Puutarhainspiraatiota messuilta

Perjantaina monen kuukauden odotus palkittiin. Kävimme äitini ja hänen ystävänsä kanssa Helsingin Messukeskuksessa Puutarha-messuilla. Samassa yhteydessä järjestettiin kaikenlaista messua rakentamisesta mökkimessujen kautta sisustukseen, mutta me kiersimme vain puutarhapuolta ja kävimme pikaisesti sisustusosastot läpi.

Messuilta löytyi monenlaista ideaa ja inspiraatiota, lehteä ja esitettä, joiden avulla voi visiointia jatkaa kotisohvalla. Pieniä kukkahankintojakin teimme, tosin kotipihan massiiviset lumikasat ehkä veivät taimishoppailusta suuurimman terän.
Mitä messuilta sitten jäi käteen?

Yksi suurimmista oivalluksista näkyy näissä kuvissa. Nimittäin se, että välttämättä puutarhaan ei tarvitse jokaiseen nurkkaan tehdä jotain, vaan osan meidänkin suuresta tontista voisi (aluksi) vain maisemoida. Meillä on iso rinnetontti, jonka kunnostaminen paraatikuntoon on iiiiiiso urakka. Ja koivuja, niitä meillä riittää riesaksi asti. Rinne (joka tietysti näkyy suoraan tielle) kasvaa suureksi osaksi heinikkoa - eikä siis todellakaan ole mitenkään kaunis tällä hetkellä. Jospa rinteen alaosat (jonne siis en tällä tahdilla ehdi vielä ehkä kymmeneen vuoteen) peittäisikin katekankaalla ja päälle ripottelisi kuorikatetta? Iso homma siinäkin olisi, mutta jotain niille heinäpuskille pitäisi kyllä tehdä...

Tässä olisi vähän samaa ideaa. Nyt pitää tuumailla onko suurempi työ maisemoida alarinne katteella vai tehdä kerralla sitten valmiiksi ja kärsiä epäsiististä alueesta vuosikymmenen ajan...

Etukuistille voisin kasailla vanhoista laatikoista kukka-asetelmia...

... ja iso lyhty taitaa saada kesäksi "vuokralaisen".

Must-hankinta tälle kesälle: mangolia. Pakko saada. Sen tuoksu oli taivaallinen. Menestymismahdollisuudet eivät näillä seuduilla kai ole hääppöiset, mutta jospa sen talvettaminen ruukussa jossain varastossa onnistuisi?

Rinteeseen mahtuisi myös yksi pergola...

... ja muotopuutarhallekin löytyisi paikka. Tämä oli ehkä kuitenkin hieman liian moderni versio omaan makuuni.

Parvekkeen seinään löytää tiensä kesällä metallinen amppeli, johon laitan miniruusun ja murattia. Ruusuja ei voi pihalla olla koskaan liikaa!

Sisustusmessuilla hurmaannuin Loviisan Aitan osastosta. Teemana oli erilaiset kattaukset, eli millä keinoin kattaukseen saa uudenlaista tunnelmaa. Tässä pari esimerkkiä, eli värejä peliin.

 Osasto vakuutti myös siitä, että tänä vuonna on Loviisan Aittaan päästävä retkelle - vihdoin ja viimein!

Ja lopuksi myös joululahjavinkki miehelleni: Jos olisin toooooosi kiltti koko vuoden, toisiko joulupukki minulle tällaisen minikaivurin, mielummin vaikka jo juhannuslahjaksi? Sille olisi hurjasti käyttöä näitä visioita toteuttaessa! :) ... ok muru, arvaan jo etukäteen vastauksen...

The Projekti, osa 1 (...ja kuinkas sitten kävikään)

Lastenhuoneet. Nuo kaaoksen karmaisevat keitaat yläkerrassamme, The HuoneidenVaihtoProjekti Numero Yksi, asia jota on siirretty kohta jo puolen vuoden ajan eteenpäin.
Loppuviikosta paloi tältä emännältä pinna ja alkoi vihdoin tapahtua. Kaikki-heti-mulle-nyt-ja-äkkiä. Lauantaina mies autoon ja nokka kohti Ikeaa. Ja samalla virhe numero yksi - mies kiukutteli jo parkkiruutua metsästäessä, että kuka älypää keksi lähteä sinne juuri lauantaina kun koko etelä-Suomi pakkautuu samaan aikaan sinisen laatikon seinien sisälle?
Kaikki tavarat löytyivät (kerrankin, yhdellä kertaa) ja lihapullasatsin jälkeen mieskin jo vähän relasi. Kiitos ja näkemiin, leppoisissa tunnelmissa kohti kotia. Suunnitelmissa tehokas sunnuntai Ikean kaappeja kasaillen (virhe numero kaksi: älä ikinä aliarvioi yhteensattumien vaikutusta suunnitelmiisi).

