maanantai 30. huhtikuuta 2012

Vaaleanpunainen vappu


Vapunaatto on sujunut pihatöissä. Terassit ja parveke saivat painepesurikäsittelyn ja puuöljyä pintaansa. Saman käsittelyn "uhriksi" joutui parvekkeella talven yli majaillut puutarhakalustesetti ja nyt se näyttää kuin uudelta - pitäisi varmaan hieman useammin pistää öljyä kalusteidenkin pintaan...

Eilen kävin puutarhaliikkeessä ja enkä voinut vastustaa ensimmäisten kesäkukkien hankintaa. Nyt saan sitten kantaa niitä sisään ja ulos kunnes ilmat ovat tarpeeksi lämpimät. Vähitellen alkaa etupihan puutarhasuunnitelmien palasetkin loksahtelemaan kohdalleen, postailen niistä erikseen tässä joku päivä. Hurjasti työtä on tiedosssa kesän ajaksi. Luulenpa, että kun syyskuu koittaa, niin odotan syksyn pimeitä iltoja enemmän kuin innolla tämän työleirikesän jälkeen...

Sisällä olisi kiva ehtiä jossain vaiheessa sisustamaan kesäisempää ilmettä. (Missä vaiheessa - se ei ole ihan vielä selvinnyt...) Toistaiseksi mustat Ektorpin päälliset ovat vielä saaneet olla sohvien yllä, sillä mutavellinä ollut piha ei houkutellut laittamaan valkoisia päällisiä paikoilleen - kiitos lapsien ja koirien... Tilasin Wilhelmiinalta pari kivaa kesäistä juttua ja ensi viikonlopuksi on tiedossa ystäväni kanssa perinteinen "keikka", jonka aikana toivottavasti pääsemme käväisemään myös parissa kivassa sisustuskaupassa. Eiköhän niiden avulla se kesä koita pikkuhiljaa tänne sisällekin. Tuntumaa otin kesäisempiin sävyihin heittämällä vaaleanpunaisen pöytäliinan ja kynttilät keittiöön. Ja vappupalloissahan on suorastaan herkulliset värit :)

Nyt on aika siirtyä vapun viettoon ja grillin ääreen. 

Iloista vappua kaikille!



perjantai 27. huhtikuuta 2012

Työn iloa

... ja ei, mä en ole taksikuski vaikka auton ratista ja 
hailakansinisestä kauluspaidasta saattaisi niin päätellä... :)

Lähestyvän vapun, tuon perinteisen työn juhlan, kunniaksi ajattelin postailla työstä. Ja nimenomaan työn ilosta, eli otsikossa ei ole senttiäkään sarkasmia! Mulla on nimittäin tosi kiva duuni, viihdyn siinä älyttömän hyvin. Olen tässä firmassa ollut viisi vuotta (okei, miinus äitiyslomat) enkä haikaile pätkääkään muihin hommiin. Työssä riittää vauhtia ja haastetta, se on tosi vaihtelevaa ja oikeasti kivaa. Pomo on huippu (ihan oikeesti!), meidän pieni tiimi konttorilla loistava ja ihanat kollegat ympäri Suomen (terkkuja teille!). Totta kai on päiviä, jolloin olen väsynyt ja asiat jurppii, mutta ehdottomasti plussan puolella mennään. Arvostan nykyistä tilannetta tosi paljon, koska olen työskennellyt myös työyhteisöissä, joissa asiat eivät todellakaan olleet näin hyvällä mallilla


Keskiviikkoaamuna  lähdin tien päälle vähän sumuisemmissa tunnelmissa...

Kun jäin äitiyslomalle, hihkuin miehelleni että tämä rouva viettää nyt sitten kolme vuotta letkeää kotielämää lasten kanssa kotona. Mies jo silloin nauroi partaansa, että tuskin viihdyt vuottakaan. Melkein oikeassa oli, palasin innoissani töihin kun juniori oli vajaa kaksivuotias. Ei sillä, etteikö kotona olo olisi ollut ihan kivaa, mutta mun aivot vaan tarvitsee actionia. Jos jumahdan paikalleni, vaivun helposti johonkin ihmeelliseen koomaan enkä saa enää mitään tehtyä. Elämänpiiri muuttuu liian pieneksi ja typeristä pikkuasioista tulee elämää suurempia. Ei sovi mulle.

