Kasvinhoidon merkillisyydet, osa 1

Monellekaan teistä ei liene kovin suuri yllätys, etten ole mikään varsinainen viherpeukalo. Ari on meidän huushollissa se, joka muistaa kastella kukkasia ja jutella niille tarpeeksi, jotta ne jaksavat kukkia. Minä olen onnistunut tappamaan erinäisen määrän kaktuksia ja monet muut kukkaset eivät ole selvinneet hengissä edes kasteluun asti. Ne vain nuupahtavat käsiini.

Siksi onkin pienoinen ihme, että nyt meillä kasvaa ja kukkii kolme erilaista kukkaa ja vieläpä minun hoidollani! Merkilliseksi asian tekee vielä se, että nyt on synkin aika vuodesta - aika jolloin ainakin meikäläisen biologian tietojen mukaan kukkien pitäisi kuorsata talviunta.

Kuvan muratin siirsin toista viikkoa sitten terassilta. Siellä se oli kasvanut ruukussa ruusujen kanssa koko kesän. Pakkasten aikana ruukku jäätyi ja olin ihan varma, että kuukahtanut on tämäkin kasvi. Sulattelin ruukkua pimeässä kylppärissä muutaman päivän, ja sitten istutin kasvin kokeilumielessä tuohon ruskeaan ruukkuun ja kieputin sydämenmuotoisen kehikon ympärille. Ja mitä ihmettä - parissa päivässä se alkoi puskemaan ihan vimmatusti uutta lehteä olkkarin ikkunalla.

Terassilla kesän kasvanut pelargonia oli ruskea ja umpijäässä. Nappasin nuo kaksi vihreää oksaa saksilla irti ja pistin lasiin kasvamaan. Ja mitä kummaa, juuria kasvi ei ole lähtenyt kasvattamaan mutta kukkaa pukkaa varteen kuitenkin! Äärimmäisen merkillistä.

Ja kolmas kuva on keittiömme orkideasta, jonka saimme Terhiltä ja Torstilta Öfään syntymän aikoihin. Orkideassa olleet nuput ovat auenneet ja se kukkii komeasti ikkunalaudalla. Tästä lienee kiittäminen ruotsalaisen ystävämme Erikin neuvoja. Hän oli vinkannut Irmalle, että orkideat pitää kastaa kerran viikossa veteen ja nostaa ylös. Mitään muuta kastelua niille ei kuulemma pidä tehdä. Noh, tein työtä käskettyä ja homma näyttää toimivan. Aikaisemmat orkideat ovat kuolleet käsissäni alta aika yksikön mutta tämä yksilö on kukkinut jo kuukauden!

Näköjään joskus vanha koirakin oppii uusia temppuja. Näin ainakin haluaisin uskoa. Todennäköisesti kyse on kuitenkin vain moukan tuurista ja kummallisesta sattumasta... Seuraavalla kauppareissulla aion uhmata kohtaloani ja ostaa nipun amarylliksiä. Katsotaan saanko ne pysymään hengissä jouluun asti...