Uusi Mårbacka ja kevätkylvöjä

Sinne meni maaliskuu, hyvä kun perässä pysyin. Aika juoksee kauhealla vauhdilla, mutta silti kevättä ei näy ei kuulu. Tahtoo aurinkoa, tahtoo lämpöä, tahtoo puutarhaan!
Puutarhaintoilua olen yrittänyt taltuttaa kahlaamalla läpi valtavaa puutarhalehti- ja kirjapinoa. Mites se menikään, hyvin suunniteltu - puoliksi tehty? Armottomat puutarhapaineet vaanii niskassa, sillä tänä kesänä (kuten edellisenä ja sitä edellisenäkin...ja miten sitten kävikään?) p-i-t-ä-ä tapahtua!

Ikkunalla kasvaa uusi Mårbackan taimi, tarkemmin mallia Gammal Svensk Dubbel. Kukka on valkoinen ja kerrottu. Puutarhakatalogin mukaan tämän pitäisi olla erittäin vanha matalakasvuinen lajike, jota yleensä kutsutaan nimellä valkoinen Mårbacka. Toivottavasti saan sen pysymään hengissä. Taidan olla hurahtamassa pelargonien(kin) mielenkiintoiseen maailmaan. (... voisiko kuullostaa enempää keski-ikäiseltä? Mielenkiinnon kohde: pelargonian kasvatus ja muut puutarhajutskat?  Jos joku olisi väittänyt 15 vuotta sitten että innostun kukkasista ja puutarhan hoidosta, niin olisin nauranut melkoisen röhäkät naurut... Minustahan piti tulla täysverinen kaupunkilainen... vaan mihinkäs sitä maalaistyttö juuristaan pääsee...) 

Alla kuvamuisto viime kesältä. Terassilla kasvoi toinen "perus-Mårbacka", joka on talvehtinut vanhempieni autotallissa. Meillä kun ei ole (vieläkään) sellaista puolilämmintä tilaa, jossa voisi kukkia säilöä talven yli. 

Laatikossa kasvaa täältä tilattuja taimia: lankaköynnöstä, amppelipetunia Pegasus Double Lilac Veinia ja pikkupetuniaa MiniFamous Double Amethyst. Samassa lastissa taimien kanssa tuli iso satsia siemeniä, joita pitäisi kylvää vähitellen esikasvatukseen. Ja ostoskanavien mainoksia lainaten: eikä tässä vielä kaikki, sillä sormet syyhyää uusiin taimitilauksiin. Kiirettä pitää wannabe-viherpeukalolla siis jatkossakin. Ja vielä kun joku kertoisi miten kaikki taimet ja kylvökset saa pysymään hengissä kesään asti?

Ensi viikolla puutarhamessuille! 

Syksyn ensimmäinen päivä

Kalenterin mukaan tänään on syksyn ensimmäinen päivä. Meillä tosin syksytunnelmissa on fiilistelty jo heti ilmojen viilentymisen jälkeen.
Varma merkki syksyn alkamisesta on savisten saappaiden ilmestyminen etukuistille. Kunnolliset saappaat ovat maaseudulla ehdoton juttu, niille löytyy käyttöä päivittäin metsälenkeillä, puutarhassa, peltotöissä...

Syksyyn kuuluu lämmin valo. Lyhdyt ovat jo ilmestyneet kuistille. Niissä poltetaan kynttilöitä joka päivä läpi syksyn ja talven.

Syklaamit tuovat väriläiskän syksyn sävyihin. Tänä vuonna syklaameja löytyy muun muassa etukuistilta.

Ja kohtahan voi alkaa odottaa joulua, eikös? Sen verran piti jo fiilistellä, että kieputin jouluvalot terassin aurinkovarjon ympärille. Valot tuovat mukavan tunnelman illan hämärään, ja terasilla voi nautiskella vaikkapa lasillisen viiniä kattona yön kirkas tähtitaivas...

