Valot syttyvät...

Jokavuotinen kädenvääntö siitä milloin ulos saa laittaa "jouluvaloja" on taas käyty. Minä voitin, tietysti, ja kävin saman tien rakentamassa etukuistille tämän valoviritelmän. Onhan jo marraskuu, hyvänen aika, ja täällä elellään muuten ihan pimeydessä!

Mies on sitä mieltä, että valoja pitäisi viritellä vasta joulukuussa kun joulu on oikeasti lähempänä. Minun joulunodotukseni alkaa taas jo lokakuussa, ja yleensä samoihin aikoihin alkaa valoja syttyä pihalle.

Viimeistään talviaikaan siirtymisen aikoihin on pakko saada jotain valoa pihalle ja kuistille. Ja mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän niitä syttyy. Meillä on jopa koirien tarhassa omat "jouluvalot". Valot eivät liity mielestäni vain jouluun, parempi nimitys niille olisikin talvivalot tai vaikka kaamosvalot!

Tänä vuonna minulla on myös jonkinsortin havuvillitys. Viime vuosina olen uskollisesti lykkinyt callunaa ruukkuun ja ripotellut niitä joka terassille. Nyt jostain syystä ne jäivät hankkimatta. Ja kun kesällä ylitsemme pyyhkäissyt myrsky vielä sopivasti kaatoi kalliolta ison kuusen, niin olen jyrsinyt siitä oksia irti varsin reipasta tahtia.

Nyt meiltä löytyy sitten jos jonkinlaista havuasetelmaa. Ja oikeastaan tummanvihreä, valoilla koristeltu kuusenoksa on aika kaunis. Tervetuloa talvi!

Pst!

Lupaan että nämä ovat viimeiset kuvat meidän etukuistista piiiitkään aikaan. Lueskelin juuri vanhoja postauksia ja totesin, että sisustusasiat (joihin tämän blogin kai alunperin piti keskittyä...) ovat jääneet viime aikoina varsin vähälle. Yritetäänpä ryhdistäytyä ja kuvata jotain vaiheeksi sisälläkin! Tosin varmasti tulee myös jatkossa kirjoiteltua asiasta ja sen viereltä, ajatukset kun hyppivät joskus varsin lennokkaasti asiasta toiseen...

Hui kauhistus...

... mitä kummituksia!

Muutama kuva pikaisesti blogiin...

Meillä pojat innostuivat (lue: isompi innostui ja pakotti pikkuveljenkin) juhlimaan jenkkitunnelmissa halloweenia, ja poikkesimme illalla molemmissa mummiloissa sekä enon luona pyytämässä karkkia ja tekemässä kepposia. Isompi sonnustautui viikatemiehen vermeisiin ja pikkumieskin oli suorastaan karmaiseva kummitus, asunaan isoveljen vanha kylpyviitta ja tutti tiukasti suussa. Kyllähän näitä jo pelästyy!

Pöö! Olen Ihan Hillllveä Mölkö...

Kiitos mummille kuvista!

Terveisiä rapakon takaa

Palailin eilen kotimaisemiin jenkkilän reissusta, tällä kertaa suuntana oli South Dakota ja siellä paikallinen "pikkukaupunki" Rapid City. Kaiken muun touhun lisäksi ehdin nähdä kerrankin myös maisemia, sillä kävimme retkellä Rushmore Mountainsilla sekä Custerin kansallispuistossa, jossa vastaan kävelivät muun muassa lukuisat puhvelit, peurat ja aasit.

Rushmore Mountains on kuulu kallioon hakatuista presidentin kuvista. Paikka herätti kunnioitusta, varsinkin kun kaiverrustyö on tehty 20-30-luvuilla, jolloin työkalut olivat hieman toista luokkaa kuin nykyään. Kaikkiaan nelisensataa miestä on tehnyt paikan eteen töitä yhteensä 14 vuotta.

Needle´s eye oli yksi kierroksen nähtävyyksistä.

Näiden kallioiden keskellä sitä tunsi olonsa varsin pieneksi...
Ruokimme puistokierroksella tietysti myös villiaaseja. Aasit söivät kiltisti kädestä, ja olivat aika söpöjä otuksia. Melkein tahtoisin oman aasin :)

Puhvelit kävelivät luonnonpuistossa vapaana, mutta niitä ei parane silitellä - eläin rusikoi helposti auton täysin romuksi!

Matka oli vauhdikas, ja kotiinpaluukin onnistui sitten lopulta. Mitä nyt kaksi lentoa peruttiin ja aikaa kului lentokoneessa/kentillä nelisenkymmentä tuntia, mutta who cares - kotiin päästiin ja se on pääasia. Reissun jälkeen onkin mukavaa taas virittäytyä kotitunnelmiin hauskojen muistojen kera...

Viikonloppuna...

... siivotaan kotia ja pihaa

... harrastetaan koirien kanssa

... vietetään aikaa yhdessä

... nautitaan syksystä

Kaunista viikonloppua ystävät!

A niin kuin Arabia

Minä rakastan vanhoja astioita. Siis rrrrrrakastan. Niissä on jotain niin kaunista, ajan patinaa, vuosien saatossa tulleita pieniä kolhuja, himmenneitä väripintoja, kauneusvirheitä jotka kertovat omaa tarinaansa esineen elämästä.