Sunnuntaiaamu valkeni ja jo aamukahvia hörppiessä työnteko tuntui ajatuksena varsin tahmaiselta. Vaatekaapit painoivat kuin synti kun niitä roudattiin yläkertaan. Metrin levyinen kaapinrunko rämähti kasausvaiheessa alas kovaa ja korkealta, ja säleitä keräillessä mies päästeli ilmoille varsin valitun sanalitanian otsasuoni pullistellen. Kaapinrungot kasattiin painostavan hiljaisuuden vallitessa... mutta kuka ***(sensored) unohti ostaa oviin saranat?
Anoppi pelasti lapset metelin keskeltä ja vei pojat kuuntelemaan Kengurumeiningin konserttia. Jes, ihana työrauha viisi minuuttia... kunnes miehellä soi puhelin ja piti mennä "hoitamaan yks pikku juttu". Kesti kolmatta tuntia ja paloi emännällä päreet. Sitten ovi aukesi ja samaan aikaan sisään astui sekä mies että lapset. Homma jatkui kuten aikaisemminkin: pojat hulisi jaloissa, mies ähisi ja kiroili ja allekirjoittanut yritti saada jonkinlaista järjestystä kaaoksen keskelle huonolla menestyksellä.

Lopputulos päivän hikisen uurastuksen jälkeen:

- Melkein valmiiksi sisustettu esikoisen huone, jossa vaatekaapista puuttuvat ovet
- Pikkuveljen uudessa huoneessa suurempi kaaos kuin aamulla hommia aloittaessa
- Aula täynnä vaatekaapin ovia, pois heitettäviä huonekaluja, mustia jätesäkkejä joihin sullottu risoja leluja, epämääräisiä paperikasoja ja muuta roinaa
- Makuuhuoneessamme ihmeellisiä kasoja pieniä vaatteita, joita pitäisi käydä läpi "sitten joskus", parisängyn vanha patja, juniorin lelukoreja sekä sikin sokin työkaluja (päivän aikana katosi jäljettömiin ainakin kolme ruuvimeisseliä, joita -tietysti- olisi tarvittu kasausprojekteissa)

Mutta kyllä se tästä. Vähän se välillä koettelee, mutta lopputulos palkitsee (kai). Mitä tästä opimme? Seuraavan kerran kun suunnittelen lastenhuoneiden vaihtoa huoneesta toiseen, vedän syvään henkeä ja hillitsen itseni. Tai vastaavasti määrittelen hieman päivää pidemmän ajan projektikalenteriin.

Lisää kuvia projektista seuraa ensi viikolla. Ehkä.

P.S. Mies hieroi sovintoa ja lupasi paistaa iltapalaksi lettuja. Arvaatte varmaan että letut paloivat pohjaan?

Uusi Mårbacka ja kevätkylvöjä

Sinne meni maaliskuu, hyvä kun perässä pysyin. Aika juoksee kauhealla vauhdilla, mutta silti kevättä ei näy ei kuulu. Tahtoo aurinkoa, tahtoo lämpöä, tahtoo puutarhaan!
Puutarhaintoilua olen yrittänyt taltuttaa kahlaamalla läpi valtavaa puutarhalehti- ja kirjapinoa. Mites se menikään, hyvin suunniteltu - puoliksi tehty? Armottomat puutarhapaineet vaanii niskassa, sillä tänä kesänä (kuten edellisenä ja sitä edellisenäkin...ja miten sitten kävikään?) p-i-t-ä-ä tapahtua!

