Pionihuumaa ja orastava vaateongelma

Pioni siellä, pioni täällä. Sisällä ja ulkona, maljakossa ja kukkapenkissä. Nyt on se aika vuodesta, joka saa kaltaiseni pionihullun sekaisin. Hurmaava tuoksu ja kuvankauniit kukat. Ei voi kun vain ihastella. Ja nuuhkia. Ja toivoa että niiden kukinta kestäisi mahdollisimman kauan.

Mitä muuta täällä on tehty kuin nuuhkittu pioneja? Pihalla on 24/7 -työleiri, kun epätoivon vimmalla raivaan metsiköstä jonkinlaista oleskelupihaa. Säännöllisin väliajoin iskee epätoivo ("tästä mitään tule..."), joka vaivihkaa vaihtuu hetkittäiseksi uskoksi touhuun ("ehkä sittenkin joskus..."). Ja sitten tulee maaninen *bling*, uusi jär-jet-tö-män hie-no kuningasajatus: suunnitelmat uusiksi ja uutta kuoppaa kaivamaan vanhan jäädessä puolitiehen.

Myönnetään. Tiukka suunnitelmallisuus auttaisi ja nopeuttaisi hommaa huomattavasti. Asiaa ei missään nimessä auta kärsimätön luonteenlaatuni, kaikki pitäisi saada valmiina mielummin jo eilen -oireyhtymä, piirre, joka ei oikein sovi puutarhanhoitoon. Mikähän lannoiteseos kasvattaisi puutarhurin kärsivällisyyttä ja järjestelmällisyyttä kera henkisen kasvun?

Ja vaikka kesää on vielä edessä, niin minulla katse kääntyy vähitellen jo elokuuhun. Postiluukusta tupsahtanut päätös juniorin päivähoitopaikasta herätti viimeistään siihen todellisuuteen, että elokuun alusta arki muuttuu töihinpaluun koittaessa hyvin radikaalisti.
Ja mitä miettii blondi? Ehei, ei sitä miten pienokainen selviää päivähoidon julmassa maailmassa tai miten esikoinen herää kouluaamuina ja ehtii taksiin. Nou nou. Kyllä ne selviää, ovat reippaita poikia molemmat.

Tämän blondin suurin huoli asiassa on näinkin syvällinen: apua, mulla ei ole mitään työvaatteita... Jep, tätä suurta dilemmaa olen pohtinut kerran jos toisenkin kukkapenkkejä kuopsuttaessani. Bisnespukeutuminen on vaatekaapissani enää haalea muisto, ja tilalle on tullut pihatöissä rähjääntyneitä farkkuja ja hiekkalaatikolla kulahtaneita paitoja... Tarttis selvästi tehrä jotain! Luulen, että tämä asia ei ole vielä loppuunkäsitelty bloginkaan puolella...

Wapputervehdys...

 ... ja varsin kylmä sellainen, ainakin noin säiden puolesta. Tänään tällä seudulla on vuoroin paistanut aurinko ja vuoroin satanut räntää, varsinainen vappukeli siis.

Vappua olen viettänyt, yllätys yllätys, pihalla - nenä huurussa ja sormet kohmeessa. Sain eilen kaivaa ylös anoppini ystävän puutarhasta peräti 12 jätesäkillistä pensaiden ja perennojen taimia, joita nyt olen sitten purkittanut jatkokasvatukseen. Taimet olisivat muuten joutuneet ns. nuijan alle, joten onneksi pääsin pelastamaan ne meille, paikkoja niille kyllä keksitään. Purkeissa kasvaa nyt muun muassa jalopähkämöä, lehtoängelmää, lemmikkiä, jättipoimulehteä, ukonhattua, malvaa, nauhusta, kultapalloa, japanintatarta, röyhytatarta, töyhtöangervoa, humalaa, tuoksuköynnöskuusamaa ja keltaoksakanukkaa.

Naureskelin eilen illalla itselleni, kun mietin miten vapunviettotavat ovat reilussa vuosikymmenessä muuttuneet. Joskus muinoin sitä skoolattiin skumpalla Mantan lakituksessa. Nyt vietän vappua kädet mullasta mustana ja kynnet rispaantuneina pihatöistä. Yhtäläistä lienee se, että kummassakin tapauksessa hytisen kylmästä :)

Viileistä keleistä huolimatta ajatellaan positiivisesti, nyt on jo toukokuu! Iloista vapun jatkoa!

