tiistai 23. marraskuuta 2010

Heja Sverige - Ruotsi vs. Suomi

Kehtaako sitä edes tunnustaa? Ehkä kehtaa, nimenomaan täällä, blogiystävien parissa. Sillä te, jos ketkä, ymmärrätte varmasti Ruotsin ja ruotsalaisuuden ihanuuden. Tuon kepeän elämänasenteen, vaalean sisustuksen, elämän pienet nautinnon hetket rapujuhlineen ja juomalauluineen. Minä tykkään Ruotsista, ihan oikeasti. Siis maana, kulttuurina. Hyvä ystävänikin tykkää, joten on meitä umpisuomalaisia Ruotsi-faneja täällä Suomessa ainakin kaksi kappaletta. Löytyykö muita?

Mistä nyt siis moinen Ruotsi-paatos?

Kävimme viikonloppuna mieheni siskon perheen kanssa risteilyllä. Oli kiva reissu. Ihana Tukholma (vaikkakin huisin kylmä ilma mutta sekään ei tuntunut ihan niin pahalta kun oltiin Ruotsissa, Suomessa oli taatusti kylmempi). Ihana tunnelmallinen vanha kaupunki pikkukujineen. Ihanat kaupat. Ihana pehmeästi soljuva ruotsin kieli. Pakko päästä sinne uudestaan, pian.

Glögiä lämmittäessäni aloin miettiä mitä kaikkea Ruotsissa on paremmin kuin Suomessa. Näitä olemme joskus ystävänikin kanssa pohtineet, ja tulleet lopputulokseen että ruotsalaiset ne vaan osaa! Ja nyt ei tosiaan analysoida ruotsalaista sosiaalidemokratiaa, vaan pieniä ruotsalaisia juttuja, jotka tekevät elämästä, noh, jollain tavalla kepeämpää.

Ja löytyihän niitä:

Sen pehmeän ruotsinkielen jo mainitsin (ruotsalaisten kiroilukin kuulostaa runoilulta suomalaiseen ärräpäähän verrattuna)

Paremmat dekkarit ja leffat (sorry vaan Vares mutta Beck ja Wallander peittoavat sinut mennen tullen)

Blossan glögi (ensinäkin se on hyvää ja toisekseen, korjatkaa jos olen väärässä, ruotsalaisilla oli vuosikertaglögitkin aikaisemmin kuin suomalaisilla. Ja varmaan myös glögi, silloin Suomessa juotiin vielä, mitä lie, sahtia?)

Ruotsalaiset vaatemerkit (ruotsalaiset ovat niin neroja ettei kaikista vaatteista edes moni tiedä niiden olevan Ruotsista. Ja tällä nyt en tarkoita H&M:ää)

…mutta senkin voisi lisätä listalle! Eli H&M (näytä minulle vastaava suomalainen vaateketju. Niinpä.)

Kuninkaalliset häät (en itkenyt kun Halosen Tarja ja Arajärven Pena ilmoittivat menneensä naimisiin, mutta Vickanin ja Danielin häitä nyyhkin koko viikonlopun)

Kuninkaalliset yleensä (kts. edellinen kohta, Tarjassa vaan ei ole sitä samaa ”glamööriä)

Ihana, ihana, ihana vaalea sisustustyyli (mäntypaneelia löytää harvemmin ruotsalaisesta sisustuslehdestä mutta suomalaisesta peruskodista senkin edestä)

... josta tulikin mieleen kustavilainen tyylisuuntaus (Suomi tunnetaan Alvar Aallosta, en tykkää)

Hauskemmat juhlat ( helan går sjung hoppfalleri fallerallala… tätä ei varmaan tarvitse enempää edes selittää)

Ruokapuolesta voisi mainita monia juttuja, mutta sanotaan tässä vaikka ruotsalainen näkkileipä. ICA:n näkkärihyllystä löytyy kauniita pakkauksia ja jopa makuvaihtoehtoja (eikö ruotsalaista näkkäriä syöty jossain vaiheessa Suomen armeijassakin?)

Jopa Ikean lihapullat voisi listata (ne vaan maistuvat paremmalta kuin Saarioisten äitien tekemät)

Ja tietysti itse Ikea (tuo pelastava enkeli hädän hetkellä kun sisustusbudjetti on ratkaisevasti ylitetty)

Hieno kartanokulttuuri (sympatiat Wahlroosin Nallelle, ymmärrän hyvin hänen vaaleanpunaiset housunsa ja fasaanijahtinsa vaikka ne Suomessa ivaa aiheuttavatkin)

Volvo (tähän astisista autoistani se rakkain)

Peppi Pitkätossu ja Vaahteramäen Eemeli (muumit ovat niihin verrattuna lähinnä pelottavia)

Voittajan asenne (Suomi voitti lätkän maailmanmestaruuden…ööööh…koskas ne nyt olikaan…vuonna 1995?)

Ruotsalainen musiikki (soitetaan duurissa, suomi-iskelmä soi mollissa. Euroviisuvoittajiakin niillä on ainakin ABBA, Carola, Herreys ja Charlotte Nilsson. Tosin onhan meilläkin yksi. Lordi.)