Ikkunalla kasvaa uusi Mårbackan taimi, tarkemmin mallia Gammal Svensk Dubbel. Kukka on valkoinen ja kerrottu. Puutarhakatalogin mukaan tämän pitäisi olla erittäin vanha matalakasvuinen lajike, jota yleensä kutsutaan nimellä valkoinen Mårbacka. Toivottavasti saan sen pysymään hengissä. Taidan olla hurahtamassa pelargonien(kin) mielenkiintoiseen maailmaan. (... voisiko kuullostaa enempää keski-ikäiseltä? Mielenkiinnon kohde: pelargonian kasvatus ja muut puutarhajutskat?  Jos joku olisi väittänyt 15 vuotta sitten että innostun kukkasista ja puutarhan hoidosta, niin olisin nauranut melkoisen röhäkät naurut... Minustahan piti tulla täysverinen kaupunkilainen... vaan mihinkäs sitä maalaistyttö juuristaan pääsee...) 

Alla kuvamuisto viime kesältä. Terassilla kasvoi toinen "perus-Mårbacka", joka on talvehtinut vanhempieni autotallissa. Meillä kun ei ole (vieläkään) sellaista puolilämmintä tilaa, jossa voisi kukkia säilöä talven yli. 

Laatikossa kasvaa täältä tilattuja taimia: lankaköynnöstä, amppelipetunia Pegasus Double Lilac Veinia ja pikkupetuniaa MiniFamous Double Amethyst. Samassa lastissa taimien kanssa tuli iso satsia siemeniä, joita pitäisi kylvää vähitellen esikasvatukseen. Ja ostoskanavien mainoksia lainaten: eikä tässä vielä kaikki, sillä sormet syyhyää uusiin taimitilauksiin. Kiirettä pitää wannabe-viherpeukalolla siis jatkossakin. Ja vielä kun joku kertoisi miten kaikki taimet ja kylvökset saa pysymään hengissä kesään asti?

Ensi viikolla puutarhamessuille! 

Viikonloppuna Vilnassa

Kuvaterveiset Vilnasta, jossa olin viime viikonloppuna ystäväni kanssa. Asuimme vanhan kaupungin sydämessä, ja kävelimme pikkukatuja ristiin rastiin. Vilnassa ei enää ollut lunta, ja parina päivänä siellä paistoi ihana kevätaurinko (ei tietenkään silloin kun kamera oli mukana...).

Vanha kaupunki oli kaunis kuin karamelli pastellinsävyisine, kauniisti kunnostettuine taloineen. En tiedä miksi, mutta tunnelma tuntui... jotenkin keski-eurooppalaiselta? Kauniita taloja, tyylikkäitä ihmisiä, hymyileviä kasvoja, hyvää ruokaa. Tuntui kuin olisi ollut jossain pidemmälläkin.

Vanhan kaupungin porttien ulkopuolelta löytyi sitten toisenlainen neuvosto-Vilna, jossa menneisyyden jäljet näkyivät edelleen. Vanha kaupunki oli kuitenkin kauniisti kunnostettu, ja uudisrakennuksetkin monesti tehty vanhaa tyyliä kunnioittaen.

Tuossa portin vasemmalla puolella pilkottavassa italialaisessa ravintolassa sai muuten taivaallista ruokaa, muutaman askeleen päässä hotelliltamme. Matkan aikana tuli syötyä hyvin ja nautittua myös muutama lasillinen hyvää viiniä.
Kaupoissa kaikenlainen ekoajattelu tuntui olevan todella pinnalla. Monissa kaupoissa oli näyttävästi esillä paljon erilaisia eko-tuotteita: oli ihonhoitotuotesarjoja, lastenvaatteita, saippuoita, paperia - mitä tahansa kuvitella saattaa.  Pikkuruisessa ruokakaupassakin oli laaja valikoima luomutuotteita, paljon suurempi kuin suomalaisessa perusmarketissa. Tuotepakkauksissa julistettiin isolla kuinka paljon materiaalista on kierrätettyä -  jopa koiran kuljetuslaatikoiden kyljissä kerrottiin faktat kierrätettyjen materiaalien osuudesta tuotteessa! Vanhassa kaupungissa oli myös useampi pelkästään ekotuotteisiin keskittyvää pikkukauppaa. Selittäisikö joku, miksei Suomessa nämä asiat ole yhtä hyvin esillä?

