... on kelluttu peilityynen järven lämpimässä vedessä...
(naapurikylässä on ihana ranta)
(naapurikylässä on ihana ranta)
... on leikitty rantahiekassa ja polskittu iskän käsivarsilla...
(huomatkaa liekkisimmarit, väärinpäin ja liian isona, mutta se ei menoa hidasta...)
(huomatkaa liekkisimmarit, väärinpäin ja liian isona, mutta se ei menoa hidasta...)
... on ihailtu hienoa juhannuskokkoa...
... ruokittu jälkikasvua mansikoilla ja jäätelöllä...
(äidille isoin pala!)
(äidille isoin pala!)
... on ihasteltu milloin pilviä, milloin aurinkoa...
... ja tehty ankaraa ajatustyötä terassilla...
("siis kuinka monta koivua tästä oikein vielä pitää kaataa...")
... nautittu kesäyön hiljaisuudesta hyvän viinilasillisen kera
(tai hiljaisuus ja hiljaisuus, ei lasketa tsiljoonan hyttysen ininää eikä päässä soimaavaa ääntä "tolle metsänreunalle pitäis tehdä jotain"...)
Näin se kesä soljuu eteenpäin. Nopeasti ja toisaalta niin ihanan rauhallisesti.
Yritän palata tietokoneen ääreen silloin tällöin, nyt päivitystahti yhtä verkkaista kun elämä.
Kuulostaa ihanalta, ja tutulta. :)
VastaaPoistaMukavaa kesän jatkoa, käydään täällä kun keretään, syksyllä jatkuu taas tiiviimmin. :)
Ah ihana kesä siellä Kanteleella!
VastaaPoistaMeillä on sama edessä, eikä minuakaan huoleta poikien puolesta. :)
Kävin muuten edellispäivänä Pionien kodissa! Kyllä oli juhlaa nähdä monet monet pionit kukassa ja viisi matkasi kotiin.
Emmi - niin on, ihanaa :) Jep, syksyllä kun illat taas pimenee malttaa istua koneen ääressäkin enemmän...
VastaaPoistaTuire - oli varmasti ihana paikka! Pitäisi itsekin käydä siellä joskus, pionihulluus ei ota talttuakseen :)