Musta on hiipinyt sisustukseen, vaikka vielä jokin aika sitten ajattelin ettei meille taatusti tule mitään mustaa. Ikinä. Yeah right, tulipa kuitenkin. Kuvastanee kenties jonkinlaista henkistä mielentilaa? Tummia sävyjä, isoja kysymyksiä.
Monet ovat kysyneet miten meillä voi olla valkoiset sohvanpäälliset kun talossa on koiria. Kerron totuuden: nämä mustat on paljon vaikeampi pitää puhtaana. Valkoiset voi pyöräyttää pesukoneessa, kloriittia kyytiin ja voilà - jo taas hohtaa valkoisena. Musta imee puoleensa kaiken lian, vaaleat koirankarvat ja kuran - kloriitista on turha mustan kanssa haaveilla.
Kuvat on otettu viime viikonloppuna. Sunnuntaina oli kaunis aurinkoinen syyspäivä, toisin kun tänään. Eipä silti, tykkään myrskyistä, syksyn lapsi kun olen. Antaa tuulen raivota ja sateen vihmoa, silloin saa rauhassa hautoa tummia ajatuksia sohvalla loikoillen.
Lehtien keräyskassikin muuttui mustaksi, tosin taisi olla kauppakassiksi tarkoitettu alunperin. Kuinkahan paljon mustaa meille vielä mahtuu?
Tuo muuten pitää paikkansa, mitä tummempi sohva, niin koira/lapsiperheessä myös sitä likaisempi, ja ihan *kokemuksensyvällärintaäänellä* ;)
VastaaPoistaEli meillä ollaan menty toiseen suutaan, eli sohvat ovat vain vaalenneet :))