Ihan normielämää...

Helmihyasintit toivat kevätfiiliksen yläkerran aulaan...

Maanantai käynnisti taas normaalin arkiviikon. Normaali - mitä se nyt ikinä meidän perheessä tarkoittaakaan. Kävimme mielenkiintoisen keskustelun tästä "normaalin" käsitteestä viime viikolla, kun piipahdin ystäväni Kirsin luona Sipoossa.
Tapasin Kirsin luona yhteisen ruotsalaisen koiratuttumme, ja kerroin hänelle että syksy ja talvi on meillä menty hiljaiseloa ja ihan normaalia arkea viettäen. Kirsi purskahti nauruun. - Joo, teillä on ihan normaalia matalalentoa koiralauman, vauvan, kouluikäisen, taloprojektin ja maatilan kanssa.

Kirsi kertoi työkaveristaan, jolla on yksi lapsi ja tämä ystävä on aivan totaalisen uupunut, kun perheellisen elämä on niiiiin rankkaa. Yhden lapsen kanssa? Kerrostalossa? Hmmm, nauroimme siinä sitten että ehkä meidän koiraihmisten käsite "normaalista" on vähän vinksahtanut, sillä elämä on jatkuvasti niin täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ettei kukaan yksinkertaisesti ennätä uupua.

Kotiin tultuani aloin oikein miettimään mitä kaikkea viimeisen puolentoista viikon aikana on ollut pelkkiä koira-asioita kaiken muun "normaalin" arjen lisäksi. Laitan huvikseni listausta tähänkin:

Toissaviikon keskiviikko: Viren trimmaus

Toissaviikon torstaina: Louhen progetesti, eli ajomatka Orimattilan kautta (Louhen haku) Mäntsälään. Illalla ajoin astuttamaan.
Toissaviikon perjantai: Louhen astutuksen uusinta, illalla sijoituskoirani Manu tuli meille näyttelyä varten, Manun trimmaus
Toissaviikon lauantai: Aamulla lähtö Ähtäriin koiranäyttelyyn. Pelkästään ajomatkat päivän aikana yhteensä kahdeksan tuntia, sen lisäksi päivä näyttelyssä mieltälämmittävin tuloksin

Toissaviikon sunnuntai: Ei ylimääräisiä koirahommia

Toissaviikon maanantai: Ei ylimääräisiä koirahommia
Viime tiistai: Ajomatka Kirkkonummelle hakemaan sijoitusurostani Svantea, jolle tuli tyttöystävä. Käytin Svanten eläinlääkärissä silmätarkastuksessa. Pysähdyimme paluumatkalla astutttamassa, ja koska astutus ei onnistunut, otin nartun mukaani meille
Viime keskiviikko: Omien koirien vasta-ainetestit Mäntsälässä, päivällä astutusta, illalla aussikerhon hallituksen kokous Vihdissä
Viime torstai: Aamulla astutuksen yritystä, ei onnea. Iltapäivällä Sipooseen ruotsalaista koiratuttuamme tapaamaan, illalla vein hänet lentokentälle ja palautin Kirsillä vierailleen koiran, jolla tuttumme kävi astuttamassa
Viime perjantai: Svanten trimmi ja astutusta (ei edelleenkään onnea)
Viime lauantai: Napakymppi, astutus onnistui. Päivällä kävin Lahdessa Annan luona laatimassa aussikerhon kannanoton Kennelliiton jalostusstrategiaan, tämä nakki heilahti meille hallituksen kokouksessa
Viime sunnuntai: Astutus onnistui, koirien palauttaminen Sipooseen ja Kirkkonummelle

Tänään on koirahommista lepopäivä, mutta huomenna tulee taas trimmiasiakas... Näin se sirkus meillä pyörii.

Voihan se tosiaan olla, ettei tämä ihan "normaalilta hiljaiselolta" jonkun mielestä kuulosta. Sinänsä huvittavaa, että olen kaiken tämän lisäksi ehtinyt tehdä vaikka mitä muutakin. Olen leiponut joka toinen päivä, on vietetty shoppailupäivää ja nautittu ihanista ulkoiluilmoista. On hoidettu huushollin arkirutiineja ja sosiaalisia suhteita.

Itse uskon, että "vierivät kivet eivät sammaloidu". Elämässäni on aina ollut pientä liikettä joka suuntaan, joten eipä sitä edes tunne olevansa jotenkin kiireinen. Eli ihan tälläistä normielämää tässä elellään...