tiistai 26. heinäkuuta 2011

(Todella) Laiskan naisen kesäkakku


Hengissä ollaan vaikka hiljaista pitää. Vietän viimeistä hoitovapaaviikkoa ennen ensi maanantaina koittavaa töihinpaluuta kahden vuoden jälkeen. Haikea olo, kertakaikkiaan. Toisaalta mukavaa palata ns. ihmisten ilmoille töiden pariin, toisaalta superhaikeaa pistää pikkumies päivähoitoon.

En tiedä mikä mut saa kuvittelemaan, ettei elämää olisi töihinpaluun jälkeen. Sellaisella vauhdilla yritän järjestellä asioita, jotta elämä sujuisi mahdollisimman helposti. Lapsille on jemmattu alennusmyynneistä vaatetta tyyliin "kun sitten lähdette hoitopaikasta retkeilemään napajäätikölle, niin tässä tarpeeksi vaatetta sitä silmällä pitäen...". Oma vaatekaappi on kokenut erittäin mieluisia täydennyksiä (no more shoes please - vai voiko kenkiä koskaan olla tarpeeksi?). Muutenkin kaikenlaisia elämää helpottavia juttuja on järjestelty, niistä ajattelin bloggailla jossain vaiheessa tarkemmin.

Noniin, mennäänpä vihdoin asiaan. Nimittäin siihen kakkuun.

Jossain kaiken "sohaamisen" (termi jolla mieheni monesti kutsuu puuhiani, vapaasti suomennettuna kymmenen asian tekeminen yhtä aikaa ja mutkien oikominen suoraksi) välissä ehdin tekemään kuvassa näkyvän "kakun". Tosin eipä se mikään suuri urakka ollut, jonkinasteinen pikakyhäelmä kuuluisasta pappilan hätävarasta. Ja koska kyseessä on siis todella laiskan naisen kakku, on kakussa käytetty kakkupohjakin hankittu kaupan hyllyltä eikä suinkaan itse leivottu. Näin se menee:

Hanki kakkupohja kaupasta tai leivo itse kääretorttupohja (jos olet todella viitseliäs)
Kaiva kaapista kaikki jämähillot ja muut mahdolliset herkut mistä haluat päästä eroon (sorry teille, jotka tätä söitte, kyllä ne päiväykset oli vielä ihan ok...)
Pilko kakku/kääretorttupohjasta sopivia lohkoja kulhon pohjalle, laita välikerrokseen aina jotain "täytettä" (hilloja, marjoja, jäätelöä, kermavaahtoa - what ever nyt sattuu kaapista löytymään)
Päällimmäiseksi kerrokseksi vaikkapa kermavaahtoa tai jotain millä "naamioit" koko komeuden. Ulkonäkö ei ehkä ole kondiittoritasoa, mutta maku korvaa pienet kauneusvirheet.

Voilá - kakku on valmis!

1 kommentti:

  1. Ymmärrän hyvin tunteesi! Vähän niin kuin kesäloman vikalla viikolla miettii, mihin se aika oikein meni ja onko saanut mitään aikaiseksi, mutta jo muutaman työpäivän jälkeen arki alkaa sujua omalla rutiinillaan.

    VastaaPoista