Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkailu. Näytä kaikki tekstit

torstai 24. maaliskuuta 2011

Viikonloppuna Vilnassa


Kuvaterveiset Vilnasta, jossa olin viime viikonloppuna ystäväni kanssa. Asuimme vanhan kaupungin sydämessä, ja kävelimme pikkukatuja ristiin rastiin. Vilnassa ei enää ollut lunta, ja parina päivänä siellä paistoi ihana kevätaurinko (ei tietenkään silloin kun kamera oli mukana...).


Vanha kaupunki oli kaunis kuin karamelli pastellinsävyisine, kauniisti kunnostettuine taloineen. En tiedä miksi, mutta tunnelma tuntui... jotenkin keski-eurooppalaiselta? Kauniita taloja, tyylikkäitä ihmisiä, hymyileviä kasvoja, hyvää ruokaa. Tuntui kuin olisi ollut jossain pidemmälläkin.



Vanhan kaupungin porttien ulkopuolelta löytyi sitten toisenlainen neuvosto-Vilna, jossa menneisyyden jäljet näkyivät edelleen. Vanha kaupunki oli kuitenkin kauniisti kunnostettu, ja uudisrakennuksetkin monesti tehty vanhaa tyyliä kunnioittaen.


Tuossa portin vasemmalla puolella pilkottavassa italialaisessa ravintolassa sai muuten taivaallista ruokaa, muutaman askeleen päässä hotelliltamme. Matkan aikana tuli syötyä hyvin ja nautittua myös muutama lasillinen hyvää viiniä.
Kaupoissa kaikenlainen ekoajattelu tuntui olevan todella pinnalla. Monissa kaupoissa oli näyttävästi esillä paljon erilaisia eko-tuotteita: oli ihonhoitotuotesarjoja, lastenvaatteita, saippuoita, paperia - mitä tahansa kuvitella saattaa.  Pikkuruisessa ruokakaupassakin oli laaja valikoima luomutuotteita, paljon suurempi kuin suomalaisessa perusmarketissa. Tuotepakkauksissa julistettiin isolla kuinka paljon materiaalista on kierrätettyä -  jopa koiran kuljetuslaatikoiden kyljissä kerrottiin faktat kierrätettyjen materiaalien osuudesta tuotteessa! Vanhassa kaupungissa oli myös useampi pelkästään ekotuotteisiin keskittyvää pikkukauppaa. Selittäisikö joku, miksei Suomessa nämä asiat ole yhtä hyvin esillä?





Poikkesimme myös katsomaan eräältä sisäpihalta löytynyttä "näyttelyä". Kyltin mukaan kyseessä on perinteinen liettualainen "ITE-taide", eli sellainen omaksi iloksi tai pihan koristukseksi tehty taide, jossa materiaalina voi käyttää kaikkea mahdollista puusta metalliromuun. Kierrätystä voi harrastaa jopa taiteessa!


Samalta sisäpihalta löytyi myös tämä kivipenkki, jonka idean aion kopioida omaan puutarhaani.


Sen sijaan tässä krokotiilipenkissä tuskin uskaltaisin istua!


Olen pitkän aikaa potenut selittämätönsä kaipuuta matkalle, ja viikonloppu helpotti "tautia" hetkeksi. Taudinkuvaan kuuluu että olisi kiva olla jossain tien päällä, vaikka toisaalta en haluaisi olla missään muualla kuin kotona. Mikäköhän lääke tähän tautiin auttaisi? Matkustaminen lieventää oireita vain hetkeksi...

tiistai 23. marraskuuta 2010

Heja Sverige - Ruotsi vs. Suomi

Kehtaako sitä edes tunnustaa? Ehkä kehtaa, nimenomaan täällä, blogiystävien parissa. Sillä te, jos ketkä, ymmärrätte varmasti Ruotsin ja ruotsalaisuuden ihanuuden. Tuon kepeän elämänasenteen, vaalean sisustuksen, elämän pienet nautinnon hetket rapujuhlineen ja juomalauluineen. Minä tykkään Ruotsista, ihan oikeasti. Siis maana, kulttuurina. Hyvä ystävänikin tykkää, joten on meitä umpisuomalaisia Ruotsi-faneja täällä Suomessa ainakin kaksi kappaletta. Löytyykö muita?

