihanaa poikaa, rakkaan aviomiehen, joka on samalla rakastettuni, sielunkumppanini (ja joskus myös taisteluparini *hih*). On perhe, joka on seissyt rinnalla aina kun tarvitaan, on ystävät joiden kanssa jakaa ilot ja surut. Terveyttä ja työtäkin löytyy. Mitäpä sitä ihminen voisi enää muuta toivoa? Mistään extremestä en ole koskaan unelmoinut.

2. Mikä eläin on lähinnä sydäntäsi?

Ei epäilystäkään, koirat. Ne ovat olleet sydämessä lapsuudesta lähtien ja pysyvät siellä visusti vastedeskin. Toinen eläin mikä tekisi mieli sanoa, on hylkeet. Ne ovat sympaattisen näköisiä pylleröitä ja niillä on jollain tapaa viisas katse :)

3. Mikä oli lapsuutesi haaveammatti?

Lentoemäntä, kuten varmaan monella muullakin tytöllä. Nyt kun seuraa uutisointia Finnairin tapahtumista, niin voinen olla tyytyväinen että tuli tehtyä täysin toisenlainen uravalinta! Reilu kymmenisen vuotta sitten naapurissani asui ihka oikea lentoemäntä, joka torppasi haavekuvat haikaillessani hänen reissujensa perään näin: " Sehän on vain tarjoilua älyttömän ahtaissa tiloissa". Joten viimeistään siinä vaiheessa karisi glamour ammatin ympäriltä! Toinen (käsittämätön) haaveammatti lapsuudesta on vientisihteeri. En kyllä yhtään ymmärrä mistä se tuli päähäni, tuskin edes tiesin mitä ne tekevät. En puhu kieliä mitenkään erityisesti enkä taatusti ole järjestelmällistä sihteerityyppiä en sitten alkuunkaan...

4. Mitä pelkäät?

Käärmeitä. Inhoan, kammoan, pelkään - yli kaiken. 

5. Uskotko enkeleihin?

Jollain tasolla kyllä. Uskon, että jokaisella on polkunsa tukena jokin, joka johdattelee elämässä oikeaan suuntaan kun siihen luottaa ja uskoo. Joskus vaatii vaan taitoa nähdä minne elämä ohjaa. Jonkinasteinen mottoni on aina ollut "elämä kannattelee", ja hämmentävää kyllä - niin se tekee!   

6. Musta vai valkoinen?

Valkoinen. Se rauhoittaa mielen, tuo tasapainon kaaokseen ja valoa pimeään.





7. Mikä on horoskooppimerkkisi ja kuvaako se sinua?

Vaaka. Ja kyllä siitä paljon yhtäläisyyksiä löytyy. Vaakakupit heiluvat välillä vimmatusti ylös ja alas kunnes löytyy tasapaino. Kaunosieluinen esteetikko, jolle päätösten teko on joskus tuhottoman vaikeaa. Toisaalta varsinainen jääräpää, kun vihdoin saan päätöksen tehtyä.
Touhuan paljon ja päässä pursuaa miljoona ideaa, mutta käytännön toteutus onkin sitten toinen juttu. Pääsääntöisesti väitän olevani iloinen ja peruspositiivinen optimisti, joka nautiskelee elämästään täysin siemauksin arkistenkin asioiden keskellä. Selvää vaaka-aineista, olettaisin!

8. Oletko urbaani cityihminen vai nautitko maaseudun rauhasta?

Ehdottomasti täysin lande. Asuin vajaat kymmenen vuotta Helsingissä, enkä koskaan kotiutunut siihen kivikylään. Siellä on ihana käydä ja nauttia hulinasta päivän verran, mutta sen jälkeen kaipaan jo maaseudun rauhaan. Täällä hiekkateitä tallatessa ja linnunlaulua kuunnellessa tunnen olevani kotonani. Täällä on juureni, tänne minä kuulun.

9. Minkä taidon haluaisit opetella?

Laulamisen. Olisi kivaa jos osaisi laulaa luikauttaa edes suurin piirtein nuotin mukaan. Mutta minä en todellakaan ollut paikalla kun laulajan geenejä jaettiin...
Toinen (hyödyllisempi) taito olisi järjestelmällisyyden opettelu. Tarkoitan tällä nimenomaan asioiden järjestelmällisyyttä, tavarat meillä pääsääntöisesti on siellä missä niiden kuuluukin olla (vai mitä rakas mieheni, oliko ne kadonneet kenkäsi mahdollisesti kenkäkaapissa....?). Myönnän olevani mestari lykkäämään "ikäviä hommia" huomiseen, mistä seuraa tietysti pitkällä tähtäimellä iso liuta tekemättömiä töitä, jotka pitää sitten hoitaa viime tipassa kuntoon kertarysäyksellä. Ei kivaa.

