maanantai 4. huhtikuuta 2011

The Projekti, osa 1 (...ja kuinkas sitten kävikään)


Lastenhuoneet. Nuo kaaoksen karmaisevat keitaat yläkerrassamme, The HuoneidenVaihtoProjekti Numero Yksi, asia jota on siirretty kohta jo puolen vuoden ajan eteenpäin.
Loppuviikosta paloi tältä emännältä pinna ja alkoi vihdoin tapahtua. Kaikki-heti-mulle-nyt-ja-äkkiä. Lauantaina mies autoon ja nokka kohti Ikeaa. Ja samalla virhe numero yksi - mies kiukutteli jo parkkiruutua metsästäessä, että kuka älypää keksi lähteä sinne juuri lauantaina kun koko etelä-Suomi pakkautuu samaan aikaan sinisen laatikon seinien sisälle?
Kaikki tavarat löytyivät (kerrankin, yhdellä kertaa) ja lihapullasatsin jälkeen mieskin jo vähän relasi. Kiitos ja näkemiin, leppoisissa tunnelmissa kohti kotia. Suunnitelmissa tehokas sunnuntai Ikean kaappeja kasaillen (virhe numero kaksi: älä ikinä aliarvioi yhteensattumien vaikutusta suunnitelmiisi).

Sunnuntaiaamu valkeni ja jo aamukahvia hörppiessä työnteko tuntui ajatuksena varsin tahmaiselta. Vaatekaapit painoivat kuin synti kun niitä roudattiin yläkertaan. Metrin levyinen kaapinrunko rämähti kasausvaiheessa alas kovaa ja korkealta, ja säleitä keräillessä mies päästeli ilmoille varsin valitun sanalitanian otsasuoni pullistellen. Kaapinrungot kasattiin painostavan hiljaisuuden vallitessa... mutta kuka ***(sensored) unohti ostaa oviin saranat?
Anoppi pelasti lapset metelin keskeltä ja vei pojat kuuntelemaan Kengurumeiningin konserttia. Jes, ihana työrauha viisi minuuttia... kunnes miehellä soi puhelin ja piti mennä "hoitamaan yks pikku juttu". Kesti kolmatta tuntia ja paloi emännällä päreet. Sitten ovi aukesi ja samaan aikaan sisään astui sekä mies että lapset. Homma jatkui kuten aikaisemminkin: pojat hulisi jaloissa, mies ähisi ja kiroili ja allekirjoittanut yritti saada jonkinlaista järjestystä kaaoksen keskelle huonolla menestyksellä.


Lopputulos päivän hikisen uurastuksen jälkeen:

- Melkein valmiiksi sisustettu esikoisen huone, jossa vaatekaapista puuttuvat ovet
- Pikkuveljen uudessa huoneessa suurempi kaaos kuin aamulla hommia aloittaessa
- Aula täynnä vaatekaapin ovia, pois heitettäviä huonekaluja, mustia jätesäkkejä joihin sullottu risoja leluja, epämääräisiä paperikasoja ja muuta roinaa
- Makuuhuoneessamme ihmeellisiä kasoja pieniä vaatteita, joita pitäisi käydä läpi "sitten joskus", parisängyn vanha patja, juniorin lelukoreja sekä sikin sokin työkaluja (päivän aikana katosi jäljettömiin ainakin kolme ruuvimeisseliä, joita -tietysti- olisi tarvittu kasausprojekteissa)

Mutta kyllä se tästä. Vähän se välillä koettelee, mutta lopputulos palkitsee (kai). Mitä tästä opimme? Seuraavan kerran kun suunnittelen lastenhuoneiden vaihtoa huoneesta toiseen, vedän syvään henkeä ja hillitsen itseni. Tai vastaavasti määrittelen hieman päivää pidemmän ajan projektikalenteriin.

Lisää kuvia projektista seuraa ensi viikolla. Ehkä.