Perillä onneksi paistoi aurinko... 

Koen olevani etuoikeutettu monella tapaa. Saan (nimenomaan saan, tänä päivänä se ei ole itsestäänselvyys) tehdä työtä josta tykkään, ympärillä rakas perhe ja ystävät.  Elämä on kivasti balanssissa. Arkena tehdään töitä, vapaa-ajalla rentoudutaan perheen parissa. 

On the road. Again. 

Mulle sopii työ, jossa pääsee liikkeelle. Tylsistyisin kuoliaaksi, jos pitäisi istua pelkästään tietokoneen ääressä konttorilla (toki sitäkin työhöni sisältyy). Ajomatkat on joskus pitkiäkin, mutta tykkään seurailla maisemien ja vuodenaikojen vaihtumista. Sitä paitsi autossa saa istua hiljaa ja ajatella omia juttuja. Se on kahden vauhdikkaan pojan äidille luksusta!

Matkaseuralaiset... jos hiljaisuus alkaa tympimään...

Ehkä työfiiliksiä tuli tänään mietittyä senkin takia, että työkaverini jäi tänään eläkkeelle. Hän työskenteli firmassamme lähes neljäkymmentä vuotta. Kun läksijäisissä kysyimme, mikä hänet piti samassa talossa niin kauan, hän vastasi että "vaihtelevat ja aina yhtä mielenkiintoiset työtehtävät". Älyttömän hienoa, että joku on oikeasti niin innostunut alastaan, että jaksaa löytää uutta virtaa työhön vuosikymmen toisensa jälkeen. Kunpa itse pystyisin samaan.

Mutta nyt meillä karistetaan työajatukset nyt pois mielestä ja nautitaan pitkästä vappuvapaasta. Ihanaa kun paistaa aurinko, taidan päästä pihahommiin.

Kivaa perjantaita!




torstai 12. huhtikuuta 2012

Lumen alta paljastuu...







Pääsiäinen tuli ja meni. Käytiin lätkämatsissa kannustamassa pojan suosikkijoukkuetta, syötiin enemmän kuin   aikoihin, mussutettiin suklaamunia aivan liikaa. Alkuviikko hujahti vauhdilla töiden merkeissä ja huomenna on taas perjantai. Ihanaa.

Ihan parasta on kuitenkin se, että lumi sulaa vauhdilla. Vielä maanantaina raparperipenkin päällä oli kasa lunta, tänään sieltä jo puski raparperin alku ylös. Kohta saadaan raparperipiirakkaa!

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Seitsemän puutarhasuunnitelmaa

Suurin piirtein siitä asti kun bloggaamisen aloitin, olen säännöllisesti valittanut täällä meidän toivottomasta pihaprojektista. Vuosien saatossa sitä on kuopsutettu sieltä ja täältä, saamatta kuitenkaan aikaan mitään järkevää kokonaisuutta aikaiseksi. Lopputulos on kaikkea muuta kuin toivottu.
Viime kesänä mitta pihan keskeneräisyyden kanssa tuli lopullisesti täyteen ja ihan oikeasti aloimme hommiin. Jotain valmista tulikin, mutta paljon jäi vielä tekemättä. Hommaa ei yhtään helpota, että piha on iso, kivinen, paahteinen ja vieläpä sijaitsee rinteessä. Oli yksinkertaisesti todettava, ettei omat taidot riitä alkuunkaan esimerkiksi kasvivalintojen saati sitten kokonaisuuden suunnittelun kanssa.