Poikkesimme myös katsomaan eräältä sisäpihalta löytynyttä "näyttelyä". Kyltin mukaan kyseessä on perinteinen liettualainen "ITE-taide", eli sellainen omaksi iloksi tai pihan koristukseksi tehty taide, jossa materiaalina voi käyttää kaikkea mahdollista puusta metalliromuun. Kierrätystä voi harrastaa jopa taiteessa!

Samalta sisäpihalta löytyi myös tämä kivipenkki, jonka idean aion kopioida omaan puutarhaani.

Sen sijaan tässä krokotiilipenkissä tuskin uskaltaisin istua!

Olen pitkän aikaa potenut selittämätönsä kaipuuta matkalle, ja viikonloppu helpotti "tautia" hetkeksi. Taudinkuvaan kuuluu että olisi kiva olla jossain tien päällä, vaikka toisaalta en haluaisi olla missään muualla kuin kotona. Mikäköhän lääke tähän tautiin auttaisi? Matkustaminen lieventää oireita vain hetkeksi...

Olga-tädin keinutuoli

Pari räpsyä taas sisustuksen tiimoilta pitkästä aikaa. Makuuhuoneemme nurkasta löytyy mieheni iso-tädin, Olga-tädin, vanha keinutuoli. Reilu vuosi sitten siinä tuli kiikuttua monta monituista yötä, kun juniorimme kärsi koliikkityyppisestä oireilusta ensikuukausinaan.Yöt hyssyteltiin ja kiikuttiin keinutuolissa, yleensä ilman tulosta...

Nyt keinutuolissa harvemmin enää istutaan, mutta siihen se jäi, nurkkaan odottelemaan.

Jostain luin, että keinutuolin malli olisi perinteinen itä-uusimaalainen keinutuolin malli. Väriltään se on hyvin tumma mustanruskea, ja se tuo mielestäni mukavasti kontrastia vaaleaan huoneeseen.

Keinutuolin vieressä on vanha talonpoikaisvaatekaappi. Kaapin päällä on mummini vanha puinen pieni "matkalaukku".

Noin kuukausi sitten olin viikonlopun poissa kotoa. Kun sunnuntai-iltana palasin kotiin, olivat huonekalut muuttaneet makuuhuoneessa uusille paikoille. Aikaisemmin tässä kaapin paikalla oli sänky. Puuhakas mieheni oli aloittanut makuuhuoneen "uudistamisprojektin", joka loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin, eli muutamat huonekalut kyllä muuttivat paikkaa mutta kaikki muu jäikin sitten omalle kontolleni :) Nyt tavarat ovat paikoillaan, pölyiset romuröykkiöt sängyn alta siivottu ja makuuhuone suunnilleen siistissä kuosissa. Saas nähdä koska seuraavan kerran uskallan poistua kotoa! 

Retroperjantai

Mopokuski matkalla kohti uusia seikkailuja...

Havahduin tässä taannoin, että meidän pikku-ukko on hujahtanut pituutta vauhdilla. Seurauksena tietysti että iso läjä vaatteita on jäänyt pieneksi. Tilanne ei ole suinkaan katastrofaalinen, vaan erittäin mieluisa: sehän suorastaan velvoittaa äidin kahlaamaan urakalla nettiputiikkeja läpi ja hankkimaan lisää oikeankokoisia vaatteita. Eilen tuli vaatepaketti täältä. Yllätyin itsekin, kun ihastuin retrohenkisiin auto- ja traktoripaitoihin, yleensä meillä lapset on puettu - noh, aavistuksen konservatiivisemmin. Mutta nyt kaivataan kevään kunniaksi vähän räväkämpää meininkiä.

... no kuka sitä nyt koko päivää jaksaa mopoilla...

...mitähän sitten keksis? Jotain ja äkkiä ennen kuin äiti saa kiinni!

 ... jos vaikka välillä mussuttaisi takkapuiden palasia, namskis!

Tässä paketti kokonaisuudessaan: Metsolan  ruskea nappilista sekä auto- ja Valmet-paidat, Villervallalta tähtipaita ja collegehousut. Väriä ja energiaa, sopii meidän vauhtiveikolle!