10. Kenet tahtoisit tavata?

Tämä oli tosi vaikea! Tähän voisi äkkiseltään vastata jonkun George Clooneyn, mutta mitä ihmettä mä sen kanssa juttelisin? Ihan heti en keksi. Sen sijaan jos voisi tehdä aikamatkan menneisyyteen, voisi olla mielenkiintoista tavata vaikka John F Kennedy. Tai miksei myös Obaman pariskunta. Joku sellainen karismaattinen "uuden ajan airut", joka on omalla työllään tai olemuksellaan jollain tapaa vaikuttanut historian kulkuun.

11. Minkä asian muuttaisit maailmassa?

Jos saisin valita vain yhden asian, niin poistaisin kaikki mahdolliset lapsiin kohdistuvat julmuudet maailmasta. Jokaiselle lapselle pitäisi suoda mahdollisuus elää elämänsä onnellisten tähtien alla. Sitä kautta ehkä maailmastakin rakentuisi palanen kerrallaan parempi paikka. Ideaalitilanteessa tietysti olisi maan päällä rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Ja siihen meistä jokainen voi vaikuttaa oman elämänsä kautta, eikös vain?

maanantai 21. toukokuuta 2012

Reseptiä jakoon


Pikainen päivitys tänne blogin puolellekin. Hiljaista on taas pidellyt. Ei kyllä ole mitään ihmeitä edes tapahtunut. Töissä päivät venyy ja kaikki muu aika menee joko pihalla tai sitten epätoivoiseen yritykseen pitää järjestystä yllä kaaoksessa. Puutarhassa ei ole vielä mitään näytettävää ja sisällä kukaan ei ole ehtinyt edes kääntymään.

Joten pistetään sitten reseptiä jakoon. Se on raparperiaika nääs. Tänään meillä nautiskeltiin ensimmäisestä oman maan raparperipiirakasta. Pellon laidalla, parhaassa mahdollisessa seurassa. Hyvää oli, joten jos intoa riittää niin kokeilkaa tekin. Jotenkin näin se ohje meni:

Taikinaan:
175 g sulatettua voita
4 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
ripaus kardemummaa (ei kuulunut alkuperäiseen reseptiin, mutta pakkohan tätäkin oli tuunata)

Täytteeseen:
noin 500 g raparperia
noin 1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja

Sulata voi taikinaa varten ja anna jäähtyä. Leikkaa sillä aikaa raparperit pieniksi lohkoiksi. Sekoita jauhot, sokeri, vaniljasokeri ja leivinjauhe kulhossa, kaada joukkoon sulanut rasva. Tyhjennä saman tien suurin osa taikinasta vuokaan (taputtele siis tasaiseksi myös) ja laita taikinan päälle perunajauhot (imevät raparpereistä ylimääräisen nesteen). Laita raparperit vuokaan ja ripottele päälle täytteen sokeri. Murenna loput taikinasta seoksen päälle. Paista vajaan 200 asteen lämmössä 30-40 minuuttia, piiraan tulee olla hyvin paistunut.

Namskis!

tiistai 1. toukokuuta 2012

Pari kuvaa parvekkeelta


Meillä ei juurikaan vappua ehditty viettää, mitä nyt piipahdimme mummilassa vappusimalla ja munkeilla. Päivä kului pihatöitä tehden. Sommittelimme pihasuunnitelmien mittasuhteita pihallemme ja mietimme missä järjestyksessä mikäkin homma pitäisi aloittaa. Ja tietysti vapun kunniaksi kannettiin puutarhakalusteet pihalle.


Meillä on parveke ollut viime kesinä aivan minimaalisen pienellä käytöllä. Se on kuitenkin aika kiva paikka, aurinko paistaa puolesta päivästä iltaan asti ja näkymät ovat mäen päältä pitkälle. Tänä kesänä ajattelimme vähän panostaa enemmän sen käyttöön. Raahasin sinne vanhat rottinkituolit, joita ei haittaa vaikka sade niitä vähän piiskaisi. Käsittelin puuöljyllä lattian ja kalusteet ja kannoin ensimmäiset kukat ikkunalaudoille. Ja tälläiseltä siellä nyt näyttää, mitään uutta ei ole sinne hankittu vaan vanhoja tavaroita pyöritelty uusille paikoille.


