Aina ei mee nallekarkit tasan eli nuorisoslangin aakkoset

Tuleeko teille koskaan hetkiä, jolloin ajattelette että "hei, mä olen oikeastaan aika nykyaikainen ja nuorekas varhaiskeski-ikäinen ja olen aika hyvin perillä tästä nykymaailman menosta"? Ja sitten zä däm, pari hetkeä myöhemmin huomaatte, että ette to-del-la-kaan ole tuo haaveittenne nuorekas tyyppi, vaan totaalisen kalkkis, passé ja 90-luvulle jämähtänyt juntti.
Tänään oli sellainen aamu.

Joka aamuiseen tapaan lueskelin aamuhesaria kaffekupposen kera, ja silmiini osui mainio artikkeli Stadissa kaikki on nyt jepaa (HS 29.12.2010). Juttu käsitteli nykynuorison slangia, ja pisteenä iin päälle toimittaja oli koonnut vielä Suomi-nuoriso-sanakirjan. Ja eikun lukemaan.

Okei, me emme asu stadissa, joskaan emme nyt mahdottoman kaukanakaan sieltä. Mikä tarkoittaa, että jonkin hetken kuluttua nämä sanat ja fraasit löytävät tiensä myös tänne pikkuruiseen maalaiskuntaan. Ja mikä pelottavinta, mikäli näin käy, en hetken kuluttua tule ymmärtämään rahtustakaan mitä varhaisteinimme tulee puhumaan! Se siitä nuorekkuudesta, kyvystä ymmärtää lapseni elämää, saati olla cool mutsi (tai siis sorry: niise tai pjade mutsi - kai mutsi nyt edelleen on mutsi vai onko sekin jo muuttunut?)

Siis missä vaiheessa, kysyn vaan, kauniista tytöstä on tullut 8 1/2 - 10, komeasta pojasta uroshevonen, koviksesta jou jou, eurosta juro, oluesta metsävesi, siideristä homovissy, oleilusta derppaamista? Tupakoidessa poltetaan kehitysmaiden lasten kädet, kännätessä vedetään tonni käteen ja humalassa ollaan naulakko päässä? Eikä tämä tähän lopu. Pussailu on nykyään åtta sjusex tai vaihtaa räkää (hei kuka näitä sanontoja keksii?), huono on syyhky tai semipro. Ja sanalle tyhmä onkin ilmaisuja sitten urakalla: kilipää, kura, einari, idari, derp, janari, urpå, bambino.

Ja sanakirjaa kun luin eteenpäin, niin tajusin kuinka einari sitä olenkaan. Kiukuttelevalle yhdeksänvuotiaalle tulee joskus todettua että "elämä on", ja sehän se vasta laimeeta onkin. Samaa sarjaa edustaa sanonnat aikuisten oikeesti, kuuminta hottia, ihkua, liian hapokasta ja hyvin jännä (!?!). Että jos haluatte lastenne suunnasta rispektiä, niin älkää hyvät ihmiset ainakaan näitä sanoja käyttäkö. Sen sijaan voitte briljeerata kohauttamalla olkapäitä ja tuhahtamalla emt (en mä tiedä), tai kertoa että naapurin setä oli uutena vuonna pj (pata jurrissa). Ja lapselle jätetyt muistilaput roskapussin viemisestä roskapönttöön voi allekirjoittaa lyhenteellä kdi rks, joka tietenkin tarkoittaa että kiitos rakas. Etkö muka nyt moista tiennyt? Sun mutsis hoi!

Ja sitten vielä sananen siitä mistä tähän ajatuksenjuoksuun lähdettiin. Nimittäin aamukahvista. Joulupukki toi minulle ja miehelleni uuden kahvinkeittimen. Vanhalla keittimellä saikin vain "laimeeta schaissea". Nyt maistuu "jeballe, suorastaan superpromasterille". 

...vielä kun hesari kertois miten näitä sanoja kuuluu käyttää. Iloa päiviinne!