Mistä nyt siis moinen Ruotsi-paatos?

Kävimme viikonloppuna mieheni siskon perheen kanssa risteilyllä. Oli kiva reissu. Ihana Tukholma (vaikkakin huisin kylmä ilma mutta sekään ei tuntunut ihan niin pahalta kun oltiin Ruotsissa, Suomessa oli taatusti kylmempi). Ihana tunnelmallinen vanha kaupunki pikkukujineen. Ihanat kaupat. Ihana pehmeästi soljuva ruotsin kieli. Pakko päästä sinne uudestaan, pian.

Glögiä lämmittäessäni aloin miettiä mitä kaikkea Ruotsissa on paremmin kuin Suomessa. Näitä olemme joskus ystävänikin kanssa pohtineet, ja tulleet lopputulokseen että ruotsalaiset ne vaan osaa! Ja nyt ei tosiaan analysoida ruotsalaista sosiaalidemokratiaa, vaan pieniä ruotsalaisia juttuja, jotka tekevät elämästä, noh, jollain tavalla kepeämpää.

Ja löytyihän niitä:

Sen pehmeän ruotsinkielen jo mainitsin (ruotsalaisten kiroilukin kuulostaa runoilulta suomalaiseen ärräpäähän verrattuna)

Paremmat dekkarit ja leffat (sorry vaan Vares mutta Beck ja Wallander peittoavat sinut mennen tullen)

Blossan glögi (ensinäkin se on hyvää ja toisekseen, korjatkaa jos olen väärässä, ruotsalaisilla oli vuosikertaglögitkin aikaisemmin kuin suomalaisilla. Ja varmaan myös glögi, silloin Suomessa juotiin vielä, mitä lie, sahtia?)

Ruotsalaiset vaatemerkit (ruotsalaiset ovat niin neroja ettei kaikista vaatteista edes moni tiedä niiden olevan Ruotsista. Ja tällä nyt en tarkoita H&M:ää)

…mutta senkin voisi lisätä listalle! Eli H&M (näytä minulle vastaava suomalainen vaateketju. Niinpä.)

Kuninkaalliset häät (en itkenyt kun Halosen Tarja ja Arajärven Pena ilmoittivat menneensä naimisiin, mutta Vickanin ja Danielin häitä nyyhkin koko viikonlopun)

Kuninkaalliset yleensä (kts. edellinen kohta, Tarjassa vaan ei ole sitä samaa ”glamööriä)

Ihana, ihana, ihana vaalea sisustustyyli (mäntypaneelia löytää harvemmin ruotsalaisesta sisustuslehdestä mutta suomalaisesta peruskodista senkin edestä)

... josta tulikin mieleen kustavilainen tyylisuuntaus (Suomi tunnetaan Alvar Aallosta, en tykkää)

Hauskemmat juhlat ( helan går sjung hoppfalleri fallerallala… tätä ei varmaan tarvitse enempää edes selittää)

Ruokapuolesta voisi mainita monia juttuja, mutta sanotaan tässä vaikka ruotsalainen näkkileipä. ICA:n näkkärihyllystä löytyy kauniita pakkauksia ja jopa makuvaihtoehtoja (eikö ruotsalaista näkkäriä syöty jossain vaiheessa Suomen armeijassakin?)

