Joulurauhaa...

Koti siivottu, valot sytytetty, kuusi koristeltu... Tunnelma hiipii tupaan. On joulurauhan aika.

Tunnelmallista joulua!

Punastellen kohti joulua

Vähitellen alkavat jouluisat sävyt hiipiä meillekin. Yläkerran aula on jo "punastunut", ja kynttilöitä ja jouluvaloja on ripoteltu sinne tänne. 

Ehkäpä joulufiilikset tästä vähitellen nousisivat. Eilen saimme jopa hieman lunta, toivottavasti sitä tulisi lisää ja mielellään paljon!

Tunnelmallista itsenäisyyspäivää!

Ei kovin jouluista...

Tervehdys pitkästä aikaa tännekin. Työkiireet eivät ole helpottaneet pätkääkään ja se näkyy hiljaisuutena myös täällä blogipäivityksissä.
Niin paljon kuin aina joulusta intoilen, niin toistaiseksi meillä ei ole tunnelmallisista syksyn sisustuksista tietoakaan... Ei vain yksinkertaisesti ole energia riittänyt miettimään jouluisia juttuja. Tylsää. Tässä kuitenkin pari räpsyä tältä aamulta - kuten kuvasta näkyy: ei kovin jouluista... Ehkä sitten aatonaattona meillä ripustetaan kovalla vauhdilla jouluvaloja? :)

Noh, tunnustetaan: on meillä sentään pari paperitähteä ikkunassa...

Toinen syy miksi ei kotona ole jaksanut kauheasti sisustukseen panostaa, on kovaa vauhtia edistyvä lasikuistin teko. Rakennusmiehet ovat pistäneet hihat heilumaan ja tulosta syntyy. Jouluksi urakan pitäisi valmistua. Tällä hetkellä piha on täydellisessä kaaoksessa, kun jo tehtyjä istutuksia on kaivettu ylös ja kuistin laajennuksen pohjatyöt sekoittivat pihan lopullisesti. Kaiken lisäksi vesikelit ovat varmistaneet sen, että rapaa ja kuraa on ihan joka puolella niin sisällä kuin ulkonakin. Tulisipa jo pakkaset!

Hartain toiveeni joulupukille on:
saisiko järjestystä tähän kaaokseen?

Hopeaketjukurssin saldoa

Viikonloppu vierähti vauhdilla hopeaketjukurssilla. Oli kivaa! Opettelimme ketjujen tekoa alusta lähtien, eli aluksi hopealangasta väännettiin veivin avulla "vieteri", josta sahattiin minisahalla hopearenkaita. Ensimmäisenä työnä oli muinaisketju (kuva alla), koska se toimii jonkinlaisena "perusketjuna" monelle ketjumallille. Omaan muinaisketjuuni liitin viisi pientä helmeä, jotta sain ketjuun hieman bling blingiä.

Seuraavaksi työksi valitsin yllä olevan kuningasketjun, johon liitin mustaa hematiittia välihelmiksi. Tykkään mallista kovasti ja jatkossa voisin tehdä samanlaisen kaulaketjun (jos kärsivällisyys riittäisi - rannekoruja on mukavampi tehdä kun saa valmista vauhdikkaammin...). Kuningasketjun teko oli ihan helppoa kun pääsi juonesta kiinni, enemmän aikaa kesti oppia miten kivien koukut väännetään.

Kurssimme ohjaajalla oli lukuisia ihania hopeaketjumalleja, joita jo sormet syyhyten tekisi mieli tehdä. Seuraavaksi hankintaan menee erinäinen määrä työkaluja ja tarvikkeita, joiden avulla voi itsekin vääntää hopearenkuloita alusta lähtien. Talven pimeinä iltoina valmistunee sitten toivottavasti ketju jos toinenkin.

Kotiläksyksi jäi vielä "onnenketju", jota en ehtinyt saada kurssilla valmiiksi. Mallin pohjana on muinaisketju, jossa käytetään kahden kokoisia hopearenkaita. Lisäksi tarkoituksena olisi laittaa siihen roikkumaan viisi pientä hopeatähteä tuomaan onnea matkaan :)

Ja sorry - kuvissa on karsea valaistus kun yritin kuvailla töiden jälkeen iltahämärässä. En vaan jaksanut säätää valojen kanssa tällä kertaa...

Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty?