Ehkäpä täällä nyt malttaisi istua vaikka illalla, kun lapset ovat nukahtaneet ja haluaa hetken latailla akkuja päivän päätteeksi.

Ihanaa, nyt on toukokuu. Se tarkoittaa ihan oikeasti, että kesä on ihan kohta täällä!

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Vaaleanpunainen vappu


Vapunaatto on sujunut pihatöissä. Terassit ja parveke saivat painepesurikäsittelyn ja puuöljyä pintaansa. Saman käsittelyn "uhriksi" joutui parvekkeella talven yli majaillut puutarhakalustesetti ja nyt se näyttää kuin uudelta - pitäisi varmaan hieman useammin pistää öljyä kalusteidenkin pintaan...

Eilen kävin puutarhaliikkeessä ja enkä voinut vastustaa ensimmäisten kesäkukkien hankintaa. Nyt saan sitten kantaa niitä sisään ja ulos kunnes ilmat ovat tarpeeksi lämpimät. Vähitellen alkaa etupihan puutarhasuunnitelmien palasetkin loksahtelemaan kohdalleen, postailen niistä erikseen tässä joku päivä. Hurjasti työtä on tiedosssa kesän ajaksi. Luulenpa, että kun syyskuu koittaa, niin odotan syksyn pimeitä iltoja enemmän kuin innolla tämän työleirikesän jälkeen...

Sisällä olisi kiva ehtiä jossain vaiheessa sisustamaan kesäisempää ilmettä. (Missä vaiheessa - se ei ole ihan vielä selvinnyt...) Toistaiseksi mustat Ektorpin päälliset ovat vielä saaneet olla sohvien yllä, sillä mutavellinä ollut piha ei houkutellut laittamaan valkoisia päällisiä paikoilleen - kiitos lapsien ja koirien... Tilasin Wilhelmiinalta pari kivaa kesäistä juttua ja ensi viikonlopuksi on tiedossa ystäväni kanssa perinteinen "keikka", jonka aikana toivottavasti pääsemme käväisemään myös parissa kivassa sisustuskaupassa. Eiköhän niiden avulla se kesä koita pikkuhiljaa tänne sisällekin. Tuntumaa otin kesäisempiin sävyihin heittämällä vaaleanpunaisen pöytäliinan ja kynttilät keittiöön. Ja vappupalloissahan on suorastaan herkulliset värit :)

Nyt on aika siirtyä vapun viettoon ja grillin ääreen. 

Iloista vappua kaikille!



perjantai 27. huhtikuuta 2012

Työn iloa

... ja ei, mä en ole taksikuski vaikka auton ratista ja 
hailakansinisestä kauluspaidasta saattaisi niin päätellä... :)

Lähestyvän vapun, tuon perinteisen työn juhlan, kunniaksi ajattelin postailla työstä. Ja nimenomaan työn ilosta, eli otsikossa ei ole senttiäkään sarkasmia! Mulla on nimittäin tosi kiva duuni, viihdyn siinä älyttömän hyvin. Olen tässä firmassa ollut viisi vuotta (okei, miinus äitiyslomat) enkä haikaile pätkääkään muihin hommiin. Työssä riittää vauhtia ja haastetta, se on tosi vaihtelevaa ja oikeasti kivaa. Pomo on huippu (ihan oikeesti!), meidän pieni tiimi konttorilla loistava ja ihanat kollegat ympäri Suomen (terkkuja teille!). Totta kai on päiviä, jolloin olen väsynyt ja asiat jurppii, mutta ehdottomasti plussan puolella mennään. Arvostan nykyistä tilannetta tosi paljon, koska olen työskennellyt myös työyhteisöissä, joissa asiat eivät todellakaan olleet näin hyvällä mallilla


Keskiviikkoaamuna  lähdin tien päälle vähän sumuisemmissa tunnelmissa...

Kun jäin äitiyslomalle, hihkuin miehelleni että tämä rouva viettää nyt sitten kolme vuotta letkeää kotielämää lasten kanssa kotona. Mies jo silloin nauroi partaansa, että tuskin viihdyt vuottakaan. Melkein oikeassa oli, palasin innoissani töihin kun juniori oli vajaa kaksivuotias. Ei sillä, etteikö kotona olo olisi ollut ihan kivaa, mutta mun aivot vaan tarvitsee actionia. Jos jumahdan paikalleni, vaivun helposti johonkin ihmeelliseen koomaan enkä saa enää mitään tehtyä. Elämänpiiri muuttuu liian pieneksi ja typeristä pikkuasioista tulee elämää suurempia. Ei sovi mulle.

Perillä onneksi paistoi aurinko... 