Heräämisiä

Päivän puutarhakierros kertoi hyviä uutisia. Krokukset ja narsissit puskevat vauhdilla läpi kylmästä maasta. Loppukesällä istuttamani yksitoista pensasruusua ovat selvinneet hyvin talvesta, ja ruusujen silmut kasvavat vauhdilla. Syreeniaidanne yläpihalla näyttää myös selvinneen pakkasista. Tänään terassilla lepatteli jo nokkosperhospariskuntakin.

Ainoa joka on kärsinyt talvesta on talon tiilikatto. Putoavat lumimassat rikkoivat parisenkymmentä kattotiiltä, joiden korjaaminen täytynee priorisoida "to do" -listan kärkipäähän. Projekti delegoidaan sujuvasti miehelle, itse en edes uskaltaisi kiivetä katolle...
Illan kauppareissulla oli pakko hakea ensimmäiset orvokit. Huomenna luvassa siis istutuspuuhia. Ihanaa, kevät on täällä!

Puutarhainspiraatiota messuilta

Perjantaina monen kuukauden odotus palkittiin. Kävimme äitini ja hänen ystävänsä kanssa Helsingin Messukeskuksessa Puutarha-messuilla. Samassa yhteydessä järjestettiin kaikenlaista messua rakentamisesta mökkimessujen kautta sisustukseen, mutta me kiersimme vain puutarhapuolta ja kävimme pikaisesti sisustusosastot läpi.

Messuilta löytyi monenlaista ideaa ja inspiraatiota, lehteä ja esitettä, joiden avulla voi visiointia jatkaa kotisohvalla. Pieniä kukkahankintojakin teimme, tosin kotipihan massiiviset lumikasat ehkä veivät taimishoppailusta suuurimman terän.
Mitä messuilta sitten jäi käteen?

Yksi suurimmista oivalluksista näkyy näissä kuvissa. Nimittäin se, että välttämättä puutarhaan ei tarvitse jokaiseen nurkkaan tehdä jotain, vaan osan meidänkin suuresta tontista voisi (aluksi) vain maisemoida. Meillä on iso rinnetontti, jonka kunnostaminen paraatikuntoon on iiiiiiso urakka. Ja koivuja, niitä meillä riittää riesaksi asti. Rinne (joka tietysti näkyy suoraan tielle) kasvaa suureksi osaksi heinikkoa - eikä siis todellakaan ole mitenkään kaunis tällä hetkellä. Jospa rinteen alaosat (jonne siis en tällä tahdilla ehdi vielä ehkä kymmeneen vuoteen) peittäisikin katekankaalla ja päälle ripottelisi kuorikatetta? Iso homma siinäkin olisi, mutta jotain niille heinäpuskille pitäisi kyllä tehdä...

Tässä olisi vähän samaa ideaa. Nyt pitää tuumailla onko suurempi työ maisemoida alarinne katteella vai tehdä kerralla sitten valmiiksi ja kärsiä epäsiististä alueesta vuosikymmenen ajan...

Etukuistille voisin kasailla vanhoista laatikoista kukka-asetelmia...

... ja iso lyhty taitaa saada kesäksi "vuokralaisen".

Must-hankinta tälle kesälle: mangolia. Pakko saada. Sen tuoksu oli taivaallinen. Menestymismahdollisuudet eivät näillä seuduilla kai ole hääppöiset, mutta jospa sen talvettaminen ruukussa jossain varastossa onnistuisi?

Rinteeseen mahtuisi myös yksi pergola...

... ja muotopuutarhallekin löytyisi paikka. Tämä oli ehkä kuitenkin hieman liian moderni versio omaan makuuni.

Parvekkeen seinään löytää tiensä kesällä metallinen amppeli, johon laitan miniruusun ja murattia. Ruusuja ei voi pihalla olla koskaan liikaa!

Sisustusmessuilla hurmaannuin Loviisan Aitan osastosta. Teemana oli erilaiset kattaukset, eli millä keinoin kattaukseen saa uudenlaista tunnelmaa. Tässä pari esimerkkiä, eli värejä peliin.