P.S. Yksi asia mikä valitettavasti myös kuuluu syksyyn, on vintillä rapistelevat hiirulaiset. Tämän syksyn ensimmäinen touhuaa parhaillaan kattopaneelien välissä... Minulla on hirveä hiirifobia, joten ymmärrettävästi tästä syksyn ilmiöstä en todellakaan ole innoissani!

Tikkaita ja tyynyjä, kukkia ja laatikoita

Maanantaina posti ihanan paketin, josta löytyi tilaamiani tyynynpäällisiä, kukkalaatikoita sekä sisustustikkaat. Kiitos WillesTextil- ja Puulaatikot-blogit, joista tuotteita voi tilata! Olen äärimmäisen tyytyväinen hankintoihini, meillä on monta paikkaa jossa niitä voi käyttää. Kaikki tuotteet ovat erittäin laadukasta käsityötä, jota on ilo pitää esillä omassa kodissa.

Kukkalaatikoita olen pyöritellyt sisään ja ulos, ylös ja alas - enkä osaa päättää mihin ne nyt ensimmäiseksi laittaisin. Tyynyt löysivät paikkansa ainakin toistaiseksi yläkerran aulasta, tosin sohva vielä odottaa " kesälookiaan" eli valkoista Ektorpin päällystä. Sisustustikkailla on tärkeä virka yläkerran kylppärissä, mutta kunhan pikkumies muuttaa omaan huoneeseensa niin tikkaat siirtyvät todennäköisesti sinne.

Tämä viikko onkin hurahtanut "ihan pihalla" eli pihatöitä tehden. Niitä meillä riittää. Silti intoa olisi myös käsitöihin ja sisusteluun, mutta aika ei meinaa millään riittää ihan kaikkeen. Nyt täytyy kuitenkin nauttia auringosta kun se vihdoin paistaa!

Puutarhapuuhailua

Päivän säätiedotus: aurinkoista ja lämmintä. Siispä hippulat vinkuen pihatöihin. Päivän päätteeksi istuttelin esikasvatusruukkuihin liljoja ja daalioita. Viime kesänä ne unohtuivat ruukkuihin ja istutin ne maahan joskus juhannuksen tienoolla - hyvin kukkivat loppukesästä! Nyt olisi tarkoituksena saada ne ajoissa kukkapenkkiin, tosin tällä hetkellä "penkki" on vielä terassin kylkeen kaivurilla rouhaistu kuoppa, joka kaipaa multaa ja reunuskiviä...

Samalla laitoin vielä muutaman pikkuorvokin ruukkuun tuomaan kesäfiilistä, sillä puutarhassa näyttää melkoisen ankealta, vain muutama hassu väriläiskä siellä täällä valkovuokkojen ja scillojen muodossa. Mårbackatkin pääsivät tänään ulkoilemaan aurinkoiseen säähän, mutta yöksi ne nostetaan vielä sisälle lämpöön. Sujuvathan ne päivät näinkin, kukkia kuskaillen sisään ja ulos!

Pelargonihuumaa

Eilen oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä. Piipahdin kauppareissulla puutarhamyymälässä ja mukaan tarttui kuvassa näkyvät englanninpelargoniat. Innoissani suunnittelin jo niiden laittamista terassille - vaan onneksi en laittanut. Tänään satoi räntää vaakatasossa ja ilma oli kaikkea muuta kuin keväinen... Nyt kukat odottelevat "ulkoilukelejä" yläkerran aulassa...

Pelargoneista puheenollen: viime syksynä postasin kasvinhoidon ihmeellisyyksistä. Ihmeiden aika ei ole ohi, Mårbackani piskuinen taimi vahvistui talven aikana ja siihen puhkeaa aivan kohta pienen pieni kukkanen! Pikku-Mårbacka pääsee kahden isomman kaverinsa viereen kesäksi, katsotaan millainen siitä kesän aikana kasvaa.

Huomaan, että meille hiipii pelargonia toisensa jälkeen. Ne ovat oikeastaan aika kivoja. Seuraava hurahduksen kohde?