Koen olevani etuoikeutettu monella tapaa. Saan (nimenomaan saan, tänä päivänä se ei ole itsestäänselvyys) tehdä työtä josta tykkään, ympärillä rakas perhe ja ystävät.  Elämä on kivasti balanssissa. Arkena tehdään töitä, vapaa-ajalla rentoudutaan perheen parissa. 

On the road. Again. 

Mulle sopii työ, jossa pääsee liikkeelle. Tylsistyisin kuoliaaksi, jos pitäisi istua pelkästään tietokoneen ääressä konttorilla (toki sitäkin työhöni sisältyy). Ajomatkat on joskus pitkiäkin, mutta tykkään seurailla maisemien ja vuodenaikojen vaihtumista. Sitä paitsi autossa saa istua hiljaa ja ajatella omia juttuja. Se on kahden vauhdikkaan pojan äidille luksusta!

Matkaseuralaiset... jos hiljaisuus alkaa tympimään...

Ehkä työfiiliksiä tuli tänään mietittyä senkin takia, että työkaverini jäi tänään eläkkeelle. Hän työskenteli firmassamme lähes neljäkymmentä vuotta. Kun läksijäisissä kysyimme, mikä hänet piti samassa talossa niin kauan, hän vastasi että "vaihtelevat ja aina yhtä mielenkiintoiset työtehtävät". Älyttömän hienoa, että joku on oikeasti niin innostunut alastaan, että jaksaa löytää uutta virtaa työhön vuosikymmen toisensa jälkeen. Kunpa itse pystyisin samaan.

Mutta nyt meillä karistetaan työajatukset nyt pois mielestä ja nautitaan pitkästä vappuvapaasta. Ihanaa kun paistaa aurinko, taidan päästä pihahommiin.

Kivaa perjantaita!




torstai 12. huhtikuuta 2012

Lumen alta paljastuu...







Pääsiäinen tuli ja meni. Käytiin lätkämatsissa kannustamassa pojan suosikkijoukkuetta, syötiin enemmän kuin   aikoihin, mussutettiin suklaamunia aivan liikaa. Alkuviikko hujahti vauhdilla töiden merkeissä ja huomenna on taas perjantai. Ihanaa.

Ihan parasta on kuitenkin se, että lumi sulaa vauhdilla. Vielä maanantaina raparperipenkin päällä oli kasa lunta, tänään sieltä jo puski raparperin alku ylös. Kohta saadaan raparperipiirakkaa!

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Seitsemän puutarhasuunnitelmaa

Suurin piirtein siitä asti kun bloggaamisen aloitin, olen säännöllisesti valittanut täällä meidän toivottomasta pihaprojektista. Vuosien saatossa sitä on kuopsutettu sieltä ja täältä, saamatta kuitenkaan aikaan mitään järkevää kokonaisuutta aikaiseksi. Lopputulos on kaikkea muuta kuin toivottu.
Viime kesänä mitta pihan keskeneräisyyden kanssa tuli lopullisesti täyteen ja ihan oikeasti aloimme hommiin. Jotain valmista tulikin, mutta paljon jäi vielä tekemättä. Hommaa ei yhtään helpota, että piha on iso, kivinen, paahteinen ja vieläpä sijaitsee rinteessä. Oli yksinkertaisesti todettava, ettei omat taidot riitä alkuunkaan esimerkiksi kasvivalintojen saati sitten kokonaisuuden suunnittelun kanssa.

Onnekkaiden yhteensattumien kautta meidän piha pääsi naapurikunnassa sijaitsevan perinteikkään puutarhaoppilaitoksen opiskelijatyökohteeksi. Viime syksynä pihallamme vieraili bussilastillinen opiskelijoita, jotka mittailivat pihaa ristiin rastiin. Talven aikana opiskelijat ahersivat suunnitelmien parissa ja viime viikolla ne esitettiin näyttökokeena opettajille. Ja tänään - tat ta daa - kävin hakemassa kotiin peräti seitsemän suunnitelmaa! Ihan mielettömän hienoja! En olisi koskaan ikinä milloinkaan osannut visioida noin hienoja juttuja. Silti ne ovat sellaisia, että tälläinen aloitteleva puutarhurikin niiden kanssa pärjää. Ehkä :)

Saimme itse määritellä millaisia elementtejä suunnitelmiin halusimme. Tyylitoiveena oli "brittiläinen cottage garden meets suomalainen perinnemaisema". Helppo hoitaa ja kiva katsella. Jep. Ei siis mikään helppo rasti suunnittelun kannalta.