 Osasto vakuutti myös siitä, että tänä vuonna on Loviisan Aittaan päästävä retkelle - vihdoin ja viimein!

Ja lopuksi myös joululahjavinkki miehelleni: Jos olisin toooooosi kiltti koko vuoden, toisiko joulupukki minulle tällaisen minikaivurin, mielummin vaikka jo juhannuslahjaksi? Sille olisi hurjasti käyttöä näitä visioita toteuttaessa! :) ... ok muru, arvaan jo etukäteen vastauksen...

Valot syttyvät...

Jokavuotinen kädenvääntö siitä milloin ulos saa laittaa "jouluvaloja" on taas käyty. Minä voitin, tietysti, ja kävin saman tien rakentamassa etukuistille tämän valoviritelmän. Onhan jo marraskuu, hyvänen aika, ja täällä elellään muuten ihan pimeydessä!

Mies on sitä mieltä, että valoja pitäisi viritellä vasta joulukuussa kun joulu on oikeasti lähempänä. Minun joulunodotukseni alkaa taas jo lokakuussa, ja yleensä samoihin aikoihin alkaa valoja syttyä pihalle.

Viimeistään talviaikaan siirtymisen aikoihin on pakko saada jotain valoa pihalle ja kuistille. Ja mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän niitä syttyy. Meillä on jopa koirien tarhassa omat "jouluvalot". Valot eivät liity mielestäni vain jouluun, parempi nimitys niille olisikin talvivalot tai vaikka kaamosvalot!

Tänä vuonna minulla on myös jonkinsortin havuvillitys. Viime vuosina olen uskollisesti lykkinyt callunaa ruukkuun ja ripotellut niitä joka terassille. Nyt jostain syystä ne jäivät hankkimatta. Ja kun kesällä ylitsemme pyyhkäissyt myrsky vielä sopivasti kaatoi kalliolta ison kuusen, niin olen jyrsinyt siitä oksia irti varsin reipasta tahtia.

Nyt meiltä löytyy sitten jos jonkinlaista havuasetelmaa. Ja oikeastaan tummanvihreä, valoilla koristeltu kuusenoksa on aika kaunis. Tervetuloa talvi!

Pst!

Lupaan että nämä ovat viimeiset kuvat meidän etukuistista piiiitkään aikaan. Lueskelin juuri vanhoja postauksia ja totesin, että sisustusasiat (joihin tämän blogin kai alunperin piti keskittyä...) ovat jääneet viime aikoina varsin vähälle. Yritetäänpä ryhdistäytyä ja kuvata jotain vaiheeksi sisälläkin! Tosin varmasti tulee myös jatkossa kirjoiteltua asiasta ja sen viereltä, ajatukset kun hyppivät joskus varsin lennokkaasti asiasta toiseen...

Viikonloppuna...

... siivotaan kotia ja pihaa

... harrastetaan koirien kanssa

... vietetään aikaa yhdessä

... nautitaan syksystä

Kaunista viikonloppua ystävät!

Syksyn ensimmäinen päivä

Kalenterin mukaan tänään on syksyn ensimmäinen päivä. Meillä tosin syksytunnelmissa on fiilistelty jo heti ilmojen viilentymisen jälkeen.
Varma merkki syksyn alkamisesta on savisten saappaiden ilmestyminen etukuistille. Kunnolliset saappaat ovat maaseudulla ehdoton juttu, niille löytyy käyttöä päivittäin metsälenkeillä, puutarhassa, peltotöissä...

Syksyyn kuuluu lämmin valo. Lyhdyt ovat jo ilmestyneet kuistille. Niissä poltetaan kynttilöitä joka päivä läpi syksyn ja talven.

Syklaamit tuovat väriläiskän syksyn sävyihin. Tänä vuonna syklaameja löytyy muun muassa etukuistilta.

Ja kohtahan voi alkaa odottaa joulua, eikös? Sen verran piti jo fiilistellä, että kieputin jouluvalot terassin aurinkovarjon ympärille. Valot tuovat mukavan tunnelman illan hämärään, ja terasilla voi nautiskella vaikkapa lasillisen viiniä kattona yön kirkas tähtitaivas...

