Hui kauhistus...

... mitä kummituksia!

Muutama kuva pikaisesti blogiin...

Meillä pojat innostuivat (lue: isompi innostui ja pakotti pikkuveljenkin) juhlimaan jenkkitunnelmissa halloweenia, ja poikkesimme illalla molemmissa mummiloissa sekä enon luona pyytämässä karkkia ja tekemässä kepposia. Isompi sonnustautui viikatemiehen vermeisiin ja pikkumieskin oli suorastaan karmaiseva kummitus, asunaan isoveljen vanha kylpyviitta ja tutti tiukasti suussa. Kyllähän näitä jo pelästyy!

Pöö! Olen Ihan Hillllveä Mölkö...

Kiitos mummille kuvista!

Terveisiä rapakon takaa

Palailin eilen kotimaisemiin jenkkilän reissusta, tällä kertaa suuntana oli South Dakota ja siellä paikallinen "pikkukaupunki" Rapid City. Kaiken muun touhun lisäksi ehdin nähdä kerrankin myös maisemia, sillä kävimme retkellä Rushmore Mountainsilla sekä Custerin kansallispuistossa, jossa vastaan kävelivät muun muassa lukuisat puhvelit, peurat ja aasit.

Rushmore Mountains on kuulu kallioon hakatuista presidentin kuvista. Paikka herätti kunnioitusta, varsinkin kun kaiverrustyö on tehty 20-30-luvuilla, jolloin työkalut olivat hieman toista luokkaa kuin nykyään. Kaikkiaan nelisensataa miestä on tehnyt paikan eteen töitä yhteensä 14 vuotta.

Needle´s eye oli yksi kierroksen nähtävyyksistä.

Näiden kallioiden keskellä sitä tunsi olonsa varsin pieneksi...
Ruokimme puistokierroksella tietysti myös villiaaseja. Aasit söivät kiltisti kädestä, ja olivat aika söpöjä otuksia. Melkein tahtoisin oman aasin :)

Puhvelit kävelivät luonnonpuistossa vapaana, mutta niitä ei parane silitellä - eläin rusikoi helposti auton täysin romuksi!

Matka oli vauhdikas, ja kotiinpaluukin onnistui sitten lopulta. Mitä nyt kaksi lentoa peruttiin ja aikaa kului lentokoneessa/kentillä nelisenkymmentä tuntia, mutta who cares - kotiin päästiin ja se on pääasia. Reissun jälkeen onkin mukavaa taas virittäytyä kotitunnelmiin hauskojen muistojen kera...

Viikonloppuna...

... siivotaan kotia ja pihaa

... harrastetaan koirien kanssa

... vietetään aikaa yhdessä

... nautitaan syksystä

Kaunista viikonloppua ystävät!

A niin kuin Arabia

Minä rakastan vanhoja astioita. Siis rrrrrrakastan. Niissä on jotain niin kaunista, ajan patinaa, vuosien saatossa tulleita pieniä kolhuja, himmenneitä väripintoja, kauneusvirheitä jotka kertovat omaa tarinaansa esineen elämästä.

Kovin paljoa meillä ei näitä aarteita ole (vielä), mutta toivottavasti vuosien saatossa kokoelmani kasvaa vähitellen. Ei ole väliä, onko astia tiettyä merkkiä/sarjaa tai kuinka vanha se on. Kaikki käy, kunhan esine on kaunis ja ajan hellästi patinoima.

Kävin jokunen viikko sitten naapurikaupungissa kirpparilla. Tämä lienee siksi uutisen arvoinen asia, sillä - syystä jota en oikein itsekään tiedä - käyn todella harvoin kirppareilla. Ei vaan tule mentyä. Onnekseni satuin tällä kertaa astumaan ovesta sisään.

Kaiken romun keskellä tieni kohtasi näiden Arabian tarjoiluastioiden kanssa. En tiedä teinkö hyvät vai huonot kaupat, kaksi isohkoa, soikeaa tarjoiluastiaa irtosi hintaan 20 eur kappale ja kulhosta maksoin kympin. Tunnustan rehellisesti - minulla ei ole harmainta aavistusta mikä hintataso kirppareilla vanhoissa astioissa on. Mutta hinnasta viis, astiat ovat olleet ahkerassa käytössä siitä lähtien ja ne ovat tuoneet iloa arkeen. Eikö ostos siis ole silloin enemmän kuin onnistunut? Saatanpa jatkossa avata kirpparin oven hieman useammin...