Olohuone (part 2): ruokailutila

Lupailin teille jossain vaiheessa lisää kuvia uudistuneesta olohuoneesta. Varsinainen olkkarin puoli käytiin läpi tuossa edellisessä postauksessa, joten nyt tutkaillaan sitten huoneen toista reunaa. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, ikkunoista tuli sen verran valoa että osa kuvista on ihan ylivalottuneita mutta koitetaan kestää. Kuvausolosuhteet eivät talven pimeydessä ole kovin hyvät, ei kirkkaassa päivänvalossa sen paremmin kuin illan hämärässäkään...
Meillähän siis kaadettiin olohuoneen ja entisen työhuoneen välistä seinä, ja "ruokasali" muutti tämän vanhan työhuoneen tilalle. Ja työhuone puolestaan on nyt vanhassa ruokailutilassa.

Huoneen takaseinältä löytyy ehkä kaikkein rakkaimmat huonekaluni koko talosta, nimittäin vanhat lasikaapit. Ne ovat mummini ja hänen siskonsa peruja heidän Turun asunnostaan. Kun pikkutyttönä menimme Turkuun, otti mummini sisko näistä kaapeista upeat nukkukodin kalusteet, joilla sain leikkiä aamusta iltaan. Nukkekodin kalusteet olivat mummini vanhat: taidokkaasti tehtyjä vanhoja puuhuonekaluja, nojatuoleja jotka oli päällystetty punaruskealla sametilla, pikkuruisia tina-astioita, ihania pikkunukkeja... Kenties intoni sisustukseen on jokin takauma lapsuuden leikeistäni? :)
Olin onnesta ymmyrkäisenä kun sain nämä kaapit mukaan ensimmäiseen asuntooni. Ja siitä lähtien ne ovat mukanani kulkeneet. Ja tulevat kulkemaan.

Ruokailutilan valaistus hoituu näillä katosta roikkuvilla lasilampuilla. Nämä löysin kesällä naapurikylän sisustusliikkeestä, ja tykästyin niihin ensisilmäyksellä. Kattovalot ovat meillä harvoin päällä, täälläkin vain jos istumme pöydän ääressä. Valaistuksena on pääasiassa pikkulamppuja, joita löytyykin sitten joka kaapin päältä...

Tässä vielä yleiskuva tilasta, suurin piirtein takan kohdalta otettuna. Vasemmalle puolelle jää kaappirivistö, jota emme purkaneet pois, sillä talossamme ei ole liikaa säilytystilaa. Kunhan budjetti antaa periksi, hankitaan kaapistoon liukuovet, jotka eivät näytä ihan näin "makuuhuonemaisilta". Ajatuksena olisi fiksata myös kuvassa näkyvä peili uudella värillä, mutta projekti on "to do" -listalla sitten jossain vaiheessa.

Tässä vielä kuva toisella seinustalla olevasta vanhasta kaapista, joka on ollut mieheni lapsuudenkodissa leipäkaappina.

Sen päällä on yksi lempitauluistani, joka myöskin on kulkenut mukanani kodista toiseen. Remontin jälkeen tauluja on laitettu seinälle varsin nihkeästi. 

Ruokapöytä tuoleineen on meillä ikuinen kädenväännön kohde. Haluaisin ainakin uudet tuolit, sillä näissä on tolkuttoman huono istua iltaa pidempään, mutta kuten arvata saattaa, on mies eri mieltä (kysymys kuuluu: kuunnellaanko miesten mielipidettä tässä asiassa?). Samoin pöytä on mielestäni liian tumma verrattuna muihin huonekaluihimme, mutta sehän on vain järjestelykysymys :) Jossain vaiheessa haaveissa siintelee siis uusi kalusto, mutta toistaiseksi on tyytyminen tähän.

Ja kuten kuvista vielä huomaa: verhoja odotellessa...
Mukavaa viikonlopun jatkoa!