Meillä on jo pidempään tuumailtu, että pääsisäänkäynnin avokuistista pitäisi tehdä ns. puolilämmin kuisti. Nyt suunnitelmat ovat nytkähtäneet vihdoin eteenpäin. Rakennuslupa myönnetty, rahoitus hankittu ja timpuritkin tilattu. Jos hyvin käy (totisesti toívon niin...), meillä pitäisi jouluksi olla uusi kuisti.

Vanhaa minikuistia laajennetaan samalla 14 neliön kokoiseksi lasikuistiksi. Oveksi halusimme pariovet. Lattiaan tulee laattaa, seiniin todennäköisesti valkoiset paneelit vaikka joku kaunis tapettikin olisi kiva... Lisäksi kuistille tulee kaivattua kaappitilaa.  

Okei - tunnustetaan. On kuistille hankittu jo vanha, ihanan rosoinen puusohva. Eli täytyyhän siinä nyt voida aamukaffetkin nautiskella. Ja huutokaupasta vanha pikkupöytä, joka odottaa vielä maalia päällensä... Sisustusintoa riittäisi, kunhan nyt kuisti valmistuisi! Olisikohan siitä pitänyt tehdä yhtä päätä suurempi...?

Mustaa mielessä

Musta on hiipinyt sisustukseen, vaikka vielä jokin aika sitten ajattelin ettei meille taatusti tule mitään mustaa. Ikinä. Yeah right, tulipa kuitenkin. Kuvastanee kenties jonkinlaista henkistä mielentilaa? Tummia sävyjä, isoja kysymyksiä.

Monet ovat kysyneet miten meillä voi olla valkoiset sohvanpäälliset kun talossa on koiria. Kerron totuuden: nämä mustat on paljon vaikeampi pitää puhtaana. Valkoiset voi pyöräyttää pesukoneessa, kloriittia kyytiin ja voilà - jo taas hohtaa valkoisena. Musta imee puoleensa kaiken lian, vaaleat koirankarvat ja kuran - kloriitista on turha mustan kanssa haaveilla.

Kuvat on otettu viime viikonloppuna. Sunnuntaina oli kaunis aurinkoinen syyspäivä, toisin kun tänään. Eipä silti, tykkään myrskyistä, syksyn lapsi kun olen. Antaa tuulen raivota ja sateen vihmoa, silloin saa rauhassa hautoa tummia ajatuksia sohvalla loikoillen.

Lehtien keräyskassikin muuttui mustaksi, tosin taisi olla kauppakassiksi tarkoitettu alunperin. Kuinkahan paljon mustaa meille vielä mahtuu?

Näen tähtiä

Ihan aluksi: lupaan kautta kiven ja kannon etten ala vielä syyskuussa vouhkaamaan joulusta. Ihan vielä. Odotan ainakin lokakuulle. Ihan pakko oli kuitenkin tulla kertomaan iloisesta löydöstä, jonka tein kun puolihuolimattomasti selailin Elloksen uutta syyskatalogia. Näin tähtiä. Kirjaimellisesti.
Nimittäin vuosi sitten joulukuussa seikkailin ystäväni kanssa lumupyryisessä Tukholmassa. Yhdessä jos toisessa ikkunassa loisti jättikokoinen, yhdeksällä sakaralla varustettu paperitähti tuikkimassa joulun tunnelmaa. Metsästimme niitä koko päivän, mutta tuntui että ne olivat loppu koko Tukholmasta. Kassiin sujahti muutama pienempi paperinen versio, mutta ei sitä "the tähteä".

Voitte siis arvata, että kun Elloksen sivuilta tupsahti esiin yläkuvassa oleva paperitähti, jonka halkaisija oli 115 cm, niin niitä saattoi ostoskoriin tipahtaa yksi. Tai kaksi.  Ja enhän voinut vastustaa tuota tähtiverhoa (muinoin ostin tälläisen Ikeasta, ja monen vuoden ahkeran käytön jälkeen se viime jouluna simahti ).

Ja jotain uuttakin pitää aina rohkeasti kokeilla! Sitä virkaa toimittaa jalustalla seisova tähti! Pitkään mietin voiko tähti seistä kepin nokassa (nehän roikkuu taivaallakin...), mutta kokeillaan miltä se näyttää.

Tätä tähtikynttiläsysteemiä tuumailin pitkään, mutta ainakaan toistaiseksi se ei tilaukseen päätynyt. Eiköhän meillä jo näy tarpeeksi tähtiä muutenkin?

Tähdellistä viikonjatkoa!

Kuvat: Ellos.fi