(kuva Carl Larsson)

Tätä pikaisesti väsättyä listaa kun katselee niin onko kauhea ihme, jos suomalaiset joskus ovat hiukkasen kateellisia länsiserkuilleen? Itse ajattelen kuitenkin listauksiani kunnioittavan ihailun kuin perisuomalaisen kateuden kautta. Kyllä ne ruotsalaiset sitten keksiikin kivoja juttuja! Miten ne sen tekee?

Eipä silti, en minä sinne muuttaa haluaisi. En haluaisi romuttaa mielikuvaani onnelasta, jossa elämä on kuin Carl Larssonin kuvissa. Ymmärtäähän sitä paatuneinkin romantikko ettei arki lahden toisella puolella ole yhtään sen kummempaa kuin täällä.

Mutta silti – saisinko tilata edes hitusen ruotsalaista kepeyttä tähänkin kulttuuriin? Tack!

Että näin meillä tänään. Hörppään kulauksen kuumaa Blossan glögiä. Heja Sverige!

6 kommenttia:

  1. Olipas kiva kirjotus! Samaistun! Ja sitten jos vedetään mukaan myös Tanska.. Aina ilosemmaksi menee :)

    VastaaPoista
  2. Sait sydämmeni sykähtymään ja miltei kyyneleen silmäkulmaan. En varmaan koskaan pääse ikävästäni sinne. Olen syntynyt siellä ja elänyt 20 vuotta siellä ja voin allekirjoittaa kirjoituksesi ;) Meidän nuoret joskus nauraa ja sanoo että he tietävät minne vanhempansa on vielä joskus muuttamassa :)
    Ihan sitä se arki tosiaan ei ole, mutta täytyy myöntää että ero on kuitenkin suuri. Täällä vallitsee melankoolisuus ja lähi historia on vielä luettavissa kansan kasvoilta. Paljon hyvää on meilläkin, mutta kaipaan positiivisuutta ja naurua....lähinnä itselleen enkä toisen epäonnistumiselle.
    Kiitos ihanasta postauksestasi! <3

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus!
    Allekirjoitan joka sanan. :)

    VastaaPoista
  4. Liikuttuneena, se ystävä, joka on kanssasi niiin samaa mieltä että! Lisään tuohon listaan vielä ne paperitähdet. Kyllä tuli ikävä Ruotsiin ja sitä tunnelmaa. Kiitos Satu!

    VastaaPoista
  5. Teija - täysin samaa mieltä! Tanskassakin on jotenkin niin leppoisa tunnelma.

    Marie Elisabeth - no nyt selvisi miksi blogisi henkii aina niin ihanaa tunnelmaa :)Olen samaa mieltä, että positiivisuutta ja naurua kaivataan täällä kipeästi. Täällä pitäisi oppia, että maailmaa muutetaan pienin askelin, esimerkiksi olemalla itse positiivinen. Näin ainakin yritän itse elää ja ilokseni olen huomannut myös muilla bloggareilla saman asenteen.

    Emmi - kiitos, mukavaa että meitä löytyy useampia!

    Krista - siihenhän on vain yksi ratkaisu ;)

    VastaaPoista
  6. Lokakuun lopussa 1915 lähti suomalainen lähetystö Tukholmaan: senaattori Otto Stenroth, Samuli Sario, A. H. Saastamoinen ja Axel Lille. Aaro Pakaslahti kertoo tästä teoksessaan Suomen politiikka maailmansodassa. Ruotsin valtakunnanmarsalkka kreivi Douglas vaati Suomelta Pohjois-Suomea (Kemijoki rajaksi) ja tarjosi korvaukseksi "niin suuren osan Venäjän Karjalaa kuin se haluaisi."

    Suomalaisten lähetystö ei kuitenkaan halunnut luovuttaa Pohjois-Suomea, mitä Ruotsi yritti anastaa vielä 1918.

    lyyxem.freehostia.com/teljo.htm


    "Presidentti Relander kaatui ruotsalaismielisyyteensä kuusi vuotta sitten [1931]. Olin mukana siinä kokouksessa, jossa maalaisliitto päätti olla asettamatta presidentti Relanderia uudelleen presidenttiehdokkaaksi. Ja se tapahtui juuri hänen ruotsalaisystävällisen politiikkansa takia."

    "Presidentti Svinhufvud ei kaatunut yksin ruotsalaisystävälliseen politiikkaansa, mutta se kuitenkin hyvin oleellisesti edisti hänen kukistumistaan."

    - Veikko Heiskanen, kansanedustaja (ml), professori

    lyyxem.freehostia.com/1930.htm


    Vuonna 1905 yleistä äänioikeutta vastusti "Huusis"-lehti. Linkissä Tuulispään pilapiirros.


    Piikkilangalla aidattu koulu Espoossa talvella 1908

    Vähävaraisten torpparien ja muonamiehien ponnistuksilla syntyi Luukkaan eli Luukin kansakoulu vuonna 1906. Jouluna 1907 C.G. Avellan teetti koulurakennuksen ympärille piikkilanka-aidan sekä karkoitti kevätlukukauden alussa kouluun pyrkivät lapset pois.

    kemts.freehostia.com/1900-alku.htm

    VastaaPoista