P.S. Mies hieroi sovintoa ja lupasi paistaa iltapalaksi lettuja. Arvaatte varmaan että letut paloivat pohjaan?

9 kommenttia:

  1. No vitsit! Oikeasti kalustaminen ja sisustaminen on rankkaa puuhaa, varsinkin lasten kanssa. Tsemppiä! Noi pelargonit on tosi ihania. Mä olen niin odottanut messuja tulispa pian torstai!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa niin tutulta mutta pikkukuva näytti tosi hyvältä. Kyllä se siitä! Värimaailma näyttää tosi kivalta.

    VastaaPoista
  3. Sympatiat täysin teidän puolella! Meillä kasattiin viime kesänä sekä makuuhuoneeseen että kodinhoitohuoneeseen Ikean kaappeja ja tuo ähellys niiden kanssa kuulosti NIIN tutulta. Mutta meillä tuota kasaamista hermoja raastavampi osuus oli tavaroiden hakeminen Ikeasta. Vietettiin mokomassa "ostosparatiisissa" 6 ja puoli tuntia! Jösses, että oltiin puhki ja ressaantuneita sen jälkeen. Mutta nyt kaapit paikoillaan ja toimivuudessaan oikein hyvä valinta.

    Tsemppiä loppumetreille ja oikein hyvää alkanutta viikkoa!:)

    VastaaPoista
  4. Voi mahdotonta kun on ollut vastoinkäymistä. Kyllähän siinä pinna usein kiristyy, kun lasten kanssa koko porukalla koittaa touhuta-
    Mutta jospa teillä loppu-urakka sujuisi paremmissa merkeissä kun on kaikki hankaluuden tullut jo alussa! Tsemppiä!!

    VastaaPoista
  5. Hehee... mä olen ihmeellinen nainen sillä tykkään huonekalujen kasaamisesta ja yleensä meillä kasaankin nuo kasattavat huonekalut =), tosin isommat on sitten kasattu yhdessä.

    Mä vielä mietin ja mietin sisustusratkaisuja ja odotan että taivaalta tippuisi sopiva kasa rahaa että voisin jotain alkaa suunnittelemaan oikeasti (nyt kun tipahdin kodinhoitotuelle niin eipä sillä paljoa tehdä).

    VastaaPoista
  6. Ikea + vapaapäivä + miehet + huonekalujen osto ja kasaus = hirveän kauhea katastrofi. Hienosti kuvailtu ja kuvattu viikonloppu! Sinulle olisi haaste blogissani :)

    VastaaPoista
  7. Tuire - kiitos :) Minäkin olen odottanut messuja kuin kuuta nousevaa, joudun tosin odottelemaan perjantaihin asti niille pääsyä.

    Krista - tänään oli jo parempi päivä :)Kiva huone siitä tulee kunhan vaan saadaan kaikki tavarat paikoilleen.

    Salla - o-ou, kahden huoneen kaapistot olisi meillä varmaan jo mahdoton urakka :) Mutta kunhan tavarat saadaan järjestykseen niin tämäkin show unohtuu, pääasia että kaapit pitävät tavarat järjestyksessä!

    Esmeralda - niinpä, koskahan sen oppisi että lasten kanssa homma sujuu aina vähän hitaammin...? Eiköhän eilinen show ollut sellainen että loppu sujuu kuin leikkiä vain :)

    Maria - haa, nytpä tiedän kenet kutsun seuraavan Ikea-reissun jälkeen apuun :)Mulla ei riitä logiikka eikä Arilla pinna, joten melko huonot lähtökohdat meillä näihin puuhiin!

    Riitta - tuo on yhtälö jonka minäkin ymmärrän vaikken mikään matikkanero olekaan :)Kiitos haasteesta, palaan siihen piakkoin!

    VastaaPoista
  8. Löysinpäs kivan blogin täältä ja liityin lukijaksesi :)

    VastaaPoista
  9. Tervetuloa mukaan Minna! Mukavaa kun liityit joukkoon!

    VastaaPoista