Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Wapputervehdys...

 ... ja varsin kylmä sellainen, ainakin noin säiden puolesta. Tänään tällä seudulla on vuoroin paistanut aurinko ja vuoroin satanut räntää, varsinainen vappukeli siis.

Vappua olen viettänyt, yllätys yllätys, pihalla - nenä huurussa ja sormet kohmeessa. Sain eilen kaivaa ylös anoppini ystävän puutarhasta peräti 12 jätesäkillistä pensaiden ja perennojen taimia, joita nyt olen sitten purkittanut jatkokasvatukseen. Taimet olisivat muuten joutuneet ns. nuijan alle, joten onneksi pääsin pelastamaan ne meille, paikkoja niille kyllä keksitään. Purkeissa kasvaa nyt muun muassa jalopähkämöä, lehtoängelmää, lemmikkiä, jättipoimulehteä, ukonhattua, malvaa, nauhusta, kultapalloa, japanintatarta, röyhytatarta, töyhtöangervoa, humalaa, tuoksuköynnöskuusamaa ja keltaoksakanukkaa.


Naureskelin eilen illalla itselleni, kun mietin miten vapunviettotavat ovat reilussa vuosikymmenessä muuttuneet. Joskus muinoin sitä skoolattiin skumpalla Mantan lakituksessa. Nyt vietän vappua kädet mullasta mustana ja kynnet rispaantuneina pihatöistä. Yhtäläistä lienee se, että kummassakin tapauksessa hytisen kylmästä :)

Viileistä keleistä huolimatta ajatellaan positiivisesti, nyt on jo toukokuu! Iloista vapun jatkoa!

maanantai 14. helmikuuta 2011

Hyvää ystävänpäivää


Pidän ystävänpäivästä, vaikken koskaan oikein olekaan omaksunut sitä jenkkityylistä ystävänpäivähörhöilyä kaikenmaailman sydänhömppäkrääsän kera. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, kuinka onnellinen saa olla siitä että lähellä on ystäviä jakamassa elämän iloja ja suruja. Kiitos siitä!



Ystävänpäivän kunniaksi nautiskelimme päiväkahvilla muhkeat viinerit, jotka mieheni toi kauppareissulta. Mieheni yllätti minut myös tuomalla kauniin kimpun vaaleanpunaisia ruusuja. Se on sinänsä huomionarvoinen seikka, sillä hän harvemmin muistaa tälläisiä asioita. (...liekö asiaan vaikuttanut pari päivää sitten vaivihkaa  tokaisemani "oho, maanantaina on y-s-t-ä-v-ä-n-p-ä-i-v-ä", ja tänään aamuhesarin takaa huikkaamani "hyvää y-s-t-ä-v-ä-n-p-ä-i-v-ä-ä". Mene ja tiedä, mutta toki nainen aina kauniista kukkasista ilahtuu *virnistää*)


Lämpimiä ajatuksia täältä kirkkaan auringonpaisteen ja kipakan pakkasen keskeltä
Teille Kaikille Blogiystävillenikin!

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Hui kauhistus...

... mitä kummituksia!

Muutama kuva pikaisesti blogiin...

Meillä pojat innostuivat (lue: isompi innostui ja pakotti pikkuveljenkin) juhlimaan jenkkitunnelmissa halloweenia, ja poikkesimme illalla molemmissa mummiloissa sekä enon luona pyytämässä karkkia ja tekemässä kepposia. Isompi sonnustautui viikatemiehen vermeisiin ja pikkumieskin oli suorastaan karmaiseva kummitus, asunaan isoveljen vanha kylpyviitta ja tutti tiukasti suussa. Kyllähän näitä jo pelästyy!

Pöö! Olen Ihan Hillllveä Mölkö...

Kiitos mummille kuvista!

tiistai 18. toukokuuta 2010

Kuumailmapallolla korkeuksiin

Auringonlasku 16.5.2010

Niin kaunis on maa...

Nelostie Mäntsälässä lintuperspektiivistä katsottuna


Hei, me lennetään!

Allekirjoittanut pää pilvissä...

Ensin työ, sitten leikki. Kuumailmapallon "kasausta".