Puhutaanpa vaatteista

Nyt aletaan puhua vaatteista. Sisustuksen ohella se on toinen (suhteettoman) suuri intohimoni. Lueskelen innolla myös vaateaiheisia blogeja, ja pitkän aikaa on käynyt mielessä josko niistä alkaisi bloggaamaan itsekin kun sisustuksesta ei välttämättä aina jutunjuurta synny. Noh, nyt alan, pidätte siitä tai ette.  Lasten vaatteet. Naisten vaatteet. Jopa miesten vaatteet (toim. huom. ei tietenkään itselle, vaan miehelle...).Nimittäin kaikki käy allekirjoittaneelle, kunhan se on kangasta ja päällepantavaa.

Viime päivinä olen purkanut tarmoani kasaamalla pikku-ukon kevätgarderoopia. Lähinnä ulkoiluvarustuksen tiimoilta. Yleensä olen havahtanut kevään tai syksyn koittaessa siihen, että ulkovaatteita pitäisi hankkia mutta kaikki kivat on jo kaupoista myyty. Otin asiasta vihdoin opikseni ja jemmasin jo viime kesän alemyynneistä ison osan kevään ulkoiluvaatteita. Hyvä minä! Ennakoiva ja säästäväinen, uusi piirre minussa!
Nyt ei oikeastaan ole tarvinnut hankkia kuin jotain pipoa ja hanskaa, sekä tietysti meidän perheen kestosuosikit: nimittäin Po.P:in windstopperit. Ja sellaiset ilmestyi meidän huusholliin vihdoin eilen, kun kävimme poikien kanssa naapurikaupungissa "poppailemassa". Jopa meidän kohta kymppivuotias halusi vielä omansa, joskin käyttää jo suurinta kokoa, joten seuraavaksi joudumme etsimään esikoiselle uuden suosikin.

No miltä pikkumiehen kevätlook sitten pihaleikeissä näyttää? Välikausihaalarina on yläkuvassa näkyvä Ticketin tummansininen tähtiuffo, jonka löysin viime kesänä Jesper Juniorin alennusmyynnin alennusmyynnistä naurettavaan kolmenkymmenen euron hintaan. Voitte vaan kuvitella sen riemullisen euforian tunteen löydön jälkeen! Päähän voi pistää vaikkapa yläkuvassa näkyvän Lindexin raitapipon ja pikkuisia räpylöitä lämmittää Po.P:in villakäsineet, lisäksi meiltä löytyy mm. tummansiniset Ticketin välikausirukkaset.

Jos ei satu olemaan "tähtifiilis", sopii Po.P:in windstopper hyvin yhteen Ticketin Plain Rain with fleece -setin tummansinisten housujen kera. Plain Raininkin bongasin viime kesän aleista, ja se lähti todella sopuisaan hintaan matkaan mukaan. Pipo myös Po.P:in.

Ticketin setti toimii myös takki+housut yhdistelmänä mainiosti. Vaihtelua settiin saa pipoilla.

Kaupunkireissuihin on varattuna Cupcaken viime kesän malliston tähtitakki, joka on mielestäni ehkä kauneimpia poikien takkeja ikinä. Tämänkin tilasin viime kesän aleista. Tähän pitäisi vielä löytää hattua ja hanskaa, jos joku keksii hyvän paikan mistä niitä voisi metsästää, niin vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan!

Jos oikein hyvin käy, alkukeväästä juniorille mahtuu vielä viimesyksyinen Polarn och Pyretin fleecevuorellinen välikausipuku, josta myös tykkäsin kovasti. Puku oli huippulaatua, ja vaikka sitä on pidetty todella paljon, ei siinä näy käytön jälkiä nimeksikään. Eiliseltä shoppailureissulta löysin vielä -70 prosentin alella Ticketin harmaan pipon, joka sopii hyvin haalarin harmaisiin raitoihin. (Kuten huomaatte, olen alehaukka. Niin paljon kuin lastenvaatteita rakastankin, minulla ei ole mitään sitä vastaan että niitä saa halvalla...)

Se mitä meiltä vielä täysin uupuu, on kengät. Seuraavaksi siis suuntaan katseen kenkäkauppoihin, ja toivon että sieltä (vielä) löytyisi sopivaa popoa pikkumiehen jalkoihin. Metsästyksen kohteena ainakin goret ja kaupunkikengät, saappaat meiltä saattaa löytyäkin.

Meillä alkoi tänään hiihtolomaviikko, mukavaa hiihtolomaa kaikille muillekin lomansa aloittaneille!