Jopa Ikean lihapullat voisi listata (ne vaan maistuvat paremmalta kuin Saarioisten äitien tekemät)

Ja tietysti itse Ikea (tuo pelastava enkeli hädän hetkellä kun sisustusbudjetti on ratkaisevasti ylitetty)

Hieno kartanokulttuuri (sympatiat Wahlroosin Nallelle, ymmärrän hyvin hänen vaaleanpunaiset housunsa ja fasaanijahtinsa vaikka ne Suomessa ivaa aiheuttavatkin)

Volvo (tähän astisista autoistani se rakkain)

Peppi Pitkätossu ja Vaahteramäen Eemeli (muumit ovat niihin verrattuna lähinnä pelottavia)

Voittajan asenne (Suomi voitti lätkän maailmanmestaruuden…ööööh…koskas ne nyt olikaan…vuonna 1995?)

Ruotsalainen musiikki (soitetaan duurissa, suomi-iskelmä soi mollissa. Euroviisuvoittajiakin niillä on ainakin ABBA, Carola, Herreys ja Charlotte Nilsson. Tosin onhan meilläkin yksi. Lordi.)

(kuva Carl Larsson)

Tätä pikaisesti väsättyä listaa kun katselee niin onko kauhea ihme, jos suomalaiset joskus ovat hiukkasen kateellisia länsiserkuilleen? Itse ajattelen kuitenkin listauksiani kunnioittavan ihailun kuin perisuomalaisen kateuden kautta. Kyllä ne ruotsalaiset sitten keksiikin kivoja juttuja! Miten ne sen tekee?

Eipä silti, en minä sinne muuttaa haluaisi. En haluaisi romuttaa mielikuvaani onnelasta, jossa elämä on kuin Carl Larssonin kuvissa. Ymmärtäähän sitä paatuneinkin romantikko ettei arki lahden toisella puolella ole yhtään sen kummempaa kuin täällä.

Mutta silti – saisinko tilata edes hitusen ruotsalaista kepeyttä tähänkin kulttuuriin? Tack!

Että näin meillä tänään. Hörppään kulauksen kuumaa Blossan glögiä. Heja Sverige!

maanantai 15. marraskuuta 2010

Vastaus haasteeseen ja terveiset Italiasta


Terveiset Italiasta, tuosta vespojen luvatusta maasta.

Kävimme mieheni kanssa neljän päivän messumatkalla Bolognassa. Aurinko paistoi, ruoka ja viini maistuivat taivaallisilta, maisemat olivat hienoja, ihmiset tyylikkäitä, kaupat pullollaan ihania vaatteita... Vaikka reissu oli varsin tiukalla aikataululla varustettu, ehdimme silti hieman nautiskellakin leppoisasta tunnelmasta. Paluu kylmään ja sateiseen Suomeen oli noinkin lyhyen reissun jälkeen karu... Joskus sitä miettii, että ihan oikeastiko sitä haluaa täällä asua keskellä synkintä syksyä? Ja sitten taas muistaa - kyllä. Täällä on ihanan rauhallinen luonto, rauhallinen liikenne, rauhalliset ihmiset, rauhallinen elämänmeno... mutta jaarittelut sikseen ja asiaan.

Ennen matkaani ehdin juuri saada Tuirelta Kuulasta ja Kepeää -blogista oikein mukavan haasteen. Kiitos Tuire, ja pahoittelut että vastaaminen venyi reissun takia.

Ryhdytäänpä käymään kysymyksiä läpi:

1. Miksi loit blogisi?

Ryhdyin kirjoittamaan blogia jäädessäni äitiyslomalle viime syksynä. Työskentelen viestintäalalla, mutta sosiaalinen media on ollut minulle jonkinlainen "musta aukko", sillä aikaa sen seuraamiseen ei ole aikaisemmin juuri ollut. Aluksi kirjoittelin kuulumisia lähinnä tutuille ja blogi olikin kevääseen asti suljettu. Mutta kun itse seikkailin muiden blogeissa, tuntui jotenkin epäreilulta pitää omat tarinat "sisäpiirin juttuina" ja niinpä päätin pistää blogin julkiseksi, eipä täällä mitään valtiosalaisuuksia kuitenkaan kirjoitella...
Eli aluksi blogi oli jonkinlainen oppimisprojekti itselleni, mutta vähitellen siitä muotoutui sisustus/lifestyle/lapsiperheen arki/päiväkirja -tyyppinen sekamelska, joka tuo mukavasti iloa arkeeni.