Puutarhaprojektin opettajan kanssa kävimme tänään läpi suunnitelmia, ja hän kertoi vielä omat arvionsa suunnitelmista eli mitkä asiat toimivat ja mitä voisi vielä kehittää. Todennäköisesti se lopullinen versio muodostuu siten, että kaikista suunnitelmista napsitaan parhaat palat yhdeksi kokonaisuudeksi.
Kaiken lisäksi saimme vielä jokaisesta suunnitelmasta perusteelliset kasviluettelot, vihertyöselitykset, pohjatöiden teko-ohjeet ja kustannusarviot - siis ihan täydellisen paketin. Mä olen niiiiiiin tyytyväinen. Enemmän kuin superonnellinen. Eipä ole pienintäkään epäselvyyttä miten aion käyttää pääsiäispyhät - nimittäin hurjan puutarhainspiraation vallassa suunnitelmia tutkien! (... ja yritän unohtaa tänne rytinällä tulleen takatalven...)

Jälkiviisaasti voi todeta, että puutarhasuunnitelma olisi varmaan kannattanut teettää jo heti kun tänne muutimme. Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Töitä riittää nyt vuosiksi eteenpäin, mutta yksi asia on varma:

Joskus se unelmien puutarha ihan oikeasti on olemassa.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Voi Gwyneth minkä teit...


Nostan kädet pystyyn ja tunnustan. Olen mitä suuremmissa määrin mainoksen uhri. Mutta siitä lähtien kun luin, että Lindex lanseeraa Modern Preppy -kokoelman Gwyneth Paltrowin kasvoilla, niin olen odottanut kokoelmaa kauppaan kuin kuuta nousevaa. Paitsi että jo netissä vaatteet näyttivät "just mun jutuilta", niin Lindexin hinta-laatu -suhde on mun mielestä ihan kohtuullinen. Ja kolmantena puolustuksena: Gwyneth on vaan niin käsittämättömän kaunis ja tyylikäs hollywoodleidi, että mulle voi myydä vaikka mummon vanhat kalsarit sen kasvoilla (noh, ei nyt sentään...mutta kiireisen työpäivän jälkeen ei parempia vertauskuvia nyt tullut mieleen).

Töiden jälkeen siis Lindexin kautta kotiin. Mukana kotiin tuli tummansininen bleiseri, vaalea neule viileisiin kesäiltoihin, pari t-paitaa ja beiget chinot. Lisäksi löytyi Lindexin perusvalikoimasta farkkucaprit. Pari juttua jäi vielä kaivelemaan, saas nähdä joutuuko niitä käydä tutkailemassa uudemman kerran... Me happy. Very happy.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Keväthankintoja


Vihdoinkin vaatepostauksia, olkaa hyvä!
Mulla on tällä hetkellä jonkinlainen positiivinen ongelma vaatteiden suhteen. Viime kesän jälkeen elopainosta on lähtenyt pois -12 kg, kiitos uusien ruokailutapojen ja kuntoilun. Se on kuitenkin aiheuttanut sen, että oikeasti ei ole mitään päälle laitettavaa kun kaikki vanhat vaatteet roikkuvat päällä. Housut tulee vetämällä läpi lantiosta ja hame roikkuu polvissa. Noh, en valita, vaan olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä olo on todella paljon virkeämpi ja arjen pyöritystä jaksaa paljon paremmin. Mutta asiaan.

Viime kesän vaatteista on jäljellä siis muisto vain. Ja viime kesän olin siis vielä hoitovapaalla, joten mitään ihmeempiä vaatteita ei edes tullut hankittua. Nyt kuitenkin pitäisi kuoriutua talvikamppeista keväisempiin kuteisiin, ja kaapissa on kevätvaatteiden kohdalla iso lovi: nothing to wear... 

Joitain keväthankintoja on tullut jo tehtyä. H&M:n ja Marnin yhteistyön hedelmistä poimin yläkuvassa näkyvän silkkitopin, joka osoittautui loisto-ostokseksi. Tykkään siitä paljon. Menee töissä bleiskan alla ja vapaalla sitten vaikka kesäterassilla (heko heko, olen kesäterassilla käynyt varmaan edellisen kerran viime vuosituhannella - mutta nyt ei siis ainakaan jää paidasta kiinni!). Stockan kanttistarjouksesta tilasin Unisan ruskeat korkkarit, jotka myöskin päätyvät suoraan lempikenkien listalle. Slimmatut valkoiset, hieman kiiltäväpintaiset housut myös H&M:ltä, olivat ihmeen kivat nekin.