P.S. Yksi asia mikä valitettavasti myös kuuluu syksyyn, on vintillä rapistelevat hiirulaiset. Tämän syksyn ensimmäinen touhuaa parhaillaan kattopaneelien välissä... Minulla on hirveä hiirifobia, joten ymmärrettävästi tästä syksyn ilmiöstä en todellakaan ole innoissani!

Nautitaan kesästä

Pitkästä aikaa taas päivitys tänne blogimaailmaan. Viime päivät meillä on melkein asuttu ulkona ja nautittu ihanasta helteestä. Kerrankin tarpeeksi lämmintä ja aurinkoista! Minä rrrrakastan aurinkoa ja lämpöä!

Kahvit juodaan terassilla, ruoka valmistetaan ja syödään terassilla ja illalla terassilla voi ottaa vaikkapa lasillisen hyvää punaviiniä kesän kunniaksi. Keinun varjoon pääsee vilvoittelemaan jos kuumuus käy liian tukalaksi.
Toistaiseksi terassin kukat ovat vielä selvinneet helteistä ahkeran kastelun ansiosta. Ruukkuun istuttamani liljat aloittavat vähitellen kukintansa.

Suosittu paikka meillä on myös parveke, jossa tulee usein istuskeltua vielä hetki ennen nukkumaanmenoa. Parvekkeella on kiva juoda myös päiväkahvit. Suosikkimukini kesäisin on Greengaten Sophia, kahvikin maistuu paremmalta kukkamukista :)

Tämä iloisesti virnistelevä, salskea kesämies on juniorimme, kohta 9 kuukautta. Tässä polskitaan kylpysaavissa mummilan pihalla. Samassa saavissa on muuten polskinut myös eno reilut kolmekymmentä vuotta aikaisemmin.
Pikkumies rakastaa polskuttelua pihalla - märkä vesi ja isot läiskytykset on parasta kesähupia mitä pikku-ukko tietää!

Ensimmäinen kiviallas nousee

Tästä se lähtee...

... illan saldo: viisi kiveä paikallaan.

Isäntä asettaa, appiukko nostaa.

Esikoinen ajoi hiekkaa ja tasasi pohjat. Hienosti 9-vuotiaalta!

Jee, koneita - juniori on hengessä mukana.

Eläköön nalkutus! Vihdoinkin meillä tapahtuu!

Kauan kaipaamani kivialtaat alkoivat tänään nousta etupihalle sisäänkäynnin yhteyteen. Olen niiiiiin kauan odottanut näitä, joten ihanaa että projekti vihdoin etenee. Hitaasti tosin, koska peräkärryyn voi kerrallaan lastata vain muutaman kiven, jotta traktori jaksaa ajaa kuorman perille asti. Mutta hitaudesta viis tässä vaiheessa - jokainen kivi edistää altaiden rakentamista.
Tämän illan saldona oli viiden kiven asettaminen paikoilleen. Homma jatkuu huomenna illalla, kun saamme haettua lisää kiviä pihaan.

Kuistin molemmille puolille tulee siis noin 4 x 3 metrin kokoiset altaat, joihin ajatuksena on istuttaa erilaisia puolivarjossa viihtyviä perennoja. Maata on kaivettu altaiden pohjalta kerros pois, ja istutusaltaan syvyys on noin puolisen metriä.
Haluaisin altaisiin myös jotain havuja, jotta sisäänkäynti näyttäisi kivalta talvellakin. Askarruttaa vain, että mitä katolta tippuva lumi mahtaa tehdä havuille - katkooko oksat ja kasvit kuolevat pois? Toisaalta lumi kyllä tippuu melko lähelle seinää, joten ehkäpä ainakin kokeilen havujen kestävyyttä.

Nämä kivet ovat aikanaan palvelleet maatilamme renkituvan kivijalkana. Talo purettiin pois jo lapsuudessani 1980-luvulla, mutta kivet jäivät maahan. Tosin niitä on vuoroin kaivettu ylös vanhempieni sekä veljeni pihaprojekteihin, mutta onneksi näitä on vielä jäljellä. Vienona toiveenani on, että niitä vielä löytyisi jonkun verran, sillä visioissani olen rakennellut kivipaaseista yhtä jos toista myös takapihan puolelle... (vink vink mieheni, ei tämä vielä tähän lopu!)