2. Millaisia blogeja seuraat?

Pääasiassa sisustusblogeja, ja erityisen mukavaa on lukea sellaisia sisustusblogeja, jossa on mukana hitunen muutakin - lapsiperheen juttuja,"tuunauksia", matkakertomuksia, vaatepohdintoja tai oikeastaan melkein mitä tahansa elämänmakuista tarinaa.
Sisustusblogien kautta on auennut aivan ihana uusi maailma sisustusharrastuksen ja "tuunauksen" parissa, joten kiitän ja kumarran nöyrästi kaikille teille bloggareille, jotka olette avanneet kotinne ovet ja päästäneet lukijat "kylään". On aina ilo vierailla teillä!


3. Lempimeikkimerkki?

Paljon tulee käytettyä Lumenea, mutta reissuista tulee hankittua yhtä jos toista, joten mitään ehdotonta must-merkkiä ei ole. Tai on ehkä sittenkin, Kanebon 38 asteen ripsaria ei voita mikään. Se pysyy paikallaan kuin tauti (olikohan huono vertaus?) jopa tuiskussa ja tuulessa, joten on todellinen The Ripsari.
Arkisin ei tule kotioloissa juurikaan meikattua, mutta työni vaatii jonkinlaista edustavuutta pärstäkertoimen suhteen. Tällä hetkellä kuitenkin olen hoitovapaalla, joten olo on aika "naturelli".

4. Lempivaatemerkki?

Tässäkään ei mitään erityistä suosikkia ole. Vapaalla jonkin sortin perusuniformu on farkut ja musta pooloneule (joita molempia kaapissa on about sata kappaletta), töissä ollaan sitten taas asiallisemmalla linjalla. Aika paljon löytyy "simppeliä skandinaavista" eli Sandia, Marc O´Poloa, Gantia ja sitten tietysti H&M:ää. Kuitenkaan mitään erityistä suosikkia ei ole, vaan vaatteen pitäisi näyttää ja tuntua hyvältä. Tällä hetkellä vaatekaappini kaipaisi kipeästi uudistusta...

5. Välttämätön meikkituotteesi?

Varmaankin ripsari, jotta silmiin saa edes jotain väriä! Ja tietysti vartalovoide, sillä ilman sitä kroppa kihisee ja kutiaa kuivan ihoni takia niin vietävästi erityisesti talvella.


6. Lempivärisi?

Sisustuksessa beige, valkoinen ja ruskea. Vaatekaapissa tähän "väripalettiin" lisätään vielä musta, harmaa ja tumma farkunsininen. Varsin maanläheisessä skaalassa mennään siis niin sisustuksessa kuin vaatteissakin.

7. Hajuvetesi?

Kahta tulee käytettyä muita useammin: Bossin Femme ja Dolce & Gabbanan Light Blue.

8. Lempielokuvasi?

Voi hitsi, tämä on visainen kysymys. Vaikea sanoa lempparileffaa, sillä olen melkoisen kaikkiruokainen leffojen suhteen - kaikki käy kunhan se on hyvää. Brittihuumori uppoaa ihan täysillä, toisaalta myös tymäkkä toimintaleffa puolustaa paikkaansa jos leffassa on jokin älykäs juoni tai kunnollinen idea. Ja mikäänhän ei voita hyvää ruotsalaista poliisileffaa tyyliin Beck tai Wallander. Toisaalta kepeä romantiikkakin on niiiin ihanaa! Että minkä tästä nyt vetäisi johtopäätökseksi? Da Vinci koodi kohtaa komisario Beckin Puuta, heinää ja muutama vesiperä -hengessä, ja mukana menossa hyörivät myös Carrie, Samantha, Charlotte ja Miranda?