Tuo kuvassa näkyvä Sandin farkkurotsi on ostettu Nectarinesta vuonna 2002. Kyllä, uskokaa pois! Olen käyttänyt sitä hurjan paljon ja aion käyttää edelleen. Työasuksi siitä toki ei ole, mutta vapaalla sitäkin rakkaampi rotsi. Tänä keväänä päivitän sitä tuolla sinivalkoisella neulehuivilla. Kenties valkoiset Converset sopisi myös tyyliin, on nimittäin hankintalistalla...

Takaisin työosastolle. Kuva on karsea eikä anna kunniaa mekolle. Marc O´Polon musteensininen paitismekko on oiva työasu. Istuu päällä mukavasti ja nousee varmaan myös lempivaatteiden listalle. Jos oikein räväkäksi ryhdyn, voisin käyttää sen kanssa tuota pinkkiä puuvillahuivia. Kun talvella julkaistiin kevätmuoti ja näin kaikki ne oranssit ja pinkit, niin vannoin ettei vaatteistani löydy mitään niitä sävyjä. Tässä sitä nyt taas ollaan näiden vannomisten kanssa, kummasti noita väriläiskiä tuntuu vaatekappiin ilmestyvän.

Ensi viikonloppuna fiiilistellään hieman fiinimmissä merkeissä. Töiden puolesta edustetaan Finlandia-talolla iltapukubileissä. Iltapuku löytyi kaapista, asua päivitin huivilla ja hanskoilla. Kaulassa, iltalaukussa ja kengissä kimaltelee muutamia strasseja tuomassa blinglingiä iltaan. Mukaan lähtee oma rakas mies ja firma tarjoaa majoituksen hotellista - luvassa luksusviikonloppu!

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Viikon paras päivä


Mä niiiiin tykkään perjantaista. Töissäkin kaikki on jotenkin leppoisaa kun kaikki odottavat viikonlopun alkua. Ja kotiin kun pääsee, niin koko ihanan pitkä viikonloppu on vielä edessä. Voi tehdä mitä lystää. Jep, perjantai taitaa olla viikon paras päivä.
Pari viikkoa töissä on ollut enemmän kuin vauhdikasta. Auton matkamittari on niellyt kilometrejä tasaista tahtia. Ja kun töissä on ollut paljon reissupäiviä, on toimistopäivät olleet sitäkin vauhdikkaampia, kun on yrittänyt kuroa juoksevat asiat kasaan. Mutta nyt on perjantai - työasiat sikseen.

Kevätfiiliksellä ollaan muutenkin. Kotiin hiipii värejä! Narsissin keltaista, pinkkiä ja pastellisävyjä. Tuo hempeä munakranssi löytyi Pentikin tehtaanmyymälästä, mun pakollisella "pit stopilla" työreissulla (reissutyössä on se hyvä puoli, että matkan varrelta löytää jos jonkinlaista kivaa taukopaikkaa, joissa voi poiketa kotimatkalla kahvihampaan kolottaessa...).

Ja ensimmäiset pääsiäismunatkin löysivät tiensä "munakukkoon". Tosin eivät taida siellä kovin kauaa säilyä...


Ihkua perjantai-iltaa!

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Perjantain tunnelmia


Ensimmäinen työviikko loman jälkeen sujui hujauksessa. Pari työreissua piti huolen siitä että toimistopäivät oli täynnä toimintaa - työpöydällä odotti miljoona hoidettavaa asiaa. Loman jälkeen onneksi riittää virtaa.
Itse asiassa mun piti tänään postailla teille niitä vaatejuttuja, työvaatteita ja muuta sellaista tärkeää pohdintaa... vaan kuinkas sitten kävikään... Mun kuvausassarit kyllä otti kiltisti kuvia, mutta ne olivat niin epätarkkoja ettei niitä voi julkaista :) Vähän vaatii vielä pientä säätöä tämä vaatehomma!


Laitetaan nyt sitten vaatteiden sijaan vaikka meidän aulan kevättunnelmia. Viime viikonloppuna sain kevätauringon myötä inspiraation ja aulassa tummat sävyt vaihtui hieman kesäisempiin. Merihenkisissä tunnelmissa mennään kohti kesää.


Ihanaa kun on perjantai. Koko viikonloppu vielä edessä. Mulla on varattu viikonlopun lukemiseksi pari uutta ruotsalaista puutarhalehteä. Alkaa viherpeukaloa jo syyhyttää, onneksi lumet sulaa vauhdilla!


Mukavaa perjantai-iltaa!

lauantai 25. helmikuuta 2012

Päivän soppa


Päivän resepti jakoon. Sain tämän kampaajaltani ja pakkohan sitä oli heti kokeilla. Helppoa, nopeaa ja herkullista!