Unelma täydellisestä pannukakusta ... pihasta puhumattakaan

Käväisin pari vuotta sitten jenkkilässä, jossa hotelliaamiaisella tarjottiin suussasulavia vohveleita, tai pannukakkuja kuten siellä päin sanotaan. Siitä lähtien olen epätoivon vimmalla yrittänyt löytää reseptiä, joka vastaisi edes jossain määrin jenkkiherkkua. Toistaiseksi en ole vielä löytänyt. Kertokaa viisaammat, jos tiedätte mikä on amerikkalaisten pannukakkujen salaisuus? Mitä taikinaan tulee, jotta siitä saadaan niin muhkea ja maistuva? Vai onko salaisuus vohveliraudassa? Meiltä löytyy ihan perusmalli, sellainen pyöreä "prässi" niinkuin Suomessa yleensä on. "Jenkkirauta" oli ihan erilainen hökötys, vai liekö se on hotelleissa ihan omanlaisensa? Jokatapauksessa elämäni maistuvimmat amerikkalaiset pannukakut olen syönyt jossain syvällä Tenneseessä, pienen kaupungin pikkuruisessa hotellissa.

Vohveleista on tullut myös esikoisemme herkkuiltapala. Tänään opettelimme yhdessä niiden paistamista, ja pitihän niitä tietysti maistellakin ihan urakalla. Kermavaahtoa ja hilloa kyytipojaksi, nam!

Täällä blogin puolella on ollut hetken aikaa varsin hiljaista. Elämässä on meillä ollut yhtä ja toista. Päivittäin on touhuttu pihallakin, ja vaikka paljon on tehty niin valmista ei ole tullut oikein mistään. Ainakaan niin nopeasti kuin haluaisin. Miten turhauttavaa - pitäisi olla jo!
Hermoja koetellaan urakalla, sillä vaikka kuinka pihalla touhuaa, tuntuu että aikaiseksi saa vain pieniä plänttejä.

Vähitellen tajuntaani iskee se tylsä realismi, että tässä todella menee se (vähintään) kymmenen vuotta ennen kuin tämä piha näyttää yhtään miltään. Näin jo sieluni silmin itseni nautiskelemassa kello viiden teetä brittiläisessä puutarhassani, jossa ruusut kukkii, pionit tuoksuu ja romanttiset perennapenkit polveilevat rinnettä alas... Yeah right, ei ihan tässä viidakossa vielä muutamaan hetkeen!
Omaa silmääni häiritsee nyt oikein toden teolla kaikki tekemättömät nurkat ja keskeneräiset projektit. Ja samalla tiedän, että ainoa keino millä ne valmistuvat on toimeen tarttuminen entistä rivakammin... Autotallin/varaston loppuun rakentaminen, pihavalaistuksen lisääminen, kaikenlainen nurkkien siivoaminen ja puunaus, hurja määrä erinäisiä istutustöitä... mikä tarkoittaa ensin kaivuutöitä, kivien kuskausta pois tieltä, mullan ajoa... Toisaalta niin mukavia hommia, mutta toisaalta taas niin paljon töitä että mukavuus vaihtuu jo hieman tuskaksi!

Ensi viikolla pihaamme pitäisi vihdoin ilmestyä sellainen härveli, jolla voi nostaa etukuistin kivetyksen viereen tarkoitetut kivipaasit paikalleen (siis heti kunhan kivet ensin haetaan kymmenen kilometrin päästä tontillemme... Mieheni ihmettelee miksi ihmeessä meille pitää hakea lisää kiviä, kun tontti on niitä jo muutenkin täynnä. Vaan ehei - ne kun eivät ole oikeanlaisia kiviä...). Kivistä rakennetaan mullalla täytetyt "altaat", johon istutetaan puolivarjossa viihtyviä perennoja. Tämän projektin pitäisi siistiä huomattavasti pääsisäänkäyntiä, ja siten koko etupihan yleisilmettä (toivottavasti!).