9. Missä maassa haluaisit vierailla ja miksi?

On paljon maita, joihin olisi mukava matkustaa. Nimetään tässä kuitenkin se eksoottisin, nimittäin Kirgiisia. Pieni selitys lienee paikallaan? Erittäin hyvä ystäväni on siellä parhaillaan työkomennuksella, ja nyt olisi once-in-a-lifetime -tilaisuus käydä katsomassa elämää keski-Aasiassa, ystäväni kertomusten mukaan hyvinkin eksoottisessa kulttuurissa. Kirgiisiassa on uskomattoman upea luonto, ja kulttuuri on mielenkiintoinen sekoitus vanhaa paimentolaiskulttuuria yhdistettynä nopeasti kehittyvään nykyaikaan. Visiitin arvoinen paikka siis.


10. Keksi viimeinen kysymys ja vastaa siihen itse?

Kun itse keksii kysymyksen, on siihen helppo myös vastata... Mitä inhoat eniten? Vastaus on helppo: käärmeitä! Kärsin ihan kamalasta käärmefobiasta. Meinasin pikkutyttönä istua kivellä pötköttelevän kyyn päälle, ja siitä lähtien olen kärsinyt ihan poskettomasta käärmekammosta. Inhoan hysteerisesti kaikkia matelijoita ja lieroja, sammakoista sissareiden kautta kastematoihin. Ei väliä luikertelevatko ne vastaan lenkkipolulla tai sanomalehden kuvina, mutta huuto ja meteli on kauheaa joka tapauksessa. Hyvä puoli talvessa on se, että lierokansa nukkuu!


En ole reissun jälkeen ehtinyt juurikaan blogipostauksianne lukea, joten en tiedä kuinka moni teistä on jo tämän haasteen saanut. Ojennan siis tämän haasteen eteenpäin kaikille teille ihanille bloggareille, jotka ilahduttavat blogilandian kansaa avaamalla kotinsa ovet vieraille!

torstai 28. lokakuuta 2010

Terveisiä rapakon takaa

Palailin eilen kotimaisemiin jenkkilän reissusta, tällä kertaa suuntana oli South Dakota ja siellä paikallinen "pikkukaupunki" Rapid City. Kaiken muun touhun lisäksi ehdin nähdä kerrankin myös maisemia, sillä kävimme retkellä Rushmore Mountainsilla sekä Custerin kansallispuistossa, jossa vastaan kävelivät muun muassa lukuisat puhvelit, peurat ja aasit.

Rushmore Mountains on kuulu kallioon hakatuista presidentin kuvista. Paikka herätti kunnioitusta, varsinkin kun kaiverrustyö on tehty 20-30-luvuilla, jolloin työkalut olivat hieman toista luokkaa kuin nykyään. Kaikkiaan nelisensataa miestä on tehnyt paikan eteen töitä yhteensä 14 vuotta.

Needle´s eye oli yksi kierroksen nähtävyyksistä.

Näiden kallioiden keskellä sitä tunsi olonsa varsin pieneksi...
Ruokimme puistokierroksella tietysti myös villiaaseja. Aasit söivät kiltisti kädestä, ja olivat aika söpöjä otuksia. Melkein tahtoisin oman aasin :)

Puhvelit kävelivät luonnonpuistossa vapaana, mutta niitä ei parane silitellä - eläin rusikoi helposti auton täysin romuksi!

Matka oli vauhdikas, ja kotiinpaluukin onnistui sitten lopulta. Mitä nyt kaksi lentoa peruttiin ja aikaa kului lentokoneessa/kentillä nelisenkymmentä tuntia, mutta who cares - kotiin päästiin ja se on pääasia. Reissun jälkeen onkin mukavaa taas virittäytyä kotitunnelmiin hauskojen muistojen kera...