Vaniljainen porkkanakeitto

n. 1 kg porkkanoita (tai enemmän jos teet ruokaa nälkäiselle sakille)

1 vaniljatanko
appelsiinimehua

2 dl kuohukermaa
suolaa

Kuori ja paloittele porkkanat. Laita kattilaan ja kaada päälle vettä siten että porkkanapalat peittyvät. Lisää sekaan vaniljatanko. Kiehauta porkkanat kypsäksi. Kun porkkanat ovat kypsiä, poista vaniljatanko ja soseuta porkkanat sauvasekoittimella.

Lisää sekaan kerma ja appelsiinimehua maun mukaan (itse laitoin noin 5 dl). Mausta suolalla ja kiehauta.
Valmista nautittavaksi!

perjantai 24. helmikuuta 2012

Puss & Kram Estelle


Joku täällä vähän sekosi. Nimittäin Ruotsin uudesta prinsessasta. Vickanin ja Danielin rakkaustarina on ehkä romanttisin ever, enkä ole varmaan missään oikeissa häissäkään itkeä vollottanut yhtä paljon kun toissa kesänä telkkarin ääressä. Siitä lähtien kun kuulin heidän vauvauutisistaan, on tälläinen paatunut piiloromanttinen puolikyynikkokin odottanut sydän läpättäen vauvan syntymistä. Ja *huoh*. Vihdoin ruotsalaiset saivat prinsessansa. Ja tänään selvisi jo nimikin - Estelle Silvia Eva Mary. Pakkohan sitä oli täälläkin juhlia.


Mies lähti aamulla asioille kaupunkiin ja sai käskyn tulla kotiin prinsessakakun ja iltapäivälehtien prinsessaliitteiden kanssa. Niinpä meillä tänään juotiin "ristiäiskaffeja" prinsessakakun kera Estellen kunniaksi. Hurraa!


Tuon Puss Och Kram -nauhan löysin keskiviikkona sisustuskaupasta ja sehän sopi päivän tunnelmaan kuin nenä päähän.

Puss och Kram Vickan, Daniel ja Estelle!

tiistai 21. helmikuuta 2012

Kevätvaatteiden inventaariota


Bisgaardin nahkatennarit ja Crocsin kumpparit viime syksyn alemyynneistä.

Meillä vietetään hiihtolomaa. Kun joululomalla mentiin ees taas, oli hiihtoloman rauhoittaminen ylimääräisiltä menoilta suunniteltu juttu. Kotona siis ollaan koko jengi. Mies makaa flunssassa sängyn pohjalla ja me muut touhutaan kaikenlaisia kotijuttuja vailla minkäänlaisia suurempia suunnitelmia. On rakennettu pihalle lumilinnaa ja pelattu sisällä pelejä. On pesty pyykkivuorta ja tehty lasten kevätvaatteiden inventaariota. Itse kävin eilen kaupungissa kampaajalla, ja pätkäisin polkkatukan lyhyempään malliin. Täytyy sanoa, että useamman vuoden "peruspolkkaa" pitäneenä tämä uusi sporttisempi malli vaatii hieman totuttelua, mutta eiköhän tässä (muutaman) viikon sisällä tähänkin taas totu...




 Pomp de Luxin joulualesta mukaantarttuneita löytöjä, toppaliivi O´Baibin (ostettu kesällä Tallinnasta - pliiiiis, voisiko O´Baibin saada myös Suomeen?).



Kaupunkireissulla tuli samalla pikaisesti vilkaistua lasten kevätvaatetarjontaa. Kylmä hiki tuli otsalle, kun huomasin sopivien kokojen olevan jo jossain vaatteissa ihan lopussa. Miten mä aina olen näin myöhässä?Oikeesti, eihän keväästä ole vielä tietoakaan ja haalarit lopussa! Tänään olen sitten tutkinut kotona erityisesti meidän juniorin vaatekaappeja ja miettinyt mitä tarvitaan. Ostan alennusmyynneistä paljon lastenvaatteita jemmaan. Niinpä kaapin perukoilta toisinaan löytyy ihan mukavia yllätyksiäkin.