Näin jälkiviisaana voisi todeta, että tämä Kivialtaat etupihalle -projekti olisi pitänyt toteuttaa aivan ensimmäisten joukossa. Nyt olemme rakentaneet lähinnä takapihaa, ja kukas sitä näkee meille tullessa? No ei yhtään kukaan. Tietysti sitä on itse kiva terassilta katsella suihkulähdettä, mutta jokaikinen kerta kun itsekin tulee kotiin, näkee ensimmäiseksi etupihan - josta tulee samantien mieleen keskeneräiset projektit :)

Loppuukohan tämä tekemättömien töiden lista omakotitalon asukkailta koskaan? Siis ikinä milloinkaan? Ja pahaa pelkään, että kun viimeisetkin puskat on kaivettu pihalle paikalleen ja olisi se kauan kaivattu rentoutumisen hetki, iskee inspiraatio ja koko homma alkaa taas alusta... Siinä vaiheessa hyvät ystävät, kytkekää minut kahleilla terassin kaiteeseen älkääkä missään nimessä päästäkö aloittamaan enää yhtään uutta projektia!

Tomaatinkasvatusta terassilla

Pieni sisäinen puutarhurini on hehkunut tällä viikolla onnesta. Mitkä kelit, mikä auringonpaiste! Puutarhassakin on tullut touhuttua oikeastaan kaikki "luppoaika". Viime kesänä laitettu suihkulähde on nyt perusteellisesti putsattu (mikä puutarhasuunnittelun kukkanen olikaan laittaa suihkulähde koivun alle - jep, voitte arvata, että koivusta tippuu jonkin verran moskaa altaaseen), mutta altaan ympäriltä puuttuu vielä istutuksia. Kesäkukkia olen urakoinut ruukkuihin urakalla, näistä kuvia myöhemmin.

Eilen istutin tomaatin taimia vakaana aikeena saada kesän mittaan tomaatteja naposteltavaksi ja salaatteihin omalta terassilta, siis lähiruokaa parhaimmillaan. Tunnustan häpeillen - en ole ikinä kasvattanut tomaatteja, joten hieman jännittää mahtaako niistä mitään kasvaa. Koska meillä ei ainakaan vielä ole kasvimaata eikä kasvihuonettakaan, niin otin käyttöön "plan B:n". Hankin Biolanin kasvusäkin, johon istutin kolme tainta: kaksi kirsikkatomaattia ja yhden luumutomaatin. Säkistä pitäisi riittää ravinteita kolmelle taimelle koko kesäksi.

Pienen puutarhurin sisäinen pieni esteetikko päätti vielä naamioida kirjavan säkin terassin ilmeeseen paremmin sopivaksi. Mieheni teki retken maatilan rakennusten uumeniin ja toi mukanaan vanhoja perunalaatikoita. Siispä kasvusäkki istutettiin perunalaatikkoon, ja muovin päälle ripottelin vielä pieniä kiviä. Taimet tarvitsevat vielä tuekseen tukevammat kepit, jotta ne eivät taivu tuulen mukana. Sitten vain odottelen runsasta tomaattisatoa ja varjelen taimiaarteitani hallalta, jota - käsittämätöntä kyllä - kai lupailtiin ensi viikolla tänne eteläänkin.

Puutarhapuuhailua

Päivän säätiedotus: aurinkoista ja lämmintä. Siispä hippulat vinkuen pihatöihin. Päivän päätteeksi istuttelin esikasvatusruukkuihin liljoja ja daalioita. Viime kesänä ne unohtuivat ruukkuihin ja istutin ne maahan joskus juhannuksen tienoolla - hyvin kukkivat loppukesästä! Nyt olisi tarkoituksena saada ne ajoissa kukkapenkkiin, tosin tällä hetkellä "penkki" on vielä terassin kylkeen kaivurilla rouhaistu kuoppa, joka kaipaa multaa ja reunuskiviä...

Samalla laitoin vielä muutaman pikkuorvokin ruukkuun tuomaan kesäfiilistä, sillä puutarhassa näyttää melkoisen ankealta, vain muutama hassu väriläiskä siellä täällä valkovuokkojen ja scillojen muodossa. Mårbackatkin pääsivät tänään ulkoilemaan aurinkoiseen säähän, mutta yöksi ne nostetaan vielä sisälle lämpöön. Sujuvathan ne päivät näinkin, kukkia kuskaillen sisään ja ulos!