Kukkaostoksilla

Aamupäivällä piipahdimme anopin kanssa kukkaostoksilla. Pukkilan perhekerhoon tuli puutarha-alan opiskelijoita Keuda:sta, entisestä Mäntsälän maatalousoppilaitoksesta. Heillä oli mukana valtavat määrät ihania kukkia, joista sitten sidottiin asiakkaiden toivomia kimppuja.

Etukuistilla oleva iso narsissiruukku (alimmainen kuva) maksoi kahdeksan euroa, joten hinnatkaan eivät todella päätä huimanneet. Lisäksi olkkarissa on vaalea kimppu iiriksiä ja tulppaaneja. Pinkkisävyinen kimppu menee nimpparilahjaksi äityliinille. Takakuistilla odottaa vielä iso kimppu valkoisia ja keltaisia narsisseja, ja niiden sekaan pitää etsiä vielä jostain pajunkissoja pääsiäispyhiä koristamaan.

Kasvinhoidon merkillisyydet, osa 1

Monellekaan teistä ei liene kovin suuri yllätys, etten ole mikään varsinainen viherpeukalo. Ari on meidän huushollissa se, joka muistaa kastella kukkasia ja jutella niille tarpeeksi, jotta ne jaksavat kukkia. Minä olen onnistunut tappamaan erinäisen määrän kaktuksia ja monet muut kukkaset eivät ole selvinneet hengissä edes kasteluun asti. Ne vain nuupahtavat käsiini.

Siksi onkin pienoinen ihme, että nyt meillä kasvaa ja kukkii kolme erilaista kukkaa ja vieläpä minun hoidollani! Merkilliseksi asian tekee vielä se, että nyt on synkin aika vuodesta - aika jolloin ainakin meikäläisen biologian tietojen mukaan kukkien pitäisi kuorsata talviunta.

Kuvan muratin siirsin toista viikkoa sitten terassilta. Siellä se oli kasvanut ruukussa ruusujen kanssa koko kesän. Pakkasten aikana ruukku jäätyi ja olin ihan varma, että kuukahtanut on tämäkin kasvi. Sulattelin ruukkua pimeässä kylppärissä muutaman päivän, ja sitten istutin kasvin kokeilumielessä tuohon ruskeaan ruukkuun ja kieputin sydämenmuotoisen kehikon ympärille. Ja mitä ihmettä - parissa päivässä se alkoi puskemaan ihan vimmatusti uutta lehteä olkkarin ikkunalla.

Terassilla kesän kasvanut pelargonia oli ruskea ja umpijäässä. Nappasin nuo kaksi vihreää oksaa saksilla irti ja pistin lasiin kasvamaan. Ja mitä kummaa, juuria kasvi ei ole lähtenyt kasvattamaan mutta kukkaa pukkaa varteen kuitenkin! Äärimmäisen merkillistä.

Ja kolmas kuva on keittiömme orkideasta, jonka saimme Terhiltä ja Torstilta Öfään syntymän aikoihin. Orkideassa olleet nuput ovat auenneet ja se kukkii komeasti ikkunalaudalla. Tästä lienee kiittäminen ruotsalaisen ystävämme Erikin neuvoja. Hän oli vinkannut Irmalle, että orkideat pitää kastaa kerran viikossa veteen ja nostaa ylös. Mitään muuta kastelua niille ei kuulemma pidä tehdä. Noh, tein työtä käskettyä ja homma näyttää toimivan. Aikaisemmat orkideat ovat kuolleet käsissäni alta aika yksikön mutta tämä yksilö on kukkinut jo kuukauden!

Näköjään joskus vanha koirakin oppii uusia temppuja. Näin ainakin haluaisin uskoa. Todennäköisesti kyse on kuitenkin vain moukan tuurista ja kummallisesta sattumasta... Seuraavalla kauppareissulla aion uhmata kohtaloani ja ostaa nipun amarylliksiä. Katsotaan saanko ne pysymään hengissä jouluun asti...