Onnekkaiden yhteensattumien kautta meidän piha pääsi naapurikunnassa sijaitsevan perinteikkään puutarhaoppilaitoksen opiskelijatyökohteeksi. Viime syksynä pihallamme vieraili bussilastillinen opiskelijoita, jotka mittailivat pihaa ristiin rastiin. Talven aikana opiskelijat ahersivat suunnitelmien parissa ja viime viikolla ne esitettiin näyttökokeena opettajille. Ja tänään - tat ta daa - kävin hakemassa kotiin peräti seitsemän suunnitelmaa! Ihan mielettömän hienoja! En olisi koskaan ikinä milloinkaan osannut visioida noin hienoja juttuja. Silti ne ovat sellaisia, että tälläinen aloitteleva puutarhurikin niiden kanssa pärjää. Ehkä :)

Saimme itse määritellä millaisia elementtejä suunnitelmiin halusimme. Tyylitoiveena oli "brittiläinen cottage garden meets suomalainen perinnemaisema". Helppo hoitaa ja kiva katsella. Jep. Ei siis mikään helppo rasti suunnittelun kannalta.

Puutarhaprojektin opettajan kanssa kävimme tänään läpi suunnitelmia, ja hän kertoi vielä omat arvionsa suunnitelmista eli mitkä asiat toimivat ja mitä voisi vielä kehittää. Todennäköisesti se lopullinen versio muodostuu siten, että kaikista suunnitelmista napsitaan parhaat palat yhdeksi kokonaisuudeksi.
Kaiken lisäksi saimme vielä jokaisesta suunnitelmasta perusteelliset kasviluettelot, vihertyöselitykset, pohjatöiden teko-ohjeet ja kustannusarviot - siis ihan täydellisen paketin. Mä olen niiiiiiin tyytyväinen. Enemmän kuin superonnellinen. Eipä ole pienintäkään epäselvyyttä miten aion käyttää pääsiäispyhät - nimittäin hurjan puutarhainspiraation vallassa suunnitelmia tutkien! (... ja yritän unohtaa tänne rytinällä tulleen takatalven...)

Jälkiviisaasti voi todeta, että puutarhasuunnitelma olisi varmaan kannattanut teettää jo heti kun tänne muutimme. Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Töitä riittää nyt vuosiksi eteenpäin, mutta yksi asia on varma:

Joskus se unelmien puutarha ihan oikeasti on olemassa.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Voi Gwyneth minkä teit...


Nostan kädet pystyyn ja tunnustan. Olen mitä suuremmissa määrin mainoksen uhri. Mutta siitä lähtien kun luin, että Lindex lanseeraa Modern Preppy -kokoelman Gwyneth Paltrowin kasvoilla, niin olen odottanut kokoelmaa kauppaan kuin kuuta nousevaa. Paitsi että jo netissä vaatteet näyttivät "just mun jutuilta", niin Lindexin hinta-laatu -suhde on mun mielestä ihan kohtuullinen. Ja kolmantena puolustuksena: Gwyneth on vaan niin käsittämättömän kaunis ja tyylikäs hollywoodleidi, että mulle voi myydä vaikka mummon vanhat kalsarit sen kasvoilla (noh, ei nyt sentään...mutta kiireisen työpäivän jälkeen ei parempia vertauskuvia nyt tullut mieleen).

Töiden jälkeen siis Lindexin kautta kotiin. Mukana kotiin tuli tummansininen bleiseri, vaalea neule viileisiin kesäiltoihin, pari t-paitaa ja beiget chinot. Lisäksi löytyi Lindexin perusvalikoimasta farkkucaprit. Pari juttua jäi vielä kaivelemaan, saas nähdä joutuuko niitä käydä tutkailemassa uudemman kerran... Me happy. Very happy.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Keväthankintoja


Vihdoinkin vaatepostauksia, olkaa hyvä!
Mulla on tällä hetkellä jonkinlainen positiivinen ongelma vaatteiden suhteen. Viime kesän jälkeen elopainosta on lähtenyt pois -12 kg, kiitos uusien ruokailutapojen ja kuntoilun. Se on kuitenkin aiheuttanut sen, että oikeasti ei ole mitään päälle laitettavaa kun kaikki vanhat vaatteet roikkuvat päällä. Housut tulee vetämällä läpi lantiosta ja hame roikkuu polvissa. Noh, en valita, vaan olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä olo on todella paljon virkeämpi ja arjen pyöritystä jaksaa paljon paremmin. Mutta asiaan.

