Iloista uutta vuotta!

Välipäivät viuhahtivat vauhdilla alennusmyyntejä kolutessa (pro-shoppailija löytää aina hyviä löytöjä...) ja joulusta toipuessa. Aussit puolestaan ovat olleet kiireisiä puuhatessaan lumikasoissa... Nyt suuntaamme kuonot kohti ensi vuotta ja toivotamme Iloista Uutta Vuotta 2010!

Joulu tuli ... ja meni

Koko syksy meillä on vouhotettu joulua. Koristeita ja valoja ripustettu, lahjoja suunniteltu ja hankittu (viime tingassa kuten tavallista), herkuteltu ajatuksella jouluruuista, odotettu hauskaa yhdessäoloa läheisten kanssa aattoiltana. Vihdoin se odotettu aika tuli, ja taas se viuhahti ohi vauhdikkaasti. Nyt, tapaninpäivän iltana, olo on taas yhtä haikea kuin aina ennenkin. Jälleen vuosi odotettava ennen seuraavaa joulua. Ja toisaalta - ennen kuin taas huomaammekaan, uusi joulu on jo ovella... Seuraavana jouluna meitä onkin klaanissamme taas yksi lisää, sillä Maria ja Janne ilmoittivat aattona iloisen perheuutisen vauvelista. Emil ja Olli saavat heinäkuun alussa serkun! Olemme koko sakki oikein iloisia tästä uutisesta.

Aattona kokoonnuimme siis vanhempiemme ja sisarustemme kanssa meille joulun viettoon. Vilskettä ja hulinaa piisasi myöhäiseen yöhön (tai varhaista aamua se taisi jo olla). Hauskaa oli ja vatsat ähkystä ähisten on joulunpyhät kinkkua sulateltu. Joulupäivänä kävimme Lahdessa isovaarin ja isomummun luona ja illalla herkuttelimme Eeva-Liisan ja Eikan luona. Tänään vuorossa olikin sitten kattaus Pakaalla, ja huomenna testaamme vihdoin ja viimein Pakaan kuuluisimman pihasaunan. Sen jälkeen alkaakin taas normiarki. Ja voi alkaa ihan luvan kanssa vouhottamaan keväästä ja kesästä ;)

P.S. Tänä jouluna oli muuten Täydelliset Joulukelit täällä meilläkin. Oheinen kuva otettu aatonaattona. Lunta on tullut tähän kuvaan verrattuna paljon lisää pyhien aikana. Kerrankin tarpeeksi lunta!

Oi kuusipuu...

Öfään kastetilaisuutta varten koko kämppä puunattiin urakalla kuntoon. Viime metreillä sain päähäni että haluan parvekkeelle joulukuusen ja jouluvalot. Arille tuli komennus kuusimetsään, vaikka hän sitä vastaan jupisikin muihin kiireisiin vedoten. Onneksi kuuloni on valikoiva, joten vastalauseita asian tiimoilta ei huomioitu. Kuusi piti parvekkeelle saada. Kaunis ja tuuhea.

Isäntä hyppäsi mönkkärin selkään. Välillä katsoin ikkunasta kun pieni punainen mönkijä ajeli pitkin pellonreunoja yhteen suuntaan... sitten toiseen... vielä kolmanteen... reissu kesti ja kesti, mielessä jopa vilahti että mösjöö luistaa siivouspuuhista kuusen varjolla. Vaan eipä hätää, hetken kuluttua mönkijä puksutti pitkin mäkeä. Isännällä pipo silmillä ja kuusenneulaset leukapieliä raapien.

Mönkijä pysähtyi keittiön ikkunan eteen ja ikkunasta tuijotti Hyvin Hapan Mies. Kunnollisia kuusia ei kuulemma kasva koko Kanteleella ja että rouva saa hakea ihan itse uuden jos tämä ei kelpaa. (Huomautettakoon, että ilmaisu jota Ari käytti, oli huomattavasti värikkäämpi kuin tässä blogissa julkaistu!)

Parisuhteessa tulee joskus hetkiä, jolloin toisen osapuolen kannattaa pysähtyä miettimään, maksaako oman mielipiteen julkituominen vaivan. Tämä lienee yksi sellaisista. Jokainen voi päätellä kuvasta, onko kyseinen parvekkeemme komistus tuo toivomani "kaunis ja tuuhea". Yhtä kaikki, kuusi parvekkeellamme nyt on ja jouluvalot loistavat yli kylän. Ja kuten äitinkin diplomaattisesti totesi, kaukaa tieltä katsottuna kuusi valoineen näyttää tosi hyvältä... Sitä paitsi, aikani kulmakarvojani kohoteltuani, tämä kuusi tuo ainakin hyvän joulumielen. Sillä jokainen kerta kun siihen päin katsoo - ei voi olla nauramatta!