Minulla on ilo jakaa kiinnostukseni vanhoihin tavaroihin ja huonekaluihin yhdessä mieheni kanssa. Mieheni kulkee silmät auki vanhoissa maatilan rakennuksissamme, ja löytää sieltä monesti mukavia yllätyksiä.
Pari päivää sitten hän toi kotiin ylimmäisessä kuvassa näkyvän ikivanhan, hyvin rustiikkisen, isohkon jakkaran. Jakkara löytyi vanhasta navetasta romppeiden alta, ja sitä on varmaan käytetty ainakin jonkinlaisena öljytynnyrin alustana tai vastaavana, sillä se oli melko öljyisessä kunnossa. Vanha se joka tapauksessa on, joten liekö palvellut lypsyjakkarana tai vastaavana ennen tynnyrinalusurakkaansa.
Onneksi on keksitty maalipesu. Pesin jakkaran tiukalla seoksella maalipesua, ja sain kuorittua siitä suurimman osan liasta pois. Muutama tumma läiskä jäi pintaan kertomaan jakkaran historiasta maatilan töissä, ja jäljet saavat mielestäni näkyäkin. Lopuksi pintaan kerros suoja-ainetta ja jakkara löysi paikkansa takkamme edestä. Siinä on mukava istuskella takkaa sytyttäessä tai käyttää sitä rahina nojatuolissa istuskellessa.
Navetan nurkassa olleen pienen kirjoituspöydän bongasimme jo muutama vuosi sitten, ja nyt mieheni toi senkin kotiin. Jälleen tukuisa maalipesukäsittely lian poistamiseksi, sen jälkeen suoja-ainetta ja lopuksi paksu kerros vahaa kiilloituksen kera. Pöytä tulee olemaan sohvien välissä apupöytänä, tosin se pääsee paikoilleen vasta kun alakerran remontti vihdoin valmistuu. Nyt se on kuvattu olohuoneen ainoaa siistiä seinää vasten. Tästä kohtaa ei ole vielä revitty vanhaa kellertävää tapettia pois, tosin tarkkasilmäisimmät huomaavat jo listojen kadonneen...
Olin jo pitkään suunnitellut maalavani pöydän valkoiseksi, mutta sitä katsellessani kuitenkin päädyin pitämään pinnan mahdollisimman alkuperäisen näköisenä. Niin kovasti kuin rakastankin valkoista, tuntui tämän pöydän kohdalla oikealta menetellä näin. Jostain syystä tunnen maalisutia heilutellessa aina pientä tuskaa, sillä ajattelen esineen historiaa ja sitä onko oikein maalata vai yrittää pitää huonekalu sellaisena kuin se on aina ollut, vain hieman pintaa ehostaen. Yleensä, ainakin vanhojen huonekalujen kohdalla, olen päätynyt pieneen kunnostamiseen maalauksen sijasta.
Alakerrassamme valitsee tällä hetkellä melkoinen remonttikaaos. Urakka lähti vihdoin etenemään pitkän tuumailun jälkeen ja kiireiden helpottaessa. Väliseinä on kaadettu, listat ja suuri osa vanhoista tapeteista irroitettu. Pölyä ja röykkiöiksi kasattuja huonekaluja pitkin ja poikin alakertaa.
Kauhulla katson kalenteria ja alkavaa joulukuuta, meillä pitäisi jouluksi saada remontti valmiiksi ja pyöritettyä neljä huonetta uusille paikoilleen. Mitenköhän kaikki jää aina viime tinkaan, olisihan tässä ollut koko syksy aikaa? Onneksi on pimeitä iltoja, joiden aikana on hyvä tehdä sisätöitä. Ehkäpä se joulukin saadaan sitten jossain vaiheessa koristeltua paikoilleen!
