Kuumailmapallolla korkeuksiin

Auringonlasku 16.5.2010

Niin kaunis on maa...

Nelostie Mäntsälässä lintuperspektiivistä katsottuna

Hei, me lennetään!

Allekirjoittanut pää pilvissä...

Ensin työ, sitten leikki. Kuumailmapallon "kasausta".

Viime sunnuntaina vietimme appiukkoni 60-vuotiskekkereitä. Päivällä nautiskeltiin kakkukahveista auringon lämmössä ja varsinaiseen lahjaan pääsimme illalla myös itse osalliseksi. Appiukkoni oli joskus muinoin tokaissut, että olisi mukavaa päästä kuumailmapallon kyytiin. Tarkat korvat olivat rekisteröineet toiveen, joka toteutui nyt yllätyksenä 60-vuotisjuhlan kunniaksi.

Starttasimme Linnanpallon kyydissä Mäntsälästä ja päädyimme lopulta peltojen keskelle Hausjärvelle. Ennen kuin pääsimme matkaan, piti pallo puhaltaa kasaan ja opiskella perusjuttuja muun muassa laskeutumisesta.

Kuumailmapalloilu oli mieletön kokemus! Matkailu pallolla on hidasta kiiruhtamista: huikeimmillaan tuntinopeutemme oli 36 km/h ja korkeimmillaan käväisimme 600 metrissä. Kyyti pallossa oli todella tasaista, sillä se kulkee ilmavirran mukana. Siksi pallossa ei esimerkiksi tuule ollenkaan, mikä ainakin minulle oli yllätys. Me olimme varautuneet matkaan villapaidoilla ja aivan turhaan, sillä pallossa on myös todella lämmintä.

Maisemat olivat mahtavat. Täysin esteetön näkymä suoraan korin reunalta, eikä ikkunoita välissä kuten lentokoneessa. Ja vaikka itse kärsin jonkinasteisesta korkean paikan kammosta, niin yllätys yllätys, pallossa ei huimannut ollenkaan. Mikä toisaalta taas yllätti, oli se että esimerkiksi moottoritien ääni (ylitimme nelostien) ja koiran haukunta kuuluu yläilmoihin todella selvästi.

Laskeutuminen on 10+ -suoritus pilotiltamme. Ei pompun pomppua, vaan kori laskeutui tasaisesti piskuiselle hiekkatielle Hausjärven peltoaukeiden keskelle. Kuumailmapalloilun historiasta juontuu perinne, että aina kun matkassa on ensikertalaisia, pitää lennon jälkeen kohottaa shampanjalasillinen matkan kunniaksi. (Ja jos ei ole ensikertalaisia, niin jonkun pitää uhrautua ensikertalaiseksi, kertoi pilottimme pilke silmäkulmassa) Niinpä mekin nostimme lentomme kunniaksi lasilliset keskellä peltoja, lämpimässä toukokuun yössä.

Kokemus oli ikimuistoinen ja oli hienoa jakaa se yhdessä läheisten kanssa. Tämän voisin ehdottomasti toteuttaa joskus toistekin!