Viime kesän vaatteista on jäljellä siis muisto vain. Ja viime kesän olin siis vielä hoitovapaalla, joten mitään ihmeempiä vaatteita ei edes tullut hankittua. Nyt kuitenkin pitäisi kuoriutua talvikamppeista keväisempiin kuteisiin, ja kaapissa on kevätvaatteiden kohdalla iso lovi: nothing to wear... 

Joitain keväthankintoja on tullut jo tehtyä. H&M:n ja Marnin yhteistyön hedelmistä poimin yläkuvassa näkyvän silkkitopin, joka osoittautui loisto-ostokseksi. Tykkään siitä paljon. Menee töissä bleiskan alla ja vapaalla sitten vaikka kesäterassilla (heko heko, olen kesäterassilla käynyt varmaan edellisen kerran viime vuosituhannella - mutta nyt ei siis ainakaan jää paidasta kiinni!). Stockan kanttistarjouksesta tilasin Unisan ruskeat korkkarit, jotka myöskin päätyvät suoraan lempikenkien listalle. Slimmatut valkoiset, hieman kiiltäväpintaiset housut myös H&M:ltä, olivat ihmeen kivat nekin.


Tuo kuvassa näkyvä Sandin farkkurotsi on ostettu Nectarinesta vuonna 2002. Kyllä, uskokaa pois! Olen käyttänyt sitä hurjan paljon ja aion käyttää edelleen. Työasuksi siitä toki ei ole, mutta vapaalla sitäkin rakkaampi rotsi. Tänä keväänä päivitän sitä tuolla sinivalkoisella neulehuivilla. Kenties valkoiset Converset sopisi myös tyyliin, on nimittäin hankintalistalla...

Takaisin työosastolle. Kuva on karsea eikä anna kunniaa mekolle. Marc O´Polon musteensininen paitismekko on oiva työasu. Istuu päällä mukavasti ja nousee varmaan myös lempivaatteiden listalle. Jos oikein räväkäksi ryhdyn, voisin käyttää sen kanssa tuota pinkkiä puuvillahuivia. Kun talvella julkaistiin kevätmuoti ja näin kaikki ne oranssit ja pinkit, niin vannoin ettei vaatteistani löydy mitään niitä sävyjä. Tässä sitä nyt taas ollaan näiden vannomisten kanssa, kummasti noita väriläiskiä tuntuu vaatekappiin ilmestyvän.

Ensi viikonloppuna fiiilistellään hieman fiinimmissä merkeissä. Töiden puolesta edustetaan Finlandia-talolla iltapukubileissä. Iltapuku löytyi kaapista, asua päivitin huivilla ja hanskoilla. Kaulassa, iltalaukussa ja kengissä kimaltelee muutamia strasseja tuomassa blinglingiä iltaan. Mukaan lähtee oma rakas mies ja firma tarjoaa majoituksen hotellista - luvassa luksusviikonloppu!

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Viikon paras päivä


Mä niiiiin tykkään perjantaista. Töissäkin kaikki on jotenkin leppoisaa kun kaikki odottavat viikonlopun alkua. Ja kotiin kun pääsee, niin koko ihanan pitkä viikonloppu on vielä edessä. Voi tehdä mitä lystää. Jep, perjantai taitaa olla viikon paras päivä.
Pari viikkoa töissä on ollut enemmän kuin vauhdikasta. Auton matkamittari on niellyt kilometrejä tasaista tahtia. Ja kun töissä on ollut paljon reissupäiviä, on toimistopäivät olleet sitäkin vauhdikkaampia, kun on yrittänyt kuroa juoksevat asiat kasaan. Mutta nyt on perjantai - työasiat sikseen.

Kevätfiiliksellä ollaan muutenkin. Kotiin hiipii värejä! Narsissin keltaista, pinkkiä ja pastellisävyjä. Tuo hempeä munakranssi löytyi Pentikin tehtaanmyymälästä, mun pakollisella "pit stopilla" työreissulla (reissutyössä on se hyvä puoli, että matkan varrelta löytää jos jonkinlaista kivaa taukopaikkaa, joissa voi poiketa kotimatkalla kahvihampaan kolottaessa...).

Ja ensimmäiset pääsiäismunatkin löysivät tiensä "munakukkoon". Tosin eivät taida siellä kovin kauaa säilyä...


Ihkua perjantai-iltaa!