Positiivista: ulkovaatteissa kohtuullisen hyvä tilanne. Viime kesän alesta hankin puoleen hintaan Ticketin tummansininen tähtihaalarin, joka oli viime syksynä tolkuttoman iso. Nyt se on ihan sopiva. Lisäksi viime syksynä hankittu P.O.P.in fleecevuorellinen haalari menee vielä alkukeväästä ihan hyvin. Samasta paikasta ostin alennuksista viime kesänä oranssin softshellin ja mustat kuorihousut, jotka ovat talven aikana muuttuneet "suurista sopiviksi". Hankintalistalle menee ainoastaan P.O.P.in windstopperfleece, joka on meillä must-hankinta, sitä pidetään tosi paljon. Ja jotain hattua ja hanskaa, jolla voi päivittää tummansinistä keväisempään sävyyn. Ja ehkä joku takki.
Isompi jannuista saa sitten itse osallistua vaatteiden hankintaan, alkaa olla jo siinä iässä että äidin hankkimat ei enää kelpaa kun ovat lapsellisia...


Ja sitten ne negatiiviset jutut... Käyttövaatteita tarvitaan ja paljon. Pojat ovat kasvaneet talven aikana ihan älyttömästi. Housuja, paitoja, kesäksi shortsia ja teepparia. Onneksi on nettikaupat, veikkaan että niistä tulee klikkailtua paketti jos toinenkin kotiin kevään aikana. Pitäisiköhän alkaa tuumasta toimeen ennen kuin koot on finaalissa nettikaupoissakin?

Joulun jälkeen tein ensimmäiset aleshoppailut tanskalaisesta Pomp de Luxin lastenvaatekaupasta. Aivan hitsin ihania lastenvaatteita! Todella laadukkaan tuntuista materiaalia ja kivoja kuoseja.Olin sen verran myöhään liikenteessä, että koot oli jo sieltäkin lopussa, mutta nyt aion keväällä tehdä hankinnat heti kun uusi kevätmallisto tulee myyntiin. Hinnatkin oli ihan sopuisat, niitä raatsii ostaa ihan normihinnoillakin. Alesta paitapuserot lähti muutamalla eurolla...

maanantai 13. helmikuuta 2012

Hiljaisuuden jälkeen

Pitkäksi venähtäneen bloggaustauon jälkeen teen hiljalleen paluuta bloggailun pariin. Olen miettinyt palaanko ylipäätään tähän osoitteeseen, vai aloitanko uudet kujeet toisessa osoitteessa ihan anonyymina. Täällä sitä ollaan, ainakin toistaiseksi. Siitä yksinkertaisesta ja täysin turhamaisesta syystä, etten keksinyt tarpeeksi iskevää nimeä uudelle blogille (jep, olen blondi ja ylpeä siitä...ihan kuin tämä vanhakaan mikään ihmeellinen olisi...).

Sisältö tässä blogissa kuitenkin tulee muuttumaan. Toki sisustuksen parissa mennään edelleen, mutta täytyy tunnustaa ettei sillä rintamalla tässä työn ohessa kovin ihmeitä tapahdu, joten jutut jäävät varsin harvaksi jos vanha linja pitää. Yksi kiinnostuksen kohde sisustuksen ohessa ovat vaatteet (niin naisten, lasten ja ehkä jopa vähän miestenkin...), ja niistä voisin bloggailla enemmänkin - varsinkin kun jokainen aamu alkaa lauseella "mulla ei ole mitään sopivia vaatteita...". Mikään muotiblogi tästä ei tule, ehei - mä en edes taida tietää "mikä (J. Karjalaisen biisiä lainaten) mahtaa ollaa in"?  Mutta vaatteet (okei, ja terveys, kauneus, hyvinvointi noin niinkun laajemmallakin kaarella) kiinnostaa, ja näitä teemoja käsitteleviä blogeja seuraan itsekin suurella mielenkiinnolla. Ehkäpä siis kannan omankin korteni kekoon? Luvassa on myös sellaista yleistä turinointia reippaasti yli kolmikymppisen perheenäidin elämästä, lupaileehan sitä jo blogin nimikin.

Takaisin sisustukseen. Meneillään oleva musta kausi jatkuu. Jouluksi hankin Marimekon Tantsu-kankaan ja nyt noin viikko sitten sain siitä jopa ommeltua liinan pöytään. Kenties tätä voisi käyttää sitten ensi jouluna...?  Muutenkin graafiset muodot ovat vallanneet tilaa hempeältä maalaisromantiikalta. Mielenkiinnolla seuraan mahtaako romantiikka nostaa päätään kevään koittaessa (siis sisustuksessa, toim.huom.)? 
Ja lopuksi otetaan ratkaiseva askel kohti vaatepostauksia. Kuvaillaanpa kenkiä. Alelöytöjä Ziosta.

Tuntuupa muuten varsin hölmöltä touhulta! Kait tähän tottuu - tai sitten saattaa sekin aihepiiri jäädä kovin naftiksi :)