Lukeminen kannattaa aina...

Kirjakerhon mainosslogan piti jälleen kerran paikkansa. Pitkään mielessä muhinut ongelma sai ratkaisun, kun posti toi eilen mieluisan ja odotetun paketin - tilaamani kirjat. Hetken aikaa meillä sitten Sisustetaan Tildan tapaan ja suunnitellaan Elämyspuutarhaa. (Tildailusta en ole aiemmin niin kauheasti perustanut, mutta nyt annoin Tildalle mahdollisuuden ja aika kivoja juttuja kirjasta löytyi. Tosin meillä ei nähdä ihan niin hempeitä sävyjä, vaan sovelletaan ennemminkin valkoisen, beigen ja harmaan värimaailmaa.)

Klaucken kirjaa olen kahlannut urakalla läpi ja se on kyllä justiinsa niin hyvä kuin ajattelinkin. Ideat lentävät ja vinkkejä satelee. Tälläiselle aloittelevalle puutarhurille ihan perusvinkitkin ovat enemmän kuin tervetulleita.

Olen pitkään pähkäillyt kuinka saisin rajattua talon kivijalan reunustan jotenkin fiksusti. Kukkapenkkiä siihen ei voi laittaa salaojitusten takia ja koska meillä kiviä riittää enemmän kuin tarpeeksi, olen tuumaillut että kivistä voisi jotain keksiä. Viime kesänä jo vähän sommittelin kiviä talon kylkeen, mutta siitä ei oikein tullut siistiä jälkeä.

Vaan Eijapa ratkaisi ongelman, kts. ylimmäinen kuva. Ensi kesän projekteihin meillä lisätään kivijalan reunustaminen, yllätys yllätys, kivillä. Hankintalistalle puolestaan lisätään kestopuuta ja suodatinkangasta, jolla reunustetaan kivetys siistiksi. Melkoinen urakka siinä tulee olemaan, mutta koko kesä nyt menee muutenkin tämän pihan kanssa. Voipahan ainakin toivoa, että kun koko kesän vääntää ja kääntää tonnikaupalla kiviä, niin kesän jälkeen käsivarsissa on muhkeat hauikset :)

Ensimmäiset kevään kukkasipulit

Tänään en voinut enää vastustaa kiusausta. Oli ihan pakko saada kukkasipuleita. Ja kuten kuvasta näkyy, ensi kesänä meillä kasvaa ainakin dahlioita ja gladioluksia. Viime kesänä sain näitä jopa kukkimaan, joten siitä rohkaistuneena aion esikasvattaa näitä sitten oikein urakalla. Näitä on aika monta pussillista kuvan ulkopuolella...

Postista on tipahtanut ainakin pari erilaista kukkakatalogia, joita olen lukenut ahkerasti päiväteetä hörppiessä. Ihania kukkia olisi vaikka millä mitalla. Itseni tuntien tässäkin asiassa lähtee vielä mopo käsistä, ja kohta päiväni kuluvat kukkaplantaasien hoitamiseen ja kasvattamiseen istutuskuntoon...

Terassilla olevat callunat näyttävät aurinkoisena kevätpäivänä niiiiin ankeilta. Eiköhän ne ole jo tehtävänsä hoitaneet talven mittaan. Seuraavalla kauppareissulla pitää ehdottomasti hommata jotain keväisempää.

Terassikausi on avattu

Maaliskuisen kauniin auringonpaisteen kunniaksi avasimme tänään terassikauden parvekkeella hörpityillä päiväkahveilla.

Aluksi parveke lapioitiin noin metrin paksuisesta lumipeitteestä ja parveketta "komistanut" joulukuusi viskattiin kaiteen yli. Sen jälkeen Ari kaivoi autotallin uumenista pari tuolia ja pöydän ja kantoi ne parvekkeelle. Kahvi ei mukissa kauaa lämpimänä pysynyt, mutta se ei pilannut tunnelmaa - ajatus terassikauden avaamisesta lämmitti! Kohta perheemme ruokahuolto siirtyy taas takaterassille, jossa sekä valmistetaan ruuat ja että nautitaan ne. Mutta pyhästi vannoin pojille, etten nyt kuitenkaan ihan vielä kanna grilliä terassille...