Kovin paljoa meillä ei näitä aarteita ole (vielä), mutta toivottavasti vuosien saatossa kokoelmani kasvaa vähitellen. Ei ole väliä, onko astia tiettyä merkkiä/sarjaa tai kuinka vanha se on. Kaikki käy, kunhan esine on kaunis ja ajan hellästi patinoima.

Kävin jokunen viikko sitten naapurikaupungissa kirpparilla. Tämä lienee siksi uutisen arvoinen asia, sillä - syystä jota en oikein itsekään tiedä - käyn todella harvoin kirppareilla. Ei vaan tule mentyä. Onnekseni satuin tällä kertaa astumaan ovesta sisään.

Kaiken romun keskellä tieni kohtasi näiden Arabian tarjoiluastioiden kanssa. En tiedä teinkö hyvät vai huonot kaupat, kaksi isohkoa, soikeaa tarjoiluastiaa irtosi hintaan 20 eur kappale ja kulhosta maksoin kympin. Tunnustan rehellisesti - minulla ei ole harmainta aavistusta mikä hintataso kirppareilla vanhoissa astioissa on. Mutta hinnasta viis, astiat ovat olleet ahkerassa käytössä siitä lähtien ja ne ovat tuoneet iloa arkeen. Eikö ostos siis ole silloin enemmän kuin onnistunut? Saatanpa jatkossa avata kirpparin oven hieman useammin...

Sadonkorjuu ja olohuoneen remontti

Pienen ruukkupuutarhani sadonkorjuuaika koitti tänään. Minulla ei ole kasvimaata, joten olen kasvattanut terassilla ruukuissa pitkin kesää tomaattia, salaattia, tilliä, persiljaa ja minttua. Itse asiassa ne kasvoivat varsin hyvin ja varsinkin tomaattien määrä yllätti.
Tänään koitti kuitenkin sadonkorjuun aika, sillä ilmat ovat jo sen verran viileät, että pelkään kylmän vievän erityisesti persiljan ja mintun mennessään. Persilja ja tilli pakastettiin tänään talven varalle, tomaatit ja minttu nautitaan lähiaikoina salaateissa.

Myös omppuja olemme saaneet tänä vuonna mukavasti ystäviltämme. Niitä säilytetään terassilla, josta niitä on helppo napata välipalaksi vaikkapa pihatöiden lomassa. Ja tietysti niistä tehdään piirakkaa ja muita herkkuja iltapäiväteen herkkuhetkeen.

Sisustuskuvat antavat edelleen odottaa itseään. Meillä vallitsee alakerrassa täysi kaaos. Olemme jo pitkään suunnitelleet, että olohuoneesta puretaan seinä, jotta saadaan lisätilaa "ruokasaliksi". Meillä kun kestitään isoa sukulais- ja ystäväjoukkoa, niin kunnolliselle ruokailutilalle olohuoneen yhteydessä on käyttöä.

Mieheni ahersi pari iltaa ja nyt on vanhan työhuoneeni seinä purettu. Seuraavaksi liotellaan vanhat tapetit seinästä pois ja sitten uutta tilalle sekä ex-työhuoneeseen ja olohuoneeseen. Lisäksi uuteen ruokailutilaan pitää vaihtaa lattia, jotta siitä saadaan yhtenäinen olohuoneen lattian kanssa.

Tässä samassa rytäkässä tulee nyt sitten taas kerran myllättyä huonejärjestys uuteen uskoon, sillä alakerran pikkuhuoneeseen muuttaa nyt yläkerrasta mieheni työhuone, ja pikkupoikamme saa huoneekseen isänsä vanhan työhuoneen.
Kun tavaroita taas kannetaan ees taas, siis sitten kun olohuone on valmis, niin epäilenpä syksyn olevan jo pitkällä... Mutta mieli pysyy virkeänä ja puuhaa riittää, kun suunnittelee taas kaiken uuteen uskoon! Se lienee yksi sisustusharrastuksen tarkoituskin?

Syksyn ensimmäinen päivä

Kalenterin mukaan tänään on syksyn ensimmäinen päivä. Meillä tosin syksytunnelmissa on fiilistelty jo heti ilmojen viilentymisen jälkeen.
Varma merkki syksyn alkamisesta on savisten saappaiden ilmestyminen etukuistille. Kunnolliset saappaat ovat maaseudulla ehdoton juttu, niille löytyy käyttöä päivittäin metsälenkeillä, puutarhassa, peltotöissä...

Syksyyn kuuluu lämmin valo. Lyhdyt ovat jo ilmestyneet kuistille. Niissä poltetaan kynttilöitä joka päivä läpi syksyn ja talven.

Syklaamit tuovat väriläiskän syksyn sävyihin. Tänä vuonna syklaameja löytyy muun muassa etukuistilta.

Ja kohtahan voi alkaa odottaa joulua, eikös? Sen verran piti jo fiilistellä, että kieputin jouluvalot terassin aurinkovarjon ympärille. Valot tuovat mukavan tunnelman illan hämärään, ja terasilla voi nautiskella vaikkapa lasillisen viiniä kattona yön kirkas tähtitaivas...

P.S. Yksi asia mikä valitettavasti myös kuuluu syksyyn, on vintillä rapistelevat hiirulaiset. Tämän syksyn ensimmäinen touhuaa parhaillaan kattopaneelien välissä... Minulla on hirveä hiirifobia, joten ymmärrettävästi tästä syksyn ilmiöstä en todellakaan ole innoissani!