Viime sunnuntaina vietimme appiukkoni 60-vuotiskekkereitä. Päivällä nautiskeltiin kakkukahveista auringon lämmössä ja varsinaiseen lahjaan pääsimme illalla myös itse osalliseksi. Appiukkoni oli joskus muinoin tokaissut, että olisi mukavaa päästä kuumailmapallon kyytiin. Tarkat korvat olivat rekisteröineet toiveen, joka toteutui nyt yllätyksenä 60-vuotisjuhlan kunniaksi.

Starttasimme Linnanpallon kyydissä Mäntsälästä ja päädyimme lopulta peltojen keskelle Hausjärvelle. Ennen kuin pääsimme matkaan, piti pallo puhaltaa kasaan ja opiskella perusjuttuja muun muassa laskeutumisesta.

Kuumailmapalloilu oli mieletön kokemus! Matkailu pallolla on hidasta kiiruhtamista: huikeimmillaan tuntinopeutemme oli 36 km/h ja korkeimmillaan käväisimme 600 metrissä. Kyyti pallossa oli todella tasaista, sillä se kulkee ilmavirran mukana. Siksi pallossa ei esimerkiksi tuule ollenkaan, mikä ainakin minulle oli yllätys. Me olimme varautuneet matkaan villapaidoilla ja aivan turhaan, sillä pallossa on myös todella lämmintä.

Maisemat olivat mahtavat. Täysin esteetön näkymä suoraan korin reunalta, eikä ikkunoita välissä kuten lentokoneessa. Ja vaikka itse kärsin jonkinasteisesta korkean paikan kammosta, niin yllätys yllätys, pallossa ei huimannut ollenkaan. Mikä toisaalta taas yllätti, oli se että esimerkiksi moottoritien ääni (ylitimme nelostien) ja koiran haukunta kuuluu yläilmoihin todella selvästi.

Laskeutuminen on 10+ -suoritus pilotiltamme. Ei pompun pomppua, vaan kori laskeutui tasaisesti piskuiselle hiekkatielle Hausjärven peltoaukeiden keskelle. Kuumailmapalloilun historiasta juontuu perinne, että aina kun matkassa on ensikertalaisia, pitää lennon jälkeen kohottaa shampanjalasillinen matkan kunniaksi. (Ja jos ei ole ensikertalaisia, niin jonkun pitää uhrautua ensikertalaiseksi, kertoi pilottimme pilke silmäkulmassa) Niinpä mekin nostimme lentomme kunniaksi lasilliset keskellä peltoja, lämpimässä toukokuun yössä.

Kokemus oli ikimuistoinen ja oli hienoa jakaa se yhdessä läheisten kanssa. Tämän voisin ehdottomasti toteuttaa joskus toistekin!

perjantai 30. huhtikuuta 2010

Simaa, serpentiiniä ja keski-iän merkkejä




Iloista vappua kaikille lukijoille!

Grillauskausi avattiin tänään vapun kunniaksi maltillisin eväin. Grilliin pistettiin perus-Wilhelmiä ja bratvurstia, ja muistin saman tien miksi makkaraa ei pahemmin tule syötyä. Yksi grillimakkara sai ainakin oman makkarakiintiöni taas vähäksi aikaa täyteen. Ehkäpä seuraavan kerran jo juhannuksena? Siihen asti pysyttelen grillauksessa lihalinjalla...

Vappua vietetään meillä tänä vuonna maltillisesti kotona. Ari meni päivystämään yöksi töihin, joten jatkoimme munkkien ja siman mussuttamista Ollin kanssa, Emil vielä tyytyi seuramiehen rooliin maitopullonsa kanssa.

Emilin päivä on muuten kulunut loistavasti: pikkumies on vuorotellen rullannut itsensä serpentiiniin ja repinyt ne ympäriltään pois pieneksi silpuksi. Lisää serpentiiniä, lisää silppua. Välillä kun touhuaa ilmapallon kanssa, niin sitten taas jaksaa rullata lisää serpentiiniä itseensä.
Olli puolestaan on keskittynyt poksauttelemaan paukkuserpentiiniä Frankenstain-naamarinsa takaa. Sipsit, munkit ja sima pitävät huolen siitä että virtaa riittää...

Kun pojat menivät nukkumaan, otin imurin käteen ja aloin siivoamaan. Kuka osaisi kertoa, minne hävisivät ne vaput, kun Mantan lakituksen jälkeen skoolattiin skumppaa yo-lätsästä ja rallattiin aamuun asti, että päästiin suoraan piknikille Kaivariin? Hmmm- olisikohan tämä nyt merkki siitä keski-iästä?