Herra Öfää on täällä

Herra Öfää viime perjantaina 16.10, päivä kotiutumisen jälkeen

Syy miksi täällä blogin puolella on ollut pitkään hiljaista näkyy tässä. Pitkä odotuksemme sai onnellisen lopun, kun maanantaina 12.10. klo 14.51 keskuuteemme saapui Herra Öfää. Nimestään huolimatta Herra Öfää ei ole turkkilainen sulttaani, vaan nimi juontuu vauvelin kummallisesta tavasta äännellä ja itkeä "öfäää, öfääää..."
Herra Öfää antoi odottaa itseään 13 päivää yli lasketun ajan. Viimeisen viikonlopun juoksimme Päks:issä perjantaista lähtien yliaikaiskontrolleissa. Alunperin käynnistys piti olla tiistaina, mutta sunnuntaina lääkäri totesi, että lapsivesi on aivan lopussa ja käynnistystä aikaistettiin päivällä. Maanantaiyönä kello 5 kuitenkin lapsivedet menivät vihreinä ja lähdimme saman tien sairaalaan. Lääkärit ajattelivat, että synnytys käynnistyisi itsestään ja niinpä me Arin kanssa vietimme aikaa Päksin käytäviä tallustaen. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, ei yhtään mitään.
Puoliltapäivin lekurit totesivat, että nyt ei voida enää odotella ja minut pistettiin tippaan supistusten aikaansaamiseksi. Supistukset kyllä tulivat mutta paikat eivät auenneet... Aikani tuskissani ähkittyä ja lapsen sydänäänten heikentyessä ei ollut muuta vaihtoehtoa kun lähteä leikkauspöydälle.
Sen jälkeen kaikki sujuikin sutjakkaasti. Kun alakroppani oli puudutettu, leikkasi lekuri vauvan ulos 45 sekunissa! Ihana rääkäisy täytti salin, kun pieni poikamme parkasi ensimmäiset henkosensa. Minä näin vauvasta vilauksen ja sen jälkeen Herra Öfää toimitettiin Arille hoidettavaksi siksi aikaa kun keräilin voimia heräämössä.
Ari puki vauvan ja mittaili kätilön kanssa strategiset mitat: 52 senttiä ja 3640 grammaa. Sen jälkeen elämäni miehet odottelivat minua sairaalan käytävillä ja katselivat ikkunasta, kun ensilumi satoi Lahteen.